Vietettiin viikonloppu Turussa ja ohjelmaan mahtui lauantaipäivälle viestikoe. Koe oli rajoittamaton ja alkujaan ilmoittautuneita oli peräti 17 koirakkoa, mikä on huikea määrä viestikokeeseen. Valitettavasti loukkaantumisten ja muiden syiden takia paikalle pääsi saapumaan 12 koirakkoa mikä on aikaimoinen määrä sekin. Kolmosluokassa oli 3 koirakkoa ja ykköluokassa 9 koirakkoa. Aamulla aloitettiin viestiosuudella ja minä nostin epäonneksi meille vihon viimeisen numeron. Tatzi siis juoksi aivan viimeisenä ja kolmosluokkalaisethan aloittavat. Odotusaikaa tuli ihan reilusti ja räntää tuli taivaan täydeltä. Koko edeltävän viikon oli satanut runsaasti ja rata oli paikka paikoin hyvinkin vetinen. Oli vaelluskengät kovilla ja varret ei meinanneet riittää :-). Kolmosen koirista eka pätkälle lähti kaksi koirakkoa ja yksi päätti jättää juoksemisen jo heti alkuun. Ykkösluokan koirista sitten vain kolme koiraa juoksi eka pätkän. Meidän edelle lähti tuttu belgi ja tiesin että Halla juoksee A-pisteeseen varmasti, niinpä olin lähettyvillä että Tatzi näki lähdön. Meidän vuoro tuli ja seuraamispätkä oli märkää (yllätys :-) ja lähetyksessä Tatzi ei istunut, mutta en sitä vaatinut kun tarkkaavaisesti mutta rauhassa odotti. Kun aika oli lähettää niin sinne se meni ja perille asti eli Peten päähän. Nyt oli fiilikset hyvät. Toisesta päästä sitten ne kolmosen koirat tulivat taas ensin ja sitten odoteltiin ykkösen koiria. Aikaa kului ja kun minut kutsuttiin odottelemaan, tiesin että nyt ei ole edellä juosseet lähteneet eli miten käy Tattiksen. Sitten se kuului.... nimittäin toimitsijan radiopuhelimesta että kaikki ykkösen koirat lähtivät ja kaikki palasi!!! :-O. Ei voi olla totta...se sitten siitä.

 Kun juoksuosuus saatiin ohi (lopulta vain yksi voittajaluokan koira juoksi kaikki pätkät) ja palattiin A-pisteelle, niin siellä oli fiilikset aika vit.....us painotteiset :-). Ykkösen koirista ekana lähtenyt oli lähtenyt hyvin samoin Tatzin edelle Halla oli lähtenyt ja niin lähti Tatzikin hyvin. Ekan ja Tatzin lähetysaikojen väli oli siis 6 minuuttia. Kun puoli minuuttia oli mennyt (eli koiraa ei saa enää lähettää uudelleen jos se on tuon ajan jälkeen palannut) ja Pete käänsi selkänsä siirtyäkseen reppunsa luo, oli tuomari sanonut että koirat palaavat takaisin. Sieltä ne kolme narttua olivat juosseet peräkanaa ja vielä oikein nätisti siinä järjestyksessä kuin olivat lähteneet eli Tatzi tuli nätisti jonon perässä. Aika sopisi siihen että ekana lähtenyt on juossut B-pisteeseen ja kääntynyt sieltä takaisin kun ei ole toista ohjaajaa löytynyt, siitähän lähtee jäljestyspätkä. Tatzi oli niin lähellä Peten päätyä että sen oli helppo kääntyä perään ja tulla takaisin, tosin olisi tuo voinut kääntyä perään pidemmälläkin. No nyt on kisat kisattu tältä vuodelta ja saas nähdä mitä sitten ensi vuonna tehdään. Kevät menee ainakin pentujen kanssa joten kisakalenteria voi katsastella syksyllä. Eiköhän tässä kuitenkin treenejä jatketa :-)

 Tänään oli sitten viestikisan korkkauksen vuoro ja huonoin tuloksin :-(. Koe aloitettiin viestiosuudella ja kisa oli ykkös- ja kakkosluokan koe, paikalla 9 koirakkoa. Kakkosluokan koiria oli kaksi ja loput olivat ykkösen koiria. Onnekseni sain numeron 1 eli pääsisimme heti kakkosluokan koirien perään. Tätä toivoin sillä luotin siihen, että kakkosen koirat juoksevat eka taipaleen helposti ja Tatzille ei tule pitkää odotusaikaa. Rata oli koko matkan polkua ja siis ratana helpon tuntuinen. Eka kakkosluokan koira lähti ja yli puolen minuutin kuluttua tuli takaisin (puoli minuuttia kun on kulunut on peli siinä eli ei saa käskeä koiraa lähtemään uudelleen). Syke nousi.....minulla! Toinen koira oli lähtövalmiina ja jes, sinne lähti. Ei ole totta, sekin palaa takaisin yli puolen minuutin kuluttua. Syke nousee entisestään! Meidän vuoro on seuraavana ja palanneet koirat menivät edestä pois. Tatzi siinä vähän ihmetteli, mutta vaikutti siltä että tietää mitä on tekemässä. Seuraamispätkän vein irti, kuten aina treeneissä (mietin tätä vienkö kisassa kytkettynä, mutta päädyin samaan tyyliin kuin harjoituksissa) ja se meni ihan hyvin, samoin odotusaika. Sain jopa hyvin ajoitettu tuloni lähtöviivalle, sillä kun koiran käskin istumaan niin sanottiin aikaa olevan puoli minuuttia (koiran on lähdössä oltava puolta minuuttia ennen ja odotettava se aika rauhassa). Kun sanottiin "aika", niin annoin normi käskyn ja sinne Tatzi painoi varman oloisena. Tuomari sanoi kun puoli minuuttia oli mennyt ja aloin hiljoksen poistua lähetyskohdasta. Syke oli varmaan 200!!! Tää on ehdottomasti kauhein laji :-). Ja ei hel...ti näen että jotain sieltä metsästä vilahtaa ja niin Tatzi tulee takaisin :-(. Peli oli siinä ja koira käytti saman ajan kuin ekat koirat eli käännös tapahtui samassa kohdassa. Ei se mitään, mutta kun tämä käännösputki oli auennut, niin kisa jatkui samaa rataa ja vasta viimeinen koira juoksi A-pisteeseen, harmittavasti se ei vaan tullut sieltä enää takaisin. Kaikki 9 koirakkoa jäivät siis ilman tulosta. Ajallisesti näytti siltä että koirat olivat kääntyneet loivan mutkan jälkeen eteen tulevan puunrunkoa ennen. Se oli ehkä yllättävässä paikassa ja kun eka koira kääntyi, niin ketju oli aikaslailla valmis. Tiesin että meidän kompastuskivi tulee olemaan tämä, jos edellinen koira kääntyy. Ei olla harjoiteltu toisten koirien kanssa ja kääntyminen tuntuu olevan kuin magneetti jos joku kääntyy ekana. Toki harjoittelullahan tuohonkin saa rutiinia :-)

 Mukavaa asiassa oli se, että tuomarit sekä järjestäjät antoivat luvan laittaa koirat juoksemaan, jos halusi. Palasimme tuon puunrungon ohi ja sitten laitettiin numerojärjestyksessä juoksemaan. Tatzi lähti ihan ekana ja se aiheutti nyt ongelmia. Tosin saattelin vähän matkaa ja niin Tatzi meni Peten päähän. Siellä oli onneksi ollut ruhtinaallinen vastaanotto :-). Näin saimme päättymään hyvin tämän kokeen.

 Tänään oli siis toinen voittajaluokan hakukokeemme ja paikkana Padasjoki. Oli aika makoisaa kun koe alkoi vasta kello 10 ja ei tarvinnut lähteä ajelemaan aamuvarhaiseen. Aamu oli sateinen, mutta onneksi sade heltisi kun suoritukset alkoivat. Voittajaluokan koirakot aloittivat tottelevaisuusosuuden ja olin numerolla 4 eli Tatzi olisi ekana paikallaolossa. Kenttä oli nurmikenttä, mutta onneksi siellä ei ollut lätäköitä ja nurmi vain oli märkää. Ilmoittautumisen jälkeen vein Tatzin paikalloloon ja se tuntui olevan suht hyvässä vireessä. Paikallaolo meni hyvin ja kun hain koiran niin se vaikutti taas siltä että aloittaa sen pienen pelleilyn eli tökkii kuonollaan vasenta kättäni. Tätä on esiintynyt parissa viime kokeessa ja se tuntuu olevan vähän sellaista pientä kokeilua voiko niin tehdä ja rikkoo seuraamisen. Päätin jo aikaisemmin että nyt puutun asiaan. Onneksi siis olimme ekana paikallaolossa ja huomasin mitä tuleman pitää. Piilolla vähän tsemppasin koiraa ja otin sen sitten sivulle (toinen teki tällä välin eteenmenoa), josta muutaman askelen seuraaminen. Heti siinä jo Tatzin asenne oli vähän jännä, joten nopea napautus sormilla niskaan taisi vähän palauttaa koiran maan pinnalle. Tuomari ei tätä tietenkään nähnyt. Menimme aloituskohtaan ja nyt oli seuraaminen taas tiivis ja kehuin vähän matkalla. Kokonaisuudessaan seuraaminen meni hyvin ja paikka säilyi, tosin vielä siinä saisi olla sitä jotain. Liikkeestä istuminen ja maahanmeno sekä luoksetulo meni ok. Näistä kaikista arvosana erinomainen (siis myös seuraaminen). Juoksusta seisominen ok, mutta sitten luoksetulo tultiin niin kovaa että törmäys tuli (toinen jalkani siirtyi väkisin) ja arvosana tippui erittäin hyvään. Tasamaanouto meni ok, mun mielestä luovutus oli vähän vino, mutta ei tästä huomautettu. Hyppynoudossa kapula lensi vöhän oikealle ja Tatzi hyppäsi loistavasti. Takaisin se tietenkin sieltä oikealta hyppäsi viistosti ja luovutus oli selkeästi vino, arvosana erittäin hyvä. Estenouto meni nyt ihan hyvin (erinomainen), ehkä siinä kuitenkin oli pientä varovaisuutta (johtuiko edellisessä kokeessa sattuneesta tipahduksesta) kuitenkin erinomaisella tiiviillä luovutuksella :-). Eteenmeno oli vauhdikas ja maahan meni nopeasti, vähän jalat lipsuivat nurmella :-). Erinomainen tuli myös siitä ja samoin paikallaolosta. Tottispisteet olivat yhteensä 98.

 Maasto-osuuksista me aloitimme ensin esineruduulla. Alue oli kallioinen männikkö, mutta selkeä kulkuinen. Tatzi liikkui todella hyvin ruudussa ja löysi aika nopeasti kaksi esinettä. Sitten ei vain kolmatta löytynyt vaikka koko alue tuli läpi käytyä, mutta siitä esineestä ison kiven takaa ei tullut haju nenään. Esine oli kutakuinkin keskellä ja noin 20 metriä lähetyslinjasta eli piti olla suht helppo. Erinomaisesta työskentelystä meitä kuitenkin muistettiin 23 pisteen verran.

 Aika nopeasti pääsimme henkilähakuun (esineet ja haku pyörivät samaan aikaan) ja sinne oli kävelymatkaa jonkin verran. Alue näytti aika helpolta eli kuusikkometsää ja toisella puolen oli pientä nousua sekä radan keskivaiheilla jonkin verran kivikkoa. Oikea etukulma oli aika aukea ja laitoin sinne ekana, kun Tattis sinne niin nuuskutteli ja pian sieltä tultiinkin rulla suussa. Näytölle mentiin ok ja piilo oli pressuista tehty kotamainen piilo, jota Tatzi kyllä mielestäni vähän kummasteli kun sinne menimme. Ei siis mennyt tökkimään eikä lähelle ihmettelemään mistä maalimies tulee, kuitenkin meni näytöllä piilolle asti :-). Jouduimme lähtemään takaisin keskilinjalle ennenkuin maalimies pääsi kömpimään ulos (tuomari kehotti palaamaan kun ulospääsy kestää kauan!). Tämä vähän harmitti kun koira ei nähnyt maalimiehen nousevan piilosta, kuuli kyllä. Laitoin toiseen etukulmaan ja sinne tuli syvä pisto. Tyhjiä pistoja taisi tulla 5 tai 6 peräjälkeen. Yksi saattoi mennä taaksepäin oikealla puolen, kun kutsuin tuli Tatzi vähän takaa tai sitten olin edennyt liian nopeasti (tosin epäilen). Yksi pisto oli mielestäni vähän lyhyt, mutta en korjannut sitä. 150 metrin paikkeilla tai vähän yli oli toinen maalimies samanlaisessa pressukodassa vasemmalla puolen ison kiven takana (todella ison). Piilo oli jännästi vielä montussa. Ilmaisu ok ja näytölle mentiin vähän ehkä hitaasti tosin olihan se ylämäkeä vai johtuiko se taas siitä kummallisesta piilosta. Paikka oli jännä sillä Tatzi ei taaskaan yrittänyt mennä lähelle ennenkuin menin irrottamaan liinaa. Se ei siis ollut sillälailla kaukana, mutta normaalia kauempana ja tälle piilolle nyt ei kovin helposti edes päässyt. Jälleen maalimiehen nouseminen jäi näkemättä :(. Tyhjiä taisi tulla sitten kolme ja 250 metrin paikkeilta nousi viimeinen maalimies oikealta avopiilosta. Nyt oli näytölle meno vauhti jo ihan toista ja sain kunnon juoksupätkän :-). Irrottaessani liinaa taisi Tatzi käydä vähän katsastamassa lähemmin maalimiestä, mutta onneksi niin kiven takana ettei tuomari nähnyt. Tuomari tykkäsi Tatzin työskentelystä ja saimme henkilähauta täydet 170 pistettä. Maastosta yhteensä siis 193 ja kokonaispisteet 291 eli ykköstulos ja se oli meille toinen sellainen.

 Oma mielipiteeni henkilöhaun työskentelystä: oli kauniita tyhjiä pistoja, mutta ei kaikki olleet sitä parhainta Tattista. Kaikki ei niin täydellisen suoria ja treeni jos olisi ollut olisin varmasti korjaillut joitakin. Kutsuttaessa Tatzi tuli hyvin, mutta oli vähän sellaista karkailun meininkiä eli ei ihan tultu sivulle vaan vähän edistettiin jo toiselle puolen lähetykseen, sain olla tarkkana tämän kanssa. Rullan tuonnit olivat eteenpäin :-), jopa etukulman vaikkakin korjasi suuntansa kun en ollut vielä liikkunut eteenpäin. Kivaa oli että loppuun asti mentiin samaa tahtia eikä pistot heikenneet loppua kohden. Nyt taisi olla tämän vuoden hakukisat tässä ja katsotaan ensi vuonna lisää :-)

 Viikko sitten soittelin hakukokeisiin paikkoja ja saimme paikan vajaaseen kokeeseen, joten tämä oli vähän tällainen tavallaan "nopea" lähtö. Matkaa tuli ihan riittämiin (230 km) ja aamuvarhain lähdimme liikeenteeseen. Matkan aikana nähtiin vain yksi hirvi ja sekin onneksi ylitti tien sen verran kaukana, että ehdin hyvin jarruttaa ja ajella hiljakseen odottaen lisää perässä tulevia kavereita, joita ei sitten tullutkaan. Kummasti taas silmät kirkastuivat tuon näyn jälkeen :-). Perille saavuttiin hyvissä ajoin ja kentällä oli kokoontuminen. Sen verran tiesin etukäteen että maastoilla aloitetaan ja pääsisin siis ajoissa pois jos ei sujukaan toivotulla tavalla. Tosin olo oli aika luottavainen, kun ainakin viimeistelytreeni sujui loistavasti. Luottamus vaan alkoi rakoilla kun aloin kuulla hakualueesta :-O ja kun näin tottiskentän! Kysyinkin paikan päällä varovasti, että tässäkö on kenttä? No siitä myöhemmin lisää.

