Reissusta on kotiuduttu, palautumisesta sen sijaan ei voi vielä puhua sen verran painaa flunssa päälle. Yritän nyt kuitenkin jotain tänne sopertaa!

 Perjantaina siis kisat alkoivat koirien tarkastuksella niin järjestäjien kuin eläinlääkärinkin toimesta. Suomen joukkueen harjoitukset alkoivat noin tunnin päästä ja kävin Tatzin kanssa tekemässä pienen treenin kentällä. Luoksetulo kentälle ja juoksin vähän karkuun, mutta otin liikkeen loppuun asti. Seuraamista ja siinä lähinnä käännöksiä, sekä jäävät liikkeet. Noudon otin kahden kilon kapulalla, mistä hyvä palkka. Otin vielä pelkän tuonnin ja sitten pikkukapulalla uuden noudon. Tässä palkkasin odotuksesta, kun nytkähteli sen verran että varmistelin paikalla pysymistä käskyn antoon asti. Kaikki sujui hyvin. Treenien jälkeen oli pari tuntia aikaa, joten lähdimme Annen ja Toivon, Viljon sekä Veetin (Anne toi kisapaikalle, kun Hanna vielä aherti työn lomassa) kanssa kiertämään kentän taakse merkattua koirapolkua. Tatzi oli kovin virkeänä ja yritti välillä saada poikia juoksemaan, joten siihen piti puuttua. Lenkki oli rentoutuslenkki, ei mikään riehumislenkki minkä jälkeen koirat olisivat olleet ehkä puhki ja vaivaisia. Polku kiersi järven ympäri ja aikaa meni sellainen 45 minuuttia, joten aikaa jäi vielä siirtyä hotellille kirjautumaan sisään. Huone oli ylimmässä kerroksessa ja oikein viihtyisä yksiö. Avajaiset alkoivat neljältä ja tietenkin juuri silloin satoi. Olihan se kiva kuunnella kaikkien maiden kansallislaulut sateessa! Avajaisten jälkeen siirryimme hotellille ja sovimme alakerran baariin treffit Hannan ja Annen kanssa. Vein Tatzin sisälle myös ja päätin jättää huoneeseen, tosin kävin respassa sanomassa että tulevat sanomaan jos valitetaan koiran haukusta mun huoneesta. Tatzihan käyttäytyi oikein mallikkaasti, eikä koko viikonloppuna haukkunut huoneessa (en ole sitä jättänyt yksin ennen tällaisissa paikoissa) ja oli nukkunut aika rehvakkaasti sängyssä! Baarissa ehdimme juoda siiderit, kunnes alkoi tiimi palaveri ja kävimme läpi ennen arvontaa missä ryhmässä kukin haluaisi olla. NOMeissahan on niin omat säännöt ja sekavat sellaiset, että vielä kolmannellakin osallistumiskerrallani olin välillä niiiin pihalla. Täytyy siis oikeasti olla ajatus mukana. No, joka tapauksessa yleensä ryhmiä on kolme, jolloin joka ryhmään tulee yksi kisaaja kustakin maasta. Nämä ryhmät sitten kiertelevät suorituspaikasta toiseen maittain arvotussa järjestyksessä. Ryhmän saa siis jokainen päättää eli esim. aiemmin olemme tehneet niin että SM1 saa ekana valita mihin ryhmään jne. Tosin tänä vuonna oli poikkeus, että jäljet olivat jaettu vain kahteen ryhmään, jolloin arvonta ratkaisee jonkun kohdalla kumpaan ryhmään joutuu. Pohdimme siis jälki koirakoiden kesken, että mihin kukin haluaa. Olin aikataulusta jo katsonut että haluaisin olla ryhmässä missä on numerot 7-12, jolloin tottis olisi heti lauantaina aamulla ja jälki iltapäivällä ja sunnuntaina jälki aamulla sekä esineet iltapäivällä. Numeroilla 1-6 olisi sitten nuo jutut toisin päin. Anna halusi olla ekana mieluummin jäljellä kuin tottiksessa, joten Anna otti sen ryhmän. Minä esitin toiveeni, mutta Annen ollessa parempi SM:ssä niin hän sai päättää mitä tekee ja hänelle oli ihan sama kummin päin hän tekee, joten minut laitettiin toivomaani ryhmään ja Annen suoritusjärjestyksen arpa ratkaisee. Kun ruokailu alkoi, niin ekana suoritettiin arvonta ja joukkueenjohtaja kävi nostamassa Suomen jälkikoirakoille numeron 2 eli siis aina suomalainen suorittaisi toisena (jos olisi ollut kolme ryhmää) ja näin ollen Anna oli numero 2, Anne oli numero 6 ja minä olin numero 10. Suorittaisin siis tottiksen ja esineet ryhmässäni neljäntenä, kun meidän ryhmässä oli numerot 7-12. Anne pääsi sitten siihen ryhmään, mihin oli vähän toivonutkin. Olin siis yksin suomalaisena tässä isompien numeroiden ryhmässä ja seurassani oli 2 norjalaista (mali ja bortsu), ruotsalainen (kisan ainoa sakemanni, mikä aika harvinaista jäljen osalta) ja kaksi tanskalaista (tervu ja novascotian noutaja). Jälkinumerot tietenkin arvottiin sitten myöhemmin, kun jäljentekijät olivat jo tekemässä jälkiä tai tehneet ne. Ruokailun jälkeen lähdin Tatzin kanssa vielä puolen tunnin kävelylle hotellin vieressä menevän joen rantaan ja siellä menikin oikein kiva kävelytie lehmuskujassa. Tatzi juoksenteli vapaana ja näytti oikein hyvältä sen liikkeet. Tämän jälkeen sitä painuttiinkin sitten nukkumaan ja Tatzi sai tietenkin nukkua sängyssä.

 Lauantaina ei minulla ollut onneksi ihan hirmuisen aikainen herätys, tosin puoli seiskalta jo heräsin enkä saanut enää puolta tuntia nukuttua. Käytiin jälleen joen varressa lenkillä ja sitten meninkin nauttimaan hyvää aamupalaa. Tottikset olivat hiukan myöhässä, joten alkamisajankohta ei ihan pitänyt paikkaansa. NOM:ssahan on sitten ihan omanlainen tottis ja siinä on liikkeenohjaaja käskyttämässä kaikessa. Pisteitä on jaossa 80 ja liikkeissä on eri kertoimet. Tottiksessa oli tanskalainen ja ruotsalainen tuomari parina. Aloitimme ryhmäpaikallaololla, mikä on siis kuin tokossa ja piilossa oloaika on 3 minuuttia, tästä tuli meille 10 (kerroin 2 eli 20).Sitten vein Tatzin hetkeksi autoon odottamaan ja nopeasti ne kolme koiraa menivätkin. Olin hyvissä ajoin odottamassa ja otin vähän virittelyä. Kentälle mennessä tehdään luoksetulo eli merkittyyn kohtaan ja liikkuri käskyttää ohjaajan laittamaan koira maahan ja jättämään koira. Koira kutsutaan noin 30 askeleen jälkeen, kun siihen annetaan lupa. Tatzi sai tästä muistaakseni 10 (kerroin 1). Luoksetulopaikasta lähdettiin seuraamiskaavioon eli liikkeelle ja sitten käännös vasempaan-seis (siis samantien seis). Tästä lähdettiin liikkeelle oikealla eli paikalla käännös ja samantien eteenpäin. Oli myös oikealle käännös, jonka jälkeen tuli aika nopeasti pysähdys samoin yksi vasemmalle käännös jossa tehtiin samantein pysähdys ja lähdettiin liikkeelle juoksussa. Loppuun tehtiin täyskäännös ja seis (siis jälleen samantein). Seuraamisesta saatiin 9,5 (kerroin 2 eli 19). Seuraavaksi oli liikkeestä seisominen kuten tokossa eli kävelystä ja liikkuri käskyttää ja palataan koiran luo. Tämä meni mallikkaasti ja Tatzi teki hyvän pysähdyksen, joten saatiin 10 (kerroin 1). Seuraavaksi tuli maahanmeno samallalailla kuin seisominen ja tässä tein emämunauksen. Keskittyminen herpaantui ja hätäilin lähdössä jo suotta. Kenttään oli piirretty kalkkiviivat missä kohtaa liike aina suoritetaan (myös seuraamiskaaviossa oli kulmat) ja tämä aiheutti aikalailla kauheaa fiilistä kun näet viivan lähestyvän ja odotat käskytystä. Tokossa on mielestäni helpompaa kun ei ole joka viivaa merkattuna. No niin tässä sitten kävi, että viiva lähestyi ja odotin käskytystä, jolloin ote herpaantui ja kun käsky tuli niin henkäisin nopeasti "maahan". Näin heti ettei mitään tapahtunut tai siis tapahtui eli koira pysähtyi, mutta seisomaan. En antanut uutta käskyäkään, kun suoraan sanottuna vi....ti niin paljon tuo mun käsky. Oikeasti jos olisin ollut skarppina niin olisin ottanut vielä askeleen ja sanonut rauhassa normi käskyn enkä sellaista samperin lehmänhenkäystä, että koirakin oli korvat hajallaan kun ei tajunnut mitä sanoin. Tästä tuli siis nolla ja kerroin oli 1 eli 10 pojoa ihan turhaan. Nollasin nopeasti tilanteen ettei vaikuta noutoon, sillä viimeisenä tehdään kahden kilon kapulan nouto. Heitin kapulan ja onnekseni se vieri hiekkakentällä kauas. Tatzi lähti kapulalle lujaa ja toi ihan mukavasti, muutaman askeleen otti ravia. Tämähän ei näissä karkeloissa haittaa, kun muuten luovutusasento oli täysin suora ja ei pureskele joten saimme 9,5 (kerroin 1). Loppupisteinä siis 68,5 ja kyllä otti päähän se yksi nolla (maksimipisteet 80). Se otti niin paljon päähän, että olin jo maani myynyt vaikka pisteitä oli vielä jaossa 600 maastojen osalta ja yleensä näitä karkeloita ei tottiksella ratkaista.

Maastoon lähdettiin sitten Harjavaltaan tai siis jäljille. Paikan päällä arvonta ja sain jäljen numero 9 eli pääsisin kolmantena metsään, joten ei pitkää odotusaikaa. Meillä oli jokaisella henkilökohtainen jäljelle viejä ja tämä henkilö oli myös keppejä vastaanottamassa ja toi pois metsästä. Näin oli ehkä varmempaa, sillä me mentiin sellaisia santateitä että en olisi itse löytänyt takaisin. Maasto oli mäntykangasta, mutta paikoin vähän suopohjaista eli joillakin jäljillä oli myös suopursu pätkiä. Mun jälki näytti mäntykankaalta ainakin niin kauas kuin silmä näki. Paikka paikoin oli harvennushakkuujätettä eli sellaisia risukasoja, toivottavasti koira ei joutuis kovin hyppelemään sillä silloin jää helposti keppejä. Lähetys tapahtuu kuin janalähetyskin vaikka alue on merkitty ruuduksi ja koiran tulee etsiä jälki ruudun sisällä. Takajäljeltä huudetaan vasta kun ohjaaja on poistunut ruudusta mikä tarkoittaa, että koira on ehtinyt jäljestää takajälkeä jo noin 30 metriä (ruutu on 30 m leveä ja liina on 10 metrinen). Puoliväli on ruudussa merkattu kuten meidän jana ja siitä lähetetään. Lähetyksen kerroin on 6 ja arvostelu 0 ja 5-10 eli kertoimen kera maksimipisteet siis 60 ja kahden tuomarin keskiarvo otetaan samoin kuin kaikessa muussakin. Jälkiä arvosteli lauantaina norjalainen ja suomalainen tuomari. Niin ja lähetyksestä saa nollan, jos liina pääse irti mutta silti on mahdollista siis päästä jatkamaan ja saada jäljestä pisteitä. Ruudusta on aikaa poistua oikeaan suuntaan 4 minuuttia. Jäljestysaikaa on tunti ja jäljen mitta on 2 kilometriä ja keppejä kahdeksan, joista viimeinen keppi on 30 cm pitkä ja jos ei sitä löydä niin saa koko jäljestä nollan. Kulmien määrää ei ole sanottu, vaan useita kulmia joista vähintään yhden on oltava terävä kulma. Jäljen ajossa on kertoimena 20 eli kaikista kepeistä saa 10, 7 kepistä saa 9 jne. Maksimipisteet siis jäljen ajosta on 200. Kepit on muuten merkitty siten että et voi tietää olevasi oikealla jäljellä eli niissä ei ole ratatunnusta vaan joku kirjain/numerosarja millä järjestäjät tietävät keppien olevan oikeita (joka kepissä joku numerosarja, ei sama).  Ja sitten itse toimintaan. Mulla ei ollut mitään selkeää uraa mitä pitkin lähettää, joten valitsin suht ok kohdan. Tatzi lähti etenemään, mutta koukkas oikealle sivuun ja jatkoi sieltä etenemistä hiljempaa aivan loppumerkin lähelle asti ja sieltä nosti jäljen. Tatzi tarkasti vasemmalle, kääntyi ja tarkasti oikealle, kääntyi taas oikealle ja jatkoi matkaa. Tässä vaiheessa kehuin hiljaa, ettei tule enää arpomista. NOM-säännöissä sanotaan että suunnan tarkastuksesta ei vähennetä pisteitä, mutta tuskin se kauhea arpominen ihan täysiin pisteisiin oikeuttaa. Lähdimme siis vasemmalle ja mitään ei kuulunut kun olin merkit ylittänyt, joten ei kun eteenpäin. Säännöissä on myös että eka keppi ei saa olla ekalla sadan metrin pätkällä eikä eka kulmakaan, joten kulma tuli ja aika pitkä matka ennenkuin tuli eka keppi (karkea arvio 200 metriä). Toinenkin keppi nousi kun oltiin ajettu jälkeä hyvän matkaa ja kolmas taisi nousta kun oltiin oltu matkassa vartti. Näissä siis oli aika pitkät välit ja toki oli lämmintä ja juotin Tatzia jo toka kepillä samoin kolmannella. Muistaakseni taisi olla neljäs keppi mikä oli hakkuujäte kasassa (ei paha) ja Tatzi siinä kohden kääntyi tarkastamaan vähän kun oli kasan ylittänyt, mutta jatkoi sitten matkaa. Hyökkäsin heti tarkastamaan kasan ja siellä oli yksi keppi eli koira ei joko kunnolla saanut siitä hajua tai ei ilmaissut pahaa paikkaa. Sepä ei haitannut, kun kuitenkin merkkauksen teki ja tiesin mistä katsoa. Tämän jälkeen olin ihan pihalla koko jäljestä . Tuli kulmaa kulman perään ja tuli niiden väliin tien ylityksiä ja niitä oli ollut jo aiemmin. Yksi kulma oli metsäkoneen uralla, tosin siinä oli aluskasvillisuutta eli jäkälää ja luotin koiraan kun sellaisessa paikassa teki käännöksen ja jatkoi kuin juna. Viimeisen "suoran" aikana oli tasaisesti (aika lyhyin välein) neljä piikkiä ja kuusi tavallista kulmaa ja loput kepit! Lopussa jälki teki aikalailla tien vieressä kulman ja tuli tien viertä, mistä sitten löytyi se viimeinen keppi. Tosin mä olin ylittänyt niin monta sellaista pikkutietä, että en tiennyt mikä on se tie missä mun auto on. Keppien vastaanottaja tosin näkyi sitten, kun päästiin lähemmäs viimeistä keppiä. Tämähän vahditaan että viimeistä keppiä ei ylitetä, sillä sitä ei saa lähteä etsimään takaisin. Kun loppuun päästiin niin olo oli helpottunut, sillä kaikki kepit oli taskussa ja koira oli hienosti ajanut jäljen. Koko jälki oli mäntykangasta ja tuulikin kävi milloin mistäkin, samoin niitä hakkuujätekasoja oli välillä enemmän välillä ei lainkaan. Lauantaina 6 koiraa toi kaikki kepit ja muilla jäi 1 tai 2 keppiä. Jana arvostelun kysyin kun palattiin Harjavallan kentälle ja molemmat tuomari olivat antaneet 8. Koira oli koukkinut ja olisi saanut ottaa jäljen paremmin, veikkailen pistemenetyksiä. Janalta siis kertoimen jälkeen 48 ja jäljestä 200. Päivän päätteeksi olimme tuloslistalla sijalla 5 eli ei huono lainkaan ja jaossa vielä olisi 340 pistettä yhteensä, joten mitä vain voi tapahtua. Sain myös koiran palkattua hyvin jäljestä, kun se oli viimeinen osasuoritus sille päivää ja niin se sai viimeisen kepin jälkeen löytää ruokapurkin minkä heitin salaa jäljelle, kun palkkasin koiraa kepistä. Tästä olisi hyvä jatkaa seuraavana aamuna taas jäljellä.

