Ajettiinpa vielä vieraan tekemä jälki illalla ja se tuntui jo vähän sellaiselta "pyörimiseltä" :-). Jälki oli noin 800 metriä ja keppejä 5, jana 50 metriä ja lähtö vasemmalle, ehti vanhentua pari tuntia. Janalla Tatzi lähti hyvin eli eteni loppuun asti vaikka 40 metrin kohdalla oli puunrunko janalla poikittain. Lopussa pientä vilkuilua mutta siis eteni jäljen päälle asti ja ihan suoraan. Sitten alkoi se arpominen eli viimekertainen hyvä jäljen otto oli nyt jotain muuta eli tarkisteli ensin ja lähti oikeaan suuntaan, mutta kun tulin myös jäljen päälle ja olin jo lähtemässä perään, niin Tatzi kääntyi vilkaisemaan ja kääntyi takaisin :-O! Lähti sitten ajelaman takajälkeä ja kun vaan meni niin kutsuin pois, jonka jälkeen mentiinkin varmasti oikeaan suuntaan. Kaikki 5 keppiä Tatzi ilmaisi hyvin, kolmannella kepillä kävi voimakas tuuli sivusta aukolta ja siinä (kepin kohdalla) Tatzi meni ehkä metrin jäljen sivussa poiketen kuitenkin heti kepille. Samoin viimeisen kepin vierestä meni mutta palasi sen hyvin ilmaisemaan. Joissakin kulmissa tuli pientä tarkastelua, mutta meni myös loistaviakin kulmia. Loppua kohden jäljen ajo taas parani ja tämä oli oikein hyvä "viimeinen" jälki tauolle jääntiä ennen. Voi olla että ensi viikolla teen jonkun minijäljen eli sellaisen 200-300 metriä, jotta tulisikin yllätyksenä jäljen alkupäässä vaikka ruoka. Varsinaisia jälkiä ei siis enää ajeta ja nyt vain paisutellaan :-) Kiitos Jaanalle jäljestä!

 Illalla ajettiin jälki, millä oli mittaa noin puolitoista kilsaa ja 7 esinettä. Jana ei ollut pitkä, vain 30 metriä ja jälki lähti oikealle. Janalla oli ihan alussa viistosti menevä oja (ei iso), mutta siitä kohden mentiin vielä hyvin, tosin melko heti sen jälkeen alkoi poikittainen ajelehtiminen ja muka jäljestäminen. Otin takaisin ja laitoin vain uudestaan voimakkaan eteen-käskyn avustamana. Nyt meni hienosti perille asti ja jäljen otti hyvin lähtien oikeaan suuntaan ajamaan, josta palkkapurkki löytyikin nopeasti. Eka kepin myöskin ilmaisi hyvin. Jälkeä ajoi ihan suht ok, mutta sitten kolme seuraavaa keppiä jäi. Yhden mielestäni ajoi ihan yli reagoimatta siihen mitenkään, muut meni vierestä. Tuli siis pitkä tovi ilman keppiä....oma valinta :-). Viidennen kepin ilmaisi hyvin ojan jälkeen. Kuudes keppi jälleen vierestä (ja ei siis ihan oikeasti kaukaa) ja en puuttunut siihen. Viimeisen kepin onneksi otti hyvin ja sain palkattua. Muuten jälki meni ihan ok, mutta nuo keppijutut nyt oli ihan p...stä. Täytyneen tehdä vielä jälki ensi viikolla. Kiitos Jaanalle pitkästä hyvästä jäljestä.

 Olin jo aiemmin päivällä suunnitellut että teen jäljen illalla, jos vain ehdin. Tuukan kanssa käytiin uimahallissa ja arvata saattaa että sen jälkeen oli väsynyt olo. Päätin jo jättää jäljen tekemättä, mutta sain sittenkin vähän intoa ja tein jäljen tuohon nurkalle. Sain rauhassa olla kotona jäljen vanhenemisajan. Jäljestä tuli kilometrin mittainen 7:llä kepillä ja jana oli 50 metriä jäljen lähtiessä vasemmalle. Jälki vanheni yli puolitoista tuntia.

 Jäljelle lähtö oli jotenkin huono eli Tatzi lähti mutta löikin jarrut alle 10 metrin päässä ja ihan kuin olisi ottanut jäljen. Käskin takaisin lähtökohtaan (en ollut itse edes vielä lähtenyt) ja lähetin uudelleen, nyt oikein kunnolla ja eteen-käskyn kera. Johan lähti etenemään ja puolivälissä vähän viistosti vasempaan, mutta ei pahasti. Jäljen otto oli sitten taas sitä sun tätä. Jäljen otti ihan ok, mutta sitten kääntyili ja lähti takajäljelle. Annoin mennä ja Tatzi kävi tarkastamassa liinan mitan, kunnes kääntyi itse ja lähti oikeaan suuntaan. Annoin jälleen mennä itsekseen reippaasti eteenpäin ennenkuin lähdin perään, mutta nyt ei enää kääntynyt ja löysikin namipurkin aika pian (vahvistan jäljen ottoa ja suuntaa). Meno oli nyt hyvää ja tarkkaa, ekan kepin ilmaisi hyvin. Eka kulma meni sulavasti ja toinen keppi ilmaistiin hyvin. Olin muuten merkannut kepit ja heti manailin mielessäni kun nyt näytti meno niin varmalta. Krepit oli laitettu tietenkin vauhdissa ja oli joko ennen keppiä tai sen jälkeen, vähän vaihdellen. Eka piikki oli toisen kepin jälkeen ja siinä meni vähän tarkasteluksi, mutta se oli tosi terävä piikki, paikasta johtuen. Olimme vanhalla aukolla jossa oli taimikkoa sekä pientä lehtipuustoa. Mulle vaikeampi kulkuista kuin koiralle. Tästä suunta jatkui suopursusuolle ja sieltä nousi kolmas keppi. Toinen piikkikulma oli suon laidalla ja se meni täydellisesti :-). Neljäs keppi nousi myös hyvin ja meno oli vallan hienoa, kulmatyöskentelyt hienot. Sitten tuli jotain mistä minulla ei ole mitään hajua .... kirjaimellisesti ;-). Olimme aivan lähellä viidettä keppiä kun Tatzi löi jarrut ja alkoi pyöriä. Se tarkisti molemmin puolin jälkeä ja lähti oikealle, aivan kuin olisi tehnyt kulman. Seurasin mitä tekee ja niinpä se palasi samaan kohtaan pyörimään ja tarkasteli vasemmalle puolen epäröiden, kunnes taas lähti sinne oikealle ja meni vaan, joten kutsuin pois. Olisin voinut mennä perässä jos en olisi tiennyt missä jälki menee sen verran varman oloisena lähti toisen kerran oikealle. Jonkun elukan jälki siinä ilmeisesti meni, tosin hirven jäljet on saaneet olla rauhassa jo ainakin parin kesän ajan, joten tiedä sitten mikä siinä oli. Kuitenkin pääsimme tuosta jatkamaan, kun Tatzi vielä kerran yritti vastakkaiseen suuntaan väärälle jäljelle ja minä kielsin äkäisesti. Päästiin oikealle jäljelle, mutta keppi jäi siihen koska oli aivan juuri tulossa ja vielä oli vähän pyörimistä tuossa kohden. Tästä mentiin tiheään koivikkoon, missä on heinikko pohja ja osin oli vielä lunta. Tatzin vauhti kiihtyi ja se pääsi irti minulta, kun käsilläni raivaisin tietä. Onneksi Tatzi makasi seuraavalla kepillä, kun vihdoin sinne pääsin. Vielä oli 7. keppi ja loppua kohden tämä vauhti kiihtyi ja nyt mielestäni merkkasi kepin, mutta jatkoi matkaansa joten komensin takaisin. Ainakin Tatzi samantien meni kepille sen ilmaisemaan, joten eiköhän tässä tullut nyt lintsausyritys. Harmi kun oli viimeinen keppi olisi kiva ollut nähdä, kuinka olisi toiminut seuraavalla tämän jälkeen. Tosiasia oli kuitenkin se että tämä jälki ajettiin todellakin paljon paremmin kuin edellinen kunnon jälki. Suunta näyttäisi hyvältä :-)  

 Tänään on ollut todellinen jälkipäivä. Aamupäivällä tein Tatzille jäljen, kun olin vienyt Tuukan hoitoon. Jäljestä tuli noin 700 metriä pitkä ja keppejä oli viisi. Jälki vanheni pari tuntia ja janalla mittaa oli 40 metriä jäljen lähtiessä vasemmalle. Tatzi lähti etenemään suht hyvin mutta noin puolivälissä meni poikittain vanha metsäkoneen ura mihin Tatzi sitten poikkesi. Käskin koiran takaisin ja lähetin uudelleen, nyt meni sitten toiseen suuntaan uraa. Vielä kerran napakkaan sävyyn pois ja lähetys, jolloin tämä tuotti jo tulosta. Tosin jäljen otto oli huono ja takajälki, josta kyllä kääntyi aika hyvin. Eka kepi ilmaisi hyvin. Ekat pari kulmaa meni laajasti samoin piikin meni pitkäksi. Kakkoskeppi jäi johonkin. Jälki meni ojan yli tuoreelle aukolle missä oli hakkuujätteet (kuusen oksia). Sieltä nousi keppi ja jäljesti tämän osan hyvin. Loiva piikki meni hyvin ja sitten tultiinkin isolle ojalle takaisin. Jälkeä tehdessäni en päässyt ojan yli ihan mistä tahansa kohtaa vaan kävelin piennarta pitkin missä oli vielä reippaasti lunta. Tämän pätkän Tatzi kyllä jäljesti vai jäljestikö :-), mutta sitten jälki hukkui leveään virtaavaan ojaan. Oja oli niin leveä että olin jo tallatessa limbonnut itseni yli puiden avulla ja silti mulinut ja nyt näytti tapahtuvan samallalailla. Tatzi haisteli aivan oikein ojan yli ilmaa, mutta ei rohjennut ylittää. Minä menin itse ensin ja irrotin koiran liinasta ettei jää kiinni. Ja taas keikuttiin yli jotenkin, tosin toisessa kumisaappaassa oli reikä ja se täyttyi aika äkkiä. Tatzi hyppäsi valtavalla loikalla mun perässä, pienen houkuttelun jälkeen. Siitä sitten pyysin jatkamaan. Liekö tuo vähän sekoitti mutta seuraavan kepin ajoi vierestä ja muutenkin huolimattomasti. Viimeisen kepin ilmaisi, mutta meinas vähän lintsata ja jatkaa vaivihkaa matkaa, josta huomautin. Lopusta löytyi sitten ruoka. Kaikkineen aika huono jälki.

 Päätin sitten korjailla vähän asioita illalla töiden jälkeen. Menin lähimetsään ja sidoin Tatzin puuhun kiinni (olin laiska enkä jaksanut hakea siten kävellen edestakaisin joten siksi otin koiran heti mukaan). Tein pienen jäljen (noin 100 metriä) ja Tatzi näki minut ainakin osittain. Jana oli 40 metriä ja keppejä 8. Ajoin jäljen samantien ja jana meni nyt hyvin. En ollut mitenkään erikoisesti huudellut tai tehnyt mitään kun Tatzi odotti puussa kiinni. Eteni suoraan ja pientä maaston mukaista koukkailua, mutta suorana tuo eteneminen pysyi. Otti jäljen hyvin ja oikeaan suuntaan (oikealle), josta saikin sitten palkkioksi löydön jäljeltä...pienen makupalarasian. Keppejä ei sen sijaan nostellut :-O, toiseksi viimeisellä kepillä vasta pysähtyi. Koira pääsi multa irti mutta ei silti juossut jälkeä. Minä keräsin matkalta neljä keppiä ja olihan niiden päälle ehtinyt sataa lunta, mutta silti oli työskentely huolimatonta....todella. Myös vimeisen kepin ilmaisi. Kepit olivat siis tiuhaan ja nythän onkin keppien väli ollut pitkä. Tämähän piti sitten heti korjata.