 Arvonnassa sain kolmosluokkalaisist viimeisen numeron ja kaksi siis käväisi ennen meitä radalla. Eka koiran tullessa pois valkeni jotakuinkin millainen on alue. Pusikkoa/ryteikköä ja sitä riitti koko radan mitalta. Ja tytöt hei (siis meidän treeniryhmäläiset), meidän "pusikkotreenit" ovat olleet hyviä!! Meidän alueet eivät ole pusikkoa vaan TIHEÄÄ METSÄÄ, tämä oli PUSIKKOA ja RYTEIKKÖÄ! Alueelle mentiin jonkin matkaa märkää ja upottavaa (hyvä kun pääsin vaelluskengillä) aukkoa pitkin ja siinä oli jotain korkeaa aluskasvillisuutta (jotain jännää pensasta). Koko pohja oli alueella oli aika märkää ja jotenkin suopohjaista. Etumerkit näkyivät ja etukulmat, siihen se sitten melkein loppuikin. Aloitin vasemmasta etukulmasta ja Tatzi kävi etukulmassa asti tullen menoreittiä takaisin (varmaan vielä empi lähteä etenemään pusikon läpi). Oikeaan etukulmaan ja taas meni perille asti pomppien. No ne tuli ainakin kunnolla tarkastettua. Noin ehkä kymmenen metrin päästä oli parempi kohta lähettää uudelleen ja laitoin vasemmalle. Vasen puoli näkyi paremmin paikka paikoin ja koiran eteneminen tai paremminkin pomppiminen ja se että miten Tatzikin pomppi sivulle ja taas toiselle sivulle kun ei piikkisuoraan voinut kunnolla edetä. Kuitenkin pistot olivat suoria (tai siis meni loppuun asti suoraan pomppien, minkä kykeni) ja syviä. Tältä pistolta sitten lähti hyvin etenemään rataa ja tulikin hetken päästä rulla suussa. Näytölle Tatzi lähti sellaista vauhtia kuin tuossa maastossa voi ja itse pysyi kohtuu hyvin perässä, kun raivasi pientä koivikkoa ja puskaa käsillä edestään. Maalimies oli kiven takana laatikossa ja Tatzi hyppäsi kivelle, jonne minäkin hirveää kyytiä rykäisin perään ja otin nopeasti koiran hallintaan. En meinannut löytää keskilinjalle takaisin ja tuomari ohjailikin takaapäin mihin mennään :-). Sitten oikealle lähetys ja sinne taas koira pomppi ja hävisi näkyvistä. Kuuntelin että lähti taaksepäin joten kutsuin aika nopeasti pois. Vasemmalle lähetys ja se meni hyvin eteenpäin. Tässä kohtaa koiran näki ainakin jotenkin (kannon päältä kun vilkaisin). Kutsuin ja oikealle lähetys jälleen taaksepäin. Alueella ei ollut paljon hyviä lähetyskohtia, joten heti kun sellainen (edes vähän matkaa selkeä, muutaman metrin) tuli niin piti pysähtyä ja kutsua koira. Laitoin vasemmalle ja sinne upposi hyvin ja sitten eteenpäin. Seltä tultiinkin taas rullan kanssa puskasta. Näytölle jälleen haravoiden :-). Tämä oli myös umpipiilo ja nyt olin itsekin rauhallisempi, kun menin piilolle enkä hätiköinyt. Tatzi vei näille molemmille vasemman puoleisille piiloille niin suoraa reittiä kuin ikinä tuossa maastossa pystyi vaikka tulikin eri reittiä rullan kanssa. Tässä vaiheessa pidimme keskilinjalle juoma/lepotauon. Aikaa oli kulunut reilu 9 minuuttia ja oltiin noin parissa sadassa metrissä. Tästä uutta intoa saaden jatkoimme matkaa ja lähetin siitä kohtaa heti oikealle Heitin oikealla jalalla pusikkoa pois edestä ja koira sinne! Tästä tuli upea pisto (äänestä päätellen ;-) ja annoin edetä pitkään kun kerran sinne oli mennyt ja eteenpäin työskenteli. Kovien kehujen saattelemana kutsuin koiraa. Vasemmalle ei tullut sitten ihan niin hieno pisto vaikkakin syvä mutta lyhyt ja laitoin uudelleen, nyt osu ja uppos. Sieltä jälleen kutsuin ja sitten pahemmalle puolen eli oikealle. Taas hieno pisto (jälleen rytinästä päätellen) ja sieltä tultiinkin hetken päästä rullan kanssa, mutta Tatzi tuli vähän mun edestä eikä nähnyt meitä vaan paineli toiselle puolen. Tässä siis havainto alueesta ja sen tiheydestä, keskilinjakaan ei ollut kovin selkeä. Sanoin varovasti "täällä" jolloin koira korjasi suuntansa. Viimeinen näyttö oli myös mallikas ja tämä oli avopiilo (maalimies makasi naamioverkon alla). Viimeinen löytö oli noin 270 metrissä. Ei helvatti sentään.....me selvittiin siitä radasta jopa ihan mallikelpoisesti! Laskujeni mukaan tuohon matkaan tuli 11 pistoa, jos nyt kaikki lähetykset muistin. Kuuntelimme sitten arvostelua. Maalimiehistä tuli tietysti täydet eli 100 pistettä ja ilmaisuista kahdesta täydet, mutta ekasta vähennettiin piste, kun en antanut koiran näyttää löytöä kaikessa rauhassa vaan hätiköin sen luo samantien. Muilla maalimiehillä toimin rauhallisemmin ja koirakin oli muuten parempi, ekalla se heti vilkuili mua kun rynnin sen perään kivelle. Ilmaisusta siis pisteitä 29 ja sitten työskentely.... tässä vaiheessa tuomari totesi että hän ei ala hiuksia halkomaan tällaisella radalla, kun koira liikkui erinomaisesti ja oli hyvin hallittavissa, lähtien sinne mihin lähetettiin. Irtosi syvälle ja suoraan, lukuunottamatta paria pientä taaksepäin työskentelyä (kutsuin näiltä nopeasti pois, kun kuulin) ja näistä hän ei niitä hiuksia halo, joten työskentelystä täydet 40 pistettä. Se siis tarkoitti sitä että tuolta pusikosta me rämmimme 169 pistettä!!! :-D

 No asiat ei ehkä sen paremmaksi muuttuneet kun kisa eteni....nimittäin maaston suhteen. Tuomari ilmeisesti jostain tiesi minun olevan kauempaa, kun esinruutuun mennessäni hän tokaisi että täällä rannikolla on maastot tällaista vaikeakulkuisempaa ryteikköä ja pusikkoa. Eipä siihen voinut kuin nauraen tokaista että niin näyttää olevan. Ja ei helvati sentään, se esineruutu oli hakualeen kupeessa, muutamilla puilla varustettuna ja sitten sitä korkeaa kummallista puskaa. Niin ja tietty ne hakkuujätteet siellä maassa :-O. Lähetyslinja ei ollut selkeä ja yhdestä kohtaa sai jopa mennä ruudun puolelle laittamaan kun ei muuten ollut mahdollista. Ajattelin saman tien että laitan koiran lähimmästä reunasta ja katson mitä tapahtuu. Sinnehän se pomppi kohti oikeaa takakulmaa. Pomppien löysi jostain esineenkin kun tuli kohta se suussa mun luo (ei havaintoa mistä sen otti). Siirryin eteenpäin reilusti ja Tatzi pomppi eteenpäin. Pomppien tuli taas hetken päästä esineen kanssa, jälleen ei tietoa mistä sen otti kun koiraa en silloin nähnyt. Tuodessaan ja pomppiessaan vielä sai kepin kylkeensä (onneksi paksu ja iso ettei sattunut pahempaa vahinkoa), mutta esine pysyi onneksi suussa ja liivit paikoillaan vaikka näytti siltä että ne takertuu kiinni. Laitoin vielä enemmän vasemmalta seuraavaan pistoon ja sitten Tatzi pyörikin jonkin aikaa pomppien vasemmassa reunassa. Kun tuli pois niin laitoin tarkastamaan vasemman etukulman, ei esinettä. Sitten vaan laitoin kohdasta mistä oli hyvä laittaa ja toivoin että viimeinenkin esine löytyisi, mutta ei vaikka Tatzi kuinka pomppi :-). Esine oli keskellä aika edessä hakkuujätteiden takana ja Tatzi ei ollut käynyt edes lähellä. Tuomari piti Tatzin pomppimisesta 21 pisteen verran (esineet 12 ja työskentely 9), joten maastosta pomppi meille huikeat 190 pistettä!

 Viimeisenä se tottis ja palataanpa siihen kenttään. Se oli siis heinäpelto mikä oli niitetty ja ne heinät lojuivat kasoina siinä pellolla! Sitten oli vielä satanut ja tuollaiseen jää märkä aika hyvin, joten tiesin että tottis ei ole tänään meidän juttu. Aloitimme paikallamakuulla, missä ei huomautettavaa. Seuraamisessa Tatzia häiritsi nuo heinäkasat ja "kenttä" oli itsellekin raskas. Voisi sanoa että tottiksessakin melkein pomppiminen jatkui :-). Eka suora vielä menikin, mutta jo hitaan kävelyn osuudessa Tatzin ote herpaantui ja se vilkuili eteenpäin melkein koko ajan. Sitten j-koukku tehtiin märkään pohjaan ja se seuraaminen oli kamalaa, kun niitä tassuja piti nostella, pysähdys kuitenkin ok (tein sen kuivahkoon kohtaan). Henkilöryhmä meni huonosti kahlatessa...ei vedessä vaan heinässä ja tässä tuli pientä jätättämistä ja arvosanaksi saatiin seuraamisesta tyydyttävä. Liikkeestä istuminen sujui hyvin ja siitä arvosana erinomainen. Maahanmeno oli hyvä ja luokstulo ei ollut loppuun asti nopea, mutta saatiin erinomainen. Seisomisessa oli ottanut kolme askelta käskyn jälkeen, luoksetulo oli parempi ja saatiin arvosana erittäin hyvä. Tasamaanoudossa oli iso ja paksuvartinen kapula, siis tosi paksu. Sitä oli hieman vaikea heittää, mutta lentihän se. Tatzi meni suht hyvn kapulalle ja joutui ottamaan kunnon otteen että sai kapulan suuhunsa, jonka vuoksi tuontivauhtikin hidastui koko matkalle raviin sekä luovutus oli normaalia kauempana, muistaakseni tästä tuli tyydyttävä. Hyppynouto meni hyvin ja kapula ei edes kadonnut heinikkoon, arvosana oli erittäin hyvä. Sitten tapahtui meille työtapaturma. Tatzi lähti a-este noutoon ja meni yli ihan ok, ehkä hivenen hitaasti mutta ongelmitta. Aika nopsaan kuulin koiran kiipeävän takaisin ja sitten näinkin vain osan päätä ja kuulin rymähdyksen! Tatzin jalat olivat liukuneet ja paiskautui esteeseen valuen alas. Voi helskatti sentään, säikähdin itsekin ja mun pieni koira kurkistaa sivusta ja katsoo mua ja sen jälkeen estettä. Mun hermo vaan piti (en tiedä miten?), mutta en antanut mitään käskyä vaan odotin ja toivoin että se raukka antaisi periksi ja tulisi sivusta pois. Mutta ei kun pikkutyttö päätti kiivetä ja eihän se vauhditta onnistunut vaan taas liukui. Alkoi tahtojen taistelu ja Tatzi kävi vilkuilemassa esteen ohi mua ja taas esteen taakse yrittämään. Painoin pään sivuttain ja en katsonut koiraan. Lopulta se itsekin tajusi, ettei onnistu ja tuli esteen ohitse pois, yritin näyttää sille hyväksyntäni. Kehuin luovutuksen jälkeen reippaasti että eteenmeno vielä onnistuisi. Tatzista näki että liike ei mennyt oikein ja yritin omalla olemuksella nollata tilannetta. Arvosanaksi tuli valitettavasti puutteellinen ja tuomari sanoi ohjaajan hermon hyvin pitävä kun ei antanut lisäkäskyä :-). No eteenmeno meni oikein mallikkaasti ja siitä saatiinkin sitten erinomainen. Loppupisteiksi tuli kuitenkin 83 ja se riitti ykköstulokseen, 273 pistettä. Tuomari totesi loppupuheessa että a-este ei ole nykysääntöjen mukainen, mutta kun ei siihen enää tässä vaiheessa saatu pintaa vaihdettua. Estettä ei siis oltu päällystetty millään ja sateella se oli erittäin liukas. Tottiksen jälkeen juoksimme a-esteen ja tein vielä noutona, eikä onneksi kammoa näyttänyt jäävän, mutta sen taitaa nähdä vasta sitten seuraavassa kisassa.

 Johan oli siis reissu ja tyytyväinen saa olla. Tatzi oli kolmesta voittajaluokan koirasta ainut joka sai tuloksen ja vieläpä ykköstuloksen. Järjestelyt toimivat hyvin ja porukka oli mukavaa. Hiukka noi maastot kaikilta osin olivat erilaisia, kuin mihin sitä on tottunut :-). Harmittamaan jäi hyvän maaston jälkeen tuo tottiksen epäonnistuminen tai lähinnä a-este, mutta jospa se sujuisi jatkossa ongelmitta.

 Mun täytyy ny alkaa henkisesti valmistautumaan huomiseen ja töihin palaamiseen. Aika depismäinen olo, mutta pakko kait se vaan on mentävä. Tähänkö tämä meidän kaikkien vapaus nyt loppuu ja töiden mukaan treenaillaan ja kirjoitellaan jos jaksetaan :(

 Lähdimme perjantai aamuna ajelemaan kohti Oulua, tarkoituksena mennä ensin purkamaan tavaroita majapaikkaan ja sitten vasta kisakeskukseen (Äimäraution ravirata) hoitamaan tarkastukset sun muut alta pois. Iltapäivällä oltiin perillä muutaman mutkan kautta ja majapaikkana meillä oli vallan loistava lennoston tukikohta. Iso kiitos Marjalle ja Matille majapaikan järjestämisestä. Samaisessa majapaikassa asustelivat myös Ismo ja Tarja sekä Sirpa ja Timo. Tavarat purettiin ja kauppalistan teon jälkeen suunnattiin autot kohti kisakeskusta. Eläinlääkärin tarkastukseen saatiin sitten jonotella melkein tunnin verran ja tarkastuksen jälkeen oli mahdollisuus tutustua koiran kanssa tottiskenttään (ensimmäistä kertaa minun käymissä kisoissa myös kansallisten lajien koirilla tämä mahdollisuus). Tehtiin pieni treeni ja otettiin leikkien liikeitä skeä luoksetulot ja esteet. Esteet olivat tuliterät ja a-este oli päällystetty kauttaaltaan kokolattiamatolla, näissä ei ongelmia. Eteenlähetys lopuksi palkalle (patukalle, ruokaa ei saanut käyttää) ja se oli siinä. Harjoitus meni hyvin ja Tatzi vaikutti oikein hyvältä.

 Lauantai aamuna oli aikainen herätys ja kello kuusi aamulla oli arvonta kisakeskuksessa. Minä nostin meille suoritusvuoroksi numero 4 eli ihan hyvä. Jäljellä aloitettiin ja emme joutuneet hirveitä aikoja odottelemaan, kun meidät tultiin laittamaan hommiin. Olin tietenkin katsonut ja suunnitellut lähetyspaikan valmiiksi ja meille sattuikin hyvä, selkeä jana. Tatzi vaikutti vireältä ja eikun lähetykseen. Kun annoin käskyn, niin Tatzi lähti etenemään vauhdilla ja aivan loistavasti kohti takamerkkiä! Aivan lopussa sai hajun jäljestä siten, että koukkasi vähän vasemmalle ja kääntyi ajamaan jälkeä oikealle. Katsoin rauhassa kääntyykö koira vai jatkaako vain siihen suuntaa, kuten sitten teki. Meidät huudettiin takaisin janalle eli takajälki. Kutsuin koiraa ja se kääntyi heti takaisin ja vaihtoi suuntaa. Kerrankin meidän jana onnistui hyvin, huolimatta tuosta takajäljestä, ei ollut mitään epäröintiä etenemisessä eikä jäljen otossa. Aamukastetta oli vielä joten jälkeä mentiin normaalia vauhdikkaammin ja jopa jarruttelin menoa. Ekan keppi mentiin vierestä, kun se oli heinittyneellä tiellä (ylitettiin siis tie), mutta minä näin sen. Vähän minä ihmettelin, kun Tatzi teki kulman hyvältä metsältä sellaiseen pieneen kuoppaan (edessä jatkui hyvää metsää) ehkä johonkin vanhaan hiekkakuoppaan ja taas sieltä risukon läpi kosteaan metsikköön. Koko ajan koira jäljesti eli olimme oikeassa. Suoran jälkeen tuli kulma ja sitten Tatzi ilmaisi kepin. Jälki jatkui ja taas löytyi keppi, harmikseni se oli neloskeppi eli yksi puuttui välistä. Yritimme lähteä paikkaamaan, mutta ilman tulosta. Niinpä ei auttanut mennä kuin luovuttamaan kolme keppiä ja niin oli muutkin siihen asti tehneet. Kepistä meni 10 pistettä ja takajäljestä 2 pistettä, saatiin siis 38.