Tässä vielä jälkikaavio lauantailta. Mittasuhteet eivät ole oikein, mun piirroksesta selviää vain kaavion malli. Välimatkat kulmien välillä ja miten pitkiä suorat ovat ei pidä paikkaansa tässä piirroksessa. Piirsin tuon kaavion nopsaan pienelle paperille kisakeskuksen seinältä ja siinä ei ollut mittoja. Kuitenkin saatte osviittaa minkälainen jälki oli.

 Suoritusten jälkeen kävimme Hannan ja Annen kanssa pienellä lenkillä, minkä jälkeen palasimme katsomaan IPO-koirien harjoituksia. Suomen koirakko aiheutti ylimääräisiä sydämen tykytyksiä, kun piilon kierroissa kaikki koirat erehtyivät kuulutustornia kiertämään. Lindan Mecberger Dallari sitten näppäränä poikani hokas rappuset ylös kuulutustorniin, että jos se maalimies onkin siellä. Samaan aikaan Linda kutsui Nasua takaisin, kun ei tiennyt että koira oli juuri silloin syöksymässä rappusia ylös ja takaapäin vain näimme kun koira hyppäsi tornissa aitojen välistä ja hävisi . Se oli hypännyt katolle ja siitä jälleen alas sellaisen 2,5-3 metriä maahan! Kissamaisesti kuulemma tuli alas ja vähän etupää oli antanut myöden jysähdyksessä, mutta koira senkuin painalsi jo Lindan luo ja jatkoi hommia. Onneksi ei tilanteessa käynyt kuinkaan ja koira oli illallakin ihan kunnossa. Tästä sitten lähdimme hotellille ja päätimme Hannan kanssa ehtiä vielä saunaan ennen juhlaillallista. Juhlaillallinen sisälsi puheita niin ruotsiksi kuin englanniksikin ja palkitsemisia ja aivan mahtavaa ruokaa. Eipä sitä nytkään myöhään juhlimaan jääty, vaan koira vielä joenvarrelle lenkille ja sitten nukkumaan, kun kello oli soittamassa aamulla puoli kuusi.

 Sunnuntai valkeni aika pilvettömänä ja ajelimme jälleen Harjavaltaan jäljille. Tällä erää nostin arvonnassa numeron 1 eli pääsisin heti aamutuimaan jäljelle. Se tietää hyvää, sillä ei ole vielä marjanpoimijoita ja aamukastekin vielä vähän vaikuttaa metsässä. Muistelin että Anne oli sanonut olleensa edellispäivänä jäljellä numero 1 ja että maasto oli helppo. Jälkialueet olivat aamupäivällä samat kuin edellispäivän aamupäivä ryhmällä ja toisin päin. Näin ei kukaan ainakaan ollut kahtena päivänä samalla jälkialueella. Tästä päätelmänä ajattelin että jäljet lähtevät aiemmin ja kaavio on eri, ettei vanha jälki häiritse ainakaan lähdössä. Tanskalainen ja ruotsalainen tuomari oli vuorostaan lähettämässä jäljille. Maasto näytti jälleen hyvälle eli vielä paremmalle kuin edellispäivänä ja nyt oli lähetyskohdassa selkeä rako mihin tähtäisin. Tatzi lähtikin paremmin ja eteni suoraan, kunne otti jäljen jo noin 20 metrin päästä ja haisteli paikallaan vasemmalle, kääntyen siitä oikealla ja jatkaen matkaa. Kehuin varovasti ja odottelin huutoa, kun ylitin ruudun merkit....mitään ei kuulunut jeeee! Ja siitä jatkettiin siten että jälki kääntyi lähetyskohdan taakse ja taas noin parin sadan metrin päästä nousi eka keppi. Sitten oli tien ylitys ja heti perään kulma. Mentiin lähelle tietä ja siellä piikki, mistä sitten jatkettiin syvemmälle metsään ja nousi toinen keppi. Toinen piikki oli aika aukealla ja aluskasvillisuutta oli niukasti, mutta Tatzi meni kuin juna tehden vain pienen tarkastuksen ja sitten löytyikin keppi. Tämän jälkeen tuli taas tien ylitys ja nyt kävi Tatzi tarkistamassa tien toisella puolen mutta palasi takaisin ja tarkasteli tarkkaan missä jälki menee kunnes jäljesti tien yli tarkasti ja jatkoi jälkeä eteenpäin. Taas oli heti tien ylityksn jälkeen kulma ja etenimme tien vierustaa, mistä lötyi taas keppi. Loppujälki oli aika simppeli ja sammaleessa näkyi jäljen tekijän jäljet, tosin niin näkyi paljon muutakin eli ilmeisesti myös edellispäivän jälkiä ja ketä lie metsässä liikkunut. Kiva että jäljet näkyy, mutta kun siellä näkyy niitä paljon niin aiheuttaa hiukka kämmenten hikoilua. Keppejä nousi kuitenkin ja pari keppiä oli tosi lähekkäin, että itse oikein yllätyin kun koira heittäytyi yhtäkkiä maahan. Välillä oli siis pisempiä välejä ja välillä lyhyempi. Viimeinen keppikin löytyi helposti ja tein taas niin että heitin palkan jälkeä eteenpäin. Kun siinä sitten palkkasin koiraa loppupalkalla, niin keskityin niin koiraan että meinasin jättää sen helskatin ison kalikan siihen maahan ja ehdin jo lähteä parin askeleen verran kun tajusin mitä olin tekemässä. Äkkiä keppi matkaan ja syvä helpotuksen huokaus. Maasto oli helppo tällä jäljellä ja samoin oli jälkikaavio selkeämpi kuin edellispäivänä. Tässä jälleen kaavio jäljestä (mittasuhteet eivät yhä edelleenkään pidä paikkaansa).

Sunnuntaina nosti 12:sta kilpailijasta 7 kaikki kepit. Kysyin janapisteet kun tuomarit saapuivat kentälle ja molemmat olivat antaneet 10. Tanskalais gubbe kysyikin smile??, joo kyllä smailasin ja kerroin että kaikki kepit on .  Minun lisäkseni norjalaiskoirakko, jolla oli muutenkin kovat pisteet alla, oli saanut täydet janalta ja kaikki muut aamupäivällä olivat ottaneet takajäljen. Jes, siis me vahvistimme koko aja asemiamme ja kaikkihan riippuu esineruudusta. Salaa vielä toivon että siltä norjalaiselta jäisi keppi metsään, mutta kun ei jää niin ei jää. Esineruudusta oli aamulla vain Suomen Toivo-bortsu tuonut kaikki neljä esinettä, mutta vähän heitin toivoa sille että iltapäivällä kävi tuuli paremmin kun aamulla oli ollut ihan seisova ilma.

Kisapaikalla vähän aikaa ehdin notkumaan ja syömään, kun sitten oli kokoontuminen ja lähtö esineruutu paikkaan. Kyllä jännitti, oikeasti pelottikin että miten koira jaksaa. Olisimme ruudussa neljäntenä ja se norski tyttö aloitti tuoden tietenkin kaikki esineet, joten voitto oli taattu. Esineruudussahan on siis neljä esinettä ja kahdella esineellä voi vielä pahimmillaan saada 0. Kertoimena on 8 eli maksimipisteet on 80. Täysiin pisteisiin on saatava kaikki esineet ja ne on koiran luovutettava nuotoluotuksessa ilman pureskeluja. Tuomareina olivat jälleen norjalainen ja suomalainen parivaljakko. Odottelin odotuspaikalla koiran kanssa hyvissä ajoin eli Raumalaisten koirakentällä ja ruokakippo oli siinä vieressäni penkilläni. Olin liikuttanut vähän Tatzia ja sitten istuskelin odottamaan. Psyykkasin itseäni mielikuvalla, miten Tatzin on parhaimmillaan työskennellyt ja miten olen itse silloin toiminut, keskityin oikein kunnolla. Tatzi piti päätään koko ajan mun sylissä, kunnes sanoin että nyt lähdetään etsimään esineitä ja sitten tyttö syödään oikein urakalla. Innollahan tuo sitten seuranani lähti. Kaikki kolme edeltävää kisaajaa oli tuonut ruudusta kaikki esineet, mutta pistemenetyksiä oli tullut pureskeluista sun muusta. Paitsi sille norjalaiselle joka sai suomalaiselta tuomarilta 9,5 ja norskilta 10 :-). Käveltiin siis ruutuun ja Tatzi käveli polkua mun perässä, jolloin meinas paniikki iskeä että irtoaakohan tuo sinne ruutuun. Katsoin alueen ja päätin lähettää oikeasta reunasta, koska ruutu nousi siinä loivasti vasemmalle päin ja tuuli kävi vähän sieltä päin. Tsemppasin koiran ja eikun lähetysasentoon. Siitä se sitten lähti, kuin telkkä pöntöstä . Samantein oli myös nenä auki ja liinat kiinni kun tuli vasemmalta esineestä haju. Siirryin myös itse samaan suuntaan ja pian Tatzi nappas esineen suuhun aika läheltä (ei tosin mikään ihan lähiesine). Ehdin tässä sanoa hyvä, samalla kun otti esineen. Hieno luovutus ja uusi lähetyskohta oikeasta reunasta, sillä takareuna oli tarkistamatta. Tällä lähetyksellä koira paineli taakse ja hävisi kuusen taakse tullen samaa vauhtia sieltä takaisin ja näin lähempänä että esine oli suussa. Jälleen hieno luovutus ja uusi lähetys jostain keskivaiheilta. Tällä pistolla irtosi taakse ja nenä ylhäällä päästeli vasempaan reunaan ja tuli sieltä taas samaa vauhtia. Näissä en ehtinyt kehua, kun en kertakaikkiaan nähnyt missä koira otti esineen, kun tuntui että se oli koko ajan liikkeessä. Nyt olin ihan tuomareiden edessä, joten näytettiin taas hieno luovutus ilman minkäänlaista mälväämistä. Tästä käännyin ja lähetin uudelleen samasta kohtaa. Tatzi teki piston ja tuli takaisin, joten siirryin vähän ja lähetin uudelleen. Nyt hävisi taas aika taakse ja kääntyi keskemmälle saaden viimeisestä esineestä hajun ja myös se tuli nopeasti. En voinut kuin huudahtaa jihuu... kun esine oli luovutettu. Vielä kiltisti odottamaan tuomareiden arvostelua ja kuulin kun Heikkonen sanoi että tio. No eihän norski voinut antaa täysiä kun norjalainen kisaaja oli saanut Heikkoselta ysi puolen, joten norskituomari antoi meille 9,5. Keskiarvona siis 9,75 pistettä ja 8 kertoimella se tekee 78 pistettä. Kyllä tuuleteltiin ja eikun nopsaan pisteiden laskuun ja jännittämään mihin pisteet riittävät. Kisakeskuksessa oli hieno fiilis, kun todettiin että Annelle ja Toivolle tuli hopeaa meidän ollessa pronssilla ja kaiken lisäksi vielä joukkuekultaa! Harmittamaan jäi Annan ja Sumun epäonni sunnuntain jäljellä, kun heidän jälkialueella oli liikkunut vähän muitakin ja harhoja oli liikaa että koira olisi selviytynyt loppuun asti, mutta tällaista tämä koiraurheilu on välillä niin epäreilua.