 Tein siis niillä neljällä kepillä keppiharjoituksen eli tein 50 metrin jäljen ja tiputtelin kepit matkalle. Ei siis janaa, kun meni edellinen niin hienosti. Ekan kepin näytti mutta jatkoi matkaansa, ärähdin tästä oikein kunnolla jolloin palasi nopeasti ilmaisemaan keppiä. Hyvä palkka tästä. Toisen kepin ilmaisi ok. Kolmannella kepilla taas lähti jatkamaan matkaa pienen kepillä pyörähdyksen jälkeen ja taas kunnon manaus/ärähdys, jolloin nopea ilmaisu. Viimeisen kepin ilmaisi taas hyvin. Kepit ovat siis jääneet vähän toissijaiseksi, kun on otettu tuo ruoka jäljen päähän. Nyt haetaan tasapaino sitten näiden asioiden välille niin eiköhän se paketti ala olla kasassa.....kait :-) 

 Häippäsin sitten kotoa aamupäivällä talsimaan märkään metsään pieneen vesisateeseen jälkeä Tatzille. Eikä se vielä tuntunut riittävän kun tein vielä Girallekin mielenvirkeys jäljen :-). Käväisin välillä kotona ja hieman sitten tuo vanhenemisaika venyi. Tatzin jälki oli 1650 metriä pitkä 8 kepillä ja 2½ tuntia vanha. Jana oli vain 40 metriä pitkä jäljen lähtiessä oikealle. Kulmia oli aika vähän, pari piikkiä ja suoria kulmia taisi olla 5. Muuten piti sitten olla suht suoraa, mutta huomasin että kuntoni on heikentynyt metsässä samoilemiseen ja pahimmat ryteiköt kiersin, joten taisi tulla vähän mutkaa  :-D

 Tatzi eteni janalla loistavasti, siis suoraan ja vauhdikkaasti, tosin vähän ennen jälkeä vilkaisi vauhdissa taakse jatkaen eteenpäin. Jäljen otto olikin sitten huono eli reagointi heti jälkeen, mutta sitten se arpominen että mihis lähtis.... Ensin vähän vasemmalle tarkastus ja sitten oikealle ja vielä vasemmalle, ravistus ja oikeaan suuntaan. Hohhoijaa... Luotan siihen että tämä varmistuu aikanaan. Sitten jäljen ajo oli ihan leppoisaa. Kolme ensimmäistä keppiä oli jälleen aika lähekkäin. Eka keppi oli heti 50 metrin päässä ja se meni ihan ok. Hiukka on tuo ilmaiseminen maahanmenemällä hidastunut ja kärsinyt kun olen alkanut leikkimään kepeillä, mutta katsotaan rauhassa.  Toinen keppi oli tästä sadan metrin päässä ja sekn löytyi hyvin. Kepeillä tuli pysähdys, tuijotus mua kohti ja sitten maahan. En sanonut mitään ja välillä pysähdyin, välillä kävelin kuin en olisi huomannut mitä koira tekee ja aina se ilmaisi (paitsi yhden johon palataan ajallaan). Jonki matkaa toisesta kepistä oli eka kulma ja se oli piikkikulma, meni hyvin. Sitten mentiinkin oikein mukavasti aina 7. kepille asti ja sopivaa vauhtia. 7. keppi oli vanhalla aukolla, missä oli lehtipuuta ja vähän tähän vuoden aikaan kuollutta heinikkoa. Näin kun Tatzi merkkas kepin ja tuijotti mua joten jatkoin kuin en olisi huomannutkaan. Tatzi ryökäle teki samoin eli oli kuin ei olisi huomannutkaan ja lähti reippaasti jatkamaan matkaa. Tästä huomautin välittömästi ja koira palasi nopeasti ilmaisemaan kepin. Selvästi loppua kohden Tatzilla tuli kiire jäljellä ja keppiä ei olisi malttanut ilmaista. Tämän jälkeen aukolla oli piikkikulma ja sekin taidettiin oikaista. Olin nimittäin katsonut paikan mihin tein piikin ja siinä oli pieni kuusi männyn kupeessa. Jälkeä ajaessa niitä samanlaisia paikkoja olikin useita :-). Mun mielestä tässä kohtaa tapahtui piikin oikaisu eli Tatzi ei käynyt ihan piikissä asti vaan otti jäljen sivusta (voi olla että meni liian lähellä). Aukolta mentiin metsään ja tuli sellainen vanha kärrytie jota kuljin parikymmentä metriä ja jatkoin siitä takaisin metsän puolelle. Hyvin tarkasti meni tämän ja oikeaa jälkeä. Taas jälki tuli takaisin kärrytielle ja sitä mentiin sitten reilusti sata metriä kunnes tuli viimeinen keppi, mikä ilmaistiin sitten ihan ok. Jälki jatkui tämän jälkeen vielä 150 metriä ja tietty sitä kärrytietä mutkitellen. Pieni kikkailukin mahtui loppupätkälle eli olin seurannut tietä vaikka se mutkitteli, mutta sitten yhdessä kohtaa kun tie kääntyi loivasti vasempaan niin minä jatkoinkin suoraan metsään. Tatzi reagoi heti kun jälki tiellä loppui ja jatkoi metsään kovin mallikkaasti. Vielä jälki silti yhtyi metsätiehen ja ruokakuppi löytyi viimein heinikosta. Kärrytiellä oli pohjana märkiä lehtiä, välillä kuollutta kaatunutta heinikkoa ja paikka paikoin pientä varvikkoa. Olin kyllä supertyytyväinen tähän jälkeen. Tatzi olisi tuntunut jatkavan jälkeä vielä vaikka kuinka.

 Gira mamma jäljesti 500 metrin jälkensä vallan touhukkaasti. Janalla tyypillinen hieno eteneminen ja jälkeen reagointi heti, mutta sitten taisi dementia iskeä sillä Gira jäi ihmettelemään että mihis mun piti sitten mennä. Eikä tuollaista ole sile koskaan sattunut, tuli jo mieleen Tatzin jäljen otto ja mietin etä eipä se ole omena kauas puusta pudonnut :-D. No täytyy kyllä myöntää että Giralle ei koskaan ole tuollaista sattunut ja kun sanoi jälki niin se lähti jäljestämään kuin vanhatekijä. En tiedä sitten vaikuttiko se etten juossut janalla perässä vaan jäin "mittaamaan" janaa askelpareilla rauhallisesti kävellen. Gira varmaan enemmän sitä ihmetteli että mihin jäin. Kaikki kuusi keppiä mamma nosti ja alun touhotuskin tasaantui. Oli kerrassaan hauskaa pitkästä aikaa jäljestää Giran kanssa ja ylipäätään pitkästä aikaa jäljestää, vallankin kun koirat oli niin SUPER!!! Ehkä sitä taas intoutuu muutenkin vähän treenaileen, kun on taukoa tullut pidettyä ja jouluhössötykset on ohitse. 

 Vieraan tekemä jälki kuudella kepillä ja mittaa noin 800 metriä. Jana oli 50 metriä ja jälki lähti oikealle. Janalla Tatzi eteni vauhdilla ja siinä olikin pieni ura apuna. Loppuun asti meni hyvin mutta sitten jäljen otossa oli vähän ongelmia. Siinä oli pientä tiheää kuusikkoa ja se sotki vähän. Tatzi lähti eka oikeaan suuntaan mutta kääntyi takajäljelle ja taas sieltä takaisin. Tätä säätämistä oli vähän kunnes oma-aloitteisesti lähti oikeaan suuntaan. Tässä Tatzi ilmeisesti odottelee mua nopeasti perään ja kun e lähde niin se alkaa arpomaan suuntaa. Eka keppi oli 50 metrin päässä ja sen vierestä ajettiin ohi! Kakkoskeppi oli edellisestä jälleen 50 metrin päässä ja se ilmaistiin hyvin. Tatzi ajoi jälkeä hyvin alussa vaikka eka keppi jäikin. Kolmas keppi oli 100 metrin päässä ja siihen väliin mahtui kulma, tämäkin keppi ilmaistiin hyvin. Seuraavana oli piikkikulma ja siinä vähän aikaa tarkasteltiin kunnes oikea suunta löytyi. Neloskepin ohi ajettiin jälleen tai paremminkin vähän vierestä! Tuon kepin jälkeen tuli myös jotain poikkeavaa jälkeä, kun Tatzi lähti varovasti sitä tarkastelemaan. Pyysin Tatzin pois ja sanoin että jatketaan ja niinpä jäljen ajo jatkui normaalisti. Myöhemmin tuli myös tarkastelua kun Tatzi lähti polkua pitkin, tosin huomasi itse erheensä ja jatkettiin jäljellä. Vitos ja kutoskeppi ilmaistiin hyvin, mutta jäljen ajo ei ollut enää ihan sellaista kuin alussa. Kutoskepin jälkeen oli vielä tien ylitys (jossa myös me oltiin kävelty) ja siinä piti jonkin aikaa etsiä ja vähän jopa autellakin kunnes jälki löytyi ja sieltä palkka. Hyvin jälki meni vaikka siellä tulikin kaikenlaista. Intoa oli jäljen alussa, että jouduin jopa vähän pitämään liinasa kiinni ja jarruttelemaan. Maasto oli vaihtui kosteammasta kuusikosta kuivempaan männikköön. Eiköhän vieläkin syksyn aikana ajeta jokunen jälki ellei lumi tule maahan yllättäen :-) 

 Lähdin talsimaan jäljen Roominkorven tien varteen ja se olikin meille uusi paikka jäljestää, vaikka aivan vieressä onkin. Puolukan poimijoita näkyi olevan useampikin mutta niistä välittämättä tein jäljen. Ja eipä ne siellä olleet mihin jäljen tein, sillä sinne oli nousua aikalailla. Maasto olipääsääntöisesti männikköä ja kuusikkoa sekä korkeuseroja tuli jäljen loppuun. Jälki lähti vasempaan ja jana oli 45 metriä pitkä. Jälki vanheni 2 tuntia ja se oli mitaltaan 1200 metriä 7 kepillä. Alun alkaen oli tarkoitus tehdä ihan voittajaluokan mittainen jälki 8 kepillä, mutta uudessa maastossa tulinkin liian pian tielle ja lopetin siihen. Keppejä laitoin enemmän, jotta sain alkuun usemman kepin lähekkäin. Jäljen vanhentuessa käytiin katsastamassa uusia hakualueita ja Tatzi lenkkeili umpimetsässä aikalailla ennen jäljen ajoa.