 Toinen tuomari oli jo seuraavassa pisteessä, joten päivä tulisi menemään aika jouhevasti. Pudotetun esineen nouto oli se seuraava osio. Rata oli mäntymetsässä ja alkumatka oli kangasmaastoa siitä siirtyen pikkuhiljaa suopursu alueeseen. Radan läpi meni viistosti pieni oja, ei siis mikään valtava. Rata oli siten että alkupisteeseen käveltiin pitkä matka ja päätepiste oli autoja kohti, siis koirat lähetettiin poispäin autoista hakemaan esinettä. En ole ihan varma oliko Tatzi tässä vaiheessa oikein täysillä mukana, mutta ei vaikuttanut mitenkään erikoiselta. Alkupätkä "seuraamisessa" meni ihan ok, mutta kun alkoi tulla vaikeampi kulkuista  pohjaa, niin mukana kulkeminen alkoi olla hyppimistä ja kerran koira kävi jopa minun toisella puolen. Lähetyspisteessä Tatzi kuitenkin tarkkaavaisesti katsoi kohti menosuuntaa ja luvalla lähti vauhdilla etenemään. Radalla ei koiraa kovin pitkälle näkynyt, joten ei muutakuin odottelemaan. Jonkun aikaa menikin, kunnes tuomarin liikehdinnästä päättelin että koira on tulossa ja niinhä se alkoi suopursujen keskellä vilahdella. Näky oli kyllä aika järkytys, kun koira tuli kokonaan esiin ja ilman esinettä! Pää löi tyhjää, kun Tatzi juoksi suoraan sivulle ja eka ajatus oli että heti uudestaan. Meille ei ole näin koskaan kisoissa käynyt, joten ajattelin vain yrittää uudelleen. Tatzi lähti, mutta nyt se oli epävarma ja kääntyikin katsomaan minua, kunnes jatkoi itse eteenpäin. Jälleen koira katosi ja pidin peukkuja pystyssä, kunnes tuomari huusi että kutsu koira pois se juoksentelee aivan muualla kuin radalla. Menin sitten kysymään että mitä siellä tapahtui, niin Tatzi oli jo ekalla kierroksella painunut kesken kaiken vasemmalle umpimetsään juoksentelmaan ja hävinnyt sinne!! :-O. Koira joka ei ylimääräisiä hömpöttele. Lähtö oli sellainen, että en edes osannut odottaa muuta kuin rutiini suoritusta. No se oli sitten siinä ja 20 pistettä menetetty. Tässä vaiheessa tuli savu korvista ja sanoin muille että keskeytän. Miksi silloin, kun tällaisia ei osaa edes odottaa niin tulee jotain ja vallankin kun pudotettu on mennyt hyvin kesäkuun takkuamisen jälkeen (epäröintiä lähdössä mutta ei muuta ja sellaisesta ei ollut lainkaan ekalla lähetyksellä kyse). Vähän aikaa mietiskeltyäni ajattelin kokeilla loppuun asti ja halusin nähdä lähinnä miten haku menee.

 Tarkkuusruutu oli kuivalla mäntykankaalla ja esine aikalailla keskellä jäkälissä piilossa. Esine oli metallinen paksu rengas ja siinä ei ollut ongelmia, pisteitä täydet 20. Esineruutu seuraavaksi ja sekin sijaitsi kuivalla kankaalla. Alue laski alaspäin alussa, mutta vain vähän ja puusto oli aika harvaa. Meidän aikana tuuli pyöritti aika voimakkaasti ja lähetin oikeasta reunasta (en ihan rajalta). Tatzi eteni hyvin taakse ja ei mennyt kauaa kun esine löytyi. Toinen lähetys keskipaikkeilta ja Tatzi löysi jälleen nopeasti esineen. Nämä esineet olivat kokolattiamaton palanen ja lasten kenkä, hyvän kokoisia siis. Seuravaaksi siirryimme vasempaan reunaan ja siellä Tatzi pyöri kauan, aina se juoksi ja kääntyi yhtäkkiä. Ajattelin että se ei vaan löydä esinettä. Jonkin ajan kulutta siirryin keskemmälle ja koirakin siirtyi etsimään muuta aluetta. Mieltä loppui aika kuitenkin kesken ja viimeinen esine oli aivan oikeassa etukulmassa alueen rajalla. Meidän osalta ekassa lähetyksessä tuuli kävi niin ettei koiralla ollut mitään mahdollisuuksia saada hajua ja sen jälkeen ei koira oikeassa reunassa lähellä etulinjaa käynytkään. Pisteitä saatiin kuitenkin 22 hyvästä työskentelystä ja tietty niistä kahdesta esineestä :-)

 Henkilöhaku oli vimeisenä ja nyt odottelin sitten jännittäen että tuleeko tässä vihreitä meille. Keskilinja oli selvä eli metsäautotie ja oikea puoli oli tiheää kuusikkoa, ehkä vähän märkääkin pohjaa. Tuolta puolen ei koiran työskentelyä nähnyt eli koiro hävisi aika nopeasti tiheikköön. Vasen puoli oli alkumatkasta kuivaa männikköä (suht tasaista) ja radan lopussa muuttui aukeammaksi heinikoksi ja joku tien tapainenkin siellä meni pitkittäin, myös vähän jotain pajukkoa. Aloitin oikealta puolen ja Tatzi lähti hyvin kohti etukulmaa. Äänesti päätelleen koira kääntyi aivan oikeaan suuntaan ja minä odottelin jonkun aikaa, kunnes kutsuin koiraa pois. Hetken kulutta se tulikin näkyviin rulla suussa, joten eikun näytölle. Tatzi lähti vauhdilla ja vähän jouduin jarruttelemaan, sillä eteenpäin ei kovin hyvin nähnyt. Maalimies makasi kyljellään ojassa ilman peitteitä. Tällä näytöllä Tatzi ei vienyt aivan suoraan maalimiehelle vaan hiukan "selvempää" reittiä kuitenkaan mitenkään erikoisesti poikkeamatta suunnasta ja hyvin varman oloisena loppuun asti. Maalimies oli siten että sen näki vasta kun meni aivan lähelle. Seuraava lähetys vasempaan etukulmaan ja tässä Tatzi teki huonon piston eli kääntyi ennen aikojaan etenemään rataa. Kutsuin pois kun oli ehtinyt mennä vähän matkaa ja laitoin uudelleen samalle puolen hiukan eri kohdasta. Nyt Tatzi teki suoran piston, mutta kääntyi tarkastamaan etukulman kääntyen kuitenkin sen jälkeen etenemään rataa. Kutsuin etenemisen jälkeen pois ja laitoin jälleen oikealle puolen. Sinne mentiinkin sitten suoraan perälle ja jälleen rasahduksista päätellen rataa eteenpäin. Annoin olla koiran siellä aika tovin ja kehuin kovasti kun Tatzi tuli pois aikalailla radan loppupäästä. Vasemmalle jälleen ja nyt oli taas vähän lyhyt pisto mutta en jäänyt korjaamaan ettei aika lopu. Tatzi ilmeisesti sai hajun maalimiehen jäljistä, kun eten nopeasti radan loppupäähän ja sielt katosi syvälle. Näin sadan metrin kyltin mutta olin siitä noin 30 metrin päässä, kun Tatzi tuli aivan takalinjaa ja sitten minua kohti keskilinjaa rulla suussa. Mun sydän hakkas ehkä miljoonaa, kun maalimies oli vasemmalla ja mä olin jäänyt töpeksimään keskilinjalle enkä uskaltanut edetä riittävästi radan loppua kohde. Koko ajan päässä hakkas että mihinköhän koira mut vie, kun lähtee varmaan ensin keskilinjaa eteenpäin. Niinhän siinä kävi että keskilinjaa mentiin ja sitten takana Tatzi poukkas metsään ja heinikkoon lähtien viemään mua viistosti oikealle. Luulin että se vie mut radalta yli, kun näin matkalla yhden krepin (ne oli mustia joten eivät todellakaan näkynyt kauas) ja mun mielestä se oli sivukreppi (kuten olikin). Mua hämäs aivan valtavasti se, että takareuna meni viistosti keskilinjalta katsottuna oikealle. Ei mun auttanut muu kuin vaan juosta koiran perässä ja toivoa että se vie maalimiehelle ja niin se vei. Jälleen hyvin piilotettu umpipiilo ojassa pajupuskassa piilossa. Näyttö oli hyvä, vain radan profiili hämäs mua ja se että maalimies oli vasemmalla, jonne meidän näyttöongelmat ovat ilmenneet. Pisteitä menetettiin 2 ekasta näytöstä, tuomarin mukaan se oli sellaista rynnimistä :-O ja toinen näyttö oli sitten hallitumpi. Työskentelystä lähti yksi piste, en saisi näin hyvin liikkuvaa ja aktiivista koiraa ottaa aina keskilinjalla hallintaan. No se ei ehkä olisi enää hyvin liikkuva jos en ottaisi hallintaan, vaan juoksentelisi sinne sun tänne :-). Pisteet kuitenkin hyvät 78. Maastosta tuli yhteispisteitä vain 157 noiden isojen pistemenetysten vuoksi ja mietin illan menenkö tottikseen lainkaan.

 Aamulla kuitenkin lähdettiin, mutta ehkä se olisi kannattanut jättää väliin sillä tottis ei mennyt hyvin. Keskeytyksen vuoksi suoritusjärjestys muuttui ja pääsin suorittamaan ekana liikkeet. Jouduimme odottamaan kentän laidalla aika kauan kun papereita selvittiin ja suorituskin oli sitten sen mukainen. Seuraaminen oli kauheaa ja siinä tarkkaavaisuus välillä katosi ja jopa paikkakin väljeni välillä (epätyypillistä), täyskäännökset taisi mennä istumisen kautta. Ennen henkilöryhmää alkoi Tatzi tökkiä mua vasempaan käteen ja jouduin siirtämään sitä vähän taaemmas, kuiskasin aika äkäisesti "seuraa". Jostain ihmeestä saatiin seuraamisesta erittäin hyvä. Liikkeestä istuminen onnistui, mutta luulisin että tuossa vireessä oli hidas, arvosana erinomainen. Maahanmeno oli ok, mutta luoksetulo ei sellainen että olisi tullut korvat takana vauhdilla, erinomainen kuitenkin. Liikkeestä seisominen ok ja luokstulo ehkä aavistuksen parempi, muistaakseni erinomainen. Tasamaanouto laukaten molempiin suuntiin, mutta ei muuta! Vauhti puuttui ja arvosana hyvä. Hyppynouto suht ok (vauhdikkaampiakin on nähty) ja arvosana erinomainen. A-esteellä ohjaaja pamautti kapulan keskelle estettä (oli sen verran vi...tus päällä etten enää jaksanut keskittyä koko hommaan), joten uudelleen. Estenouto ei ollut myöskään hyvä ja siinä Tatzi taas vilkaisi esteen päällä eli kuunteli "tuo"-käskyä kuitenkaan pysähtymättä (tätähän on ollut joskus aiemminkin mikä vähän hidastaa hommia), saatiin erittäin hyvä. Eteenmeno oli suht ok, mutta ei sellainen todella voimalla eteen, kuten esim. belgien rm-jälkikisassa, maahan ok ja arvosana taisi kuitenkin olla erinomainen. Paikallaolo erinomainen ja sivulle-nousut meni hyvin. Saimme pisteitä 95, mutta en ole itse tyytyväinen lainkaan meidän tottikseen. Tiedän mitä koira on esittänyt ja nyt se ei sitä todellakaan ollut, mutta tämä oli tuomarin näkemys. Loppupisteet olivat vaatimattomat 252 ja kakkostulos.

 Katsotaan nyt vieläkö jaksetaan, jotain tänä syksynä tehdä. Hakua ainakin treenaillaan ja täytyy vissiin palautustreenitkin vielä tehdä muiden osioiden osalta. Tällä hetkellä ei kiinnosta hirveästi treenailla, mutta jospa se tästä taas lähtee, kun saa väsymyksen pois :-). SM-kisat ei kiinnosta ensi vuodelle, kun meillä tuntuu tämä kirous olevan niiden osalta ja aina sattuu jotain. Kuudennet kisat peräkanaa ja vielä ei olla täysin onnistunutta kisaa saatu, vaikkakin Giran kanssa yksi loistava tulos jäljellä tehtiinkin (olis voinut vielä takajälki jäädä tekemättä niin olis ollut täydellinen ja Gira oli tuossa vaiheessa aika tarkka takajäljen suhteen paitsi juuri SM-kisassa!). Ehkä mun täytyy vielä vaan kokeilla, josko se puuttuva onni (mitä näissä myös tarvitaan) vielä kääntyisi. Ainakin töitä on yritetty tehdä ettei koiran osaamisesta ole kiinni, mutta eihän mikään ole täysin varmaa. Ei muuta kuin leuka alas rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

 Tänään kisailtiin Keski-Suomen Kennelpiirin piirinmestaruuksista palveluskoirakokeissa tai siis osa lajeista kisataan huomenna. Tatzin kanssa osallistuttiin etsintäkokeeseen eikä hassummin mennytkään :-). Päivä oli kuuma pitkästä aikaa ja se vähän huolestutti, mutta pikku-Taateroinen teki sen mitä pitikin ja voitti piirinmestaruuden hyvällä ykköstuloksella samalla saavuttaen käyttövalion arvon etsintäkokeesta.

 Aamulla aloitettiin jäljillä ja saimme arvalla viimeisen jäljen. Janalla Tatzi lähti etenemään ihan ok, mutta hieman viistosti, kuitenkin itse suoristaen. Sitten se otti jäljestä hajun mutta lähti takajäljelle, kun kutsuin ja käänsin, niin Tatzi lähti ihmeellisesti viistosti etenemään ihan kuin janaa eteenpäin ja lopulta jäljesti takamerkiltä viistosti metsään! :-O Janalta vähennettiin kaksi pistettä takajäljestä ja minun jäi kysymättä että menikö jälki viistosti janan poikki. Ilmeisesti ainakin jotenkin koska enempää ei vähennetty ja koira jäljesti viistosti metsään päin. Alkujälki meni kuitenkin aika huonosti, ylitimme jonkin ryteikön ja eka kulma oli jo selvemmällä maastolla. Vasta toisen kulmaan jälkeen Tatzi ilmaisi kepin, joten paha aavistus alkoi, että nyt on jäänyt keppi tai kaksi alkupäähän. Ihmettelin, kun en nähnyt keppiä siinä missä Tatzi makasi ja pyysin näyttämään sitä, no siellä se oli tassun alla ja tosi pieni! Pituutta oli varmasti se 10 senttiä, mutta paksuutta....no joo, mun pikkusormen verran. Onhan me näillä pienillä harjoiteltu, mutta kisakepit....Ei tainnut mennä kuin 50 metriä, kun Tatzi ilmaisi toisen kepin. Tarkkaan se näitä keppejä etsikin :-). Neljännelle kepille tultiin tien viereen, joten arvelin että eka keppi jäi ja yritettiin paikkailla siinä kuitenkaan onnistumatta. Palautin siis ne kolme keppiä ja jäljeltä tästä syystä saimme pisteitä 38 (maks. 50). Viidestä kisaajasta yksi sai kaikki kepit ja muilla sitten jäi keppi tai kaksi metsään. Tarkkuusruutu oli seuraavana ja yllätyksekseni suoritusjärjestys vaihtui jälkinumeroista kilpailunumeroiksi. Me siis kaikki muut maasto-osuudet tehtäisiin ensimmäisenä ja tarkkuuteen jouduttiin melkein heti jäljeltä. Alue oli pienten kuusten keskellä ja siitä läpi meni pieni polun tapainen. Tatzi lähti etsimään ja suoraan sitä polun tapaista ulos ruudusta (kuusten välissä oli sopiva aukko juuri tässä), pyysin pois ja niin se itsenäisesti jatkoi työskentelyä. Esine löytyi aika nopeasti oikealta reunalta keskivaiheilta pikkuriikkisen kuusen takaa. Luovutus ok ja mun kädet oli täynnä roskaa!!! Paniikki etteikö sitä esinettä tullutkaan mukana, meinas iskeä, mutta oli se siellä alla. 5 sentin kolikosta vielä puolet pienempi ulkomaalainen kolikko eli esine oli tosi pieni. Saatiin tästä täydet 20 pistettä. Pudotettu esine oli seuraavaksi ja se meni myös täysin pistein eli 20.

 Tottelevaisuus kentälle suunnistimme seuraavaksi ja olin siis ekana suoritusvuorossa. Kuuma sää vei parhaimman terän koirasta, mutta sellainen suht virheetön suoritus. Tasamaanouto oli jälleen huono eli lähti vähän vetelästi ja tiesin että ravilla tullaan takaisin, niinhän siinä kävi. Muista liikkeistä arvosana erinomainen, mutta tasamaanoudosta hyvä ja pisteet tottiksesta 97.