 Palkintojen jako oli onneksi suht ajallaan ja pääsimme tuulettelemaan pallille. Kotimatka sujui leppoisasti, tosin kovin väsyneenä. Tästä yritämme nyt toipua ja Tatzin treenipäiväkirja alkaa viettämään mitä ilmeisemmin hiljaiseloa. Katsotaan sitten vieläkö tästä sellainen treenipäiväkirja enää tulee vai muuten vain kirjoitellaan kuulumisia. Voi olla että Tatzi siirtyy viettämään eläkepäiviään ikuisena kolmosena (tokossa MM-pronssi, jäljellä SM-pronssi ja NOM-pronssi) . Tosin nuo ei ole lainkaan huonoja saavutuksia. Gira-emän saappaat on täytetty jo ylikin, tosin vielä sitä olisi voinut jatkaa mutta katsotaan!

ONNEA kaikille mitalisteille Lindalle ja Nasulle, Jaanille ja Joukolle, Annelle ja Toivolle! KIITOS kaikille kanssakilpailijoille, muille joukkueen jäsenille ja joukkueenjohtajalle hauskasta viikonlopusta. Toivottavasti vielä törmätään!

 Johan oli mukava reissu, noin niinkuin reissun kannalta . Ajeltiin perjantaina Ismon ja Tarjan kanssa peräkanaa ja syömään pysähdyttäessä Vaskikellossa niin Ellukin sai meidät kiinni. Siitä jatkettiin peräkanaa ja Tupoksen ABC:llä seuraava pysäkki. Tatzi pääsi pysähdyksillä ulkoilemaan, ettei jumiutuisi autossa. Matkan varrella myös kirjauduimme yöpaikkaamme ja siitä painelimme kisakeskukseen. Ilmojen ja tarkastusten jälkeen kentälle pieneen treeniin. Otin pienen paikallaolon kun Ellu teki liikkeitä ja palkkasin Tatzin piiloon. Kaikki jäävät liikkeet leikiten, ei siis ihan kisasuorituksina ja samalla jätin eteenmeno palkan. Kaikki onnistui hyvin. Esteet juostiin rinnakkain läpi ja lopuksi eteenmeno hyvin. Avajaisiin osallistuttiin ja siellä olikin kunnon marssi tällä erää poliisisaattueineen. Onneksi hain koiran mukaan ja niin se sai verryttelylenkin (taisi olla joka pari kilsaa). Informaatio oli vähän heikohkoa ja niinpä itse kyselin kaiken mahdollisen toimistosta etukäteen. Ilmoitettu ei mistä numerosta alkaa milläkin kentällä suoritukset jne. Tämän vuoksi mm. meidän kentältä yksi myöhästyi aamulla, kun oli seurannut ohjelmavihkosen numerojako, mikä ei pitänyt paikkaansa. Tämä koirakko suoritti minun parina heti tuomareiden tauon jälkeen.

 Tottiksessa siis jouduimme ekana paikallaoloon ja se meni ilman huomautuksia. Tatzi oli lässähtänyt paikallaolon jälkeen. Seuraaminen suht ok, aavistuksen jäi käännöksessä ja vähän henkilöryhmässä, jonka vuoksi seuraaminen arvosteltiin tyydyttäväksi . Aika paljon (3p.) hyvin pienestä virheestä tai ainakin tuon tuomari sanoi syyksi. Liikkeestä istumista ei edes yrittänyt tehdä (näin heti käskyn jälkeen pään asennosta ettei istunut mutten antanut toista käskyä turhaan), joten puutteellinen. Juoksusta maahan ja siitä luoksetulo suht ok, tosin himmasi luoksetuloa lopussa (maasta lähtö luoksetuloon on hitaampi kokonaisuudessaan, johtunee lienee rikosta), tästä taisimme saada hyvä tai erittäin hyvä. Seisomaan jääminen ja luoksetulo oli erinomainen, tässä oli hyvä vauhti. Tasamaanouto oli kamala eli meni hyvin, mutta tuli ravilla takaisin ja näki ettei ollut kovin kiva homma, muistaakseni tyydyttävä (vai hyvä). Hyppynouto erittäin hyvä, taisi luovutusasento olla vino. A-estenouto erinomainen. Eteenmeno vielä ja siinä odottelimme kauan vuoroamme, kuten jokaisen liikkeen alussa. Aivan hirmuisia odotuksia tuli joka välissä. Liekö olisi pitänyt vielä vinkata ennen lähtä eteenmenosta, sillä tein sen heti paikalle päästyämme (tuomarit vielä kirjoittivat kauan toisen parin paikallaolosta vaikka siinä ei mitään ollutkaan). Tatzi lähti tosi huonosti, siis lähti etenemään mutta kun se on aina mennyt vähän toisella vauhdilla. Sitten tuli pieni vilkaisu ja koko ajan hidastaen eteni kunnes meni itse maahan ennen kuin tuomari ehti mun käskeä. 35 askeleen päässä oli kun laskin, mutten ole siltä vielä tällaista ennen nähnyt. Liekö se yhden kerran liukastuminen kummitteli ja Tatzi tietää jo koetilanteen, joten ennakoi maahanmenon ettei satu. Tästä taisi sitten tulla puutteellinen (tai tyydyttävä). Kokonaispisteiksi kertyi vaivaiset 81,5 pistettä, mutta eipä sillä menolla olisi voinut enempää odottaakaan. Varauduin jo kotiin lähtöön, mutta kuin ihmeen tuurilla pääsimme viimeisinä maastoon. Tottiksissa tuli ihmeellisiä hasseja muillakin ja taso oli vähän toisenlaista kuin edellisvuonna. En muista milloin olis tuollaisilla pisteillä päässyt maastoon (muuten 2004 Vantaalla Giran kanssa päästiin 82 maastoon, silloin tuli a-esteen kierto ja noustiin loppupäästä maastopisteillä sijalle 5). Tatzi oli kuitenkin tottiksessa huono ja vähän jumissa (en saanut sitä kunnolla venyteltyä takaosan suhteen edellisiltana, pisti vastaan).

 Arvonnassa pääsimme aamuryhmään jäljelle ja vedin jäljen numero 2. Kun pääsimme vihdoin janojemme alkuun, kävin vähän kauhulla katsomassa meidän janan No merkit näkyi mutta maasto oli vähän risukkoista ja arvelin ettei Tatzi kovin hyvin hommasta suoriudu, kun noita risukoita väistelee (joutuu pomppimaan jne.). Jana kuitenkin meni aika hyvin. Tatzi lähti etenemään ja ekalla risukasalla pysähtyi kiersi sen, mutta palasi samalle linjalle jatkamaan etenemistä ottaen jäljen janan puolivälistä. Tarkisti oikealle ja sitten vasemmalle, jonne paineli lopulta menemään. Oltiin takajäljellä ja käskyn saatuani käänsin koiran ja matka jatkui. Jäljen ajo oli aika hyvän oloista tässä alussa, jopa mietin että jarrutanko mutta se unohtui kun pienen nyppylän päällä näin mitä vastaan tulee. Se oli sitten sitä risukkoa, kaadettua pientä lehtipuuta ja totesin itsekin että onneksi en laittanut kumisaappaita vaan vaelluskengät, sen verran nilkat muljui. 10 minuuttia jäljestettyämme meillä ei ollut vielä kepin keppiä ja tiesin että eka kepin on täytynyt jäädä sinne risukkoon. Loppujen lopuksi Tatzi teki jossain hukan ja puoli tuntie me siellä risukossa rämmittiin kunnes Tatzi lähti juoksemaan tietä kohti. Lähdin perään ja yritin pysytellä matkassa, etten eksy metsään. Tatzi päätti itse että nyt saa riittää ja juoksi auton takakontille. Jätin homman tähän todeten että turha on edes yrittää aloittaa alusta kun se on sitä risukkoa ja meillä oli aikaa kuitenkin kulunut jo puoli tuntia. Sinä siis saldona janapisteet ja takajäljen kera ne tekivät 33 pistettä.

 Ajattelin että käyn katsomassa esineruudun, jotta saisin koiran palkattua jostain. Parkkialue oli hieno kangasmaastoa ja mielessä mietin ettei esineruutu voi olla paha. Hyvä etten kääntynyt kannoillani kun ruudun näin ja mietin että miten voin Tatzin laittaa sinne etsimään. Aloitin vasemmasta reunasta, koska se oli normaalia metsää ja puolivälissä oli joku pieni sola mihin koira hetkellisesti katosi. Vasemmasta takareunasta nousikin esine. Sitten uudelleen ja noin ruudun puolivälissä keskeltä alkoi rakkakivi kohta ja Tatzi liikkui tosi varovasti. Samoin ruudun takana puolivälistä oikealle oli samanlaista kivikkoa. Kivet kilisivät ja heiluivat kun koira meni siitä yli. Tatzi oli käynyt molemmilla esineillä seisomassa (en nähnyt, mutta tuomari sanoi), mutta ei tuonut niitä kun olisi pitänyt palauttaa esineet kivikon läpi. Tatzi alkoi työskennellä ruudun ulkopuolella metsäpohjalla, joten kutsuin pois ja lopetimme etsinnän. Yhdestä esineestä ja puutteellisesta työskentelystä tuli sitten pisteitä 9.

 Olipahan siis reissu, tuloksellisesti paska reissu mutta muuten oli kivaa. Kiitos seurueen ja illan istujaisten! Ikävähän näitä reissuja tulee, jos tämä oli meidän viimeinen....ainakin joksikin aikaa kunnes toivon mukaan joskus päästään taas kera uuden kilpakumppanin. Kotona odotti jälleen tuttu arkirutiini ja jälleen pohdin vastauksia elämääkin suurempiin kysymyksiin, kuten: äiti-miksi vesi on märkää??

 No nyt se saavutettiin toisella yrittämällä, muttei todellakaan häävisti mennyt. Tyytyväisempi olen siihen ekaan kisaan (jäljen ajoon) multapellolla, mutta jos ei pitkällä rehulla olla treenattu niin ei kai sitä voi mitään loistosuoritusta odottakaan . Nyt siis pelloilla oli tosi pitkä heinä ja apila, pääsääntöisesti polveen ja Tattiksesta lähinnä näkyi selkä sekä vähän väliä nouseva pää .  Pääsääntöisestihän olen ajanut jäljet lyhyellä nurmella ja vain kerran kävin vähän pisemmällä rehulla. Peltojälkiä on kuitenkin vähän takana ja en ole kaikilla alustoilla ajellut ja yksinkertaisesti jaksanut viimeaikoina tehdä jälkiä. Niinpä ennen koetta oli viikon tauko ja viimeinen jälki oli sellainen missä juoksen välillä hakemassa parkuvaa kakaraa keskeltä peltoa. Juu, ei siinä paljon keskitytä jäljen ajamiseen ja hermo tiukkenee, minkä Tatzi kyllä heti huomaa. Viimeistely ei siis sujunut nappiin, mutta rämmittiin kuitenkin tuo kisajälki läpi.

 Lähtö sujui ihan ok, mutta ekalla suoralla tuli pään nosteluita ja taaksevilkuilua (tätä tuli myös viimeistely jäljellä), mitä jatkui vielä myöhemminkin. Tatzi oli vähän sen oloinen, että jee, mihin mut toit ja täälläkö pitäisi jäljestää . Eka kulman meni vähän yli ja toisella suoralla rinteessä ajeli välillä vähän jäljen vieressäkin. Meidän jälki oli tosi kumpuileva ja tuuli kävi ihan kiitettävästi. Toinen kulma ihan ok ja eka esineilmaisu meni hyvin vain vähän vino. Harhajälkiin ei reagoinut millään tavalla. Toisen esineen kohdalla ajoi juuri vähän jäljen sivussa (rinteessä sivutuulessa) ja esineen ilmaisi vinossa. Sitten kolmannella esineellä tuli probleema eli Tatzi löysi esineen ja alkoi tonkia sitä vilkaisten välillä mua. Lopulta Tatzi kaivoi sen esineen suuhunsa ja toljotti mua sen näköisenä, että kato täällä on irtorulla . Se esine oli siis puutarhaletkun pätkä jollaisia käytän hakumetsässä irtorullina, enkä ole käyttänyt niitä jäljellä (eikun treenaamaan). Siinä vaiheessa sitten meni pasmat sekaisin ja Tatzi päätti ratkaista, että lähti esine suussa jatkamaan jolloin annoin maahan käskyn. Esine tippui johonkin ja en sitä löytänyt, mutta sillä ei tässä vaiheessa ollut merkitystä koska esine oli jo nollilla. Lähetin jatkamaan ja sitten viimeisen esineen kun löysi, niin hastoi ja ylitti esineen palaten kuitenkin takaisin jopa kääntyen ilmaisemaan esineen menosuuntaan. Tuosta tuli esineen ylitys ja myös se nollattiin. Kauttaaltaan esineilmaisut oli huonot eli pitkässä heinässä ei maahanmeno niin maistu ja tuostahan olen metsässä välillä joustanut ryteiköissä, joten täällä se kostautuu. Eihän mun pitänyt lähteä FH-jäljelle ja siksi olen metsässä vähän luistanut, mutta nyt muuttuu sielläkin meno. Pääasia oli että jälki päästiin loppuun, mutta ei sitä voi kauniiksi jäljen ajoksi sanoa. Välillä mentiin nokka pystyssä, selvästi korkeaa kasvustoa hyväksi käyttäen ja tuuli vaikutti myös osaltaan. Kulmissa tarkasteluja ja ylityksiä, samoin suorilla vähän hakemista ja ajautumista sivuun. Paikoitellen kun heinä oli edes vähän lyhyempää, niin ajokin oli sitä normaalimpaa. Kuitenkin yksi etappi on nyt saavutettu ja paljon on tehtävä vielä hommia jos mielii kakkosta yrittää. Tosin onhan harjoituksiakin takana liian vähän ja nyt pidän tiukempaa linjaa ilmaisun kanssa myös metsässä, kun olen sitä saanut suoristumaan. Kaiken kaikkiaan kisassa kuudesta koirasta puolet sai tuloksen eli kolme koirakkoa. Meille pisteitä tuli 72 (10 meni jo niissä esineissä) ja sijoitus oli 3. Nyt on ehkä aika palata sinne metsään välillä