 Janalla Tatzi lähti hyvin ja noin 30 metrin paikkeilla poikkesi vähän vasemmalle kiertäen isoja mättäitä (oikealta puolen kiertäminen olisi ollut suora linja), joten ihan tuttu kaava tuo vasemmalta kiertäminen. Jäljen otti ihan hyvin ja tarkasti pienesti takajälkeä kääntyen oikeaan suuntaan. En lähtenyt heti perään vaan seisoskelin jonki matkan päässä ja odottelin että liina olisi mennyt loppuun ja vähän ylikin ennenkuin lähden. Tästä seurauksena Tatzi kääntyi takajäljelle ja taas tarkastuksen jälkeen oikeaan suuntaan. Kun en taaskaan lähtenyt perään niin se kääntyi takajäljelle ja alkoi painella sinne ilman että aikoisi kääntyä. Kutsuin ja niinpä Tatzi kääntyi ja lähti oikeaan suuntaan. Nyt meni vaikka odottelin jonkin tovin. Tätä samaa on ollut kokeissa ja Tatzi ilmeisesti odottelee mun lähtevän nopeasti perään tai sitten tulee epävarmuus (mielestäni olen odotellut kyllä tuota liinan loppumista). Jäljen ajo oli pälyilevää joten nyt oli taas sellainen päivä. Reilun 50 metrin päässä lähdöstä oli eka keppi, mikä meni ok. Nyt olin sitten laittanut seuraavan kepin jo edellisestä kepistä 50 metrin päähän, jotta saisin varmuutta tähän alkuun enemmän. No kuinkas kävikään....se keppi sitten jäi eli Tatzi on alussa huolimaton ja epävarmempi kuin jäljen jatkuessa. Kolmas keppi oli sitten tästä kepistä 100 metrin päässä eli kun kakkoskeppi jäi väliin niin ekan ja kolmosen väliin tuli noin 150 metriä. Tämän kepin Tatzi ilmaisi ihan ok ja sitä ennen oli yksi kulma mikä meni hyvin. Tämän kepin jälkeen myös kaikki loput kepit Tatzi ilmaisi eli niissä ei ollut mitään hankaluutta. Neloskeppi oli kolmosesta noin 200 metrin päässä. Piikkikulma meni hyvin, mutta se olikin selvällä männiköllä (nämä vähemmän aluskasvillisuutta olevat pätkät Tatzi ajaa tarkemmin). Piikin jälkeinen keppi (jälleen noin 200 metriä edellisestä) meni myös hyvin ja se oli loivassa ylämäessä. Jälki jatkui männiköstä sellaiseen jyrkkään kallioiseen laskuun (muuttui kuusikoksi) ja se oli siis todella jyrkkä. Tatzi jäljesti kuitenin tarkasti myös alamäen ja loppuosassa alamäkeä oli keppi (300m edellisestä), ok. Kepin jälkeen jouduin tekemään liian nopeasti kulman ja tässä tuli pientä tarkastelua. Myös seuraava kulma tarkasteltiin ja jälki lähti vuorostaan valtavaan ylämäkeen. Molemmat puuskutettiin mäen päällä ja Tatzi läähätteli aika lailla. Pienen herpaantumisen jälkeen (liekö mäestä johtuvaa, ei kuitenkaan pahaa) Tatzi korjasi ajonsa kunnolliseksi ja seuraava kulma meni hienosti samoin vielä viimeinen kulma. Myös viimeisen kepin ilmaisi hyvin vaikka tuli taas vähän alamäkeä ja loppupalkkakin löytyi.

 Jälki oli raskas mutta hyvin ihan meni. Alku ei ollut raskas vaan pikemminkin loppu. Vielä yritän uudelleen tuota että keppejä on alussa enemmän, jospa se onnistuisi :-) 

 Tehtiinpä oikein kunnon jälkitreeni kun oli kerrankin siihen oiva mahdollisuus. Tuukka aloitti tänään hoidon ja mulla oli siis täysin vapaa aamupäivä :-). Tein jäljen aamulla ja välillä mentiin agility-treeneihin kentälle ja sitten ajelemaan jälkeä. Ehti vanhentua puolitoista tuntia ja mittaa ihan täysi voittajaluokan matka (1500 m) ja janakin oli ainakin 50 metriä jäljen lähtiessä oikealle.

 Janalla Tatzi lähti hyvin etenemään, mutta sitten meni vähän viistoksi vasempaan (johon muuten aina pyrkii), en kuitenkaan puuttunut kun koko ajan eteni hyvin. Loppupäässä tuli pientä epävarmuutta ja vauhti hidastui mutta eteni kuitenkin jäljelle asti. Nyt on ollut taas vähän lyhyempiä janoja, niin varmasti vaikuttaa. Haisteli jälkeä oikeaan suuntaan ja sitten lähti vasempaan muutaman metrin korjaten itse oikeaan suuntaan, hyvä,hyvä. Eka keppi oli jo noin 50 metrin päässä ja se ilmaistiin hyvin. Eka kulma meni pari metriä pitkäksi koira kuitenkin korjasi hyvin. Suoran päätteeksi lähellä isoa valtatietä oli piikkikulma, mitä hiukan tarkasteltiin. Kulman jälkeen tuli ojan ylitys ja sitten oli kakkoskeppi jossain ja se jäi. Alue oli piikin aikoihin korkeaa suopursua ja sen jälkeenkin vielä oli kasvillisuutta paljon. Kepin jätin kuitenkin ihan selkeään paikkaan, mutta selvästi tämä alku jäljestä vielä takkuaa ja keppejä tahtoo jäädä. Kakkoskeppi oli noin 250 metriä ekasta kepista ja kolmas keppi oli sitten vasta 400 metrin päässä. Tatzi siis jäljesti 650 metriä ilman keppiä, kun kerran kakkonen jäi. Tässä oli reilun noin 350 metriä pitkä suora ja selvästi koira ajoi välillä vähän huolimattomasti ja kun piikki tuli se yllättyi itsekin. Tätä vähän tarkasteltiin, mutta selvitti ihan ok. Kolmannen kepin ilmaisi hyvin. Neljäs keppi oli sitten jo 200 metrin päässä ja sekin ilmaistiin hyvin. Tämän jälkeen tuli sitten enemmän kulmia eli lopulla puolella kilometrillä oli 6 kulmaa ja aukko sekä tien ylitys. Kun tultiin aukon laitaa ja siinä oli kulma kohti aukkoa, niin sitä piti vähän tarkastaa ja samoin aukolla oleva kulma mentiin ohi (myös minä kun olin vähän liian lähellä koiraa), mutta tässä Tatzi teki hienoa työtä etsien jäljen, muut kulmat meni mallikkaasti. Aukolla (heinikka ja horsma kasvustoa) oli keppi ja se meni hyvin samoin viimeisen kepin ilmaisi hyvin. Ruoka oli viimeisestä kepistä 50 metrin päässä ja aikaa kului puoli tuntia.

 Jäljen ajo oli hyvää lopussa eli nyt näyttää siltä että alku on hankalampaa (johtunee vieläkin janan epävarmuudesta), mutta pitkällä jäljellä näyttää työskentely paranevan loppua kohden. Nyt pitäisi päästä vielä treenaamaan pitkiä jälkiä ja ajattelin että alkuun laittaisin tiheämpään keppejä, katsotaan tuottaako tulosta. Tyytyväinen olen erityisesti siihen että loppua kohden parannetaan joten eiköhän tuo alkukin saada pakettiin :-)

 Perjantai aamuna lähdin tekemään jälkeä ennen kahdeksaa ja tietysti piti jana tehdä sinne suopursu maastoon :-). Jana oli 40 metriä ja jälki lähti oikealle, mittaa oli 500 metriä ja keppejä neljä. Pieniä hiekkatien ylityksiä tuli kolme ja maasto muuttui suopohjasta puolukkavarpu aukkoon ja heinikkoon sekä kuivaan kankaaseen. Annoin jäljen vanhentua tunnin ja sitten ajettiin. Lähetyksessä Tatzi lähti etenemään vajaan liinan mitan ja kun en lähtenyt perään (lähden vasta kun koko liina on mennyt) niin se ryökäle kääntyi takaisin. Ajatteli varmaan ettei lähde jos en minäkään heti lähde tuohon suohon. Uusi lähetys ja nyt innostaen käskyllä "eteenjälki". Sinnehän se ampaisi koko matkan eteen (päästin irti), tosin viistosti vasempaan (en heti huomannut että siinä meni selkeämpi kohta) mutten puuttunut tähän kun kerran eteni hyvin. Miksi en sitten ole käyttänyt tuota "eteen" käskyä koiralle johtuu siitä että kun jana meni päin per....tä viime kesänä niin käytin yhdessä vaiheessa eteen-käskyä, josta seurasi se että tottiksessa eteen lähetyksessä koira alkoi vilkuilla minua tulenko perässä. Se loppui silloin siis lyhyeen ja nyt kokeilen varovasti tätä uudelleen kun eteenmeno on tuntunut olevan aika vahva tällä hetkellä. Jälkeen takaisin ja Tatzi otti siis jäljen hyvin ja lähti jopa oikeaan suuntaan varmasti. Eka keppi oli heti 50 metrin päässä ja se ilmaistiin hyvin. Leikittiin kepillä ja palkattiin muutenkin. Jälki jatkui märälle suolle ja eka kulma meni parisen metriä yli, mutta Tatzi korjasi sen hyvin. Jälki meni aukolle ja siellä oli kakkoskeppi mikä jäi ilmaisematta. En huomannut ajoiko Tatzi siinä vaihessa aivan jäljen päällä. Heinikossa oli kulma, mikä meni hyvin ja jälki nousi pienen mäen kuivalla kankaalla. Tien ylitys ok ja heti kulma, upeasti! Toinen tien ylitys myös hyvin ja kolmas keppi ilmaistiin hyvin. Viimeinen tien ylitys meni vähän tarkastellen, puoli miltä tultiin oli suopursua ja toinen puoli kuivaa kangasta. Kuitenkin tarkastelussa ei kulunut kauan aikaa ja jäljen ajo jatkui hyvin loppuun asti. Neljäs keppi siis ilmaistiin mysö hyvin ja sen jälkeen jonkin matkan päässä oli vielä ruokaa. Jäljen ajo oli vähän huolimatonta paikka paikoin ja välillä taas hyvinkin tarkkaa, pääsääntöisesti kuitenkin ihan ok. Palkitsimme jäljen jälkeen itsemme aamu-uinnilla :-D

 Lauantai aamuna ennen näyttelyyn lähtöä pinkaisin metsään. Tein nyt jäljen knagasmaastoon männikköön. Jana oli selkeä linja ja mittaa 40 metriä, jäljen lähtiessä vasemmalle. Jälki oli vain vajaa 300 metriä pitkä kahdella kepillä ja kolmella kulmalla, ruoka päässä. Vajaan tunnin ehti vanhentua (n. 50 min.), kun ajettiin. Lähdössä sanoin taas "eteenjälki" ja jälleen meni hyvin. Kerran vilkaisi perään siinä vaiheessa kun lähdin perään, mutta eteni sen jälkeen hyvin jäljen päälle asti. Tarkasteli takajälkeä pari metriä ja sitten jatkoi sinnepäin matkaansa. Odottelin kuten kokeessa eli lähden tässäkin vasta kun koira on edennyt suuntaan koko liinan mitan ja Tatzi tarkasti takajälkeä noin 5 metrin verran kääntyen itse oikeaan suuntaan. Kun oli mennyt tarpeeksi, niin lähdin perään. Nyt ajo oli varman oloista, olihan jälki kuivalla kankaalla! Eka keppi oli jälleen aivan lähellä eli vajaassa 50 metrissä. Se meni ok ja samoin eka kulma. Tällä suoralla nenä nousi välillä, mutta kulman suoritti hyvin ja toinen keppi nousi hyvin (150 metrissä). Jälkeä oli noin 100 metriä vielä ja viimeisessä kulmassa pientä tarkastelua, mutta ok. Yllätykseksi jälki oli lyhyt ja sieltä löytyi jälleen ruoka :-D. Hyvin meni eli enää ei tehdä jälkeä ennen viikonloppua.  