 Maasto-osuus jatkui ja seuraavaksi henkilöhakuun. Alue oli oikealta puolen männikköä jossa oli paljon maapoteroja (armeijan alueella) ja vasemmalta puolen laski vähän alaspäin "pusikkoon". Lähetin ensin oikeaan etukulmaan ja sinne Tatzi irtosi oikein hienosti jopa yli rajojen. Edellisviikon oli solttupojat ryynänneet koko viikon perjantaihin asti kuulemma hakualueella eli tallausta oli ja vähän muitakin jätöksiä ;-). Kutsuin ja tulihan siihen ihan jopa eteenpäin tarkistamistakin. Toiseen etukulmaan upposi myös hyvin ja lähti äänestä päätellen (pusikko heilui) etenemään. Jonkin matkan päästä kutsuin koiran pois ja laitoin taas oikealle puolen. Tatzi lähti aika nopeaan etenemään ja hävisi jonnekin pidemmälle rataa. Hetken kuluttua tuli rullan kanssa ja minä olin tässä vaiheessa noin puolessa välin rataa. Näytölle mentiin kovaa ja suoraan, myös hallinta ok. Maalimies oli maapoterossa vanerikansi päällään, mutta tätä ei oltu mitenkään "naamioitu". Pieni juomatauko keskilinjalla ja sitten jatkettiin taas pusikko puolta. Tatzi eteni siellä, jälleen äänestä päätellen, hyvin eteenpäin ja takakulmaan asti josta sitten nousi ylöspäin saaden maalimiehestä hajun ja tulikin hetken rullan kanssa. Maalimies oli keskilinjasta noin 20 metrin päässä, mutta taas se tuli!!! Tatzi lähti ihan ok, mutta koukkasi jäljilleen (mun mielestä sinne mistä oli tullut eli vähän rataa eteenpäin) ja teki pienen "koukkauksen" maalimiehelle mennessä. Paikka mistä mentiin oli risukkoinen, mutta silti olisi voinut mennä suorempaan eikä koukkailla. Tästä lähti sitten se yksi piste mikä haussa menetettiin, muuten siis meni loistavasti ja pisteet tästä 79. Esineruutu jäi vimeiseksi ja nyt jo jännitti miten Tattis jaksaa. Aloitin oikeasta reunasta, sillä se näytti pahemmalta alueelta. Tatzi lähti hyvin, mutta ei irronnut perälle asti vaan "haahuili" lenkin ja tuli pois. Siirryin vähän ja lähetin uudelleen, nyt menikin sitten hyvin ja kaartoi vasempaan nurkkaan! Siellä hetken selvästi paikallisti esinettä ja tulikin sitten sen kanssa reippaasti. Lähetin jälleen oikealle nurkkaa kohti ja nyt Tatzi menikin sinne ja alkoi pyöriä kaatuneen puunrungon lähellä paikallistaen esinettä. Löytyihän se toinenkin ja tässä vaiheessa helpotuken huokaus pääsi, sillä tämä varmisti valion arvon. Siirryin keskelle lähettämään ja Tatzi lähti hitaasti! Ei ole totta, ajattelin...lopettiko se hommat?? Onneksi pidin suuni kiinni, sillä aivan lähellä oli esine ja huomasin kyllä pian että esineestä on haju. Näin saatiin viimeinenkin esine ylös ja pisteitä 29, yksi piste meni kun olisi saanut työskennellä ruudussa vielä voimakkaammin eli päivän urakka näkyi jo tassuissa :-D

 Yhteispisteillä 283 saimme ykköstuloksen, sen käyttövalion arvon ja piirinmestaruuden. Kanssa kilpailijoista kaikki viisi koirakkoa saivat tuloksen ja toiseksi tulleelle Marjalle ja Erikalle tuli myös ykköstulos 277. Onnea siis kaikille tuloksista! Oli oikein mukava päivä, vaikka hiki tuli :-). Pari viikkoa on SM-kisoihin ja treenailla vielä pitäisi eli lomailemaan ei aleta ;-)

 Edellispäivän kisan jälkeen ei kovin suuria odotuksia ollut jäljen suhteen, mutta niin se vain Tatzi näytti että levätty on, eikun menoksi. Aamu oli viileä ja pilvinen, sadetta saataisiin niskaan jossain vaiheessa päivää. Ensin suoritettiin aamulla suoritusarvonta tottikseen ja saimme numeron kolme. Se tiesi jälleen sitä että saisimme suorittaa liikkeet ensin. Kenttiä toimia kaksi kerrallaan ja se ei meitä ainakaan haitannut, kentät olivat peräkkäin. Kun hain Tatzin valmistautumaan ja odottelemaan, niin se vaikutti hyvinkin piretältä. Pientä kitinää se siinä odotellessa piti ja tsemppasin vielä leikkien. Kehään mennessä vaikutti hyvältä. Seuraamisessa oli hyvä vire päällä ja paikka säilyi hyvin. Hitaassa kävelyssä haluaisin hieman parempaa kontaktia eli täytyy kiinnittää huomiota. Vire hieman laski seuraamisen aikana, mutta ei pahasti. Liikkeestä istuminen onnistui jälleen ja maahanmeno oli nopea. Luoksetulossa Tatzi tuli vauhdila ja pelkäsin törmäystä, jota ei kuitenkaan tullut, pieni tökkäisy vain. Juoksusta seisomaan jäi hienosti ja luoksetulo loppuun asti hyvin vauhdikas ja nyt tuli kevyt törmäys. Tasamaa nouto parempi kuin edellispäivänä, mutta ei vieläkään sellainen kun sen haluaisin olevan. Hyppy oli hyvä, samoin estenouto. Eteen lähetyksessä olikin sitten vauhtia, se oli suoraan etenevä ja vauhdikas, minkä vuoksi maahanmeno hiukan venyi. Paikallolossa oli rauhassa, mutta se peijooni ei noussutkaan nyt ekalla käskyllä ylös, toisella kylläkin hyvin ripeästi...hmm..taisi nähdä hiukan kiukkuisen ilmeen :-). Nyt oli kisassa sellaista menoa mitä Tatzilta voi odottaa, toki siinä sitten noita pieniä virheitä tuli mutta ne on pieniä. Seuraamisesta tuli erinomainen, liikkeestä istumisesta myös vaikka olisikin saanut tehdä sen hiukan nopeammin. Maahanmeno ja luoksetulo olivat energiset ja erinomaiset :-). Juoksusta seisomaan hyvä ja luoksetulossa tuli se kevyt törmäys, muistaakseni taidettiin kuitenkin saada erinomainen tai sitten erittäin hyvä. Tasamaanoudossa saisi luovuttaa vieläkin lähempänä ja tehdä voimakkaammin, hyvä. Hyppynouto taisi olla erittäin hyvä, pienen hipaisun vuoksi ja siinäkin luovutus saisi olla lähempänä (?). Estenouto oli erinomainen. Eteen lähetys taisi tippua erittäin hyvään maahanmenon pienen viivästymisen vuoksi. Paikallaolosta saatiin kuitenkin vielä erinomainen vaikka perusasentoon tarvittiinkin toinen käsky. Tottispisteet olivat siis erittäin hyvä 94!

 Jälkinumeroksi nostin 15 eli loppupäässä oltaisiin ja metsässä saisi odotella. Vettä satoi ja reilun tunnin odottelimme metsässä, koko ajan vettä sataen ja välillä aika kovastikin. Kyllä jännitti että miten käy. Onneksi kilpakumppani oli odottamassa samassa paikassa kun meidän jäljet olivat vastakkaisilla puolin tietä. Toinen kilpailija lähti ennen meitä ja sitten oli meidän vuoro. Janalla Tatzi oli hiukan epävarma ja otti jäljellä takajäljen. Kääntyi kuitenkin ja lähti oikeaan suuntaan jäljestämään. Heti eka kulma noin 100 metrin päässä oli piikkikulma. Siinä hiukan tarkasteltiin mutta meno jatkui rinnettä ylös. Eka kepin ilmaisi ihan ok. Sittenpä minulle valkeni näky mikä meitä odotti eli valtavan kokoinen aukko jossa oli muutama puu pystyssä ja aluskasvillisuutena oli jäkälää ja sammalta ja vain hyvin vähän varpuja sekä keppejä riitti. Vesisade oli siis huuhdellut aukkoa hyvin ja Tatzin jäljestäminen oli pientä tarkastelua koko ajan mutta pääsääntöisesti se ajoi hyvin tarkasti. Toinen keppi ilmaistiin myös hyvin. Kulmatkin menivät pienen tarkastelun kautta ja kolmas keppi ilmaistiin myös, mutta siinä koira vähän pyöri. Kun se meni maahan niin menin ihmettelemään että mitä vanhaa männynoksaa sinä ilmaiset ja sitten näin että siellä alla oli keppi jonka käännettyäni näin meidän jälkikepiksi!!! Hyvä koira ja sen tarkka nenä, onneksi Tatzin on niin tarkka. Sitten tulikin pitkä väli ennenkuin neljäs keppi tuli. Väliin mahtui kolme tien ylitystä (yksi oli ollut jo alussa) ja piikkikulma sekä käväisy metsän puolella. Mulla päässä vain takoi ajatus että tule keppi pian ja koira saa palkan ennenkuin usko loppuu. Onneksi se neljäs keppi sieltä aukolta löytyi ja taas tuli uutta tarmoa. Olimme siis jälleen aukolla ja vielä viideskin keppi löytyi sieltä. Tässä vaiheessa oli Tatzi jo selvästi väsynyt ja joutui tarkastelemaan usein. Aukolta tulimme jälleen yhdelle tielle ja sen toisella puolen jatkui kangasmetsä. Tässä sitten vietimme aikaa jonkun tovin, nimittäin koira teki hukan! Seisoin tiellä epätoivoisena ja katselin kun koira teki töitä ja yritti etsiä. Sitten se lähti kävelemään tietä pitkin!! Sen verran olin suunnista perillä (aukko avitti tätä huomattavasti) että aavistelin tämän tien menevän meidän autolle ja tien metsäpuolella oli pieni kukkula ja sen jälkeen taisi olla se tie miltä oli jäljelle lähdetty. En voinut tehdä mitään sillä matkaa olisi niin etten varmasti osuis kutosen kohdalle summassa ja paniikki kevään kokeen samaisesta tapahtumasta pyöri mielessä (kutoskeppi jäi). Mutta rauhoittelin mieltäni ja seisoin vain paikoillani, niin Tatzi tuli takaisin ja aloitti jälleen etsiä jälkeä. Loppuviimein se löysi jäljen kun oli tarkastellut aukon puolta riittävästi ja löysi toiselta puolen tietäkin jäljen. Niin jatkettiin matkaa ja nyt jälk taas sujui, mutta ehti vielä väsähtää kun tulimme lähelle tietä mihin jälki tulisi loppumaan. Ei ollut pitkästi tielle kun vieläkään ei ollut meillä kutoskeppiä, mutta kyllä se koira sen sieltä ilmaisi, se vaan oli aikas lähellä tietä :-). Aikaa kului 40 minuuttia joten sitten tuli kiire palauttaa kepit. Ehdimme kuitenkin hyvin ja pieni rallipätkä pitää ohjaajan vireessä ;-). Pisteitä jäljeltä kertyi 164.

 Esineruutu oli viimeisenä ja pelkäsin sitä aivan hirveästi, yhdellä esineellä ei ehkä saataisi ykköstulosta mutta kaksi jo siihen riittäisi. Lepoaikaa saimme vähän kun kolme koiraa suoritti ruudun ennen meitä. Sitten viimeinen tsemppi päälle ja ruutuun. Näin Tatzista että se on väsynyt ja en halunnut viettää aikaa aluetta katsellen joten tein nopean ilmoittautumisen tuomarille ja kerroin että alue on tuttu edellispäivältä. Sain siis koiran suht nopeasti ruutuun ja en uskaltanut edes kävellä sinne vasempaan reunaan vaan aloitin tällä erää oikealta. Tatzi irtaantui hyvin kuitenkin viistosti keskelle ja takana nosti nenän pystyyn ja suunnisti oikealle esineen luo. Seuraava pisto keskelle ja jälleen sai aika nopeasti esineestä hajun. Sitten juoksin vasempaan reunaan ja Tatzi tulla löntysti perässä mutta lähti kuitenkin suht hyvin vasempaan reunaan ja löysi jälleen esineen aika nopeasti. Jeee...se oli siinä... KÄYTTÖVALION arvo!! Esineiden tuonnit olivat hitaita ja piste otettiin pois tästä vedottomuudesta, joten esineruudun pisteet 29. Maastosta yhteensä 193 ja kokonaispistemäärä 287 oikeutti jäljen rotumestaruuteen valion arvon lisäksi. Voi jestas että mulla on sitkeä pieni koira :-). Nyt lepuutellaan ja kohta taas kisaillaan piirinmestaruuskisassa.

 Viikonlopun aikana ratkottiin Belgianpaimenkoirien rotumestaruudet kansallisissa lajeissa Hämeenkyrössä. Lajit oli jaettu kahdelle päivälle ja olivat siis erillisinä kokeina. Tatzin kanssa osallistuimme lauantaina etsintäkokeeseen.

 Aamu valkeni kirkkaana ja vain ohuita pilviä näkyi siellä täällä. Päivästä tulisi kuuma jos samanlaisena jatkuisi. Maasto-osuudet olivat ensimmäisenä ja viimeisenä olisi tottisosuus. Luonnollisesti kisa alkoi jäljellä ja saimme arvonnassa numeron 1. Janalla Tatzi lähti etenemään ja otti viistosti vasemmalta jäljen tai itse en ollut siitä lainkaan varma sillä koirakaan ei näyttänyt kovin varmalta. Tatzi kääntyi ja lähti hortoilemaan oikealle, eikä minusta näyttänyt jäljestävän kunnolla. Ehkä se ei vieläkään ollut ihan jäljen päällä ja siksi meni vähän samalla eteenpäin. Kun huudettiin takaisin janalle, laitoin koiran käskyllä etenemään janaa. Niinpä se eteni loppuun astia ja kääntyi sieltä jälleen vasemmalle lähtien samalla takaisin päin mutta koko ajan vasemmalle. Sittenpä näin koirasta että nyt on jäljen päällä ja lähti ajamaan sillei oikeasti. Voi helvetti, mitä kaikkea tuossa siis sattuikaan. Siinä oli mun moka, en todella luota koiraan janalla ja se näkyi. Itse jälki meni kuitenkin hyvin ja kaikki kepit Tatzi ilmaisi hyvin. Janalta jäi meille sitten 3 pistettä (maks. 10) ja yhteensä keppien kera jäljeltä tuli pisteitä 43.

Seuravaana oli esineruutu ja se oli sama rinne missä on ennenkin Hämeenkyrössä ollut ruutu. Aloitin ruudun vasemmasta reunasta ja Tatzi irtosi hyvin taakse, mutta meni alueen ulkopuolelle ja kutsuin sen pois samalla liikkuen vähän oikealle. Kun Tatzi lähti tulemaan kohti annoin uuden käskyn ja niin se jatkoi etsintää. Melko pian se alkoi tulla minua kohti ja huomasin että sillä on haju esineestä. Hetki meni paikallistamisessa ja niin oli eka esine minulla. Toinen lähetys ja Tatzi otti samantien aika läheltä esineen. Kolmas esine löytyi seuraavalla pistolla ja olin silloin puolivälistä vähän oikealla. Tämä esine oli takana melkeinpä sillä kohdalla, oikea reuna oli siis kokonaan tyhjä! Kolmesta esineestä saimme pisteitä 29, kun eka esine olisi pitänyt löytyä nopeammin!!! Liekö siis tuosta että sen jonkin aikaa paikallisti esinettä, meni tuo piste.

 Pudotettu esine oli seuraava ja siinä ei oikein ole mitään kerrottavaa. Koira seurasi hyvin mukana ja nouti ilman että vilkaisi minua kertaakaan, tehden hyvän luovutuksen. Jess.... se onnistui ja täydet pisteet 20. Tarkkuusetsinnässä määrättiin lähetyskohta ja laitoin Tatzi etsimään. Siinä ei tuomarin mukaan koira ehtinyt pisteitä menettämään, aikaa meni noin 10 sekuntia! Esine oli aivan lähellä lähetyskohtaa ja Tatzi on lähetyksestä asti tarkka, joten juttu oli helppo.