 Kisasimme siis ihak ensimmäistä kertaa erikoisjäljellä Orivedellä. Jäljet olivat multapelloilla ja olosuhteet tosi vaikeat. Aurinko porotti jo valmiiksi kuiville pelloille, näki oikein väreilyn. Meidän jälki meni oikeasti hyvin vaikka ilman tulosta jäätiinkin. Olosuhteisiin ja treenimäärään nähden ei voi olla kuin tyytyväinen. Kuudesta koirasta kukaan ei saanut tulosta. Tosin meidän tulos jäi tosi pienestä kiinni, mutta tällaista se on. Lähtö onnistui hyvin ja ekalla suoralla tuli pari tarkistusta ja ekan esineen ilmaisi vähän vinossa. Eka kulma hyvin ja toisella suoralla alkoi ihmeellisesti pyöriä. Syykin selvisi eli sai esineestä hajun aikaisemmin ja sitä etsiskeli, mutta sitten tekikin tepposet ja kävi haistamassa esinettä jatkaen matkaa . Ei siis ilmaissut toista esinettä. Toinen kulma hyvin ja kolmas kulma meni vähän yli. Neljäs kulma jälleen tosi hyvin ja kolmannella esineellä täydellinen ilmaisu eli siis täysin suora. Tässä vaiheessa oltiin ylitetty harhajälki ilman että koira sitä mitenkään merkkasi. Esineen jälkeinen kulma tuotti vaikeuksia eli siinä pyörittiin ja etsittiin, selkeästi painoi kuumuus päälle ja jo ajettu jälki. Tämän kulman kuitenkin selvitti ja jatkoi suoraa ihan ok. Pientä pään nostelua tuli välillä eli ei enää niin intensiivistä ajoa. Sitten näinkin harhajäljen ja Tatzi alkoi tarkistaa sitä vasemmalle epäröiden ja kääntyi pois. Sitten tarkasteli oikealle ja voi perhana sentään, kun lähti sitten sitä ajamaan. Ei auttanut muu kuin lopulta lähteä perään kun liinan mitta oli mennyt. Siinä oli siis meidän loppumme. Harmi sinänsä sillä itse jälkeä ei ollut jäljellä kuin noin 100 metriä ja ajoin sen sitten loppuun. Harhan jälkeen oli yksi kulma, mikä meni ok ja sitten lyhyt suora. Viimeisen esineen ilmaisi taas hyvin. Saimme pisteitä jäljeltä 64. Ylitetystä esineestä meni 5 pistettä. Kyllä omalla tavalla harmitti, mutta olin myös tosi tyytyväinen kun Tatzi oli kuitenkin ainoa joka selvisi noin pitkälle. Tuomari kehui että sillä treenimäärällä mikä on takana pellolla, niin suoritus oli hyvä. Ja samaa mieltä olen itsekin. Jäljen tekijä kehui myös koiran taistelutahtoa,kun sitkeästi vaan jatkoi vaikeuksista huolimatta. Viikkoa ennen saatiin koepaikka ja kysyin onko jäljet mullalla vai rehulla, joten ei niitä multapelto treenejä todellakaan liikaa tullu alle. Täytyy myöskin myöntää, että harhoja on ollut meillä vain kolme kertaa, joten niitä täytyisi treenata enemmän. Ei muuta kuin treenimäärää lisää pellolla niin eiköhän me selviydytä. Positiivinen kuva jäi tästä lajista. Kiitos IPM:n porukalle ja Petelle jäljestä sekä Katjalle erittäin hyvästä harhasta

 Hakuilemaan lähdettiin Lievestuoreen Koirakorpeen ja ohjaaja oli melko heikossa hapessa kovan flunssan vuoksi. Henkilöhaulla aloitettiin ja pääsimme radalle toisena. Rata näytti mielenkiintoiselta, ei mitenkään supervaikealta muttei mikään helppokaan. Pääsääntöisesti vasen puoli vietti alaspäin ja oikea ylöspäin, loppu kohden jyrkkeni molemmin puolin. Aloitin oikealta (onkohan tästä tullut mulle tapa :-O) ja sinne Tatzi meni hyvin etukulmaan ja lähti etenemään. Kutsuin hetken päästä pois ja laitoin toiseen etukulmaan, jotta pääsin itsekin etenemään. Sieltä Tatzi tosin tuli rullan kanssa ja omia jälkiään eli toi rullan mun taakse. Tässä joutui ohittamaan muut henkilöt keskilinjalla ja tiputti rullan suustaan siinä vaiheessa. Voi että tuo otti mua päähän, mutta enhän sitä tietty näyttänyt. Näytölle meni veto hyvää vauhtia ja jouduin jarruttelemaan sillä maasto oli sammalpäällysteistä kivikkoa ja äärimmäisen liukasta. Tatzi meni aivan piiloon kiinni makamaan ja kyseessä oli kotapiilo. Hyvillä mielin jatkoimme rataa ja Tatzi työskenteli molemmin puolin kauniita pistoja tehden, eteni suoraan syvälle ja sitten rataa eteenpäin. Juomataukokin pidettiin jossain välissä ja taas jatkettiin, en laskenut enkä muista montako tyhjää olisi tuohon tullut. Täytyy sanoa että hyvin tuo tytteli paineli jyrkkään rinnettäkin suoraan ylös ja sitten eteenpäin. Oikealta ylhäältä noin 200 metrin kohdalta löytyikin toinen maalimies ja mua vähän hirvitti. Nyt oli rullan tuonti hyvä ja ilmaisu jälleen loistava, aivan piiloon kiinni. Näytölle mennessä liukastuin hieman jäkäläisillä kalliolle ja jouduin vähän etenemään nelivedollakin rinnettä, mitä Tatzi taisi kerran kääntyä vilkaisemaan mutta veti mut maalimiehelle. Olin melko varma että liukastumiseni aiheuttaisi Tatzin juoksemisen mun luo katsomaan, mutta eikä mitä suunta oli oikea :-). Olin aika huojentunut tästä löydöstä ja hyvä että itsella henki pihisi, keuhkoputkiin ainakin sattui muttei sentään pahemmin mahaa supistellut :-O. Vasemmalla laitoin sitten piston ja Tatzi meni syvälle kadoten aika nopeasti johonkin. Etenin vähän ja aloin huudelle koiraa, jotta laittaisin vielä piston oikealle enne radan loppumista, mutta samassa Tatzi tulikin edempää rullan kanssa. Oli siis edennyt aika pitkälle ja nyt piti taas lähteä ilmaisuun. Kivikkoinen alamäki ei ollut sen parempi edetä vetävän koiran kanssa ja mentiin viistosti eteenpäin sillä emme olleet maalimiehen kohdalla :-). Tartuin kuusten oksiin kiinni, että pysyin pystyssä ja sain jarrutettua. Lopulta oli helpostus suuri kun liina alkoi löystyä....jee, olisimme siis perillä. Siellähän se viimeinen maalimies kyhjötti kiven takana ja Tatzi makasi kiltisti vierellä. Selvittiin siis tästä radasta kunnialla ja ei ollut mitään näyttöongelmia, ennakointia ja pistot oli hyviä, paitsi yhden teki vähän taaksepäin oikealla puolen. Saimme henkilöhausta täydet pisteet, joten hyvillä mielin jatkettiin :-).

 Esineruutu oli seuraavana ja aloitin vasemmasta reunasta. Tatzi eteni taakse ja sieltä keskelle, tuoden aika pian esineen. Toisella pistolla eteni oikealle ja toi sieltä toisen esineen. Tarkastettiin vielä oikea etukulma ;-). Palattiin aluetta takaisin vasempaan kulmaan ja viimein viimeisellä hetkellä noin puolivälistä tai vähän lähempääkin löytyi kolmas esine ja aikaa tämän jälkeen jäi nolla sekuntia :-). Myös esineruudusta tuli täydet 30 pistettä, joten maaston osalta oli hyvin pulla uunissa täysillä pisteillä 200!!

 Tottis sitten viimeisenä ja kenttä oli aika kosteahko tai paremminkin mun kenkien alla litisi, mikä tietäisi meidän hienohelmalle tosi pahaa :-). Eipä se tottis ihan huippua sitten ollutkaan, mutta ilman liikevirheitä mentiin joten olen erittäin tyytyväinen kun liikkeestä istuminen onnistui. Maasta luoksetulon hidasti lopussa kun olin vesilätäkköjen takana. Tasamaanoutoon en ollut tyytyväinen, kun tuli vähän hitaammin takaisin. Hypyllä en tiedä mitä tapahtui, kun ei ole kovin tyypillistä että Tatzi menee kunnolla kolauttaen yli, tosin takaisin tuli korkealta. Eteenmenossa lätäkköjen keskellä ei mennyt ekalla käskyllä maahan, joten annoinkin aika nopeasti toisen käskyn. Pisteitä ei kuitenkaan pahasti vähennetty ja saimme 96. 

 Lopputuloksena oli ykköstuloksella 296 pistettä ja käyttövalion arvo. Näin Tatzi saavutti kolmoiskäyttövalion arvon ja kaikkiaan seitsemännen valionarvonsa. Tässä mainittakoon, että täytynee juhlia kun myös ohjaajalle tämä oli 7. käyttövalion arvo ;-D. Nyt joudetaan ihan kunnon lomalle ja vähän ehkä treenaillaan, jos jaksetaan muttei ole minkäänlaisia tavoitteita vähään aikaan. Kunnes taas ohjaaja jotain keksii ja johan sitä uusiakin ideoita on syntynyt :-O. Katsotaan toteutetaanko niitä koskaan. Iso kiitos meidän treeniporukalla ja niille jotka on ollut suureksi avuksi ongelmien ratkomisessa :-).  

 Tikkakoskelle oltiin ilmoittauduttu viesteilemään ja oli vähän turha reissu. Kolmos- ja kakkosluokan koirat juoksivat tietty ekana ja sitten Tattiksen velipoika Rono jonka jälkeen oli Tatzi. Aikamoinen arpaonni että nostettiin peräkkäiset numerot sisaruksille. Koe alkoi viestiosuudella ja rata ei tuntunut pahalta, mutta oli tietty kosteahko ja pehmeä pohjainen. Kaikki sujui ihan ok lähetykseen asti, mutta sitten ennen kuin olin menossa seuraamisosuuteen niin velpoika Rono tulee radalta takaisin. Ehdin justiin Tatzin kääntää pois ettei se huomaisi, mutta kohonneesta olemuksesta päätellen ei Tatzi jättänyt huomioimatta Ronon ohi viuhahdusta. Tiesin jo tässä vaiheessa kuinka tulee käymään meidänkin osalta. Tatzi lähti hyvin, mutta tuli sitten sen minuutin kuluttua takaisin eli samoilta paikkeilta kuin Ronokin. Kisahan loppui sitten meidän osalta siihen. Ei voi kuin sanoa että Tatzin osalta on ollut huonoakin tuuria näissä mukana, en muista että Giran kanssa olisi ihan tällaista ollut. Muistan kolmesta kokeesta kerran yhden koiran kääntyneen ennenkuin lähetin Giran ja Girakin kääntyi mutta sen ehdin vielä lähettää uudelleen ajan puitteissa. Eniten tässä harmitti se, että kisan jälkeen jäimme harjoittelemaan ja Tatzi juoksi ilman mitään ongelmia Petelle vaikka oli sieltä päästä lähtynyt kolme tuntia aikaisemmin :-O. Ei siis ole kyse matkasta eikä odotusajasta, vaan niistä toisista koirista. Tyhjälle pohjalle mennään vaikka kuinka. Saimme onneksi harjoituksen, missä Rono kääntyi edellä tuoden sitten Tatzin mukanaan. Pääsin tähän puuttumaan ja mun ärähdyksestä Tatzi muistikin heti mitä oli tekemässä. Tosin vielä se tuli aika pitkän ajan päästä takaisin eli sen verran jäi vaivaamaan. Lähetin uudelleen ja silloin meni Petelle asti. Nyt siis vain täytyisi saada niistä "sähläävistä" koirista häiriötä, omat kun ei tee sitä vaikutusta enää ja lähetykseenkin tarvittaisiin niitä ihmisiä kulkemaan ja häiriökoiria jne. Katsotaan nyt vieläkö ehditään tulevaisuudessa kisailemaan viestillä ja saadaanko mitään aikaiseksi.

 Keski-Suomen piirinmestaruuskisat haun osalta olivat tänä vuonna Äänekoskella. Tattiksen kanssa olimme mukana myös, mutta heikolla tuloksella. Aloitimme esineruudulla ja sieltä nousikin pari esinettä. Kolmatta ei vaan löytynyt vaikka koira liikkui, mutta oli taas sitä ihmeellistä juoksentelua aina mun luo ja taas jouduin lähettämään uudelleen. Kolmas esine onneksi nousi, mutta aika kului umpeen. Parempi näin että en heti huutanut vaan kysyin missä esine on ja samalla koira jo reagoikin esineeseen. Näin sain palkattua sen esineen tuonnista enkä siitä että se juoksee mun luo "tyhjältä pistolta".