 Tekaisin puolen kilometrin jäljen tuttuun maastoon ja annoin vanheta tunnin verran. Kulmia oli neljä ja kaikki olivat teräviä kulmia. Keppejä oli neljä ja jana oli 40 metriä pitkä jäljen lähtiessä oikealle. Janalla Tatzi eteni ihan hyvin pari kertaa vilkaisi taaksepäin ja sitten jatkoi paljon varmemman oloisena eteenpäin. Jana oli helpotettu eli meni "uraa" pitkin. Tatzi otti jäljen ihan hyvin ja tarkasti takajälkeä pari metriä kääntyen oikeaan suuntaan. Sitten se ryökäle kääntyikin taas ja lähti ajamaan takajälkeä jolloin en päästänyt ja niin Tatzi kääntyi oikeaan suuntaan. Nyt uskalsin kehua reippaasti kun eteni jälkeä. Eka kepin nosti hyvin ja nyt tein sitten vähän erilaisen ratkaisun eli menin ottamaan kepin ja aloimme leikkiä sillä! Tatzihan ilmaisee kepit maahan menemällä ja ei koske keppeihin, tämä voi olla yksi syy meidän jäljen ongelmiin eli siellä ei tapahdu mitään hauskaa??!! Nyt siis aloin leikkiä kepillä ja heittelin sitä Tatzille jolloin se meni kepille maate :-). Palkkasin lopuksi myös namilla. Jälkeä jatkettiin ja Tatzi hieman taisi hämmentyä tuosta kepillä leikkimisestä ja ajoi kovin korkealla nenällä holtittomasti. Eka kulmaa tarkasteli jonkin verran ja sen jälkeen jäljen ajo oli kamalaa tai ei oikein jäljestämistä. Toisen kepin ohi mentiin ja Tatzi oli irti mennen niin pitkälle että pysäytin sen. Yllättävää kyllä Tatzi ei vetänyt herneitä kuonoonsa vaikka pysäytin, kun sain liinasta kiinni ja sanoin jatketaan niin homma oli taas jäljestämistä! Toinen piikkikulma menikin sitten paremmin ja kepin ilmaisi hyvin. Jälleen leikittiin ja nyt Tatzi lähti jo paremmin mukaan ja meillä oli kivaa, tosin vielä keppiä heittäessäni koira meni maahan kepille :-). Jälki jatkui ja kaksi viimeistä piikkiä meni ihan ok ja viimeisen kepin ilmaisi taas hyvin. Nyt Tatzi oli jo leikissä mukana ja taisteli pikkukepistä kunnolla ja hyppi siihen kiinni :-). Palkkasin hyvin ja sai kantaa kepin autolle.

 Katsotaan muuttuuko meidän jälki vapautuneemmaksi kun teen siitä iloista ja alan leikkiä keppien kanssa. Minulle on aivan sama alkaako Tatzi tämän myötä nostamaan kepit minulle vai ilmaiseeko jatkossakin maahan menemällä. Erikseen en ala mitään nostoa opettamaan vaan koira saa valita "tyylinsä" itse mutta katson johtaako tämä leikkiminen mihinkään. Tässä siis yksi asia missä minun silmäni avautuivat leirillä kun katseli iloisia koiria :-). Vaadin siis liikaa ja yritän nyt vapauttaa jäljestämistä. 

 Torstaiaamuna oli pieni ryhmä joten ehdin tehdä myös Tatzille pienen jäljen. Mittaa ei ollut kuin 400 metriä ja muistaakseni (:-)) neljä keppiä. Jana oli lyhyt vain noin 20 metriä ja jälki lähti vasempaan. Janalla eteni suht ok, pieni vilkaisu ja jäljelle lähti oikeaan suuntaan. Eka kepin ohi mentiin. Eka kulma oli vaikea ja kääntyi oikealle jyrkkään mäkeen. Tässä Tatzi lähti ensin oikein, mutta kääntyi tarkastamaan kulmaa. Toinen keppi ilmaistiin ok. Piikkikulma oli heinikossa ja sen selvittämiseen kului yllättävän kauan, liekö tuore (vajaa tunnin vanha) jälki hiukan teki jäljen ajosta hutiloivaa. Kolmas keppi ilmaistiin myös hyvin, se oli pienen alamäen jälkeen. Loppujälki meni suht ok, tosin neljännen kepin eli viimeisen ohi olisi ajanut mutta tästä oli pysäytettävä että sain lopetettua jäljen. Ei todellakaan paras jälki, mutta meni kuitenkin. 

 Laitetaanpa tähän samaan yhteyteen aamupäivällä tehty fillarilenkki. Gira lähti pihasta matkaan myös joten teimme vain puolen tunnin lenkin ja sekin meni loppuviimein vähän hitaampaa tahtia, mutta tulipahan lenkkeiltyä :-)

 Illalla oli sitten jälkitreenien vuoro. Tatzin jälki oli 1300 metriä pitkä ja jana oli 50 metriä, lähtö oikealle. Jälki oli vieraan tekemä, eikä mitään ollut merkitty ja perässä ei kulkenut jäljen tekijä. Janalla Tatzi eteni hyvin, tosin jana oli selvä väylä. Jäljen otti oikeaan suuntaan mutta noin parin metrin jälkeen kääntyikin takajäljelle ja pyrki sinne mutten päästänyt. Suuntasi sitten itse oikeaan suuntaan. Eka kulman meni aavistuksen yli korjaten kuitenkin hyvin ja eka keppi ilmaistiin hyvin. Piikkikulma meni loistavasti aivan jäljen päällä eikä mitään tarkasteluja. Toinen keppi myös hyvin samoin kolmas. Jäljellä oli kulma tien vieressä ja tien suuntaisesti jatkui, hyvin meni. Neljäs keppi löytyi hyvin. Tie minkä viertä jälki meni, ylitettiin jossain vaiheessa ja siinäkään ei mitään ongelmia. Mielestäni Tatzi ajoi jälkeä ihan hyvin, tosin vitos ja kutos keppi jäi ilmaisematta!! Pientä siksak-liikettä oli vitoskepin paikkeilla ja itse näin sen kohdallani. Kutoskepin kohdalla teki myös jonkun pienen koukkauksen minkä vuoksi keppi jäi. Eihän tuo nyt tietty ole hyvin ajettu, kun noin käy, mutta tarkoitan sillä lähinnä sitä että loppuun asti mentiin nyt aikaslailla hyvällä mallilla. Hyvinkin kostea maa saatta tehdä nyt tuota Tatzille hiukan epätyypillistä tarkastelua paikka paikoin. Sinänsä keppien jäännillä ei haittaa kun ruoka löytyi jäljen päästä ja palkinto tuli kuitenkin pitkästä palkattomasta jäljen ajosta :-). Aikaa kulutettiin 25 minuuttia eli ihan ok. Kaikin puolin olen tyytyväinen vaikka työtapaturma sattuikin noiden keppien kanssa :-)

 Myöhäiseen iltapäivään mentiin jälkeä treenailemaan. Siinä touhutessa meni aika yllättävän nopeasti ja Tatzi jälki vanheni kolme tuntiseksi. Kirppu jäljest myös hienosti reilun 200 metrin mittaisen jäljen. Palataanpa blogin päähenkilöön eli Tatziin ja sen jälkeen. Mittaa oli 1500 metriä ja muutenkin oli kisamainen harjoitus eli jälkeä ei merkattu eikä jäljen tekijä ollut perässä kävelemässä, tosin tutussa maastossa. Jana oli 40 metriä ja jälki lähti vasempaan. Janalla käytin apuna pientä metsäautotien tapaista kaistaletta jossa kyllä oli aluskasvillisuutta. Eteneminen meni hyvin edellisiin nähden, meni siis suoraan, mutta vilkuili muutaman kerran taakse kun lähdin hölkkäilemään perään. Jäljen otti suht hyvin ja tarkasti oman mittansa verran takajälkeä ja lähti sitten oikeaan suuntaan, josta kehuin varovaisesti seurauksena pään nosto ja vilkaisu. Eka kulman meni hieman pitkäksi korjaten kuitenkin hyvin samoin ekan kepin ilmaisi hyvin. Sitten noustiin loivaa rinnettä ylös ja siinä teki pienen hukan. Huomasin että ajo muuttui epävarmaksi ja pysähdyin jotta koira palaa jäljen päälle ja niinhän se teki. Rinteen päällä oli piikkikulma ja sitä tarkasteli vähän, mutta meni ihan ok. Piikin jälkeisellä suoralla (reilu 200 metriä suoraa) oli toinen keppi ja se ilmaistiin myös hyvin. Seuraava kulma oli jälleen piikki ja nyt haki harvinaisen kauan. Meni selvästi yli, mutta palasi hakemaan jäljen ja taas kehuin varovasti, nyt ei noussut pää. Tähän asti jäljen ajo oli paikka paikoin Tatzille hiukan epätyypillisen levotonta, ei vauhdin puolesta vaan vähän sellaista hakemista aika ajoin tai paremminkin pientä siksakkia. Kolmas keppi löytyi mysö hyvin ja tässä yritin vähän juottaakin. Seuraava kulma oli tavallinen kulma ja siinä ajautui myös aavistuksen yli, mutta todella vähän. Neljäs keppi löytyi seuraavalta suoralta ja siinä vähän enemmän levättiin ja juotiin. Jäljen ajo jatkui vielä ihan hyvänä ja kulmakin meni hyvin, mutta sitten alkoi näkymään väsymystä ja nenä nousi aika ajoin. Välillä jo pelkäsin että mennäänkö edes jäljellä kun keppiäkään ei löytynyt. Kunnes kuitenkin tulimme kutoskepille. Olettaisin että vitoskeppi jäi koska keppien väli oli todella pitkä, en muistanut soittaa jäljentekijälle :-). Tarkastan asian. Kutoskepillä kun oltiin sattui siskoni ratsastamaan ohi ja pysähtyi meitä odottelemaan. Oltiin näet tien vieressä ja jälki jatkui vielä noin 50 metriä palkalle. Tatzia vähän hevonen häiritsi alkuun, piti näet vilkuilla sitä isoa otusta, mutta keskittyi kuitenkin jälkeen ja löysi palkan. Kun tielle poistuttiin ja hetken kuluttua siskoni jatkoi matkaansa, niin Tatzi olisi kyllä mielihyvin lähtenyt matkaan mukaan ta paremmin perään :-).

 Kokonaisuudessa jälki meni hyvin. Se on nöhtävissä että väsyminen tulee siinä reilun kilometrin jälkeen ja jälkikestävyyttä on vain kasvatettava, kyllä se sieltä pikkuhiljaa tulee.