 Viimeisenä oli henkilöhaku ja siinä laitoin ensin oikeaan etukulmaan. Tatzi meni kulmaan ja pysähtyi katsomaan tielle missä oli porukkaa puhumassa. Voi per..... jos se lähtee sinne ilmaisemaan, mutta ei onneksi vaan haistoi vielä ilmaa alueella ja kääntyi. Vasempaan etukulmaan pisto ja siihen tuli hyvä tyhjä pisto. Oikealle jälleen pisto ja siinä Tatzi teki hyvän piston ja lähti etenemään varman näköisenä nenä pystyssä. Johan sieltä tultiin kohta rullan kanssa ja minä seisoskelin siinä vaiheessa 50 metrin kyltin kohdalla. Näytölle mentiin hyvin ja umpipiilo ilmaisu meni hienosti. Maalimies oli melkein 100 metrissä ja tässä kuulemma koirat ottavat hajun todella kaukaa maalimiehestä. Jotenkin piilo on kallioilla ja sieltä ilmeisesti tulee haju hyvin alaspäin. Laitoin sitten vasemmalle 50 metrin kohdalta ja Tatzi meni hiukan viistosti eteenpäin kääntyen kuitenkin takaisinpäin kun sai maalimiehestä hajun. Näin minkä kiven takana Tatzi rulla otti ja olin paikoillani juuri sillä kohdalla. Laitoin näytölle ja taas Tatzi lähti viemään hiukan viistosti oikealle ja väärän kiven luo, noin 10 metrin päähän maalimiehestä!!! Ei helskatti sentään ajattelin että nytkö se teki tämän taas ettei vie näytölle. Kuitenkin se itsekin näytti hölmistyneeltä ja pyörähteli siinä molempiin suuntiin ottaen hajua ja ilman toista käskyä vei maalimiehelle kun sai uuden hajun. Tästä siis taitaa tulla ongelma ja en todella tiedä miten se taas noin teki. Työskentelystä saimme täydet pisteet samoin toisesta ilmaisusta ja tästä pienestä harharetkestä rokotettiinkin sitten oikein olan takaa ja ilmaisusta saimme 1 pisteen (maks. 10)!!! Rankka arvostelu, ottaa 90 prosenttia pisteistä pois, vaikka suuri virhe olikin tuo harhailu. Hausta siis pisteet 71 ja kokonaisuudessa maastosta 183.

 Tottikseen pääsimme siis jälleen suorittamaan liikkeet ekana. Onneksi ne pilvet olivat paksuuntuneet ja aurinko ei porottanut kenttää kuumaksi. Seuraaminen meni hyvin ja samoin liikkeestä istuminen ja maahanmeno sekä luoksetulo. Seisomisessa oli pysähtynyt nopeasti mutta hetken kuluttua korjannut jalat tasan. Luoksetulo ok. Tasamaa nouto oli vetelä ja kapulan toi ravilla. Hypyssä kynnet hiukan napsahtivat esteeseen, mutta todella vähän. Esteellä ei ongelmia. Eteenmeno ok ja maahanmeno myös. Paikallaolossa ei ongelmia. Tatzilta puuttui se paras vire ja tottis ei mielestäni ollut mitään loistavaa, mutta kuitenkin ihan reipasta. Arvostelussa erinomainen tuli seuraamisesta, istumisesta, maahanmenosta, paikallaolosta. Estenouto ja eteen lähetys erittäin hyvä. Seisominen oli muistaakseni hyvä samoin hyppy. Tasamaanouto hitauden vuoksi tyydyttävä. Kokonaispisteet tottiksesta 92 ja näin saimme ykköstuloksen 275 pistettä. Myös rotumestaruus hopea heltisi noilla pisteillä, voiton vei Tatzin veli. Hyvä Giramin koirat!

 Lähdin kuitenkin sinne Kyröskoskelle etsintäkokeeseen vaikka ensin olin perumassa osallistumiseni. Osallistujia oli vähän joten mietin vielä vuorokauden ja päätin kuitenkin lähteä. Tulostavoitteena oli todellakin vain koulutustunnus eli ykkötulosta ei edes lähdetty yrittämään. Tiesin Tatzin kunnon ja sen että hormonit jo jyllää ja tekeminen ei todellakaan ole sitä luokkaa mitä se osaa. Ihmetystä katsojissa saattoi herättää esim. meidän esineruutu, mutta ei syytä huoleen kun tiedän mitä koira osaa ja että se on jälleen oma itsensä noin kuukauden kuluttua. Tatzin juoksustahan on nyt kuukausi joten valeraskaus oireet ovat alkaneet ja viikko sitten alkoi ensioireita näkyä. Jälkikokeessahan koira oli vielä ihan kunnossa ja esim. näytti esim. loistavan esineruudun. Viime viikolla treenissä irtaantuminen alkoi huomattavasti heikentyä ja ajattelin että nyt äkkiä lomailemaan. Kisa kuitenkin käytiin realistisin tavoittein ja se saavutettiin. Että älkää ihmetelkö jos joskus on vähän matalammalla nuo tavoitteet, koiran mukaanhan tässä mennään.

 Kisa alkoi jäljellä. Janalla Tatzi lähti varovaisesti etenemään ja poikkesi oikealle. Päästin lopulta irti liinasta ja annoin mennä viistosti kun kerran eteni. Tuomari käski kutsua koiran pois ja samaan aikaan näin että Tatzi otti hajun jäljestä. Kutsuin vain varovaisesti mutta Tatzi oli jo jäljen hajussa ja päätin antaa mennä. Miettikööt tuomari pisteitä, joten en totellut tätä kehoitusta (ihan vaan koiran kannalta ajateltuna). Tästä pienestä kutsusta johtuen kuitenkin Tatzi kääntyi jäljellä minua kohti eli vasemmalle ja jatkoi sinnepäin. Se oli takajälki ja sain pariin kertaan näyttää sielle oikeaa suuntaa että lähti uudelleen sinne mistä olin sitä varovaisesti kutsunut. Jäljen ajoi kuitenkin hyvin ja pari ekaa keppiä ilmaisi hyvin. Sitten ajoi jälkeä hyvin tiivisti (kuivalla kankaalla näin jalanjäljet) ja ajoi kolmannen kepin ohi (vaikka siis ajoi jäljen päällä, tämä keppi ei ollut askeleessa että liekö se vaikutti). Tatzi meni siis kuin pellolla konsanaan, mutta myös neloskepin ohi. Jäljen ajo oli sellaista että päätin heittää kepin äkkiä sen eteen jotta saan palkattua. Näkihän se sen lennon mutta oli selvästi ilahtunut :-). Parempi ratkaisu tämä tuollaisesta jäljen ajosta kuin se että olisin käskenyt takaisin. Janalta lähti pisteitä tiukalla arvostelulla 5.

 Sitten tulikin tämä meidän murheenkryyni eli esine-etsintä. Oli vielä pahasti myötätuuli joten siitäkään ei olisi paljon apuja. Tatzi kuitenkin sai heti lähiesineestä hajun kun juoksi (tai pitäisi laittaa että ravasi!!) sen läheltä ja jonkun matkan päästä myötätuulen avulla palasi hakemaan. Toinen esine saatiin vasemmasta takareunasta, kun sain Tatzin vihdoin irtamaan sinne asti. Oikeaan takakulmaan en sitä kertaakaan saanut ja viimeinen esine jäi oikealle, ei kuitenkaan ihan takareunaan. Tatzi siis lopussa seisoi noin kymmenen metrin päässä ja katseli ympärilleen!! Esine-etsintä oli järkyttävää katsottavaa, koita Tarja toipua :-). Mulle ei paniikkia jäänyt kun tiedän missä mennään ja mikä koira on jälleen jonkin ajan kuluttua. Mutta nytpähän vähän muutkin uskovat, mitä olen kertonut koiran valeraskausajasta ja se ei todellakaan ole liioittelua tai mun kovaa kritiikkiä ;-). Asiaan palatakseni, pisteet esineruudusta kahdella esineellä aivan oikeudenmukaisesti 18 (eihän siitä olis voinut mitenkään antaa enempää).

 Seuraava murheenkryyni eli pudotettu esine. Siinähän taas tämä irtoaminen minusta ja noutoon lähtö, oli katastrofi. Tatzi lähti ekalla käskyllä (ravilla!), mutta oli jossain vaiheessa pysähtynyt katsomaan taakseen jatkaen kuitenkin matkaansa. Esineen otti hyvin ja vauhdilla tuli takaisin :). Tästä huonosta irtoamisesta pistevähennyksiä ja saatiin 18. Tarkkuusetsintä olikin sitten hyvä. Tatzi joutui etsimään kauan ja tarkasti koko alueen, vasta lopussa tarkasti risu/keppikasaa josta esine sitten löytyi (pieni nahkaesine). Luovutus ok ja tuomari kehui koiran tarkkaa ja maltillista työtä, täydet 20.

 Viimeisenä oli haku ja tässä pelkäsin irtoamista. Haku on ollut niin hyvällä mallilla että mitään katastrofaalista en siihen halua, joten päätin ottaa pistotuksissa varman päälle. Laitoin oikeaan etukulmaan ekaksi ja lähtikin ihan hyvin tarkaestaen perille asti ja teki kauniin piston. Vasen etukulma oli hieman hankala maastoltaan jääden jonkun nyppylän taakse. Tämän Tatzi jätti tarkastamatta ja asiaan en puuttunut, ettei tule mitään. Rataa kuitenkin eteni koko ajan, tosin viistosti eli ei mennyt suoraan taakse joten annoin mennä. Kun koira oli hetken pois niin kutsuin. Vähän ajan päästä Tatzi tulikin rullan kanssa näkyviin. Näytölle mentiin metsäkoneen jättämiä syviä uria pitkin ja taas välillä suoraan ja pelkäsin jo ettei me maalimiehelle olla menossakaan. Sinne me kuitenkin mentiin vaikkakin mutkien kautta. Tatzi toi rullan mulle aika kauas, maalimies oli noin 50 metrissä. Toiselle puolen laitoin ja sinne ei uponnut ihan perälle asti mutta meni niin nen pystyssä eteenpäin että annoin jälleen mennä. Jonkin ajan kuluttua Tatzi tuli rullan kanssa ja olin itse edennyt lähelle loppua. Nyt mentiin näytölle suoraviivaisemmin ja hyvin. Varman päälle otto kannatti eli kolmella pistolla saatiin ne kaksi äijää ylös ja hienot risteilyt jätettiin väliin. Takuulla olis tullut jotain vilkuiluja sun muuta painetta jos olisin toisin tehnyt. Työskentelystä vähennettiin vain 2 pistettä (lähinnä etukulman tarkastamattomuudesta, muuten ei sanonut mitään!) ja ekasta ilmaisusta vähennettiin 1 piste näytölle viennin johdosta. Kokonaispisteet maastosta olivat 178 ja ei hassummin tuossa kunnossa ja sillä kelillä. Tosin vaikka olisi ollut viileämpää niin ei se olisi meidän tekemiseen vaikuttanut, sillä samat ongelmat ne näkyi illan viileässä treenatessa.

 Tottis oli sitten vihon viimeisenä. Tässä oli tavoitteena saada 70 kasaan ja siihenkin tavoitteeseen päästiin. Kolmen koiran voimin pyöritettiin tottis ja pääsin ekana suorittamaan liikkeet. Seuraaminen oli vielä suht ok, tosin ei nyt ihan parhainta, lopussa tuli jo väsymistä (henkilöryhmän oikealle kääntymisessä). Pisteitä muistaakseni kuitenkin saatiin ihan erinomaisen verran. Liikkeestä istumisen tiesinkin jo miten tulee käymään, kun koira ei ole täysin skarppina ja niinhän se jäi seisomiseksi (puutteellinen). Juoksusta maahanmeno oli hyvä ja luoksetuloon olisi saanut olla lisää vauhtia, pisteet erittäin hyvä. Juoksusta seisomaan jäi minun mielestä hyvin ja luoksetuloon olisi saanut olla enemmän vauhtia, mutta pisteiksi saatiin tyydyttävä (?) ja arvoitukseksi jäi mitä siellä tapahtui tai mitä tuomari olisi halunnut kun kukaan ei muistanut että Tatzi olisi liikkunut perään. Ainoastaan arvostelussa tuomari sanoi että olisi saanut reagoida nopeammin käskyyn vaikka näin että koira pysähtyi heti. No sitä liikettä ehtii vielä terävöittää. Tasamaanouto muuten ok mutta tuli ravilla takaisin, arvosana hyvä. Hyppynouto oli kauhea!! Näytti siltä että pääseekö tuo koira edes yli molemmin suunnin, pieni rapsaus kynsistä kuuluikin (hyvin pieni) ja pisteinä muistaakseni hyvä. Estenouto oli myös todella voimaton ja siinä Tatzin takapää liukuikin harjalta alas mutta onneksi sai itsensä yläpuomille ja siitä vedettyä ylös. Takaisin sama voimattomuus ja taisi molemmin puolin tassut liukua kun tuli vähän kuin mahallaan sinne harjalle. Tästä kuitenkin taisi tulla erittäin hyvä. Eteenmenoon lähti löysästi kuitenkin edeten ja noin 30 askeleen jälkeen tiputti raville (!!) kuitenki vilkuilematta ja tuomari antoikin käskyn samantien. Maahan meni nopeasti, oliskohan pisteet ollut hyvä tai erittäin hyvä. Paikallaolossa ei ongelmia vaikka paarmat pyörivätkin siellä aika armotta. Arvostelu oli tiukka ja mielestäni ihan hyvä (ainut mikä jäi vaivaamaan oli seisomispisteet), kokonaispisteet 83. 

 Lopputuloksena saavutettiin hyvä kakkostulos 261 ja ihan en edes tuota odottanut, mutta hyvä näin. Vaikka olisi ollut viileä sää, niin meidän tulokseen se ei olisi vaikuttanut sillä viime viikon treenit viileässä illassa näytti mikä on homma. Nyt katsotaan mitä tehdään SM-kisan kanssa eli lähdenkö ja kumpaan lajiin (jälki vai etsintä). Toistaiseksi kuitenkin on pakko pitää taukoa ja katsoa myöhemmin tilannetta uudelleen. Paljon on töitä edessä, että saadaan tokot unohtumaan tottiksessa ja maaston kanssa tiedän suurin piirtein missä mennään kunhan koira "synnyttää" vinkulelunsa. Treenipäiväkirja hieman hiljenee ainakin joidenkin osioiden osalta. Hakua ehkä vähän uskalletaan ottaa kevyesti ja hyvin palkoin tai ainakn sellainen kevyt palautus kisan jälkeen että saa palkkansa.   

 Keuruulla kisaamassa ek-kokeessa ja ei voi tulosta hääviksi sanoa. Aloitettiin aamulla jäljillä ja Tatzi teki taas sellaisen janan mitä oli nähtävissä viime kesänäkin (voi paska). Se eteni mutta vilkuili mua heti kun lähdin perään kävelemään. Otti jäljen ihan suht hyvin, olisi voinut varmemminkin ottaa, lähti kuitenkin oikeaan suuntaan. Alun jäljesti vähän siten sun täten mutta ajo parani loppua kohden ja kaikki kepit ilmaisi hyvin. Oli mulle muuten uusi paikka jäljestää :-) vaikka omalla kotipitäjällä koe olikin. Täytyy käydä tekemässä joskus tuohon pitkä jälki. Pisteet jäljeltä täydet eli 50.

 Tottis oli ohjelmassa seuraavana kun kepitkin palautettiin kentälle. Olin viimeisessä parissa mutta pääsi suorittamaan liikkeet ekana. Aurinko porotti aukealle hiekkakentälle tosi kuumasti ja sen kyllä Tatzistakin huomasi. Ei ollut ihan parhaimmillaan. Seuraaminen meni suht ok, henkilöryhmässä aavistuksen jäi kun kiersin henkilön koiran jäädessä ulkopuolelle. Liikkeestä istuminen ei sitten onnistunut ja sen näin heti sivusilmällä kun käskyin annoin (ja varjosta :). Ehkä olisi pitänyt vain kääntyä ja käskeä uudelleen niin ei tulis näitä tilanteita että kokeessa voi tehdä virheitä. No se oli ja meni jo. Juoksusta maahanmeno hyvä, luoksetulo sen sijaan surkea Tatzille eli hidas ja hidasti raville edessä istumaan tullessa. Seisominen hyvä ja sama taas luoksetulossa kuin edellisessäkin. Tasamaanouto meni kuten sen jo tiesinkin menevän eli ravilla takaisin ja menokaan ei nyt järin mahtava ollut. Hyppynouto muuten ok mutta "löysä", ei intoa. A-estenouto meni vähän paremmin. Eteenmenon meni suoraan ja maahan nopeasti, mutta ei sillä vauhdilla kuin pitäisi ja vielä tutulla kentällä missä palkka on aina. Nousi muuten sivulle hyvin kun menin koiran hakemaan. Paikallaolossa ei sitten mennyt ekalla maahan eli katseli muualle kun annoin käskyn ja toisella sitten meni. Taas olis yksi asia mistä pitäisi huomautella vähän rankemmin. Sivulle muuten nousi hyvin :-). Kokonaisuudessaan pisteitä saatiin kuitenki 94.