 Henkilöhaussa aloitin oikealta ja sieltä nouskin heti eka maalimies etukulmasta. Rata meni viistosti menevän tien yli ja etukulma jäi juuri tien toiselle puolen. Tämä meni suht ok. Sitten lähdettiin etenemään ja Tatzi teki syviä eteneviä pistoja vasemmalle, mutta oikealle työsketentey oli ihan kamalaa. Välillä jopa sellaisia pistoja että koira meni noin 10 metriä pysähtyi ja kääntyi :-O. Mä olin aika järkyttynyt, mutta uusin aina tällaiset pistot. Takaa löytyi sitten oikealta maalimies ja siinä näyttö ei ollut mikään vahva. Koira tuntui olevan aika puhki vaikka rata ei ollut fyysinen. Vasemmalle oli jäänyt maalimies noin 120 metrin kohdalle vaikka koira työskentelikin paremmin sille puolen. Ei hajukaan mikä mätti, mutta surkeaa oli meno ja ei lainkaan Tatzin tyyppistä työskentelyä. Keskeytin kokeen tietenkin eihän ollut tottikseen järkevää lähteä, kun ei ollut tulokseen mahdollisuutta. Katsastellaan ja saatiin onneksi vielä koepaikkakin myöhempään, mikäli ollaan molemmat kunnossa :-).

 Piirinmestaruuskisoissa jäljellä oli tänä vuonna ennätysmäärä osallistujia, peräti 18 tosin pari poisjääntiä oli. Tottiksen perusteella 10 koirakkoa karsiutui maastoon, joten aloitimme tottiksilla. Mahlun kenttä oli jaettu puoliksi ja kaksi kenttää toimi rinnakkain. Olimme Tatzin kanssa viimeisessä parissa ja ekana jälleen suoritusvuorossa. Tämä tottis oli parempi kuin ek-kokeen tottis, mutta jälleen tuli virhe liikkeestä istumisessa ja nyt mä hakkaan päätä seinään tuon kanssa. Treeneissä en vaan saa sitä samaa virhettä ja tuossa ei liiemmin ollut ongelmia. Pisteitä kuitenkin 92 ja samat pisteet oli myös Tatzin veljellä Ronolla muiden jäädessä alle 90 pisteen.

 Maastossa lähdimme ensin jäljelle ja olin numerolla kolme, joten hirveitä aikoja ei tarvinnut vuoroaan odotella. Tatzi teki hienon janan eli suoraan eteni jäljen päälle ja kävi tarkastamassa vähän matkaa takajälkeä kääntyen itse oikealle oikeaan suuntaan varman oloisen jäljestäen. Eka keppi oli noin 150 metrin päässä ja sen Tatzi ilmaisi hyvin. Eka piikki oli lähellä tietä ja siinä Tatzi teki pienen hukan löytäen kuitenkin jäljen edeten varmasti. Muutoin jäljen ajo oli hyvää ja hukkia ei tullut, kaikki kepit Tatzi ilmaisi hyvin. Kepit oli siten että itse en olisi montaakaan nähnyt, jos koira olisi ohi mennyt. Kauttaaltaan Tatzin meno oli oikein nautittavaa. Itsellä oli hiukka vaikeuksia märällä kallioisella alustalla, kun näki miten jäljentekijä oli liukastellut ja oma selkä on jäykkä kuin rautakanki. Mahakin on alkanut vielä törröttää :-O. Ilolla päästiin siis jäljen loppuun kaikkien keppien kera ja tiellä vielä törmättiin kyykäärmeeseenkin, mutta onneksi se ei reagoinut Tatzin menoon minuun kylläkin. Hyvä ettei pissit tullut mulla housuun, kun säikähdin niin kauheasti sähisevää äkkiä kippuraan itsensä vetävää iljetystä. Vähän aikaa piti miettiä mistä tuon olion ohitan, pakko kun on autolle päästävä :-).

 Esineruutu paikalla sain janapisteetkin ja tuomarin kommentti oli, että eihän siitä työskentelystä mitään voi pois ottaa :-). Jäljeltä siis täydet 170 pistettä. Esineruutu oli sama kuin SM-kisassa ja nyt skarppasin, ajattelin vain oikeaa reunaa :-). Aloitin siis oikealta, mutta Tatzi lähti viistosti painaltamaan vasempaan reunaan ja katosi johonkin kumpareen taakse vasemmalle. Odotin rauhassa jonkun aikaa ja sieltähän se tuli esine suussa. Lähetin seuraavaksi keskeltä ja sieltä nousi esine aika nopsaan. Sitten palasin takaisin oikean reunan kimppuun :-). Jouduin laittamaan muistaakseni pari kertaa, että meni takakulmaan ja sieltä alkoikin sitten eleiden perusteella esineen tarkentaminen. Näin löytyi kolmaskin esine ja pisteitä napsahti täydet 30. Tatzi oli ainoa koira, joka toi ruudusta kolme esinettä. Maastosta tulikin yhteensä huikeat täydet pisteet 200 :-)!! Loppuviimein ei ollut ohimenijöitä tuohon tulokseen ja niin Tatzi voitti piirinmestaruuden pistein 292!!

 Kuin ihmeen kaupalla me selvittiin kunnialla SM-kisoista ja siellähän meillä oli tänä vuonna lajina jälki. Ei sitä voi olla kuin tyytyväinen koiraansa, tämän kaiken reissaamisen ja lyhyen vähän rikkonaisen valmistautumisen jälkeen. Mutta mennäänpä itse asiaan.

 Tänä vuonna SM-kisat olivat Keski-Suomessa Äänekoskella, joten yövyimme kotona ja kuljin joka päivä kisapaikalle. Perjantai-iltana oli ilmoittautuminen, eläinlääkärin tarkastus ja avajaiset. Lauantaina alkoi itse suoritukset ja olin numerolla 24, mikä tarkoitti ykköskenttää jossa numeroilla 1-26 olevat koirakot suorittivat tottelevaisuuden. Olimme siis loppupäässä ja onneksi yksi pienemmällä numerolla oleva kilpailija oli jäänyt pois, mikä merkitsi meille sitä että pääsisimmekin suorittamaan liikkeet ensin. Kentän yksi tuomaripari oli Juha Kuronen ja Juhani Petäjistö. Ilmoittautumaan menimme hieman vallattoman parin kanssa, tämä sakemanniuros tuntui pursuvan hieman ylitsevuotavaa energiaa tietenkin railakkaan äänen kera :-/. Kaikki sujui kuitenkin ongelmitta ja siirryimme suorituspaikkaan. Kun parimme jäi paikallaoloon, niin alkoi melkoinen meteli ja meille annettiin lähtölupa. Ekasta ampumisesta taisi sakemanniuros saada kimmokkeen ampaista ohjaajaa kohti, onneksi ja Tatzi selkeästi reagoi koiran lähtemiseen vilkuilemalla.

Tottis

 Seuraaminen meni suht ok arvosanalla erinomainen, samoin liikkeestä istuminen erinomainen. Liikkeestä maahanmeno ja siitä luoksetulo oli alkuun ihan hyvä, mutta sitten Tatzi jarrutti ihan reippaasti ennen minua ja otti muutaman ravi askeleen ennen eteen istumista. Hiukka epätyypillistä, sivulle siirtyi ihan ok. Arvosana muistaakseni kuitenkin erittäin hyvä. Seisomaan jäänti olisi saanut olla terävämpi (minkä nyt tiesinkin että tulee olemaan varmaan vähän löysä), mutta liikkumista ei kuitenkaan tullut. Luoksetulo oli selvästi parempi ja nyt tuli kevyesti koskien eteen, josta viel ok sivulle siirtyminen. Juoksusta seisomaan ja luoksetulo erittäin hyvä. Tasamaanoutokapula oli pitkän mallinen ja heittoon otin runsaasti vauhti kunnon taka-askeleella. Nouto meni aika normaaliin tapaan ja olisi saanut olla vauhdikkaampi. Tasamaanoudosta arvosanaksi erittäin hyvä. Hyppynoudossa kapula oli tosi limainen ja liukas. Mun heitto epäonnistui (meni vasemmalle tosi sivuun ja lähelle estettä, ei mitään mahdollisuutta koiran tehdä liikettä oikein) ja sain tehdä uuden heiton sitä kysyttäessä. Nyt meni ihan hyvin ja Tatzi meni hypyn ihan hyvin, mutta tullessa hyppäsi oudosti ja syykin selvisi eli kapula oli huonosti suussa ja oli tippumassa niinkuin sitten kävi kun koira tuli maahan. Nopeasti Tatzi korjasi virheensä, mutta se kapula ehti sinne maahan asti tippua. Luovutusasento ei kovin korrekti (vino) ja nyt oli jo perusasento huonompi. Hyppynoudon arvosana hyvä. A-esteellä kapula vieri taas sivuun ja näin sen oikealta, mutta laitoin koiran menemään. Tatzi teki liikkeen oikein vaikka näkikin esteen takaa mut ja olisi voinut tulla sivusta. Tuli kuitenkin kiiveten, mutta sen verran sivuttain että luovutusasento oli vino ja sivulle siirtyi osin mun taakse. Ihan järkyttävä ja tästä saimme arvosanaksi kuitenkin erittäin hyvä. Eteen lähetys meni hyvin eli vauhdilla suoraan eteenpäin ja maahan ekalla käskyllä, mutta olisi saanut totella nopeammin maahan käskyä kuitenkin vielä arvosana erinomainen. Paikallaolo moitteettomasti, mutta sitte ei se per.....le noussutkaan ekalla köskyllä sivulle :-O. Toinen käsky meni jo perille, mutta laski arvosanan hyvään. Kyllä otti päähän nuo kaksi isompaa virhettä, mutta eipä siinä voi kuin harmitella ja treenattava vain lisää. Yhteispistemääräksi tottiksesta tuli kahden tuomarin keskiarvo 91,5 pistettä ja sillä pääsimme jatkoon eli maastoon! :-). Taso oli tänä vuonna tosi kova, sillä maastoon lähti 21 koirakkoa kaikkien tottispisteiden ollessa 8 pisteen sisällä. Olimme tottiksen jälkeen sijalla 9.

Esineet

 Lauantaina olimme arponeet ryhmät maastoja varten ja sain ryhmän numeron 2 mikä tarkoitti sitä että olisimme ensin maastossa esine-etsinässä. Itse olisin toivonut pääseväni ensin jäljelle, mutta kävi se homma näinkin päin. Jäljet olivat Saarijärven Mahlulla ja samassa paikassa oli myös esineruutu. Suoritusvuorokseni esineruutuun arvoin numeron 9. Olimme siis loppupäässä omassa ryhmässämme, kun meitä oli 11. Esineruutu oli suht aukea, hyvin epätasainen sisältäen korkeuseroa ja paljon pieniä kuoppia ja mättäitä, aluskasvillisuutena varvikkoa ja kanervikkoa. Tuuli kävi vasemmalta ja omalla vuorollani alueelle päästyäni päätin aloittaa oikeasta reunasta ja edetä sitten alaspäin kohti vasenta reunaa. En tiedä yhä edelleenkään mikä minuun meni, kun olin laittamassa Tatzia ekalla pistolle en laittanut sitä aivan oikeaa rajaa pitkin. Tämän asian huomioin kyllä ja sitä ajattelin, mutta päätin laittaa sitten siitä kohdasta missä olimme, muutaman metrin sivurajasta. Tatzi lähti hyvin ja meni ruudun taakse, heti jotain etsien ja eka esine nousikin tosi nopeasti. Toisen lähetyksen laitoin aika lailla niiltä jalansijoilta millä seisoin eli vain vähän vasemmalta edellisestä lähetyksestä. Näin edettiin pikkuhiljaa vasempaan reunaan ja Tatzi työskenteli itsenäisesti koko alueella. Olin vasemmassa reunassa (seurannun koiran liikkumista) kun Tatzi tuli toisen esineen kanssa. Nämä esineet löytyivät aika nopeasti. Tästä lähdimme sitten nousemaan takaisin kohti oikeaa reunaa ja koira liikkui alueella hyvin. En noussut enää ihan oikeaan reunaan vaikka sitä jossain vaiheessa mietinkin ja jämähdin etsityttämään keskialuetta. Harmittaa vietävästi kun Tatzi toimi ruudussa loistavasti ja minä tein jälleen saman virheen kuin viime vuoden SM-esineillä etsintäkokeessa. Meiltä jäi esine oikeaan etukulmaan ja koira pystyi saamaan siitä hajun vain kun sen lähetti ihan oikeaa reunaa pitkin. Samallalailla oli viime vuonna esine etsintäkokeessa. Ehkä mä vihdoin opin toisen kerran jälkeen. Kyllä harmitti vietävästi, koiralle täydet pisteet. Meidän ryhmästä kaikki kolme esinettä nosti vain yksi koira, mutta silti oli liikaa pisteitä menetetty. Tuomarina oli Juha Kuronen ja esineistä saimme pisteitä 20.