 No kun niitä kuningasajatuksia tuli noihin treeneihin niin sitten vielä yksi lisää ja mentiin tekemään vielä janatreeni! Ihan sellainen että Tatzi oli puussa kiinni kun tein jäljen ja sai sieltä katsella vähän vinkuen. Jana oli 50 metriä pitkä ja jälki lähti vasempaan, pituudelta vain 50 metriä ja siellä palkka. Metsästä kun tulin päästin koiran ja lähetin samantien. Kyllähän eteni ja minä roikuin perässä. Noin 40 metrin kohdalla vähän vilkaisi taakse mutta jatkoi eteenpäin tai voisiko sanoa eteenpäin kun linja ei nyt mikään suora ollut. Siinä tuli koukkaus vasempaan ja sitten vielä enemmän vasempaa kunnes kääntyi ja tuli etenemään mun eteen ottaen jäljen. Ja tämä kaikki siis siellä loppupäässä. Osasinkohan oikein selvästi edes selittää :-). Jäljen otti hyvin ja lähti ajamaan takajäljen suuntaan niin varman näköisesti (ei siis mikään tarkastelu onko oikea suunta) että estin menoa, mutta se ei tehonnut niinpä kutsuin koiraa että se kääntyi. Sitten lähtikin oikeaan suuntaan ja palkka löytyi aika nopeasti. Mielestäni ihan hyvä jana vaikka ei nyt sellainen ihanne ollutkaan. Tällä hetkellä olen kaikkeen tyytyväinen :-)

 No kun kerran metsässä oltiin ja Kirpulle tehtiin jälki (joka meni muuten hyvin ja samoin ensimmäisen kerran sai esineitäkin etsiä. Loistavasti meni!), niin pitihän se Tattiksellekin tehdä. Kostea tai paremminkin märkä maasto oli ihan hyvä. Tatzin jälki vanheni melkein kaksi tuntia ja jana oli noin 50 metriä jäljen lähtiessä oikealle. Janahan nyt meni miten meni ja sen tiesinkin, joten en puuttunut janatyöskentelyyn mitenkään kun koira kuitenkin eteni. Tatzi lähti vasempaan viistosti yli liinan mitan verran ja päästinkin irti pysytellen itse koko ajan suoraan etenevässä linjassa. Tatzi sitä näytti vähän ihmettelevän että mites minä menen eri kohdassa ja kääntyikin takaisin oikealle päin. Jäljen päällä ei silloin mielestäni vielä ollut sillä mun edestä se vielä eteni vähän ja lähti jälkeä oikeaan suuntaan tarkastaen takajälkeä parin metrin verran. Eka kepin ajoi vierestä eli teki siinä juuri pienen koukkauksen mutta toisen kepin sitten ottikin ihan hyvin. Pääsääntöisesti ajoi jäljen hyvin ja isoja suo-ojia ylitettiin muistaakseni kuusi kertaa. Maasto oli vaihtelevaa kuusimetsästä suopursusuolle ja vähän kangasmetsääkin mahtui joukkoon. Suo alueetkin meni mukavasti. Neljännen kepin ohi ajoi myös ja näin kepin. Kun aloin kumartua ottamaan keppiä niin Tatzi olikin kääntynyt ja etsi keppiä!!! Se oli mennyt noin 4 metriä ohi (olin aika lähellä tuolloin koiraa) ja saattoi olla että otti kepistä hajun vasta tuolloin tai sitten se näki silmäkulmastaan että kumarruin ;-). Joka tapauksessa se itse sen kepin etsi kun ehdin laittaa sen takaisin samaan paikkaan ja Tatzi ei kyllä sitä nähnyt. Kaksi viimeistä keppiä se ilmaisi taas ihan ok. Vitoskepillä aavistuksen yli koska kääntyi mua kohti maate (keppejä ei oltu merkattu). Jälki meni siis hyvin ja pituutta sillä oli reilu kilometri. Ei siis hassumpi treeni tämäkään ja en tiennyt missä jälki menee eli mitään ei oltu merkitty ja meille vieras maasto. Janaa nyt ei voi kehua mutta siitä ei pulttia, jälkeä taidetaan ajella harvakseltaan vaikka "tauolla" ollaankin :-)

 Päivällä kävin tekemässä jäljen kuivaan mäntymetsään ja mittaa oli vajaa 400 metriä, keppejä 4. Kepit jäi kotiin joten poimin kepit ennen jäljen tekemistä metsästä. Huomasin siinä samalla että jäi vähän muutakin kotiin eli jälkivaljaat ja -liina, sellaista se sitten on kun ei lähde "koira-autolla" liikenteeseen. Vanhetin tunnin verran jälkeä ja päätin ajaa sen irrallaan kun mukana oli vain parimetrinen talutin. Jana oli noin 40 metriä pitkä ja jälki lähti vasemmalle. Tatzi eteni janalla mutta viistosti vasempaan ja annoin mennä kun kuitenkin eteni ja maasto oli hyvin avonainen. Jäljen otti hyvin (siis jo aikaisin kun vasemmalta kävi myöskin tuuli) ja lähti oikeaan suuntaan. Eka keppi ilmaistiin ihan hyvin, ehkä vähän siinä ensin vilkaisi, että tää vai?? Kulman ajoi hyvin ja toisen kepin ilmais hyvin. Toista kulmaa vähän tarkasti ja kolmannen kepin ohi tai vierestä meni. Siinä olin mennyt metsäkoneen uraa jossa oli hakkuujätettä ja siitä sitten jatkoin taas metsään. Tässä Tatzi joutui vähän tarkastelemaan ja se keppi jäi siihen, tosin tämän jälkeen ajoi taas tarkasti ja neljäs keppi ilmaistiin hyvin. Lopussa oli vielä ruoka. Hyvinhän se meni vaikka irrallaan ajoinkin ja pysyttelin sillä etäisyydellä missä normaalistikin (tai ainakin yritin). Tatzi kun ei karkaa (yleensä) jälkeä hutiloimaan ja tiesin että tällä kelillä niin kuivassa maastossa ei ainakaan häippäse :-). Olipahan vähän erilainen treeni ja ei se koiraan vaikuttanut.

 No niin nyt voi moni todeta että seonnut se on täysin, kun painelin illalla vielä metsään ja tein korjausjäljen!! Mutta varauduin siihen että Tatzi ei jäljestäkään ja joudun tekemään sunnuntaina taas uuden ja Tuukkaa ei tarttis ottaa mukaan (maanantaina olis tarvinnut). Ajatuksena siis että koira joko syö jäljen päässä tai jos ei jäljestä niin voi, voi.... Taisi olla nälkä, vaikka päivällä olikin syönyt :-)

 Korjausjälki oli sitten 800 metriä pitkä (no jooo...oo oli se, olisin voinut tehdä parin kilsan mittaisenkin!) ja kuusi keppiä. Vanheni 2 tuntia, janalla mittaa reilu 40 metriä ja jälki lähti vasemmalle. Tatzi eteni janalla suoraan ja vilkuili pari kertaa taakse siinä vaiheessa kun juoksin perässä (en siis päästänyt irti kuten usein teen), mutta eteni kuitenkin ja otti jäljen. Paremminkin olisi saanut jäljen ottaa, meni pikkuisen yli ottaen kuitenkin heti oikean suunnan ja lähti varmasti jäljestämään. Koko hemmetin jäljen se jäljesti hyvällä vauhdilla ja kepit ilmaisi loistavasti (töksähti oikein maahan keppien kohdalla ja aivan suorana, jestas sentään mikä elukka!). Jäljen päässä oli ekstraherkkua purkissa ja mikäs siinä kun kerran hyvin meni. Ja taas vähän kaiherti aamuinen..... Palautusjälkenä oikein onnistunut, nyt sitten voikin tehdä pitkän jäljen ja taidan paukauttaa vähän reilumman kuin voittajaluokan 1,5 kilometriä, niin katsotaan miten tytön käy :-). Haluaako syödä vai haluaako myyntiin ;-)

 Päivällä tehtiin Tatzille jälki ja annettiin vanhentua pari tuntia. Jälki oli 1500 metriä pitkä ja kuudella kepillä, jana 50 metriä. Jälki lähti vasempaan ja Tatzi teki alussa taas (pitkästä aikaa) koukkauksen eli ei ehtinyt edes 10 metriä kun lähti jyrkästi vasemmalle. Päästin irti ja katsoin mitä tapahtuu, no Tatzi pysähtyi katsomaan että etkö sää tuukaan perässä ja huusin sen sitten pois. Otin tästä uuden lähetyksen ja kuin ammuttuna Tatzi tempaisi suoraan jäljelle!!! :-O. En siis tiedä mitä tuossa alussa tapahtui koska sen jälkeen eteni loistavasti. Otti vähän takajälkeä mutta kääntyi hyvin. Ekassa kulmassa tuli pieni tarkastus ja eka kepin otti hyvin. Sitten suoraa riittikin 700 metriä! Toisen kepin ilmaisi myös hyvin. Kolmannella kepillä mielestäni vähän merkkasi ja jäin vähän sellaiseen kohtaan että en huomannut koiran jatkavan vain eteenpäin (luulin että se menee maahan) joten en tehnyt mitään. Ilmeisesti ei kuitenkaan saanut kepistä hajua koska Tatzihan ilmaisee varmasti esineet ja en puuttunut siihen enää kun oltiin ohi jo menty liinan mitan verran. Neljännen kepin ilmaisi taas hyvin. Tuossa välissä oli pari kulmaa mitkä meni ok. Sitten tapahtui jotain mitä me ei tiedetä!! Huomasin yhdessä vaiheessa että koiran olemus muuttui ja se oli epävarma en kuitenkaan kysynyt jäljentekijältä ollaanko jäljellä joten jatkettiin ja kohta Tatzi menikin taas ihan normaalisti. Kepin ilmaisi kohtapuoliin myös. Ja kun jatkettiin tästä niin tulikin vähän matkan päästä jo palkka ja meillä viisi keppiä (olin siis nostanut sen kolmannen). Jälkeenpäin selvisi että Tatzi oli oikaissut yhden piikkikulman ja sillä matkalla oli myös yksi keppi. Jäljelle lähdettäessä oli niillä paikkeilla traktori tien varressa parkissa ja kun siihen kohtaan tultiin uudelleen niin ei ollut enää eli metsässä on voinut käydä joku ja olla "harhajälki" (oikein muuta selitystä traktorille ei keksitty) mikä sotki ja Tatzi oli tässä kohden epävarma. Mutta pääasia oli että jälki löytyi uudelleen ja loppu onnistui ettei jäänyt sitä epävarmuutta. Kiitokset Päiville jäljestä ja Merille lapsen hoidosta!  :-)

 Aamupäivästä tehtiin jälki ja puolilta päivin käytiin se ajamassa noin 2 ½ tuntia vanhana. Mittaa oli noin 700 metriä ja keppejä vain kolme, jana 50 metriä ja jälki lähti oikealle. Jana oli helpotetussa paikassa eli suht selkeä metsäkoneen jättämä ura (vanhahko), tosin siinä oli myös mutka mutta suoraakin olisi päässyt "väylää" pitkin. Tatzi eteni koko janan ihan hyvin tosin teki sen pienen mutkan (mahdollisuus olisi ollut täysin luotisuorastikin) joka ei kovin paha ollut ja tästä kuitenkin linja jatkui suorana. Jälki on meillä lähtenyt kaksi viimeistä kertaa vasemmalle ja sinne sitä yritettiin nytkin. Kun en päästänyt takajäljelle kiepsahti Tatzi jäljen yli ja jotain haisteli mutta palasi takaisin ja näytin suunnan. Mielestäni jana meni ihan hyvin tästä huolimatta (etenemiseen tyytyväinen). Itse jäljen ajo oli sitten vähän "huolimatonta", ei mitään pahaa mutta... Kaikki kepit nousi hyvin, niissä ei ongelmia. Joissakin kulmissa tarkastelua myös piikissä. Vieraan tekemä jälki ja vieraassa metsässä joten minä en tiennyt missä jälki menee. Seuraavaksi sitten taas pitkää jälkeä. Kiitokset Päiville, tulihan ne lapsetkin siinä hoidettua :-)