 Maastot jatkuivat henkilähaulla. Alue oli alaspäin viettävä vähän kallioinen. Aloitin vasemmalta ja siinä alue lähtee viettämään vähän alaspäin ja aivan etukulmaan ei Tatzi mennyt, eteni kuitenkin. Kutsuin pois ja laitoin toiselle puolelle, siinä työskenteli vähän taaksepäin kun kävi etukulmassa (oli vähän edennyt keskilinjalla, olisi ehkä pitänyt pysyä alussa). Taas vasemmalle ja sieltä sitten tultiinkin hetken kuluttua rullan kanssa. Tatzi tuli rullan kanssa vähän mun edestä (rataa eteenpäin) ja kytkin sen näyttöliinaan. Hyvin lähdettiin ja jouduin jarruttamaan kun hypin kalliolta alas ja sitten yhtäkkiä Tatzi teki pienen lenkin oikealle takarajalla ja pysähtyi siihen tuijottaen mua ja tuomaria. Näin maalimiehen vasemmalla vähän matkan päässä (noin 10m) ja Tatzi vain tuijotti tuomaria. Tiesin  että kun annan näytä-käskyn, niin Tatzi menee tuomarin luo, mutta ei ollut paljon vaihtoehtoja. Ja näinhän kävi ja siitä annoin vielä uuden käskyn, jolloin Tatzi meni maalimiehelle. Tätä maalimiestä ei tietenkään hyväksytty. Ja mulla ei hajuakaan miksi näin tapahtui, täysin avonainen maalimies ja vielä tuttu. Jatkettiin hommia ja tuli tyhjä oikealle ja samoin vielä vasemmalle. Sitten oikealle ja sieltä tultiin hetken kuluttua rullan kanssa. Nyt mentiin näytölle normaalisti ja ei ongelmia vaikka jarruttelin. Tämä oli umpipiilo ja hallintaan otto oli vähän hukassa kun oli taas tuttu maalimies. Siinä oli sitten meidän hakuosuus ja pisteitä jäi heti toisesta maalimiehestä 30 ja työskentelystä vähennettiin vain 3 pistettä. Hausta meille tuli siis pisteitä vain 57.

 Pudotetun esineen nouto oli seuraava ja se meni ihan hyvin. Vähän laiskasti Tatzi lähti mutta kiristi vauhtia ylämäessä :-). Tästä täydet 30 pistettä. Esineruutu oli sitten ja siinä Tatzi nosti kaksi esinettä, takaa vasemmalta ja keskeltä. Oikeaan reunaan jäi lähiesine. Nämähän on ollut meillä vähän ongelmana eli Tatzi kyllä työskenteli oikealla mutta takana ja edessä ei saanut hajua esineestä, mikä oli hyvin kuopassa. Pisteitä esineruudusta tuli 22. Tarkkuusetsintä oli viimeinen ja siinä esineenä 5 sentin kolikko.  Tatzi ei kauaa esinettä etsinyt eli se siirsi kuonollaan kaarnan esineen päältä ja sitten vähän tarkensi, nostaen esineen. Jotain kämmin luovutuksessa eli en ollut riittävän ajoissa laittamassa käsiä kouruksi alle tai ehkä paremminkin viivyttelin kun Tatzi yritti luovuttaa esinettä kuono kohti minua (ylös) ja sai sylkäistyä esineen sivusta ulos, jolloin se tippui. Tästä meni yksi piste eli tarkkkuusetsinnän pisteet 19. Kokonaispisteet maastosta hauna kämmeistä johtuen 158. Riittivät kuitenkin koulutustunnukseen. Kokonaistuloksena kakkostulos pistein 252, ei paljon mieltä lämmittänyt, mutta tulos kuitenkin.

 Pieksämäelle suunnistettiin aamuvarhain jälkikokeeseen Tatzin kanssa. Kisa alkoi jäljellä ja arvoin meille suoritusvuoron numero 1!! Se tietäisi tiukkaa aikataulua. Jäljelle lähdettiin ja jana oli meillä viistosti tien suuntaisesti ja aika selkeä, lukuunottamatta sellaista aika isonlaista keppi/risukasaa keskellä janaa. Tatzi lähti etenemään hyvin ja tottakai kiersi risukasan vasemmalta ja palasi linjalle ottaen samalla jäljen oikealle oikeaan suuntaan. Janalta lähti yksi piste tuosta pienestä koukauksesta. Alkujälki oli louhikkoa, sellaista sammalpäällysteistä isoa kivikkoa rinteessä (ylös ja alas). Selvittiin siitä ehjin nahoin ja sitten olikin maasto parempaa. Tatzi jäljesti hyvin ja ilmaisi viisi keppiä hienosti, etenimme myös hyvää reipasta tahtia (ei liian lujaa). Vitoskepillä näin jo että Tatzi on väsähtäneen oloinen, vaikka ei ollutkaan mikään auringon paiste vaan hyvin pilvinen ja kostea sää, tosin kovin painostava (ainakin itse olin ihan hikinen :)). Vitoskepiltä tulimme aika pian ison tien varteen ja siinä Tatzi jotenkin teki ehkä jotain kulman tapaista mutta "jäljesti" tielle. Jäin itse metsään ja kun koira oli tien ojassa ihmettelemässä, niin kutsuin sen pois!! Sitten taisi tulla mun emämunaus!! Sanoin Tatzille että tule mennään etsimään keppi, kun kuvittelin että kutoskeppi jäi johonkin siihen. Mielestäni koira oli jäljestänyt sinne tielle (ajattelin jäljen tekijän menneen siitä pois). Tatzi lähti ajamaan takaperin jälkeä ja jatkoi lopulta eri suuntaan mistä tultiin. Näin että nyt ei mennä oikealla jäljellä ja kutsuin Tatzin pois ja vein sen polun ylitys kohtaan (jäljen tekijä oli tehnyt siihen viivan), mikä oli aika lähellä. Laitoin siitä uudelleen ja Tatzi vei mut taas samaan paikkaan kuin viimeksi joten menin perässä, kunne tulimme toisen tien varteen (tiesin että siellä on auto vaikka isolta tieltä oli lähtö). Nopea päättely että jälki ei voi loppua toiselle tielle vaan isolle tielle, joten takaisin juostiin kun löysin sen polun minkä jälki ylitti. Taas polun kohdalta uudelleen ja autoin sinne valtatien suuntaan, mutta tässä vaiheessa ei tietty koira enää jäljestänyt (olin jo aikaslailla kiukkuinen) ja harhailtiin lähellä valtatietä etsien keppiä!! Päästin koira irti ja ajattelin lähteä vain autolle, mutta en mennyt tielle vaan kävelin metsässä tien suuntaisesti. Tatzi oli aivan läkähdyksissä ja käveli jotenkin mun edellä (ei jäljestäen) ja sitten sanoin että nyt mennään loppumatka tiellä. Kutoskeppi olisi ollut jonkun matkan päässä siitä mistä mentiin tielle!!!! Tatzi ei siis todellakaan jäljestänyt mutta olisi sen kepin saattanut ilmaista jos oltais lähelle tultu. Tämä oli kyllä vähän jo kohtalon ivaa! Ehdittiin juuri ja juuri palauttaa kepit, olin käyttänyt vartin paluuaikaakin kepin etsimiseen ja autolla kaahattiin sitten vähän lujempaa (no ei sitä matkaa ollut kuin noin 5 minuutin verran). Kun pääsin kentälle niin tuli käsky tulla samantien tottikseen. Ja koira makasi autossa sen näköisenä että et oo tosissas kun hain sen.

 Tottiksessa tehtiin liikkeet ensin ja meidän suoritus oli kyllä kauheaa. Liikkeestä istuminen jäi tekemättä, ei muita liikevirheitä mutta.... Paikallamakuusta ei noussut kunnolla ylös asti ja annoin toisen käskyn. Nyt on sitten tätä treenailtu ja treenataan!! Tottispisteitä 86.

 Viimeisenä oli esineruutu ja tässä vaiheessa sentään saatiin levätä, kun tuomari (janan arvostelija) tuli metsästä ja piti pienen ruokatauon. Esineruutu näytti aika normaalilta, tasaiselta kuusimetsältä missä oli varvikkoa ja vähän epätasaisuutta (mättäitä jne.). Vasemmalta aloitin ja siellä Tatzi eteni takakulmaan asti ja nappasi esineen. Tästä menin keskelle ja sieltä nousi noin puolivälin paikkeilta toinen esine, pienen etsimisen jälkeen. Siirryin oikeaan reunaan ja siellä Tatzi pyöri jonkun aikaa alle ruudun puolivälin, etsien esinettä. Paikallistamiseen meni jonkun aikaa kunne esine löytyi. Tästä tuli täydet 30 ja kisan ainoa koira joka nosti kaikki esineet, aikaa meni 2,40 minuuttia. Ja tässä vaiheessa otti tosissaan päähän se viimeinen keppi ja 30 pistettä. Kokonaispisteet 255, siis hyvä kakkostulos.

 Nyt harjoitellaan pitkiä jälkiä, koska jälkikestävyys vielä puuttuu eli lopussa tulee puutumista (havainnut harjoituksissa myös) ja niin kävi nytkin. Viimeiset puolikilometriä oli huolimattomampaa ajoa ja väsynytty verrattuna alkumatkaan. Katsotaan sitten milloin seuraavan kerran kisataan jäljellä, nyt pidetään taukoa ja treenaillaan.

 Vihdoin ja viimein saan tänne jotain aikaiseksi. On ollut reissun jälkeen niin väsynyt ja tuli vähän muutakin ohjelmaa mukaan kun mulle tuli "uusi tulokas". B-pennuista yksi narttu palautui ja sen kanssa pitäisi vähän touhuta ja löytää sille uusi koti. Alla vähän reissukokemuksia ja kisasuorituksesta jotain kommentteja.

 Reissuun lähdettiin siis tiistai-iltana laivalla Tukholmaan ja keskiviikko aamuna alkoi ajourakka. Ruotsin läpi Malmöön ja siitä sillan yli Tanskaan. Tanskasta Saksaan mentiin lautalla ja Saksassa ajeltiin Bremeniin, jossa sitten yövyttiin. Torstaiaamuna jatkui ajaminen ja noin neljän aikoihin olimme Ranskassa Le Touquetissa rannikolla. Menimme suoraan kisapaikalle ja avajaisseremonia alkoikin siinä viiden jälkeen. Olipa hienoa marssia Suomen lipun perässä stadionille. Seremonian jälkeen lähdimme hotellille. Siellä meitä odottikin mukava yllätys kun kaikkea ei oltu meille infottu etukäteen eli koirista meni maksua 7 euroa per koira per yö, siivousmaksu oli 25 euroa ja keittiö piti itse siivota. Pyyhkeen sai vuokrata 8 eurolla ja televisiota sai katsoa 19 euron viikkohintaan! Onneksi huoneessa oli ylimääräiset lakanat ja ne sai sitten toimittaa pyyhkeen virkaa, sen verran paljon otti päähän tuollaiset ylimääräiset jutut. 

Perjantaina menimme kisapaikalle heti kun jaksoimme. Kävimme katsomassa muiden lajien suorituksia ja odottelimme treenivuoroa. Iltapäivällä alkoi sitten tokotreenit ja aikaa oli aika ruhtinaallisesti varattuna. Minä tein idarin palkaten liikkeistä ja seuraamisesta. Sitten luoksetuloa pysäytyksillä. Seisomaan pysäytys kun taas venyi joten otin mukan käsiavut, viimein sain ihan suht hyvän. Sitten ruutuun ja palkka oli siellä valmiina. Vielä ruutu ilman palkkaa ja vikana palkan kanssa. Metallikapulan noudon otin omalla kapulalla, meni hyvin. Kaukokäskyt vielä viimeisenä ja hyvin meni. Treenvuoron jälkeen meillä oli vielä eläinlääkärin tarkastus joten emme ehtineet nähdä muiden harjoituksia. Ainoastaan meidän jälkeen oli hollantilaisten vuoro ja heidän koirat näyttivät lupaavilta. Illan suussa oli tokoilijoiden info ja saimme tietää että paikallaolot tehdään 5 koiran ryhmissä aamulla kaikille ja sitten alkaa yksilöliikkeet ja ne tehdään kaikki putkeen! Onneksi kuitenkin tutussa järjestyksessä. Saimme myös seuraamiskaavion etukäteen. Vielä oli arvonta ja nostin numeron 16 eli aikalailla loppupäässä ja iltapäivällä myöhään tulisi olemaan meidän vuoro. Perjantaina ei ollut muuta ohjelmaa. Käytiin Tatzin kanssa sellaisessa kivassa puistossa lenkillä ja otin vielä pysäytyksiä. Samoin tein pienimuotoista ohjattua noutoa kahden nyrkin kokoisilla kävyillä ja niillä myös leikittiin. Tatzi ei vaikuttanut juuri väsyneeltä vaikka oli matkaa takana.

 Lauantaina oli sitten taas kova tuuli, siis todella kova. Saavuimme kisapaikalle ja siellä sitten pikkuhiljaa (myöhässä mutta siihen sai tottua) alkoi toiminta. Meille näytettiin nollakoiran avulla missä suoritetaan mitäkin ja loput valmistelut tehtiin siinä. Ohjatun noudon kapuloiden välimatkat oli 4 metriä (säännöissä 5 metriä) ja siinä tuli vähän hiki. Myöskin kun tunnarin paikka oli vähän sellainen pisempi nurmi että kapulat katosivat koiran näkyvistä nurmeen. Edellisiltana muuten kokeiltiin sitä tunnaria pitkässä heinässä ja silloin Tatzi toi eka väärän kapulan mutta uudelleen tehtäessä onnistui. Koko päivä siinä sitten odoteltiin vuoroamme ja tuomarit pitivät taukoja ja ruokataukokin venyi pari tuntiseksi. Sveitsiläiset koirakot olivat näyttäneet kovan tasonsa, tosin valitettavia virheitä sattui mm. tunnarissa. Hollantilaiset koirakot eivät olleetkaan sitten kisassa ihan yhtä loistavia miltä harjoituksissa näyttivät. Puolalaisten taso ei ollut kovin kummoista. Belgialaisen koira oli kovin tekevä mutta ei todellakaan täsmällistä mutta pääasia että heillä oli hauskaa. Ranskalaisilla oli pari ihan hyvää koirakkoa, tosin ei mitään loistavia mutta pääasia että ranskalainen tuomari tykkäsi mm. sunnuntaina belgialainen tuomari antoi ansaitusti 7,5 niin ranskalainen vetäsi 9 esiin! Multa pääsi vahingossa aika äänekkäästi katsomossa oho!! Ilmankos belgialainen tuomari kyseli oltiinko tyytyväisiä arvosteluun :-). Hän tiesi että Suomessa on kova taso tokossa ja onkin ensi vuonna Ruotsissa MM-kisoissa tuomaroimassa. Suomalaisista Sanna ja Jaki tekivät myös hyvän ykköstuloksen. Heikki ja Riia eivät yltäneet omalle tasolleen sillä Riia oli todella väsynyt matkustamisesta ja mahakin vähän reistaili. 

 Paikallaoloilla sitten aloitettiin ja ekana oli istuminen, joka meni ihan nätisti ja saimme 9,5 ja 10. Paikallamakuussa sitten tuli eka virhe ja Tatzi ei mennytkään ekalla käskyllä maahan asti, saatiin kuitenkin 9 ja 9,5. Seuraaminen ei ollut ihan sitä parasta mahdollista mutta hyvää kuitenkin, siitä 9. Idari meni hyvin ja siitä 9,5. Luoksetulossa pysäytykset hiukan venyivät mutta ihan suht ok, pisteitä 8,5 ja 9,5 (aika iso ero!). Ruudussa merkille meno oli hyvä ja ruutuun meni hyvin mutta vasempaan reunaan ja Tatzi alkoi itse mennä maahan joten annoin nopeasti käskyn. Ruudussa oli mutta aivan vasemmassa reunassa. Seuraamaan tuli ihan ok. Ohjatussa noudossa saimme vasemman puoleisen kapulan noudon. Merkille meni hyvin ja suunta oikea sekä nouto ihan ok, ehkä vähän vauhtia olisi saanut olla vielä lisää. Sivulle siirtyminen meni sitten vähän "yli" eli Tatzi kääntyi vähän takapuoli mun taakse, tästä pisteitä 8,5. Metallikapula oli aika kevyt ja pelkäsin että tuuli vie sen sivuun mutta ei onneksi näin käynyt. Kapulan laipat oli hauskasti käännetty ulospäin ja kapula helposti pyöri mutta olin harjoitellut heittoa. Tatzi meni hyvin kapulalle mutta sitten sen vähän pyöräyttää ja vaihtaa kapulan toisella puolen kun otti sen suuhunsa. Sivulle taas vähän taakse vinoon, pisteitä 8. Tunnarissa oli "oma kapula" kirjekuoressa mistä se piti sitten avata ja merkata. Kapulat olivat rivissä ja oikea kapula toinen oikealta. Tatzi onneksi löysi vasemmanpuoleiset kapulat ja meni kolmea vasemman puoleista kapulaa kahteen kertaan läpi ennenkuin kolmannella kerralle selvästi vasta huomasi loputkin kapulat ja otti sitten oikean. Kyllä oli malttia koiralla ettei hätiköinyt ja ottanut heti jotakin kapulaa kun ei löytänyt nopeasti. Pisteitä tästä saatiin 9 ja 9,5. Kaukokäskyissä oli tällainen järjestys: maahan, istu, seiso, istu, maahan, seiso, maahan eli meille aivan tuttu juttu ja hyvin meni, pisteet 9 ja 10. Pisteitä yhteensä kertyi 286,5 ja olimme kolmantena eka päivän jälkeen.