Jälki

 Jälkinumeroksi arvoin numeron 6, mikä tarkoitti sitä että minut tultaisiin lähettämään melko nopeasti jäljelle, koska lähettäviä tuomareita oli kaksi ja toisen numerot alkoivat juurikin numerosta 6. Meidät tuli lähettämään tuomari Reima Nuutinen ja tosiaan emme joutuneet kauaa odottelemaan, sen verran että kaikki kilpailijat vietiin omiin paikkoihinsa. Jana oli mielestäni loistava, se oli selkeä ja näkyvyys hyvä, mielestäni aika selkeä ura. Laitoin Tatzin menemään ja sehän eteni luotisuoraan kohti takamerkkiä hyvää tasaista tahtia, ei mikää superkiitäjä mutta reippaasti nenä alhaalla jälkeä etsien. Jäljen päällä se pysähtyi ja aavistuksen tutkaillen lähti takajäljelle, jolloin siirryin pari askelta eteenpäin katsomaan (vielä siis janalla) ja koira kääntyi ehkä noin 3-4 metrin haistelun jälkeen takaisin vaihtaen suuntaa. Olin astunut jäljen yli ja Tatzi meni mun takaa jatkaen oikealle. Seisoin hiljaa paikalla ja käännyin varovasti koiraa kohti kunnes lähdin liikkeelle kun liina oli lopussa. Odottelin koko ajan huutoa takaisin, mutta ei!! Olimme siis selvinneet hienosti lähdöstä ja ei ollut sitä kauheaa arpomista vain yksi tarkastus, toki vielä varmemman oloisena olisi voinut lähteä oikeaan suuntaan. Yksi kulma siinä taisi olla ennenkuin eka keppi löytyi ja Tatzi ilmaisi sen seisten. Hyvällä tsempillä lähti tästä jäljestäminen etenemään ja sitten sitä kestikin jonkin matkaa ennenkuin tuli kakkoskeppi. Oli kulmia ja heinikkoa sekä tavallista kuusimetsää jne kunnes se toinen keppi ilmaistiin. Maasto oli paikkapaikoin tosi märkää kun edellisyön oli satanut. Meidän jälki meni vattupusikon läpi, nousi kallioille ja meni kalliorinnettä sivuttain ja oli vaihtelevaa alustaltaan sekä maastoltaan. Mä tykkäsin ihan hirveästi tästä jäljestä ja sain ihan riittävän hien pintaan :-). Aika ajoin Tatzi oli mulla irti, kun liikuin varovasti liukkailla sammalpäällysteisillä kallion kivillä ja välillä oli vähän tiheämpää jolloin oli helpompi kun pystyi auttamaan käsillä risuja pois edestä. Tatzin vauhti pysyi silti aika tasaisena, vaikka välillä meinas vauhti kiihtyä. Kolmos- ja neloskeppi nousi myös tosin hyvin. Sitten tulimme aukon reunaan ja siinä oli kulma vasemmalle. Näin oikealla aukon toisella puolen (ei mikään jättiaukko, sellainen heinikkoinen) tien ja siellä oli odottamassa jäljen tekijä ja 5.jäljen kilpailija (häntä ei ollut vielä lähetetty, kun oli toisen tuomarin vika lähetys). Melkein samantien Tatzi ilmaisi kepin ja hyökkäsin pyörittelemää keppiä, josko siinä olisi jo numero 6/6 eli viimeinen keppi. Jos olisi se tietäisi sitä että meillä olisi jäänyt yksi keppi ja heti epäisilisin, että kakkoskeppi. Mutta en löytänyt kuin yhden numero 6 (mun jälkinumero), joten eikun jatkamaan ja niin Tatzi jatkoi aukon reunaa. Vielä tuli piikki ja sitten lähdettiin menemään kohti tietä ja tulihan se kutoskeppi sieltä lähempää tietä. Vitos- ja kutoskepin väli oli aika lyhyt, joten jännitystä piisasi. Kyllä oli superhyvä olo tämän jäljen jälkeen :-). Kaikki kepit koira ne ilmaissen (tosin uudella tyylillä seisten :-)) ja superhyvä jäljen ajo ilman suurempia ylimääräisiä kiemuroita, ainoastaan yhdellä kohtaa vähän teki pienen poikkeaman. Eikun autolle antamaan koiralle superpalkkaa ja kiitin jäljentekijää hyvästä jäljestä. Keppien luovutuspaikka oli vähän matkan päässä ja siellä oli niinkin ajoissa, että jäljestysaikaakin oli vielä 10 minuuttia!!! Ajoimme siis jäljen ehkä reiluun 20 minuuttiin ja pituutta sillä kuitenkin oli riittämiin. Tosin eteneminen oli koko ajan niin sulavaa ja ei tullut ylimääräisiä lenkkejä kulmissa tai muuta häsläystä. Tatzi teki loistavan koiran työn!!! Keppien luovutuspaikalla saimme sitten janapisteet, kun tuomari ehti paikalle. Reese sainoi että Tatzi olisi voinut lähteä varmemmin oikeaan suuntaan (mikä oli ihan totta) ja otti tästä syystä yhden pisteen pois eli janalta 39 pistettä, mikä tarkoitti että jäljeltä pisteitä 169! 

 Nyt uskalsin jo laskea meidän yhteispistemäärän ja niinpä tulokseksi tuli loistava ykköstulos 280,5 pistettä!! Pian alkoi puhelimet päristä esineruudun suunnalta ja toisessakaan ryhmässä ei ollut kuin kahdella noussut kaikki kolme esinettä. Valitettavasti toisella näistä oli jäänyt yksi keppi metsään ja nyt alkoi jännittää. Toinen kolmen esineen nostaja meni kyllä kärkeen ja yhden samoilla pisteillä olijan tiputin paremmilla maastopisteillä, joten eikun odottelemaan Annea vielä jäljeltä. Ja tottahan super-Toivo kaikki kepit oli löytänyt ja heiltä meni janalta vain pari pistettä ja esineiltä oli pari pistettä vähemmän kuin meillä, mutta tottis oli sitten aikas hienoilla pisteillä. Niinpä lopullinen järjestys selvisi eli belgi tervu voitti Liukon Anna ja Willow Creek Dorniere hienoin pistein 287, hopealle mun suosikkibortsu Tending Versatile eli Toivo ja Talasmäen Anne pistein 281,5 ja me Tattiksen kanssa pronssille pistein 280,5!! Anne ja Toivo näyttäkää siellä NOMeissa Norjan maalla sitten oikein kunnolla, pidän peukkuja ja onnea vielä! NOM paikka ei tämän vuoden mitalistit saaneet, sillä tänä vuonna osallistujat on valittu viime vuoden sijoittujista ja kaikki olivat halukkaita lähtemään. Annoin kyllä palautetta Palveluskoiraliiton koe- ja kilpailutoimikunnan puheenjohtajalle että olemme NOM-paikkaa vailla :-). Ja harkitkaahan tarkoin että tuleeko meille sitten vuorostaan kutsu ensi vuoden kisaan. Ensi vuonna kisat on Suomessa joten valintamenettely ilmeisesti taas muuttuu, koska koirakoilla ei tarvitse olla vientiin liittyviä papereita kunnossa ja joukkue voidaan ehkä näin valita ensi vuoden menestyjistä. Tämä oli vähän kuin olisi annettu tikkari ja sitten otettu pois :-(. Täytynee katsoa mitä sitten ensi vuonna tapahtuu :-)

 Norjan jälkeen siis suuntasimme auton nokan kohti pohjois-Ruotsia. Norjassa jätin siis toisen kisan väliin, kun eka kisa onnistui vaikken itse ollutkaan kisaan kovin tyytyväinen. Norjassa poikkesimme Narvikissa ja ajoimme sieltä Ruotsin Kiirunaan. Kyllä oli karut ja mahtavat maisemat, paljon hienommat kuin Suomen Lapissa. Kiirunassa sitten pysähdyttiin yöpymään ja telttayö odotti :-). Ei ollut lämmin yö, ainakaan meikäläisellä. Tuukalla taisi olla kaikkein lämpimimmät oltavat, kun nukkui villapeiton ja lampaantaljan päällä. Tatzikin yritti mahtu samalle alustalle, joten ilmankos Tuukka heitti sukat pois kun koira lämmitti varpaita. Telttailut loppui tuon yön jälkeen, sen verran meikäläinen oli jäässä fleeceasuista ja hyvästä makuupussista huolimatta. Kiirunasta jatkoimme matkaa kohti Jällivaaraa ja sieltä vuokrasimme tosi kivan mökin kolmeksi yöksi. Kävin treenailemassa BHK Malmenin kentällä etukäteen ja niitä treenejä ei voi kovin onnistuneeksi sanoa. Koira hukkasi viikon aikana totaalisesti ruudun!!! Meille aina niin vahva liike, meni yhtäkkiä sellaiseksi ettei koira tiennyt mitä se merkillä tekisi kun annoin ruutu-käskyn. Kolmen päivän aikana sain tuon asian kuitenkin kuntoon, mutta kyllä oli paineet kovat. Treenasin molemmilla kentillä ja siinä missä sitten loppujen lopuksi kisat olivat, meni meidän treenit paljon paremmin. Olin kyllä valmista kamaa lähtemään ennenaikojaan kotiin. Ruotsin kisat olivat perjantai-iltana ja lauantaina, molemmat kansainvälisiä kokeita.

 Perjantai-ilta oli onneksi suht viileä, mutta hyttysiä riitti kuten noilla leveysasteilla niitä on tapana olla :-). Laitoin hyvissä ajoin Tatzille hyttysmyrkkyä, ettei paikallaoloissa sitten pyyhitä tassuilla päästä itikoita. Niitä verenimijöitä oli joka tapauksessa Tatzin kuonossa, kun palasin paikallaistumisen piilosta. Onneksi Tatzi oli urheasti istunut liikkumatta :-). Molemmista paikallaoloista saimme 10. Kilpailijoita evl:ssä oli kolme ja suoritusjärjestyksen arvoimme ennen kisojen alkua ja sain numeron 2 eli ehdin nähdä missä tehdään mitäkin. Hain koiran myös ajoissa valmiiksi odottamaan vuoroaan ja onneksi näin sillä ekana suorittanut koira loukkaantui hyppynoudossa, kun löi jalkansa jotenkin pahasti metallikapulaan. Jouduimme siis kehään vähän ennen aikojaan, mutta ehdin tehdä kaiken tarpeellisen virittelyn. Seuraamisessa sain käskytyksen ensin ruotsiksi ja heti perään tuli englanniksi. Olin seurannut alempia luokkia ja oppinut käskytyksen, joten tein jo välillä ruotsinkielisistä ohjeista pysähdyksiä ja käännöksiä. Meille oli seuraamisessa uutta, että täyskäännöksen jälkeen tehdään heti pysähdys tai olen niitä tainnut joskus ottaa mutta en pidä jatkuvasti ohjelmistossa :-). Eipä tuo mitään ongelmia aiheuttanut. Seuraamisesta saimme 9 ja arvostelussa näyttää lukevan että koira on painanut ja jotain on tapahtunut hieman hitaasti, lyhenne s. tarkoittanee sitten istumista eli perusasento on tullut jossain hitaasti, näin päättelin :-). Idarissa kaikki liikevaihdot meni hyvin ja saimme 9, arvostelussa lukee että olen hieman vilkaissut koiraa seisomisessa (en itse huomannut).

 Luoksetulo ei ollut mitenkään huippuhieno. Seisominen meni ihan hyvin, mutta sitten Tatzi tuli ravilla ja maahan meni hyvin ja loppu taas hyvin. Luoksetulosta 9 juuri tuon epäsäännöllisen tempon vuoksi, kuten arvostelussa luki. Sitten se ruutuun lähetys ja kyllä jännitti, mutta mietin koko ajan että tee kuten harjoituksessa ettet itse pilaa mitään :-). Tatzi meni merkille hienosti ja sitten normi lähetys ja koira lähti oikeaan suuntaan!!! :-D. Tatzi meni keskelle ruutua ja sinne käsky nopeasti ja itse loppuosio meni hienosti. Näin kuitenkin itse, että meno ruutuun ei ollut ihan se tyypillisin eli pientä epävarmuutta oli ilmassa, mutta mm. katsojien mielestä se meni hyvin eikä he huomanneet mitään. Ilmankos saimme ruudusta 10!! Meidän ohjattu nouto oli kyllä aika hassun näköinen, ainakin mun mielestä. Saimme arvonnassa oikean puoleisen ja kapulat olivat jälleen ihan tavallisia noutokapuloita ja jälleen pystypäin eli ei vaakatasossa. Kapulat näkyivät aika huonosti nurmella, mutta näkyi kuitenkin. Merkille meno oli hyvä ja lähtö oikealle oli yvä, mutta sitten alkoi se hauska mutkittelu :-). Koira arpoi varmaan neljä kertaa kumman ottaa oikean vai keskimmäisen koko ajan kuitenkin edeten pienen pientä siksakkia. Ensin siis meni oikeaa kohti, mutta näki myös keskikapulan ja käänsi hieman kohdetta sinne ja taas kohti oikeaa ja taas kohti keskimmäistä ja sitten oikeanpuoleisen kapulan kimppuun :-). Kaikki tapahtui todella nopeasti, mutta olisin ehtinyt koiran pysäyttää ja ohjata uudelleen mutten sitä tehnty vaan hermo piti ja koira teki oikean ratkaisun. Ilmeisesti tuo kapuloiden pystysuunta hieman hämäsi ja kapulat oli aika lähekkäin. Saimme ohjatusta noudosta 9,5.

 Hyppynoudossa metallikapula oli sellainen pyöreälaippainen ja muutenkin muodoltaan hyvin pyöreän oloinen. Sehän tietää sitä että kapula voi sitten pyöriä mihin sattuu ja niin kävi meillekin. Kapula pyöri reippaasti oikeaan reunaan ja Tatzi selvästi havaitsi sen esteen ohi. Onhan näitä harjoiteltu ja annoin oikein ponnekkaan hyppy-käskyn, mutta niin vain ohi päästeli kapulan kimppuun. Takaisin kyllä hyppäsi, mutta ei se auttanut ja näin ollen hyppynouto 0 (siinä meni siis kolmekymmentä pistettä). Nyt alkoi jännittää, sillä mikään ei saisi enää epäonnistua. Tunnarissa kapulat olivat rivissä ja tämä meni ihan tutulla rutiinilla oikean kapulan noustessa. Tunnarista saimme 9,5. Kaukokäskyissä liikkeenohjaaja käänsi jälleen kylttiään aika hitaasti, mutta nyt se ei haitannut ja annoin käskyt reippaasti. Tatzi teki kaikki liikevaihdot puhtaasti ja mun mielestä ei liikkunut paikaltaan yhtään, kaukoista pisteet 9,5.

 Kyllä olin tyytyväinen, kun sain kuulla pisteet ja saavutimme ihan hyvän ykköstuloksen 275 pistettä ja oikeasti olin tähän kisaan paljon tyytyväisempi kuin Norjan kisaan. Näin ollen Tatzista tuli Ruotsin TVA ja nyt kun on kolmen eri pohjoismaan valion arvo niin voi käyttää titteliä POHJ TVA. Valitettavasti kolmas evl:n kilpailija epäonnistui paikallaistumisessa ja jossain muussakin liikkeessä pisteistä päätellen (en ehtinyt seurata, kun piti palkita koira hyvin :-D) ja näin Tatzin kanssa voitimme luokkamme ja saimme sen CACIOBIN. Ei siis lainkaan turha reissu ja näin peruin seuraavan päivän osallistumisen. Ruotsissa tuntui olevan tiukempi linja tuomarilla kuin Norjassa, toki Ruotsin kisa oli kv-koe. Tatzin suoritus oli oikeasti parempi, kuin Norjassa vaikka sielläkin se teki ihan suht ok suorituksen.