 Tänään siis jäljestettiin ja tein itse kisajäljen eli 1500 metriä pitkän kuudella kepillä. Jana oli vähän reilu 40 metriä ja jälki lähti vasemmalle (huomasin että taas). Janalla en puuttunut kun noin 30 metrin jälkeen eteni vähän viistosti kunhan eteni hyvin loppuun asti ja otti jäljen oikeaan suuntaan. Eka keppi oli jo noin 50 metrin päässä ja ilmaisu ok. Eka kulma meni suht hyvin ja sitten noustiin suht jyrkkää rinnettä ylös kuusikossa, ottipa se koville! Ylhäällä mentiin aukkoon ja siellä oli piikkikulma, vähän ehkä pitkäksi meni mutta suht hyvin. Kun päästiin metsään niin oli toinen keppi, edellisestä 250 metriä, ilmaisu ok.  Tästä jatkettiin sitä peevelin mäkeä alas ja siellä oli toinen piikki, mikä meni suht ok. Ja eikun takas siihen rinteeseen, kuka ääliö tän jäljen teki??!! Kun päästiin ylös verenmaku suussa niin oli tavallinen kulma ja siitä jonkin matkaa kolmas keppi (300m edellisestä), taas ok. Jälki jatkui hiukan loivemmin mäen tällä puolen alaspäin ja taas vähän matkaa aukon läpi. Metsään päästiin niin vähän matkan päässä oli kulma ja mentiin sellaiseen pienempään kuusikkoon (mäki ja yläosa oli kivistä männikköä). Seuraava keppi oli taas 300 metrin päässä edellisestä ja ilmaisu ok, tosin kääntyi minuun päin maahan eli meni sen verran kepin yli että kääntyi. Tämän jälkeen tulikin jäljen haastavin osuus koiralle sillä törmäsin tekovaiheessa hiekkamonttuun ja tienristeykseen :O. Vähän kepin jälkeen tuli myös kunnon vesikohta jossa Tatzi hiukan tarkasteli kun jälki "hävisi" veteen. Eikun yli ja jälki jatkui kunnes törmäsin tiehen ja toisella puolen minua oli hiekkamonttu. Jatkoin siis tienvierustaa ja tässä Tattis kävi tarkastamassa tien ja olinko ylittänyt sen, mutta palasi ja jatkoi tienvierustaa (heinikkoa). Kun pääsin kapuamaan hiekkamontun reunalle (sammalpohja oli liukas joten konttasin!) törmäsin taas tiehen (tässä oli se risteys) ja jouduin tekemään idioottimaiseen paikkaan kulman. Tatzi selvitti tuon hiekkamontun reunan, mutta kävi taas tarkastamassa tien ja olenko ylittänyt sen, mutta palasi takaisin hiukan tien kautta oikealle jäljelle. Tästä päästiin oikeaan metsään ja oli pakko laittaa keppi jo tähän että koira saa palkan selvitettyän sotkun. Ja kepin ilmaisi hyvin niin että palkkaa tuli ruhtinaallisesti, edelliseen keppiin väliä 200 metriä. Loppujälki meni tien suuntaisesti sen lähellä, ainoastaan poiketen laatikkoon eli nousin vielä rinteesen 50 metriä, kulma ja 50 metriä ja kulma taas alas, taas kulma (kaikki meni hyvin). Viimeinen keppi ilmaistiin myös hyvin ja siitä vähän matkan päässä oli vielä ruoka! Aikaa kului vajaa 30 minuuttia eli vauhti oli sopiva, alkuun vähän ehkä kovakin mutta loppua kohti tasaantui, miksiköhän?!! 

 Niin me oltiin puhki tuon jäljen jälkeen, mutta mun pikkukoira teki ison koiran työn tällä jäljellä. Aivan loistavaa!! Todella tyytyväinen tähän jälkeen, vaikka jana ei vielä olekaan sitä mitä haluan mutta parempaan päin. Kotiin ajaessa kyllä posket kuumotti, sen verran koville se otti, onkohan mulla huono kunto?? Tatzi jaksoi vielä pihassa riehua Giran kanssa mutta sisällä nukkui sitten reporankana! Jospa seuraava jälki olisi sitten vähän helpompi, molemmille :)

 Käväistiin jäljestämässä iltapäivällä ja Tuukka oli oikein kiltti apumies kun nukkui melkein koko ajan :). Meillä oli vieraan tekemä jälki viidellä kepillä ja noin 900 metriä mittaa, parilla piikkikulmalla. Jana oli noin 30 metriä (siihen paikkaan ei oikein saanut hyvin pisempää) ja jälki lähti oikeaan. Tuuli oli kova mutta muuten ilma suht hyvä (paitsi siis hyytävän kylmä). Annettiin vanheta pari tuntia ja siinä välissä ajettiin parilla koiralla jäljet. Tatzi lähti janalla vallan loistavasti ja juoksi suoraan ja olisi mennyt pidemmällekin mutta otti jäljen sen hiukan ensin ylitettyään. Kaikki kepit nousi hyvin niissä ei mitään ja kulmatkin meni ihan hyvin. Tosin yhdessä vaiheessa kun jälki meni tien vieressä niin Tatzi lähti ylittämään tietä ja toisella puolen olimme olleet tekemässä janaharjoituksia toiselle koiralle, ilmeisesti tuuli vähän ohjaili tuoksuja. Jouduin kutsumaan Tatzin pois ja siitä sitten oikean jäljen ajo jatkui ihan normaalisti Lopussa oli ruoka jonka kylläkin haistoi vähän aikaisemmin ja vauhti kiihtyi runsaasti :) (tuuli oli kääntynyt vastatuuleksi). Kaiken kaikkiaan ihan reipas vauhti ja olen ihan tyytyväinen tähän harjoitukseen.

 Nyt päästiin jo oikein kunnon jäljelle kun löysin sopivan paikan missä ei lunta enää juuri ollut. Jälki oli 1300 metriä pitkä, vanheni pari tuntia (vähän reilu) ja kulmia oli muistaakseni 9 ja piikkikulmia 2, keppejä 6. Jana oli 40 metriä pitkä ja jälki lähti vasemmalle. Tatzi lähti hyvin janaa etenemään ja ihan vauhdilla mutta sitten 30 metrin paikkeilla otti muka jälkeä oikeaan johon en päästänyt ja odotin hetken että koira lähti itse etenemään ja otti jäljen hyvin. Pieni tarkastus (pari askelta) takajälkeä ja sitten varman oloisena ja reippaasti oikeaan suuntaan. Eka kulma ihan ok ja eka keppi oli 100 metrin päässä lähdöstä ja sen ilmaisi hyvin. Toisessa kulmassa pieni ylimeno mutta korjasi takaisin jäljen päälle. Toinen keppi oli parin sadan metrin päässä edellisestä ja sen ilmaisi myös hyvin. Kepin jälkeen tuli piikki missä pieni tarkastus mutta hyvin jatkoi. Kolmas keppi oli parin kulman ja pienen tien ylityksen jälkeen (väli edelliseen keppiin 250 m) jonka ilmaisi hyvin. Seuraava keppi olikin jo 150 metrin päässä ja taas ok. Piikkikulmassa tuli pieni tarkastus mutta lähti jälkeä hyvin mutta sitten suoralla loivassa nousussa lähti vikaan (en huomannut tätä heti, en muistanut tarkkaan sitä jäljenteko kohtaa) ja menin perässä mutta huomasin koirasta pian että nyt tekee jotain muuta (muu jälki) ja tulikin lumikohta missä en nähnyt jalanjälkiäni. Tosin Tatzi korjasi itse nopeasti virheensä ja palasi takaisin oikealle jäljelle minun takaani ja jatkoi selvästi tarkemmin. Vielä ennen keppiä tuli toinenkin koukkaus suoralla jonka koira korjasi itse. Kepin ilmaisi hyvin ja edelliseen keppiin oli väliä 400 metriä, joten ruhtinaalinen palkka tältä kepiltä kaiken poikkeamisen ja itsenäisen korjailun jälkeen. Kepiltä jäljen ajo lähti taas uudella vauhdilla päälle ja otin siinä jopa muutaman juoksuaskeleen perässä kun en viitsinyt jarrutella. Viimeiselle kepille oli matkaa pari sataa metriä ja nyt lopussa jo kulma mentiin hyvin ja jopa polulta metsään poikkeava jälki mentiin tarkasti. Viimeinen keppi jälleen meni hyvin ja tämän jälkeen jatkettiin vielä noin 50 metriä josta sitten löytyi yllätyspalkka. 

 Jäljen ajo oli ihan hyvää vaikka siellä jotain muutakin tapahtui. Jäniksen papanoita ainakin näkyi ja niitä taisi koira suuhunkin mennä ohimennen ja todennäköisesti pupujen jäljet meinas viedä voiton välillä. Kulmat meni ehkä aavistuksen pitkiksi mutta hyvin näin ekaksi jäljeksi. Kepit löytyi hyvin. Tulevilla jäljillä täytyy huomioida tuota keppien väliä eli lyhyelläkin jäljellä voisi olla pitkiä keppien välejä. Janojen minimimatka 40 metriä ja pyritään siihen että koira alkaisi etenemään ja luottamaan että se jälki löytyy vaikka vähän kauempaakin. Tyytyväinen olen tämän illan jälkeen.  

 Ajattelin tehdä jäljen kun näytti jo sen verran paikat sulaneen, vaan eipäs ollutkaan ja meille tuli minijälki. Mittaa siis vain 300 metriä ja en sitten lopulta edes jaksanut vanhettaa joten ajoimme tuoreeltaa noin 20 minuuttia vanhan jäljen. Jälki lähti oikealle ja jana oli vain noin 30 metriä pitkä. Tatzi lähti hyvin mutta koukkasi sitten vasemmalle (sieltä päin tuuli) ja otti jäljen sieltä enkä puuttunut tähän asiaan kun eteni hyvin. Ajoi jäljen ihan hyvin, tosin yhdessä kulmassa vähän kierteli ja yhden kepin kohdalla koukkaili joten se jäi ilmaisematta. Keppejä oli kaikkiaan vain kolme ja jälki meni yhdessä kohtaa asfalttitien "penkkaa" pitkin. Tämä jälki meni ihan hyvin tosin eihän siinä mitään vaikeutta ollutkaan, maa vähän jäässä eli sellainen ero :)

 Menin aamulla Tatzin ruuan kanssa metsään ja tein janan joka oli vain 20 metriä pitkä ja jälki noin 50 metriä ja siellä sitten ruokakuppi (ei keppiä). Hain koiran samantien ja laitoin jäljelle, no pinkaisihan se tuon matkan ja pääsi multa irti ja otti jäljen... yllätys oikealle ja huiteli sinne liina perässä lentäen!!! No annoin ajaa takajäljen ja olin siellä sitten odottelemassa ja otin Tatzin pois, vähän se ihmetteli että mihis tämä loppui. Laitoin uudelleen mutta nyt vaihdoin lähetyskohtaa vasemmalle etten laittanut edellisten jälkien päälle. Hyvä lähtö ja eteneminen vaikka roikuin liinassa ja tuli jopa kiristystä kun en päässyt risukon läpi niin nopeasti mutta koira jatkoi itse etenemistä. Jäljen otto ok mutta kampeaminen oikealle ja en päästänyt kuin pari metriä joten lähti vasemmalle ja jäljesti ruokakupille. Olipa onnellisen oloinen koira :).