 Illalla meillä oli juhlaillallinen ja sitä ennen tottakai Suomi-tytöt kävi treenaamassa :-). Kentällä oli lupa käydä harjoittelemassa ja maassa oli spraylla piirretty merkkien paikat. Olin varaunnut mukaan kaiken värisiä merkkejä ja niinpä myös valkoiset merkit löytyivät (kuten kisassa). Tein luoksetulon ja siinä palkkasin seisomaan pysähdyksestä, lopun otin läpijuoksuna. Ruutu tehtiin siten että siellä oli palkka. Ohjattu nouto ja oikean puoleisen kapulan tuonnilla. Tässä Tatzi hämääntyi keskimmäiselle kapulalle ja keskeytin. Otettiin ihan alusta ja nyt onnistui. Sitten lähdettiin syömään.

 Aamu olikin yllättäen tyyni ja pilvinen. Olin edellispäivän arvonnassa saanut suoritusvuorokseni numeron 13 :-) (epäonnen vai onnen luku). Pelkäsin että pilvet rakoilevat ja päivästä tulee tosi lämmin mutta toisin kävi. Me tehtiin oma suoritus lopulta vesisateessa joskaan ei kovin kovassa mutta kyllä siinä kastui. Paikallaoloilla taas aloitettiin ja istuminen sujui hyvin siitä 10. Paikallamakuussa Tatzi meni maahan mutta sitten ei noussutkaan ylös ekalla käskyllä ja pisteet sen mukaan 8. Meinasin tukkaa repiä päästä kun otti tuollaiset perusvirheet päähän. Tämä päivä menikin huomattavasti nopeampaa tahtia kuin edellispäivä. Sunnuntain arvostelukaavake multa jäi saamatta mutta yritän tässä muistelle pisteet ainakin sinnepäin. Seuraaminen oli vähän parempaa kuin edellispäivänä, siitä 9. Idari meni taas hyvin ja siitä 9,5. Luoksetulossa sattui jotain mitä en tiedä eli käskin koiran maahan ja se meni hyvin. Kun lähdin kävelemään kuulin kyllä huokaisun katsojilta ja kääntyessäni koiraan niin siellähän se Tatti seisoi! Normaaliin tapaan vain liike ja pysätykset olivat paremmat kuin edellispäivänä. Kysyin Sannalta että mitä tapahtui (suorituksen jälkeen tietty) niin hän sanoi että Tatzi oli vähän kääntänyt päätään vasemmalle ja pompannut säpsähtäen tasajalkaa sivuun seisomaan. Onneksi jäi niille jalansijoilleen eikä tullut mun perään, pisteitä saatiin siis 7,5 ja 8 (muistan 8 toisesta en ihan varma).  Ruutu sitten sujuikin odotusten mukaan eli merkill hyvin ja siitä ruutuun aivan keskelle. Nopeasti käskin maahna ja myös loppu meni hyvin, saatiin 10 ja 9,5. Ohjatussa noudossa arvoin oikean puoleisen kapulan tuonnin ja merkille meno ok. Siitä lähti varmasti oikealle ja toi ihan hyvin, tästä luultavasti 8,5 ja 9. Vauhtia olisi saanut olla ehkä vielä enemmän. Metallinouto meni nyt paremmin ja Tatzi otti kapulan heti, pisteet 9. Tunnistusnoudossa oikea kapula oli vuorostaan toinen vasemmalta ja nyt Tatzi löysi nopeasti oikean, tuomisvauhti olisi saanut olla nopeampi, 9. Kaukokäskyt taas samalla kaavalla kuin edellispäivänä ja pisteet 10 ja 9 (?). Yhteensä saatiin 289,5 pistettä eli vähän paremmin kuin lauantaina ja vähän harmitti nuo virheet. Kokonaisuuteen ei voi olla kuin tyytyväinen että sellaisen reissaamisen jälkeen kahtena peräkkäisenä päivänä yltää tällaisiin suorituksiin. Pisteiden keskiarvoksi tuli 288,13 ja sitten jännitettiin meneekö yksi ranskalainen vielä ohi. Nyt voi sanoa että onneksi heille tuli pieniä virheitä ja he jäivät kokonaispisteissä meidän taakse. Olimme siis saavuttaneet Belgianpaimenkoirien MM-pronssia!

 Illan suussa oli palkintojen jako ja loppuseremonia. Siinä vähän palkintojen jaossa häslättiin kun kuulutuksista ei saanut selvää ja menin palkintopallille samaan aikaan kun näin että toisena ollut ranskalaiskoirakko saapuu sinne myös. Lipunkantajakin siinä vähän myöhästyi kun en huomannut häntä kiireessä tempaista mukaan mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Saimme mitalin ja melkein Tatzin  kokoisen pokaalin :-).

Myöhään illalla lähdimme vielä IPO-joukkueen kanssa syömään ja juhlistamaan palkintoja. Myöhään emme voineet olla sillä aamulla aikaisin oli lähdettävä ajamaan. Nukkua ehdimme lopulta noin neljä tuntia ja sitten urakka alkoi. Ajoimme nopeampaa tahtia kuin tullessa ja pysähtelimme vähemmän. Reitti oli sama ja Ruotsissa oltiin illalla. Viimeiset 300 kilsaa yöllä ajettuna oli yhtä tuskaa ja nukuimme vuorotellen. Matkalla yritimme pysähtyä ja nukkua vähän aikaa mutta oli sen verran kylmä ettei siitä mitään tullut. Satamassa sitten nukuimme autossa pari tuntia kun aurinko jo lämmitti vähän. Laivaan päästyämme painuimme aamupalalle ja nukkumaan. Neljän tunnin unien jälkeen maittoi sauna ja ruoka. Illalla olimme pirteänä Turussa vastaanottotilaisuudessa, missä Belgianpaimenkoirayhdistys ja sponsorimme Royal Canin muistivat meitä myöskin kakku oli hyvää :-). Ajomatkaa oli mulla vielä 270 km ja kotona olin vähän ennen kolmea yöllä.

 Vielä väsymys painaa mutta reissu ja kokemus oli sen arvoinen eikä tarvinnut tulla tyhjin käsin kotiin. Iso kiitos kaikille treenikavereille, olette olleet suurena apuna. Häiriötreeneistä on ollut hyötyä kun ei meitä ainakaan lauantaina vieressä ollut agilitykenttä haitannut. Kiitos kaikille myös onnitteluista ja muistamisista, pahoitteluni että vastaamiset ovat jääneet tämän kaiken väsymyksen keskellä. Kiitos myös kannustuksesta ja Suomen muulle joukkueelle matkaseurasta. Harmittamaan jäi se että lopulta tokossa ei joukkueita palkittukaan vaikka näin oli annettu ymmärtää että kisa on samalla joukkuekisa. Joka tapauksessa kehässä saimme joukkuetulokset ja olimme kolmansia. Sen myös opimme että Ranskassa voi odottaa mitä vain. Ranskalaiset metrit ovat lyhyemmät kuin suomalaiset ja mihinkään ei ole kiire eikä mitään infoa saa kuin ranskaksi. Liikkeenohjaaja osasi englanniksi command ja stop, belgialainen tuomari käskytti seuraamiskaavion :-). Järjestelyt eivät ole ihan sitä luokkaa kuin Suomessa mutta tällaisen ei pidä antaa vaikuttaa omaan suoritukseen. Se kaikki on nyt ohi ja arkeen on palattu. Tatzi ei ole ollut millänsäkään reissaamisesta ja viiletti jo seuraavana päivänä kovasti innoissaan pitkin pihoja. Kotisivuilta löytyy jotain kuvasatoa, valitettavasti itse kisasta ei ole kuvia. Videokuvattu sen sijaan on mutta se eon eri asia osaanko sitä mitenkään kotisivuilleni laittaa :-). Hieman haikeana tokotavarat pakkasin varastoon, mutta eihän sitä koskaan tiedä jos ne sieltä vielä esille kaivetaan :-)

 Tänään Keuruulla tokokisoissa ja saaliina se TVA-arvo!!! Nyt siis jeeee, jeeee ja vielä kerran jeeee.... loppu häämöttää :-). Pisteet 299 ja lisäksi kunniapalkinto sekä luokkavoitto. Liikkeistä tarkemmin alla.

 Paikallaolot (istuminen ja makaaminen) molemmat ilman kummempia kommervenkkejä eli täydet 10. Seuraamisessa Tatzi oli vähän liikaa vauhdissa ja eka pysähdyksessä se ei ollut ihan mukana mutta korjasi itsensä nopeasti takaisin perusasentoon ilman että ehdin edes tehdä mitään. Tästä eteenpäin Tattiskin skarppasi ja loppu seuraaminen oli sitten sellaista tyypillisempää seuraamista, tästä 9. Ja mun painajainen idari menikin sitten ihan hyvin, siitä 10 (tosin jäi istumaan hiukan vinoon). Luoksetulo meni huonosti ja sen jo arvelinkin niin käyvän viimeisistä treeneistä päätellen. Tatzi lähti aika hitaasti (kuitenkin laukalla) ja hiukan alkoi ennakoimaan pysäytystä joten nopeasti pysäytin. Tästä lähti hitaasti jopa niin että tiputti raville ja ennakoi maahanmenoa, mutta se meni ihan ok. Loppu sitten muuten hyvin mutta pitihän siinä edessä vielä vähän tökkäistä kuonolla mua jalkaan, pisteet 8. Nyt siis tiedetään mitä hiotaan, ennen Ranskan reissua ;-). Ruutuun meno suht ok vaikka ei siten mihin olen tottunut Tatzin kanssa. Merkille vähän hitaasti ja siitä lähti hyvin mutta hidasti ennen ruutua ja jäikin aika ruudun "alareunaan" kuitenkin kokonaan ruudussa. Loppuliike ihan ok, aivan pieni mutka kun tuli seuraamiseen, tästä kuitenkin saatiin 10. Ohjatussa noudossa saatiin arvonnassa oikean puoleisen kapulan tuonti. Ja mua jännitti kun ruutu jäi sillepuolen taakse mutta se ei onneksi haitannut. Merkille menokin oli aika hyvä (ei ravannut ja sen asian kanssa on painittu) ja oikealle lähtö ok. Otti kapulan mielestäni ihan hyvin mutta sitten se vaan tippui suusta mutta Tatzi kyllä itse otti sen nopeasti ja toi hyvin, pisteet 9. Metalliesineen nouto hypäten aiheutti mulle ylimääräisiä sydämen sykähdyksiä kun heitin kapulan huonosti ja se tippui aivan lähelle estettä. Pari kertaa nopeasti mietin otanko varman päälle ja pyydän uusinta heittoa mutta sitten nopea päätös: se ei pelaa joka pelkää!! Kannatti sillä Tatzi meni hyvin kääntyi ja otti kapulan hyvin ja samantien hyppäsi ilman että kosketti estettä, 10!!! Tunnistusnoudossa Tatzi kävi tarkasti läpi kapulat ja otti toi oikean kapulan, tosin vauhtia olisi saanut olla enemmän eli sellainen varma ja rauhallinen tunnari, pisteitä 9. Kaukokäskyissä näkyi ettei olla treenattu paljon pitkällä matkalla (näitä vielä tehtävä) ja tämä kostautui heti ekassa maasta istumaan nousussa jossa Tatzi nousi vasta toisella käskyllä. Sen jälkeen liikkeet sujuivat ok mutta ei sellaisella nopeudella kuin yleensä eli oli pientä epävarmuutta näkyvissä (etenkin maahanmenot olivat hitaita). Pientä peruuttamista oli myös mutta vain pientä, pisteitä tästä tuli vähän liikaa kun saatiin 9.

 Nyt on siis tottelevaisuusvalion arvo plakkarissa ja vielä pitäisi pari viikkoa treenata tokoa kun on se Belgianpaimenkoirien MM-kisa siellä Ranskassa. Ei suuria odotuksia mutta yritämme pitää taidot yllä ja treenata niitä missä tiedän olevan vielä parannettavaa. Kiitokset kaikille meitä avustaneille!

  Tatzin korvat katosivat johonkin :-)

 Kisapäivä siis ja EVL alkoi vasta iltapäivällä joten eipä ollut aikaista herätystä :). No sitten itse kisaan ja liikesuorituksiin. Olin suorittamassa puolivälissä, koirakoita oli 6 joista yksi keskeytti aika alussa ja liikkeet tehtiin ruutuun asti ja sitten toisessa osassa loput liikkeet. Paikallaolot tietty ekana ja siinä sitten sattuikin sillä liikkeenohjaaja unohti paikalla istumisen ja alkoi käskyttää koiria maahan. Paikallaolo maassa tehtiin siis eka ja tästä 10. Kaiken selkkauksen jälkeen otettiin sitten istuminen ja sen verran siinä sitten muka varmistelin että sanoin Tatzille ylimääräisen istu-käskyn (jota en siis yleensä tee) ja kun olin lähtenyt niin melko heti oli Tatzi mennyt maahan!!! Kerta se on ensimmäinenkin kun näin käy ja kyllä harmitti, liike siis 0 (kerroin 3).

 Sitten yksittäisliikkeet ja nyt tein seuraamisessa kaikki täyskäännökset oikealle (paitsi paikallaan). Tämä meni ihan hyvin ja siitä pisteet 9½. Meidän murheenkryyni eli idari ja siinä se istuminen :(. Harjoituksissa se onnistuu myös liikkeenohjauksen kanssa mutta taas kisassa jäi seisomaan. Täytyy tehdä vähän erilaista treeniä tähän ja katsotaan tapahtuuko myös silloin. Seisomisessa jäi myös vähän vinoon ja idarista 6½. Toki seuraaminen idarissa oli myös jotenkin huolimatonta eli vasemmalle käännökset (kaikki) oli huonoja ja koira painoi minua. Mietitäänpä treenejä.... Luoksetulo oli 10, pysähdykset ihan ok ehkä mun mielestä maahanmeno olis voinut olla vähän nopeampi. Ruutu meni hyvin paitsi se loppu eli seuraamaan tuli taas kaarroksen kautta ja vähän väljääkin oli, 9½.

 Loppuliikkeinä siis kasa noutoja ja kaukot. Ohjatussa noudossa arvoin meille vasemman puoleisen kapulan. Merkille meno nyt laukaten, jeeee... ja sitten se penteleen oikea kun vaan meinaa vetää. Suuntakäskyn saatuaan siis lähti oikealle ja heti pysäytin (stoppas myös) ja uusi käsky, nyt lähti hyvin vasemmalle ja toi kapulan hyvin. Tuosta suuntasähellyksestä johtuen pisteet 8. Hyppynouto metalliesineellä muuten kunnossa mutta mitä ihmettä sitä kapulaa piti lyödä etutassulla niin että se pomppas ja pyörähti?? Tuosta johtuen 8½ ja nyt este pihaan ja metallikapulan kanssa pelleily lopetetaan. Tunnistusnoudosta tuli 10 vaikka itse olisin toivonut vähän enemmän vauhtia mutta koira ainakin etsi tarkasti. Kaukokäskyt muuten hyvin mutta vähän liikkui taaksepäin joten 9. Kokonaispisteet siis riitti ykköstulokseen 261,½ ja vähän tuo paikallaistuminen harmittaa.

 Korjasin illalla kentällä paikallaistumisen kun käytiin vähän Ainon kanssa treenailemassa agilityä ja Beo-kasvattini tottista (mikä näyttikin aika kivan näköiseltä :)). Gira-muori oli paikallamakuussa ja Jokke-tervu keskellä (maaten) ja sitten Tatzi istumassa. Ongelmia ei ollut ja kolme minuuttia istua nökötti niin nätisti liikkumatta :)

 Lauantaina oltiin siis tokoilemassa Seinäjoen raviradalla erikoisvoittajaluokassa. Paikka oli miten sen nyt sanoisi.. mielenkiintoinen sillä häiriötä riitti kun hevoset juoksivat aivan lähituntumassa ja myöskin viereinen valtatie piti aika hyvin äänihäiriötä. Meillä paikallaolot meni ihan ok (10 ja 9 ½, maahan olisi saanut mennä vähän nopeammin). Seuraaminen ei ollut parasta mahdollista ja Tatzi painoi aika-ajoin ja käännökset ei sujuneet parhaalla mahdollisella tavalla, kuitenkin saatiin vielä 9. Idarissa sitten istuminen jäi tekemättä ja tähän en osaa syytä sanoa, käskyn piti ainakin olla sellainen että koira kuuli, tästä 6 ½. Luoksetulo oli hidas laukka ja seisomaan pysäytys oli ok mutta maahan olisi saanut mennä nopeammin, tästä kuitenkin 9. Pohja oli muuten vähän sellainen sorainen mikä on Tatzille epämiellyttävä ja sillä tippuu vauhti heti kaikessa. Ruutu oli merkitty keltaisin merkein mitkä auringon paistaessa ja vaalealla pohjalla näkyivät aika huonosti. Merkille meno ihan ok ja ruutuun lähti mutta hiukan epävarmana, kuitenkin laukaten ja haki selvästi ruutua, kun sen sitten merkkasi meno muuttui ja hyvän paikkaan ruutua meni. Kun kutsuin Tatzin ruudusta niin siinä meni vähän pitkäksi ja tuomari oli juuri minun vieressä niin taisi Tatzi vähän kaartaa senkin takia sitä kautta :). Saatiin ruudusta kuitenkin 9 ½.