 Kyllä oli avartavaa käydä vähän katsastamassa muitakin pohjoismaita ja ennenkaikkea seurata heidän alempia luokkiaan. Niissä oli eri liikkeitä kuin Suomessa ja keskenään Norjan ja Ruotsinkin säännöt erosivat. Norjassa oli mm. pelkkä merkille meno ja sieltä poiskutsu muistaakseni kakkosluokassa (meidän AVO). Ruotsissa ykkösluokassa (meidän ALO) oli noutokapulan pito! Ohjaaja laittoi kapulan koiran kuonon eteen ja vasta kun liikkeenohjaaja antoi luvan, niin ohjaaja antoi käskyn ja koira sai ottaa vasta siitä kapulan suuhunsa. Pitoaika oli muutama sekunti ja sitten irti :-). Hypyllä koira jätettiin esteen taakse istumaan ja kutsuttiin sielä luokse, ihan järkevä mun mielestä. Lauantaina oli samassa kisapaikassa myös pk-kokeet ja kävin katsomassa esineruutua. Esineitä on Ruotsissa neljä ja kaikki tuodaan, aikaa 5 minuuttia ja alue samankokoinen kuin Suomessa. Olisin halunnut seurata myös tottiksia, siellähän on yhä edelleen ryömiminen, haukkuminen ja tikapuut, mutta kisat tuntuivat venyvän ja meidän herrasväki ei oikein jaksanut odotella. Niinpä lähdimme ajelemaan kohti Suomea ja vielä ajoimme pohjoista kohti eli menimme pariksi päiväksi Ylläkselle, kun Peten sisko miehensä kanssa oli siellä lomailemassa. Matka oli raskas, mutta antoisa :-). Kilometrejä tuli mittariin 3500 ja Tuukka jaksoi jotenkin ihmeellisesti istua autossa. Vielä vaan on poika menossa autoilemaan ;-)

 Vietettiin viikonloppu Turussa ja ohjelmaan mahtui lauantaipäivälle viestikoe. Koe oli rajoittamaton ja alkujaan ilmoittautuneita oli peräti 17 koirakkoa, mikä on huikea määrä viestikokeeseen. Valitettavasti loukkaantumisten ja muiden syiden takia paikalle pääsi saapumaan 12 koirakkoa mikä on aikaimoinen määrä sekin. Kolmosluokassa oli 3 koirakkoa ja ykköluokassa 9 koirakkoa. Aamulla aloitettiin viestiosuudella ja minä nostin epäonneksi meille vihon viimeisen numeron. Tatzi siis juoksi aivan viimeisenä ja kolmosluokkalaisethan aloittavat. Odotusaikaa tuli ihan reilusti ja räntää tuli taivaan täydeltä. Koko edeltävän viikon oli satanut runsaasti ja rata oli paikka paikoin hyvinkin vetinen. Oli vaelluskengät kovilla ja varret ei meinanneet riittää :-). Kolmosen koirista eka pätkälle lähti kaksi koirakkoa ja yksi päätti jättää juoksemisen jo heti alkuun. Ykkösluokan koirista sitten vain kolme koiraa juoksi eka pätkän. Meidän edelle lähti tuttu belgi ja tiesin että Halla juoksee A-pisteeseen varmasti, niinpä olin lähettyvillä että Tatzi näki lähdön. Meidän vuoro tuli ja seuraamispätkä oli märkää (yllätys :-) ja lähetyksessä Tatzi ei istunut, mutta en sitä vaatinut kun tarkkaavaisesti mutta rauhassa odotti. Kun aika oli lähettää niin sinne se meni ja perille asti eli Peten päähän. Nyt oli fiilikset hyvät. Toisesta päästä sitten ne kolmosen koirat tulivat taas ensin ja sitten odoteltiin ykkösen koiria. Aikaa kului ja kun minut kutsuttiin odottelemaan, tiesin että nyt ei ole edellä juosseet lähteneet eli miten käy Tattiksen. Sitten se kuului.... nimittäin toimitsijan radiopuhelimesta että kaikki ykkösen koirat lähtivät ja kaikki palasi!!! :-O. Ei voi olla totta...se sitten siitä.

 Kun juoksuosuus saatiin ohi (lopulta vain yksi voittajaluokan koira juoksi kaikki pätkät) ja palattiin A-pisteelle, niin siellä oli fiilikset aika vit.....us painotteiset :-). Ykkösen koirista ekana lähtenyt oli lähtenyt hyvin samoin Tatzin edelle Halla oli lähtenyt ja niin lähti Tatzikin hyvin. Ekan ja Tatzin lähetysaikojen väli oli siis 6 minuuttia. Kun puoli minuuttia oli mennyt (eli koiraa ei saa enää lähettää uudelleen jos se on tuon ajan jälkeen palannut) ja Pete käänsi selkänsä siirtyäkseen reppunsa luo, oli tuomari sanonut että koirat palaavat takaisin. Sieltä ne kolme narttua olivat juosseet peräkanaa ja vielä oikein nätisti siinä järjestyksessä kuin olivat lähteneet eli Tatzi tuli nätisti jonon perässä. Aika sopisi siihen että ekana lähtenyt on juossut B-pisteeseen ja kääntynyt sieltä takaisin kun ei ole toista ohjaajaa löytynyt, siitähän lähtee jäljestyspätkä. Tatzi oli niin lähellä Peten päätyä että sen oli helppo kääntyä perään ja tulla takaisin, tosin olisi tuo voinut kääntyä perään pidemmälläkin. No nyt on kisat kisattu tältä vuodelta ja saas nähdä mitä sitten ensi vuonna tehdään. Kevät menee ainakin pentujen kanssa joten kisakalenteria voi katsastella syksyllä. Eiköhän tässä kuitenkin treenejä jatketa :-)

 Tänään oli sitten viestikisan korkkauksen vuoro ja huonoin tuloksin :-(. Koe aloitettiin viestiosuudella ja kisa oli ykkös- ja kakkosluokan koe, paikalla 9 koirakkoa. Kakkosluokan koiria oli kaksi ja loput olivat ykkösen koiria. Onnekseni sain numeron 1 eli pääsisimme heti kakkosluokan koirien perään. Tätä toivoin sillä luotin siihen, että kakkosen koirat juoksevat eka taipaleen helposti ja Tatzille ei tule pitkää odotusaikaa. Rata oli koko matkan polkua ja siis ratana helpon tuntuinen. Eka kakkosluokan koira lähti ja yli puolen minuutin kuluttua tuli takaisin (puoli minuuttia kun on kulunut on peli siinä eli ei saa käskeä koiraa lähtemään uudelleen). Syke nousi.....minulla! Toinen koira oli lähtövalmiina ja jes, sinne lähti. Ei ole totta, sekin palaa takaisin yli puolen minuutin kuluttua. Syke nousee entisestään! Meidän vuoro on seuraavana ja palanneet koirat menivät edestä pois. Tatzi siinä vähän ihmetteli, mutta vaikutti siltä että tietää mitä on tekemässä. Seuraamispätkän vein irti, kuten aina treeneissä (mietin tätä vienkö kisassa kytkettynä, mutta päädyin samaan tyyliin kuin harjoituksissa) ja se meni ihan hyvin, samoin odotusaika. Sain jopa hyvin ajoitettu tuloni lähtöviivalle, sillä kun koiran käskin istumaan niin sanottiin aikaa olevan puoli minuuttia (koiran on lähdössä oltava puolta minuuttia ennen ja odotettava se aika rauhassa). Kun sanottiin "aika", niin annoin normi käskyn ja sinne Tatzi painoi varman oloisena. Tuomari sanoi kun puoli minuuttia oli mennyt ja aloin hiljoksen poistua lähetyskohdasta. Syke oli varmaan 200!!! Tää on ehdottomasti kauhein laji :-). Ja ei hel...ti näen että jotain sieltä metsästä vilahtaa ja niin Tatzi tulee takaisin :-(. Peli oli siinä ja koira käytti saman ajan kuin ekat koirat eli käännös tapahtui samassa kohdassa. Ei se mitään, mutta kun tämä käännösputki oli auennut, niin kisa jatkui samaa rataa ja vasta viimeinen koira juoksi A-pisteeseen, harmittavasti se ei vaan tullut sieltä enää takaisin. Kaikki 9 koirakkoa jäivät siis ilman tulosta. Ajallisesti näytti siltä että koirat olivat kääntyneet loivan mutkan jälkeen eteen tulevan puunrunkoa ennen. Se oli ehkä yllättävässä paikassa ja kun eka koira kääntyi, niin ketju oli aikaslailla valmis. Tiesin että meidän kompastuskivi tulee olemaan tämä, jos edellinen koira kääntyy. Ei olla harjoiteltu toisten koirien kanssa ja kääntyminen tuntuu olevan kuin magneetti jos joku kääntyy ekana. Toki harjoittelullahan tuohonkin saa rutiinia :-)

 Mukavaa asiassa oli se, että tuomarit sekä järjestäjät antoivat luvan laittaa koirat juoksemaan, jos halusi. Palasimme tuon puunrungon ohi ja sitten laitettiin numerojärjestyksessä juoksemaan. Tatzi lähti ihan ekana ja se aiheutti nyt ongelmia. Tosin saattelin vähän matkaa ja niin Tatzi meni Peten päähän. Siellä oli onneksi ollut ruhtinaallinen vastaanotto :-). Näin saimme päättymään hyvin tämän kokeen.

 Tänään oli siis toinen voittajaluokan hakukokeemme ja paikkana Padasjoki. Oli aika makoisaa kun koe alkoi vasta kello 10 ja ei tarvinnut lähteä ajelemaan aamuvarhaiseen. Aamu oli sateinen, mutta onneksi sade heltisi kun suoritukset alkoivat. Voittajaluokan koirakot aloittivat tottelevaisuusosuuden ja olin numerolla 4 eli Tatzi olisi ekana paikallaolossa. Kenttä oli nurmikenttä, mutta onneksi siellä ei ollut lätäköitä ja nurmi vain oli märkää. Ilmoittautumisen jälkeen vein Tatzin paikalloloon ja se tuntui olevan suht hyvässä vireessä. Paikallaolo meni hyvin ja kun hain koiran niin se vaikutti taas siltä että aloittaa sen pienen pelleilyn eli tökkii kuonollaan vasenta kättäni. Tätä on esiintynyt parissa viime kokeessa ja se tuntuu olevan vähän sellaista pientä kokeilua voiko niin tehdä ja rikkoo seuraamisen. Päätin jo aikaisemmin että nyt puutun asiaan. Onneksi siis olimme ekana paikallaolossa ja huomasin mitä tuleman pitää. Piilolla vähän tsemppasin koiraa ja otin sen sitten sivulle (toinen teki tällä välin eteenmenoa), josta muutaman askelen seuraaminen. Heti siinä jo Tatzin asenne oli vähän jännä, joten nopea napautus sormilla niskaan taisi vähän palauttaa koiran maan pinnalle. Tuomari ei tätä tietenkään nähnyt. Menimme aloituskohtaan ja nyt oli seuraaminen taas tiivis ja kehuin vähän matkalla. Kokonaisuudessaan seuraaminen meni hyvin ja paikka säilyi, tosin vielä siinä saisi olla sitä jotain. Liikkeestä istuminen ja maahanmeno sekä luoksetulo meni ok. Näistä kaikista arvosana erinomainen (siis myös seuraaminen). Juoksusta seisominen ok, mutta sitten luoksetulo tultiin niin kovaa että törmäys tuli (toinen jalkani siirtyi väkisin) ja arvosana tippui erittäin hyvään. Tasamaanouto meni ok, mun mielestä luovutus oli vähän vino, mutta ei tästä huomautettu. Hyppynoudossa kapula lensi vöhän oikealle ja Tatzi hyppäsi loistavasti. Takaisin se tietenkin sieltä oikealta hyppäsi viistosti ja luovutus oli selkeästi vino, arvosana erittäin hyvä. Estenouto meni nyt ihan hyvin (erinomainen), ehkä siinä kuitenkin oli pientä varovaisuutta (johtuiko edellisessä kokeessa sattuneesta tipahduksesta) kuitenkin erinomaisella tiiviillä luovutuksella :-). Eteenmeno oli vauhdikas ja maahan meni nopeasti, vähän jalat lipsuivat nurmella :-). Erinomainen tuli myös siitä ja samoin paikallaolosta. Tottispisteet olivat yhteensä 98.

 Maasto-osuuksista me aloitimme ensin esineruduulla. Alue oli kallioinen männikkö, mutta selkeä kulkuinen. Tatzi liikkui todella hyvin ruudussa ja löysi aika nopeasti kaksi esinettä. Sitten ei vain kolmatta löytynyt vaikka koko alue tuli läpi käytyä, mutta siitä esineestä ison kiven takaa ei tullut haju nenään. Esine oli kutakuinkin keskellä ja noin 20 metriä lähetyslinjasta eli piti olla suht helppo. Erinomaisesta työskentelystä meitä kuitenkin muistettiin 23 pisteen verran.