 Tuossa oli sen verran sähellystä että päätin tehdä kaikella uhallakin vielä uuden janan. Nyt jätin koiran metsään puuhun kiinni ja tein jäljen syvemmälle metsään. Janalle tuli mittaa 50 metriä ja koira näki kun tein sillä jana oli suolla jossa oli vähän suopursua mutta näkyvyys erinomainen. Jälkeä tein noin 50 metriä ja jätin ruokakupin sinne (ei keppejä) ja jälki meni siis vasemmalle. Palasin koiran luo ja lähetin heti. Tunsin jo kun otin valjaista että nyt mennään ja päätin roikkua liinan perässä vaikka koira sitten lakkaisi etenemästä. Mutta eikä mitä, sai meikäläinen laittaa tossua toisen eteen oikein kunnolla niin että vieläkin on hiki (olipa pehmeällä suopohjalla rankka juosta vaikka matkaa vain 50 metriä). Koira siis lähti loistavasti ja eteni suoraan eteenpäin (ehkä hiukan vasempaan viistosti mutta vain hiukan) ja minä lähdin juoksemaan perässä ja liina oli välillä vähän tiukalla mutta ei nykinyt. Tatzi ei kertaakaan vilkaissut taakseen vaan määrätietoisesti eteni jäljelle asti ja otti hienosti jäljen tehden 90 asteen kulman ja vasemmalle!!!! Jeee.... mikä täydellinen suoritus :). Jäljen ajo oli ihan hyvä ja kun ruoka oli syöty oli Tatzi sitä mieltä että jälkeä vielä jatketaan.

 Innostuin tekemään jäljen tuohon viereiseen metsikköön (=rämeikköön) ja siitä tuli 500 metriä pitkä neljällä kepillä. Jälki vanheni vain vajaan tunnin kun pimeys olisi muuten yllättänyt ja Tuukkakin oli päiväunilla. Jana oli noin 50 metriä pitkä ja alku oli ylämäkeä ja se menikin hienosti mutta sitten Tatzi jäi ottamaan jotain "jälkiä" matkan varrella eli noin ekat 15 metriä meni ok. En päästänyt sivusuunnassa Tatzia lähtemään pitkälle ja kun ei eteenpäin itse lähtenyt (yritti vain sivuille) niin pyysin Tatzin takaisin ja lähetin uudelleen. En tehnyt uusintalähetystä ihan alusta mutta otin silti takaisin päin eli joutuisi ylittämään kohdan missä meni sivuun. Nyt lähti taas hyvin ja ylitti edellisen kohdan mutta sitten pyörähteli taas nenä maassa kuitenkin jatkaen eteenpäin ja jopa päästiin jäljelle asti etenemään tosin jotain paikkoja tarkastellen. Jälki lähti jälleen vasemmalle ja Tatzi painoi oikealle (en tajua tätä sen "oikeapuolisuutta" vaikka koko syksy on jäljet lähteneet vasemmalle! Teen seuraavan lähtemään oikealle niin katsotaan kuinka käy). En päästänyt menemään joten Tatzi kääntyi kun vähän ensin painoi vastaan, kehuin runsaasti kun lähti jatkamaan oikeaan suuntaan. Eka keppi oli jo 50 metrin päässä ja se ilmaistiin hyvin ja annoinkin siitä kunnon palkan. Eka kulma meni hyvin ja sitten ryteikön läpi suopursu suolle ja siellä toinen kulma meni hienosti. Toinen keppi oli 200 metriä edellisestä ja löytyi vaivatta suolta. Tämän jälkeen oli eka piikki kulma joka meni hieman tarkasteluksi (vain vähän) ja tätä en ihmettele sillä se oli vaikessa paikassa. Toinen piikki oli 50 metrin päässä toisesta ja se meni ihan ok. Kolmas keppi oli sitten tiheässä koivikossa jossa oli kaatunutta heinikkoa ja osittain puuttui aluskasvillisuus ja oli vain märkiä liitskaantuineita lehtiä, mutta keppi löytyi hyvin ja se oli edelllisestä 150 metrin päässä hyvin pienessä alamäessä. Viimeinen kulma meni hyvin ja viimeinen keppi oli 100 metrin päässä ja löytyi myös hyvin kaatuneesta heinikosta. Jäljen ajo oli hyvää ja varmaa, tarkkaavaista ja ei paineita. Jana sen sijaan oli kamalaa katsottavaa, just sellaista mitä itse inhoan ja se nyt vaan täytyis saada toimimaan jotenkin. Koitan vielä tehdä sellaisen pari tuntia vanhan jäljenkin ennen uusia lumia.

 Iltapäivällä innostuin lähtemään jälkimetsälle. Tein itse siis jäljen ja mittaa oli 1400 metriä. Pari piikkiä ja tavallisia kulmia 8, maasto oli harjulla olevaa kangasmaastoa ja märkää, vanhetin 2 tuntia. Jana oli 45 metriä pitkä ja jälkii lähti jälleen vasemmalle kun se suunta tuntuu olevan vaikea. Janalla lähetys oli ehkä huono ja Tatzi oli sellaisessa vireessä että mihin tässä nyt jolkottelis ja 10 metriä eteni ja sitten lähti sivuttaissuunnassa haisteleen jotain. Koira palasi mun eteen seisoskelemaan ja siitä otin sen uudelleen lähetykseen. Nyt otin valjaista siten että pidin ne tiukalla ja taputin pari kertaa kylkeen sanoen että missä jälki on ja sit lähetin. No nyt mentiin se loppu 35 metriä suoraan eteenpäin juosten ja jäljen otti hyvin mutta väärään suuntaan eli oikealle. En päästänyt menemään joten Tatzi kääntyi vasempaan ja siitä lähdin perään. Eka keppi ja eka kulma hyvin. Toisen kulman meni vähän yli ja ajoi sitten jäljen vierestä ja menin vain perässä mutta koiralle tuli heti epävarmuus ja se vilkaisi minua (eli näissä tekee hukkia). Menin perässä ja Tatzi korjasi itse ajonsa jäljen päälle ja toinen keppi löytyi hyvin vähän matkan päästä. Seuraavana oli piikkikulma ja se meni hyvin. Kolmas keppi oli alamäessä ja pieni keppi, sen ohi mentiin ja en itsekään nähnyt keppiä eli Tatzi ei ollut silloin täysin jäljen päällä (kävin myöhemmin hakemassa kepin ;)). Toinenkin piikki meni hienosti ja seuraava keppi, tähän tulikin sitten kepitöntä jälkeä noin 600 metriä kun kerran kolmoskeppi jäi. Loput kulmat meni hienosti ja samoin loput kepit vaikka yksi keppi oli vielä  hyvin pienessä alamäessä. Kepeillä leikittiin ilmaisun jälkeen ja vauhti kepeiltä lähdössä oli kova mutta hidastui nopeasti normaaliksi. Tässä oli pitkiä suoria ja pitkä jälki joten jos vielä ehtis tehdä lyhyen jäljen ja janan jos sais korjattua.

 Jäljenajo illalla ja meni sen verran myöhään että ajoin sen osittain pimeässä. Tein jäljen alueella missä on paljon hirviä ja sieniäkin näkyi olevan eli varmasti sienestäjiäkin oli liikkunut. Tein kisajäljen eli puolitoista kilometriä pitkän ja kuudella kepillä ja mitään en merkinnyt. Jana oli 50 metriä ja jälki lähti oikealle. Janalla Tatzi lähti ensin hyvin mutta 20 metrin päästä se lähti jäljestämään vasemmalle, pysäytin sen ennenkuin liina loppui ja en puhunut mitään. Tatzi palasi ja lähti etenemään janaa eteenpäin vähän siksakkia mennen mutta itse eteni jäljelle asti ja otti jälen oikeaan suuntaan, kehuin. Nyt tein niin että kuljin koko ajan koiran perässä vaikka se tekisin mitä eli niinkuin kisassa etten tiedä missä jälki menee. Eka kepin ohi ajettiin sen huomasin ja toisella kulmalla teki jonkin laajemman kaarroksen ja kuljin vaan perässä. Kuitenkin sen selvitti ja samoin piikin ihan hyvin. Piikin jälkeen suoralla Tatzi yhtäkkiä bongasi jonkun muun jäljen ja aivan pokkana vaihtoi jäljen ja jatkoi matkaa minä perässä. Tosin noin 30 metrin päässä kysyin että mihin olet menossa? Siitä sitten käännyttiin ja palattiin oikealla jäljelle jossa tulikin hetken päästä keppi. Kolmannen kepin ohi ollaan ajettu myös sitä en nähnyt mutta jäljestäminen sujui hyvin. Jälki meni kuusikko/männikkö metsässä ja sieltä siirtyi heinikkoiseen lehtipuumetsään jota oli raivattu ja rungot oli maassa. Alue oli vaikea ja siellä oli keppi jonka Tatzi kuitenkin ilmaisi ja selvitti hankalan osuuden loistavasti. Tavalliseen metsään jatkui jälki ja Tatzi jäljesti erinomaisesti ja keppejä oli neljä (yksi jäänyt). Tässä vaiheessa jouduin laittamaan kännykän valon päälle kun en nähnyt enää mitään. Toiseksin viimeiseltä kepiltä oli 400 metriä viimeiselle kepille ja tällä välillä Tatzi taas pokkana lähti jollekin muulle jäljelle. En pysty sanomaan missä kohtaa koska oli niin pimeää, siitä tiesin että väärässä ollaan kun mentiin tiheään kuusikkoon missä en ollut kulkenut. Tielle tultiin ja siitä vein Tatzin takas metsään koska olin tehnyt jälkeen kulman ja se jatkui tiensuuntaisesti ja sitten oli kutoskeppi. Niinpä laitoin koiran kulkemaan edessä ja sanoin sille että katselepä jälkeä ja niin se sen otti ja lähti varmana oikeaan suuntaan ja sai kutoskepin. Nyt katsomme päivänvalossa hirvialueella että vaihtaako se jäljentekijä sorkat jalkaan vai mikä mättää.

 Jälki käytiin ajamassa pienen lenkin jälkeen. Jana oli 40 metriä pitkä ja jälki ehti vanheta reilun puolitoista tuntia. Janalla eteneminen hyvää ja varmaa!!! Olin jättänyt jäljelle purkin aika alkuun eli koira sai palkan heti oikeasta suunnasta (oikealle) ja hyvästä janasta. Tatzilla oli sille epätyypillisen kova vauhti johon en kuitenkaan puuttunut ja niin se jäljen edetessä tasaantui. Tosin kaksi ekaa keppiä mentiin vähän vierestä en ihan tarkkaan nähnyt kun oli jo niin hämärää ettei kreppejä nähnyt kuin kohdalla. Kolmas keppi sitten nousi hyvin ja jälkeä oli ajettu 500 metriä ja pari kulmaa sekä piikki oli tähän mennessä. Koira ajoi siis hyvin ja maastopohja vaihteli suopursusta aika avoimeen aukon laitaan. Jälleen neljäs keppi mentiin vierestä joten ilman keppiä tuli jäljen ajoa 450 metriä vaihtelevassa maastossa. Viides keppi nuosi hyvin ja kuudes oli aika lähellä eli 150 metrin päässä ja se nousi myös hyvin, lopussa oli vielä herkkupurkki. Olin tyytyväinen jäljen ajoon vaikka keppejä jäikin. Olin laittant kepit haastellisiin paikkoihin ja oli ehkä hiukka vaativia pienen tauon jälkeen. Korkeaan suoprsuun jäi keppi, korkeaan mustikkavarvikkoon ja upottavaan sammaleeseen. Kyllä ne kepit taas alkaa nousta kun ajellaan jälkeä ja motivaatio oli jälleen kohdallaan.