 Liikkeet tehtiin kahdessa osassa ja ohjatusta noudosta taas jatkettiin. Itse en pitänyt liikkeenohjaajan tyylistä että jouduimme odottelemaan kehässä vuoroamme kun hän vasta teki merkintöjä maahan (olimme ekana suorittamassa). Mm. ruudun merkin ympäri piirsi viivat meidän odottaessa ja samoin ohjatun noudon kanssa ja merkitsi vielä kapuloiden paikatkin, jouduimme siis turhaan odottelemaan. Ohjatussa noudossa saimme arvonnassa oikean puoleisen kapulan noutamisen. Merkille meno oli hidas (no kait sillä odottamiselle ja kun se on muutenkin ollut vaikeaa) ja kun lo vei kapuloita huomasin että Tatzi katseli hevosia :o joten oikean puoleinen jäi merkkaamatta ja kapulat näkyivät vaalealla hiekalla huonosti paitsi keskimmäinen joka laitettiin vinoon siten että tummat laipat näkyivät!! Merkiltä lähti oikeaan suuntaan mutta huomasi matkalla keskimmäisen kapulan ja suuntasikin sinne joten pysäytin (hyvä pysähdys) ja uusi suunta käsky ja nyt onnistui, tästä siis 6 ½. Toiselle koiralle kävi samalla lailla kun sen piti noutaa vasen kapula ja keskimmäinen oli taas vinottain. Sitten oli hyppynoudon vuoro ja metallikapula meni vähän oikealle vinoon ja siitä vielä pyöri enemmän oikealle. Huomasin että Tatzin pää kävi eli se näki kapulan ja en tyhmänä ottanut uusinta heittoa vaan annoin käskyn ja suoraan kapulalla ilman hyppyä ja samoin takaisin eli nolla. Vaikka noita on harjoiteltu niin siitä on aikaa ja hyppyä on otettu muutenkin vähän joten olisi pitänyt tajuta ottaa varman päälle ja uusinta heitosta pari pistettä pois. Ohjattu nouto olisi saanut olla hiukka nopeampi mutta tarkkaa työtä ja siitä 9. Kaukokäskyissä Tatzi sitten meni taaksepäin puoli mittaansa ja teki kaikki asentomuutokset mutta taaksepäin liikkumisesta ropisi pisteitä joten 7. Kokonaispisteet oli sitten 244 eli kakkostulos ja kyllä otti päähän se hyppynouto kun siinä on kuitenkin kolmen kerroin. Näin voi käydä ja se on sellaista, tosin en ollut kokonaisuutena tyytyväinen meidän suoritukseen mutta siinä hälyssä ihan ok :)

 Pieksämäelle päästiin peruutusten vuoksi ja tieto saatiin vasta perjantaina. Erikoisvoittajaluokassa startattiin ja oltiinhan me koko ajan treenattu siten että kisoihin mennään joten valmiutta oli. Ykköstulos saavutettiin komein pistein 300 ja tässä vähän tarkempi selostus. Paikalla istuminen täydet eli ei huomauttamista. Paikalla makuu harmittavasti 8 kun Tatzi ei mennyt ekalla käskyllä maahan ja en todella tiedä mitä tässä tapahtui. Liikkeenohjaaja käskyttää koirat yksitellen alas ja Tatzi piti hyvää katsekontaktia koko ajan eikä välittänyt liikkeenohjaajasta mutta ei vain tippunut alas, no onneksi sentään meni toisella käskyllä. Seuraamisesta tuli täydet. Neliökävelyssä muut liikevaihdot onnistuivat mutta istuminen jäi seisomiseksi kun itse jotenkin hätiköiden annoin käskyn liikkeenohjaajan käskytyksestä, tästä liikkeestä 7. Luoksetulo ja ruutuun lähettäminen täysillä pistein. Ohjattu nouto 9 kun luovutus oli vähän vino (tuli oikealta ja jäi luovuttamaan vinoon, tämä tapahtuu myös harjoituksissa helposti kun tuodaan oikean puoleista kapulaa) ja merkille meno olisi saanut olla nopeampi. Hyppynouto ja tunnistusnouto 10. Kaukokäskyissä pientä liikettä eteenpäin joten siitä 9. Nyt ollaan yhtä ykköstä lähempänä tavoiteltua valionarvoa. :)

 Etsintäkoe Kyröskoskella ja luokkana siis kolmosluokka. Aloitettiin päivä tottiksella ja me päästiin tällä erää suorittamaan liikkeet ensin. Seuraamisen alussa oli Tatzi hiukan sillä päällä että nappasenpa hanskan kädestä (ilma oli kylmä ja en tarennut jättää hanskoja pois) ja naksautteli hampaillaan ilmaa pari kertaa, tosin tuomari ei tainnut tätä huomata ja seuraaminen tasaantui nopeasti. Liikkeestä istuminen ja maahanmeno hienoja ja luoksetulo tiivis mutta ei törmännyt. Seisominen myös hieno mutta sitten luokstulossa jo tuli hiukan voimakkaampi kosketus (pysyin kuitenkin paikalla joten ei enää paha :)). Tasamaanouto meni hyvin vaikka kapula oli pitkän mallinen ja Tatzin ottaessa sen suuhun niin näytti vähän että kapula vie koiraa eikä toisin päin :). Hyvä ote piti ja pää vähän keikkui mutta hyvällä vauhdilla toi. Hyppynoudossa sitten kapula pyöri vähän vinoon oikealle ja menohyppy upea ja kapulan haki nopeasti mutta tullessa koiran tulolinja hypylle oli aikaslailla vino. Ollaan harjoiteltu sitä että kapula menee vinoon ja silti hypätään ja niin tapahtui nytkin, esteen ylitys upea mutta melkein poikittain minuun nähden ja tästä syystä luovutus jäi vinoon (ei ehtinyt korjaamaan). Kuitenkin hienosti suoriuduttu! A-esteellä ei mitään huomauttamista. Ennen eteenmenoa en sitten ehtinyt tekemään alkurituaalia (tai jotain itse häsläsin) ja jo valmistelevassa vaiheessa huomasin että koira ei ehkä ole lähdössä eteenmenoon niinkuin normaalisti. Kun lähetin niin Tatzi lähti mutta ei ihan tyypillisellä vauhdillaan ja noin reilun parin kymmenen metrin jälkeen vilkaisi minua ja tiputtikin raville mutta jatkoi suoraan etenemistä eteen!! Riittävästi koira eteni ja nätillä käskyllä meni nopeasti maahan. Toki täytyisi nyt enemmän harjoitella vieraissa paikoissa eteenmenoa palkalle ettei opi siihen että kokeessa kun on vieras kenttä niin siellä aina käsketään maahan ja ei ole palkkaa. Kisan jälkeen kävin ottamassa eteenmenon ja siellä oli ruoka odottamassa. Paikallaolossa ei mitään virhettä. Kämmit tottiksessa: luoksetulon törmäys, vino luovutus hyppynoudossa ja hidas eteneminen eteenmenossa. Maastot aloitettiiin eka jäljellä ja meillä janalla mentiin nenä maassa suoraan eteen ja otettiin jälki vasemmalle. Juuri kun olin lähdössä perään Tatzi vilkaisi minua ja meinas kääntyö takaisin mutta kun olin juuri lähtenyt tulemaan perässä niin jatkoi matkaa ja suunta olikin oikea. Kaikki kepit ilmaisi hyvin ja jäljesti hienosti. Esineruutu oli seuraava ja aloitin oikeasta kulmasta ja sieltä takaa nousi heti eka esine, juoksi siihen aivan suoraan. Keskeltä lähetys ja pyöri siellä takana ja näytti siltä että oli välillä esineen hajulla. Lopulta löysi esineen takaa keskeltä aavistuksen vasemmalla. Vasenta reunaa oli jo tässä vaiheessa tarkastanut hyvin ja sieltä ei näyttänyt mitään nousevan joten lähetin vielä keskeltä ja annoin koiran vähän ratkaista koska arvelin että yksi esine voisi olla aika lähellä ja ehkä rinteessä koska esineruutu vietti alaspäin. Niinpä se esine sitten oli keskivaiheelta ja oikeasta reunasta noin puolivälissä ja kannon päällä edessä. Tämän jälkeen mentiin pikkujuttuihin ja ekana tarkkuusetsintä. Siinä oli esineenä vanha 50 pennin kolikko ja se oli keskellä ruutua ja meillä mentiin suoraa esineelle ja täydellinen luovutus. Pudotetun esineen nouto meni hyvin, tosin itse haluan korjata tuota vierellä kulkemista koska siinä tahtoo nyt Tatzi edistää ja jouduin antamaan pieniä kuiskivia lisäkäksyjä matkan varrella :). Henkilähaku oli viimeisenä ja siinä aloitin oikeasta etukulmasta koska koira sinne haisteli ja löytöhän sieltä tuli heti. Näytölle oltais saatu mennä ehkä vielä nopeampaa sillä yhden kerran Tatzi vilkaisi minua ja en tiedä olisiko alussa tullut vahingossa pieni nykäisy ja harkitsen jospa ottaisin valjaat käyttöön ettei kaulaan tule vetoa. No sitten lähetys vasemmalle ja hieno eteneminen ja tyhjän umpipiilon tarkastus mutta siitä jatkoi työtään. Vasemmalla oli joku haju mihin oli edelliset koirat tahtoneet jäädä ja niin jäi Tatzikin mutta kutsuin välittömästi ja koira totteli nopeasti. Sitte pisto oikealle ja vielä vasemmalle ja taas oikealle ja sieltä löytö. Nyt näytölle meno oli vetävä. Hakutyöskentely oli vauhdikasta tuomarin mielestä mutta hallittua ja hän piti siitä että koira on hyvin hallinnassa ja tottelee välittömästi (siksi olen myös vähän varovainen milloin kutsun koska pelkään huutavani pois maalimieheltä tai juuri sitä ennen).

No tähän on nyt hyvä jättää tämän vuoden pk-kisat ja ensi vuodelle sitten uudet haasteet, tulihan tänä vuonna ylitettyä tavoitteet roimasti sillä etsintäkokeet eivät olleet suunnitelmissa lainkaan! Homma lähti toimimaan niin hyvin ja eihän meillä ollut juuri opeteltavaakaan kun oltiin pikkuhiljaa vanhempien koirien rinnalla opeteltu pikkujutut. Tarkkuusetsintää Tatzi opiskeli aina tarkasti auton häkistä kun tein Giralla ja Iitulla ja lopulta kokeilin kun se aina niin tarkkana istui katsomassa (ei maannut niinkuin yleensä). Tatzi osasi homman heti eli tiesi mitä tehdään sillä kokeilin huvikseni niinkuin vanhemmilla eli en näyttänyt kun esine piilotetaan enkä mitään sellaista ja Tatzi etsi esineen heti. Kun esine löytyi niin aloin heti kehua ja pyysin tuomaan ja sekin onnistui. Ainut mikä ei onnistunut oli pienen esineen luovutus eli pyysin "irti" kädet kuonon alla ja Tatzi tiiviissä katsekontaktissa (siis kuono kohti taivasta tai paremminkin minua) hellitti otetta esineestä ja silloin esine putosi kurkkuun ja tuli nielemisrefleksi. Sinne meni eka tarkkuusetsintä esine :). Pienten esineiden pitämistä ollaan harjoiteltu ja niiden luovutusta ilman nielemistä ;). Talvisena leikkinä meillä on ollut pudotetun hanskan noutoa joten sekin liike on tullut opetettua "siinä sivussa". Kyllä tässä kuitenkin vielä treenausta metsässä jatketaan ennenkuin lumi tulee maahan, sillä sitten tulee tauko kuitenkin.

 Hakukokeessa Kangasalalla kakkosluokassa ja hienosti meni. Ensimmäisenä aamulla aloitettiin tottelevaisuusosuudella ja jälleen olimme ensimmäisenä paikallaolossa. Kun menin paikallaolo paikalle niin Tatzi katseli juuri muualle kun annoin maahan-käskyn ja tarvittiin toinen käsky että koira meni alas. Kun palasin ei koira noussut kahdella ekalla käskyllä sivulle vaan tuijotti minua!!! No täytynee harjoitella. Liikkeissä ei Tatzi ollut ihan parhaimmillaan tällä erää ja seuraaminen oli vähän vaisua ja käännökset eivät onnistuneet kovin hyvin. Jäävät liikkeet ok ja luoksetulo ihan ok, vähän nopeutta taas on saatava. Tasamaanoudossa kapula jotenkin lipesi koiran suusta ja Tatzi korjasi kyllä heti mutta ote ei siis ollut hyvä alussa. Hyppy meni hyvin mutta takaisin tullessa ehkä vähän liukastui märällä nurmella ja tuli toisen takajalan kosketus (vai paremminkin lyönti esteeseen). A-estenouto meni hyvin. Eteenmenossa irtaantui suoraan ja hyvin, maahan ihan ok, saisi toimia vähän nopeammin. Lopputuloksena kuitenkin erittäin hyvä 92 p.

Seuraavana meillä oli vuorossa esine-etsintä ja se oli aivan katastrofi :). Kun lähetin Tatzin ruutuun se lähti vauhdilla juoksemaan pitkin ruutua ja sen ulkopuolella ja tuli sitten onnesta läähättäen mun luo että tarkastettu on!! En ole täysin varma mitä se etsi, esineitä vai ukkoja. Niinpä lähetin uudelleen ja nyt koira jo etsi maasta jotakin ja löysi esineen. Sitten alkoi jälleen kaiken muun tekeminen paitsi esineiden etsiminen mm. takarajalla oli iso kivi johon Tatzi kiipesi ja keikkui siellä katsoen mua että mitäs tästä sanot!! Ole siinä sitten nauramatta ja niinpä käännyin vähän kulkemaan lähetyslinjaa ja sitten alkoi Tatzikin taas tekeen jotain. Se oli kyllä esineen hajulla toisessa reunassa mutta jostain syystä ei löytänyt/tarkentanut paikkaa ja aika loppui. Pisteitä yhdestä esineestä (kaksi kolmesta olis pitänyt nostaa) saatiin puolet eli 15 pistettä.

Viimeisenä sitten se kaikkein jännittävin eli henkilöhaku ja me startattiin toisena radalle. Aika hyvä tuulenvire kävi ja kun katselin etukulmia ja merkkauksia niin Tatzin nenä kävi jo toiseen etukulmaan jolloin päätin tehdä ensin lähetyksen sinne eli oikealle. Hyvä eteneminen ja sieltä tultiin jo sitten rulla suussa., rullan tuonti hyvä. Liina kiinni ja menoksi, rata oli kalliopohjaista maastoa jossa oli sammalta ja jäkälää joten kostealla säällä liukas ja välillä hirvitti ja jouduinkin Tatzia jarruttelemaan. Maalimies löytyi ison kallion kielekkeen alta alhaalta ja sieltä ryömittiin ulos! Seuraavaksi sitten toisen etukulman tarkastus ja sieltä lähti hyvä eteneminen radan suuntaan ja kävelin eteenpäin seuraten kuinka Tatzi etenee ja kun alkoi kääntyä kohti keskilinjaa niin kehuin ja kutsuin. Sitten toiselle puolen ja jälleen hyvä liike ja uppoaminen taakse asti tosin vähän viistosti eteenpäin. Hyvän piston jälkeen (koiran näki) kutsuin ja laitoin vauhdissa toiselle puolen ja tässä vaiheessa oltiin noin 100 metrissä. Annoin koiran olla vasemmalla puolen jonkun aikaa koska hävisi näkyvistä enkä uskaltanut huutaa ja sieltä sitten tultiinkin rulla suussa. Mentiin näytölle vauhdilla ja koira näytti kallion koloon, otin hallintaan ja maalimies kömpi ulos kallion koloon tehdystä maapiilo tyyppisestä piilosta, todella hieno piilo. Ohjaaja oli tässä vaiheessa aidosti onnellinen että koira ilmaisi ja löysi tälläisen piilon :). Ja jälleen jatkettiin oikealle puolen ja hienoa liikkumista Tatzi näytti ja pisto myös vielä vasemmalle ja sitten oikealle. Siinä sitten odottelin jonkin aikaa ja Tatzi otti maalimiehen aika kaukaa (melkein radan lopussa eli 200 metrissä)