 Meillä oli jälki vanhenemassa ja se ajettiin melko pimeässä puoli yhdentoista jälkeen illalla. Janalla eteni jälleen 40 metriä ja alkoi sitten ottaan kuin jäljen ja poikkeamaan sivusuunnassa, en päästänyt kumpaankaan suuntaan niin jatkoi itsenäisesti eteenpäin ja löysi palkan jäljen päältä. Otti sen jälkeen takajäljen mutta käänsin ja sitten lähti ajamaan hyvin (oikealle). Eka keppi ja kulma hyvin, sitten mentiin nuoreen männikköön mitä oli harvennettu ja karsittu ja oksat sun muut oli maassa. Tällaisessa oli myös kulma ja muuten meni hyvin mutta kulmaa hiukan pyörittiin. Kakkoskepin ohi Tatzi ajoi, en nähnyt merkkiä aikaisemmin joten en tiedä menikö yli vai vierestä. Eka piikki tuntui myös hankalalta mutta selviytyi ja siitä noustiin pientä rinnettä aukolle missä oli vatukkoa, horsmaa ja koivua niin ettei koiraa näkynyt. Siellä oli toinen piikki ja se meni ihan hyvin ja sitten jo tulikin keppi ja sai palkan. Loppu jälki oli sitten kuusi-mäntymetsää nousuineen ja laskuineen. Kaikki kepit nousi hyvin ja tien ylitys meni hyvin. Jäljellä oli mittaa noin 1400 metriä ja ajettiin tosiaan melko pimeässä eli minä luotin koiraan täysin enkä voinut ainakaan auttaa sitä. Hyvin meni, nyt vain janaharjoituksia.

 Jälkitreeni illalla ja tein itse jäljen hyvin vaihtelevaan maastoon eli varpualustaa, sammalta, melko paljasta alustaa (havuja), kuivaa kangasta osin kalliota eli myös nousua ja laskua. Jälki oli 1500 metriä pitkä ja kuudella kepillä,kaksi piikkiä ja muita kulmia. Jokaisen kepin alla oli piilossa ruokapurkki samoin jäljellä heti lähdössä. Jana oli 50 metriä pitkä ja jälki lähti vasempaan. Eteneminen janalla oli hyvää kunnes viisi metriä ennen jälkeä tuli taas poikkeama. Nyt pysähdyin itse ja en päästänyt Tatzia kuin puolet liinan mitasta sivuille ja se itse koukkas minun taakse ja eteni lopulta jäljelle asti ja sai palkan. Mielestäni jäljestäminen oli nyt hyvää ja vaikka keppien väli oli pitkä ja maasto kuivaa niin jaksoi hyvin ja vilkaisi vain muutaman kerran minua (ei siis pyydellyt apuja:). Piikeissä jälleen pienet tarkastukset muut kulmat hyvin ja kaikki kepit löytyi ja oli selkeästi innoissan kun purkit löytyi maan sisältä. Jälkeen olen tyytyväinen ja aikaa meni 39 minuuttia eli vauhtia olisi saatava hiukan lisää, tosin juotin usealla kepillä ja lepäiltiin. Kokonaisuudessa vaikea jälki ja hyvin meni.

 Jälkitreeni päivällä ja porukalla joten vieraan tekemä jälki. Jäljellä kuusi keppiä ja noin kilometrin mittainen, pari piikkiä ja tavallisia kulmia. Jana noin 50 metriä pitkä ja lähtö oikeaan. Janalla eteneminen hyvää noin 40 metriä sitten "valejäljestystä" oikeaan ja siitä kuitenkin eteneminen oikealle jäljelle ja lähtö oikeaan suuntaan. Alkuun oli taas epävarmuutta (näyttäis olevan yhteydessä epävarmaan janaan eli kun ei suoraan törmännyt jälkeen ja vilkuili minua) ja vilkuilua, mutta ajaminen varmistui pikkuhiljaa. Piikeissä pientä tarkastusta muuten kulmat meni hyvin ja kaikki kepit ilmaistiin hyvin. Jälki vaihteli tavallisesta varpupohjasta suopursuun ja kuivaan kankaaseen. Ihan ok jälki.

 Jälkitreeni päivällä ja pieleen meni koko jälki. Vanheni hiukka liian kauan (yli kolme tuntia) ja kuivassa maastossa tuntui nyt olevan liikaa nuorelle koiralle. Eka kepin jälkeen ajettiin vielä mutta jotenkin vaan ei selvittänyt toista piikkiä ja mentiin tielle. Lähdettiin uudelleen ja sitten päästiin aika hyvin jo jälkeä mutta loppujen lopuksi kun oltiin tunti jäljestelty ja tehty hukkia niin lopetettiin väsymyksen vuoksi. Tatzi otti myöskin painetta kun ei jaksanut joten korjausjälki täytyy tehdä. Saatiin neljä keppiä ja siihen siis lopetettiin.

Myöhään illalla tein korjausjäljen meidän lähimetsään. Pari tuntia vanheni, kuudella kepillä ja noin 1100 metriä vanha. Jana oli reilu 30 metriä ja jälki lähti oikealle, janatyöskentely ja lähtö onnistui hyvin. Kaksi ekaa keppiä ilmaisi hyvin ja kulmat meni hyvin myös pari piikkiä. Kolmannen kepin jäljesti vierestä ja en puuttunut tähän ja niin Tatzille tuli 500 metrin pätkä ilman keppiä ja se meni hyvin. Neljäs keppi taas ilmaistiin hyvin ja viides keppi oli pienessä ylämäessä ja senkin vierestä mentiin. Kuudes keppi sitten ilmaistiin hienosti vaikka olikin heinikossa ja tämän jälkeen vähän matkan päässä oli vielä ruoka. Jälki oli todella vaihtelevassa maastossa, oli kuivaa kangasta, polviin ulottuvaa suopursua suolla ja kuivaa suopohjaa, varpumetsikköä ja ryteikköä, korkeaa heinikkoa, horsmikkoa/vatukkoa. Ongelmia ei jäljen ajossa ollut ainoastaan ne kaksi keppiä mentiin vierestä ja siihen en puuttunut joten korjausjälki onnistui mielestäni hyvin.

 Ensin tein pari janatreenia joista ensimmäisen tekoa Tatzi ei nähnyt ja kun lähetin niin koira kyllä eteni mutta teki alkuun koukkauksen jonka jälken vilkuili taaksepäin epävarmana mutta eteni. Jäljen otto huono ja jäljen ajo kepille huono jolloin ajoi myös kepin ohi tielle (en puuttunut = jäi ilman palkkaa). Tehtiin uudelleen niin että Tatzi näki jäljen teon ja kun laitoin ruokapurkin jäljelle, janalla mittaa 50 metriä. Nyt oli eteneminen todella vauhdikasta ja otti jäljen hiukan vinosti vasemmalta ja takajäljen (jälki lähti oikealle) mutta kääntyi itse ennen kuin tein mitään. Lähti ajamaan jälkeä varmasti ja sai ruokapurkin pian palkaksi (koska oli ottanut jäljen vasemmalta eli ei siis ihan merkin kohdalta missä purkki oli) mikä oli mielestäni hyvä palkkaus oikeaan suuntaan korjatusta jäljestä ja hyvästä eteenemisestä janalla. Ajoi jäljen kepille hyvin. Loppupäätelmä kun janalla etenee varmasti niin jäljen ajaminen lähtee heti alusta varmemman oloisena. Panostamme edelleen janalähtöihin.

 Käytiin illalla ottamassa yksi janatreeni. Tein jäljen (n. 50 metriä) yhdellä kepillä ja jana oli 40 metriä pitkä ja jälki lähti oikeaan. Ruokapurkki oli jäljellä merkin (mitä kohti lähetin) alla. Ei vanhetettu ja koira ei nähnyt jäljen tekoa joten otettiin harjoitus heti. Käskyn saatuaan Tatzi lähti juoksemaan suoraan eteenpäin ja otti jäljen ja löysi ruokarasian hyvin. Odotin kunnes oli namut syönyt ja sitten lähti jäljestämään oikeaan suuntaan. Kulma meni hyvin ja keppi-ilmaisu hyvä, lopetettiin siihen. Tähän etenemiseen olen todella tyytyväinen, nyt venytetään täyteen mittaan.

 Aamupäivällä käytiin ottamassa janaharjoitukset eli ensin tein pienen jäljen valmiiksi jossa oli noin 40-50 metriä pitkä jana ja jätin oletettuun koiran ja jäljen kohtaamispaikkaan (eli mitä kohti lähetän) ruokaa avonaisessa rasiassa ja sitten jäljelle pari namua ja keppi (n.100 metriä pitkä). Toisen harjoituksen tein niin että laitoin koiran puuhun ja se näki kun tein jäljen ja taas oli jana noin 40-50 metriä pitkä ja jätin ruokaa rasiaan ja jäljelle yhden namin ja kepin (jälki n 50 metriä pitkä). Menin koiran luo ja lähetin samoin tein ja eteneminen oli loistavaa ja osui juuri purkille ja sai palkkion. Tämän jälkeen otin purkin ja Tatzi otti jäljen väärään suuntaan (jälki lähti oikealle) mutta käänsin välittömästi (ehkä hiukan oli ihmeellistä kun oli uusi juttu tämä ruokarasia) ja jäljelle lähti hyvin. Namu löytyi ja ajo oli tarkkaa ja keppi ilmaistiin hyvin. Mentiin sitten heti ottamaan tuo toinenkin harjoitus eli minkä tekoa koira ei ollut nähnyt. Lähetys ja eteneminen hyvä tosin otti rasian nyt hiukan "taaksepäin" ja syötyään lähti jälleen takajäljelle (nenä näytti sinne!!) mutta käänsin rauhassa ja palkkio löytyi jäljeltä eli namu, kepin ilmaisi hyvin.

 Jälkitreeni aivan lähimetsässä jossa on lähinnä suopursumaastoa ja tiheää heinikkoryteikköä. Noin 800 metriä pitkä, 6 kepillä, kaksi tuntia vanha ja jälki lähti janalta oikealle matkaa noin 30 metriä, kaksi piikkiä ja kolme tavallista kulmaa. Janalla eteneminen oli vauhdikas, suora ja hyvä, otti tosin takajäljen mutta en päästänyt ja käänsin koiran, hyvin lähti jäljestämään. Kaikki kulmat meni hyvin ja kakkoskepin meinas ajaa yli mutta huomautin ja ilmaisi sen sitten. Muuten keppi-ilmaisut hyvät ja jäljen ajoon olin tyytyväinen vaikka oli vaikeakulkuinen maasto välillä (hakattua pientä risukkoa lopussa ja korkeaa aluskasvillisuutta paikkapaikoin). Tähän jälkeen on hyvä lopettaa ja pitää vaikka vähän taukoa, samoin jana oli niin hyvä.