 Aika nopeasti pääsimme henkilähakuun (esineet ja haku pyörivät samaan aikaan) ja sinne oli kävelymatkaa jonkin verran. Alue näytti aika helpolta eli kuusikkometsää ja toisella puolen oli pientä nousua sekä radan keskivaiheilla jonkin verran kivikkoa. Oikea etukulma oli aika aukea ja laitoin sinne ekana, kun Tattis sinne niin nuuskutteli ja pian sieltä tultiinkin rulla suussa. Näytölle mentiin ok ja piilo oli pressuista tehty kotamainen piilo, jota Tatzi kyllä mielestäni vähän kummasteli kun sinne menimme. Ei siis mennyt tökkimään eikä lähelle ihmettelemään mistä maalimies tulee, kuitenkin meni näytöllä piilolle asti :-). Jouduimme lähtemään takaisin keskilinjalle ennenkuin maalimies pääsi kömpimään ulos (tuomari kehotti palaamaan kun ulospääsy kestää kauan!). Tämä vähän harmitti kun koira ei nähnyt maalimiehen nousevan piilosta, kuuli kyllä. Laitoin toiseen etukulmaan ja sinne tuli syvä pisto. Tyhjiä pistoja taisi tulla 5 tai 6 peräjälkeen. Yksi saattoi mennä taaksepäin oikealla puolen, kun kutsuin tuli Tatzi vähän takaa tai sitten olin edennyt liian nopeasti (tosin epäilen). Yksi pisto oli mielestäni vähän lyhyt, mutta en korjannut sitä. 150 metrin paikkeilla tai vähän yli oli toinen maalimies samanlaisessa pressukodassa vasemmalla puolen ison kiven takana (todella ison). Piilo oli jännästi vielä montussa. Ilmaisu ok ja näytölle mentiin vähän ehkä hitaasti tosin olihan se ylämäkeä vai johtuiko se taas siitä kummallisesta piilosta. Paikka oli jännä sillä Tatzi ei taaskaan yrittänyt mennä lähelle ennenkuin menin irrottamaan liinaa. Se ei siis ollut sillälailla kaukana, mutta normaalia kauempana ja tälle piilolle nyt ei kovin helposti edes päässyt. Jälleen maalimiehen nouseminen jäi näkemättä :(. Tyhjiä taisi tulla sitten kolme ja 250 metrin paikkeilta nousi viimeinen maalimies oikealta avopiilosta. Nyt oli näytölle meno vauhti jo ihan toista ja sain kunnon juoksupätkän :-). Irrottaessani liinaa taisi Tatzi käydä vähän katsastamassa lähemmin maalimiestä, mutta onneksi niin kiven takana ettei tuomari nähnyt. Tuomari tykkäsi Tatzin työskentelystä ja saimme henkilähauta täydet 170 pistettä. Maastosta yhteensä siis 193 ja kokonaispisteet 291 eli ykköstulos ja se oli meille toinen sellainen.

 Oma mielipiteeni henkilöhaun työskentelystä: oli kauniita tyhjiä pistoja, mutta ei kaikki olleet sitä parhainta Tattista. Kaikki ei niin täydellisen suoria ja treeni jos olisi ollut olisin varmasti korjaillut joitakin. Kutsuttaessa Tatzi tuli hyvin, mutta oli vähän sellaista karkailun meininkiä eli ei ihan tultu sivulle vaan vähän edistettiin jo toiselle puolen lähetykseen, sain olla tarkkana tämän kanssa. Rullan tuonnit olivat eteenpäin :-), jopa etukulman vaikkakin korjasi suuntansa kun en ollut vielä liikkunut eteenpäin. Kivaa oli että loppuun asti mentiin samaa tahtia eikä pistot heikenneet loppua kohden. Nyt taisi olla tämän vuoden hakukisat tässä ja katsotaan ensi vuonna lisää :-)

 Viikko sitten soittelin hakukokeisiin paikkoja ja saimme paikan vajaaseen kokeeseen, joten tämä oli vähän tällainen tavallaan "nopea" lähtö. Matkaa tuli ihan riittämiin (230 km) ja aamuvarhain lähdimme liikeenteeseen. Matkan aikana nähtiin vain yksi hirvi ja sekin onneksi ylitti tien sen verran kaukana, että ehdin hyvin jarruttaa ja ajella hiljakseen odottaen lisää perässä tulevia kavereita, joita ei sitten tullutkaan. Kummasti taas silmät kirkastuivat tuon näyn jälkeen :-). Perille saavuttiin hyvissä ajoin ja kentällä oli kokoontuminen. Sen verran tiesin etukäteen että maastoilla aloitetaan ja pääsisin siis ajoissa pois jos ei sujukaan toivotulla tavalla. Tosin olo oli aika luottavainen, kun ainakin viimeistelytreeni sujui loistavasti. Luottamus vaan alkoi rakoilla kun aloin kuulla hakualueesta :-O ja kun näin tottiskentän! Kysyinkin paikan päällä varovasti, että tässäkö on kenttä? No siitä myöhemmin lisää.

 Arvonnassa sain kolmosluokkalaisist viimeisen numeron ja kaksi siis käväisi ennen meitä radalla. Eka koiran tullessa pois valkeni jotakuinkin millainen on alue. Pusikkoa/ryteikköä ja sitä riitti koko radan mitalta. Ja tytöt hei (siis meidän treeniryhmäläiset), meidän "pusikkotreenit" ovat olleet hyviä!! Meidän alueet eivät ole pusikkoa vaan TIHEÄÄ METSÄÄ, tämä oli PUSIKKOA ja RYTEIKKÖÄ! Alueelle mentiin jonkin matkaa märkää ja upottavaa (hyvä kun pääsin vaelluskengillä) aukkoa pitkin ja siinä oli jotain korkeaa aluskasvillisuutta (jotain jännää pensasta). Koko pohja oli alueella oli aika märkää ja jotenkin suopohjaista. Etumerkit näkyivät ja etukulmat, siihen se sitten melkein loppuikin. Aloitin vasemmasta etukulmasta ja Tatzi kävi etukulmassa asti tullen menoreittiä takaisin (varmaan vielä empi lähteä etenemään pusikon läpi). Oikeaan etukulmaan ja taas meni perille asti pomppien. No ne tuli ainakin kunnolla tarkastettua. Noin ehkä kymmenen metrin päästä oli parempi kohta lähettää uudelleen ja laitoin vasemmalle. Vasen puoli näkyi paremmin paikka paikoin ja koiran eteneminen tai paremminkin pomppiminen ja se että miten Tatzikin pomppi sivulle ja taas toiselle sivulle kun ei piikkisuoraan voinut kunnolla edetä. Kuitenkin pistot olivat suoria (tai siis meni loppuun asti suoraan pomppien, minkä kykeni) ja syviä. Tältä pistolta sitten lähti hyvin etenemään rataa ja tulikin hetken päästä rulla suussa. Näytölle Tatzi lähti sellaista vauhtia kuin tuossa maastossa voi ja itse pysyi kohtuu hyvin perässä, kun raivasi pientä koivikkoa ja puskaa käsillä edestään. Maalimies oli kiven takana laatikossa ja Tatzi hyppäsi kivelle, jonne minäkin hirveää kyytiä rykäisin perään ja otin nopeasti koiran hallintaan. En meinannut löytää keskilinjalle takaisin ja tuomari ohjailikin takaapäin mihin mennään :-). Sitten oikealle lähetys ja sinne taas koira pomppi ja hävisi näkyvistä. Kuuntelin että lähti taaksepäin joten kutsuin aika nopeasti pois. Vasemmalle lähetys ja se meni hyvin eteenpäin. Tässä kohtaa koiran näki ainakin jotenkin (kannon päältä kun vilkaisin). Kutsuin ja oikealle lähetys jälleen taaksepäin. Alueella ei ollut paljon hyviä lähetyskohtia, joten heti kun sellainen (edes vähän matkaa selkeä, muutaman metrin) tuli niin piti pysähtyä ja kutsua koira. Laitoin vasemmalle ja sinne upposi hyvin ja sitten eteenpäin. Seltä tultiinkin taas rullan kanssa puskasta. Näytölle jälleen haravoiden :-). Tämä oli myös umpipiilo ja nyt olin itsekin rauhallisempi, kun menin piilolle enkä hätiköinyt. Tatzi vei näille molemmille vasemman puoleisille piiloille niin suoraa reittiä kuin ikinä tuossa maastossa pystyi vaikka tulikin eri reittiä rullan kanssa. Tässä vaiheessa pidimme keskilinjalle juoma/lepotauon. Aikaa oli kulunut reilu 9 minuuttia ja oltiin noin parissa sadassa metrissä. Tästä uutta intoa saaden jatkoimme matkaa ja lähetin siitä kohtaa heti oikealle Heitin oikealla jalalla pusikkoa pois edestä ja koira sinne! Tästä tuli upea pisto (äänestä päätellen ;-) ja annoin edetä pitkään kun kerran sinne oli mennyt ja eteenpäin työskenteli. Kovien kehujen saattelemana kutsuin koiraa. Vasemmalle ei tullut sitten ihan niin hieno pisto vaikkakin syvä mutta lyhyt ja laitoin uudelleen, nyt osu ja uppos. Sieltä jälleen kutsuin ja sitten pahemmalle puolen eli oikealle. Taas hieno pisto (jälleen rytinästä päätellen) ja sieltä tultiinkin hetken päästä rullan kanssa, mutta Tatzi tuli vähän mun edestä eikä nähnyt meitä vaan paineli toiselle puolen. Tässä siis havainto alueesta ja sen tiheydestä, keskilinjakaan ei ollut kovin selkeä. Sanoin varovasti "täällä" jolloin koira korjasi suuntansa. Viimeinen näyttö oli myös mallikas ja tämä oli avopiilo (maalimies makasi naamioverkon alla). Viimeinen löytö oli noin 270 metrissä. Ei helvatti sentään.....me selvittiin siitä radasta jopa ihan mallikelpoisesti! Laskujeni mukaan tuohon matkaan tuli 11 pistoa, jos nyt kaikki lähetykset muistin. Kuuntelimme sitten arvostelua. Maalimiehistä tuli tietysti täydet eli 100 pistettä ja ilmaisuista kahdesta täydet, mutta ekasta vähennettiin piste, kun en antanut koiran näyttää löytöä kaikessa rauhassa vaan hätiköin sen luo samantien. Muilla maalimiehillä toimin rauhallisemmin ja koirakin oli muuten parempi, ekalla se heti vilkuili mua kun rynnin sen perään kivelle. Ilmaisusta siis pisteitä 29 ja sitten työskentely.... tässä vaiheessa tuomari totesi että hän ei ala hiuksia halkomaan tällaisella radalla, kun koira liikkui erinomaisesti ja oli hyvin hallittavissa, lähtien sinne mihin lähetettiin. Irtosi syvälle ja suoraan, lukuunottamatta paria pientä taaksepäin työskentelyä (kutsuin näiltä nopeasti pois, kun kuulin) ja näistä hän ei niitä hiuksia halo, joten työskentelystä täydet 40 pistettä. Se siis tarkoitti sitä että tuolta pusikosta me rämmimme 169 pistettä!!! :-D

 No asiat ei ehkä sen paremmaksi muuttuneet kun kisa eteni....nimittäin maaston suhteen. Tuomari ilmeisesti jostain tiesi minun olevan kauempaa, kun esinruutuun mennessäni hän tokaisi että täällä rannikolla on maastot tällaista vaikeakulkuisempaa ryteikköä ja pusikkoa. Eipä siihen voinut kuin nauraen tokaista että niin näyttää olevan. Ja ei helvati sentään, se esineruutu oli hakualeen kupeessa, muutamilla puilla varustettuna ja sitten sitä korkeaa kummallista puskaa. Niin ja tietty ne hakkuujätteet siellä maassa :-O. Lähetyslinja ei ollut selkeä ja yhdestä kohtaa sai jopa mennä ruudun puolelle laittamaan kun ei muuten ollut mahdollista. Ajattelin saman tien että laitan koiran lähimmästä reunasta ja katson mitä tapahtuu. Sinnehän se pomppi kohti oikeaa takakulmaa. Pomppien löysi jostain esineenkin kun tuli kohta se suussa mun luo (ei havaintoa mistä sen otti). Siirryin eteenpäin reilusti ja Tatzi pomppi eteenpäin. Pomppien tuli taas hetken päästä esineen kanssa, jälleen ei tietoa mistä sen otti kun koiraa en silloin nähnyt. Tuodessaan ja pomppiessaan vielä sai kepin kylkeensä (onneksi paksu ja iso ettei sattunut pahempaa vahinkoa), mutta esine pysyi onneksi suussa ja liivit paikoillaan vaikka näytti siltä että ne takertuu kiinni. Laitoin vielä enemmän vasemmalta seuraavaan pistoon ja sitten Tatzi pyörikin jonkin aikaa pomppien vasemmassa reunassa. Kun tuli pois niin laitoin tarkastamaan vasemman etukulman, ei esinettä. Sitten vaan laitoin kohdasta mistä oli hyvä laittaa ja toivoin että viimeinenkin esine löytyisi, mutta ei vaikka Tatzi kuinka pomppi :-). Esine oli keskellä aika edessä hakkuujätteiden takana ja Tatzi ei ollut käynyt edes lähellä. Tuomari piti Tatzin pomppimisesta 21 pisteen verran (esineet 12 ja työskentely 9), joten maastosta pomppi meille huikeat 190 pistettä!

 Viimeisenä se tottis ja palataanpa siihen kenttään. Se oli siis heinäpelto mikä oli niitetty ja ne heinät lojuivat kasoina siinä pellolla! Sitten oli vielä satanut ja tuollaiseen jää märkä aika hyvin, joten tiesin että tottis ei ole tänään meidän juttu. Aloitimme paikallamakuulla, missä ei huomautettavaa. Seuraamisessa Tatzia häiritsi nuo heinäkasat ja "kenttä" oli itsellekin raskas. Voisi sanoa että tottiksessakin melkein pomppiminen jatkui :-). Eka suora vielä menikin, mutta jo hitaan kävelyn osuudessa Tatzin ote herpaantui ja se vilkuili eteenpäin melkein koko ajan. Sitten j-koukku tehtiin märkään pohjaan ja se seuraaminen oli kamalaa, kun niitä tassuja piti nostella, pysähdys kuitenkin ok (tein sen kuivahkoon kohtaan). Henkilöryhmä meni huonosti kahlatessa...ei vedessä vaan heinässä ja tässä tuli pientä jätättämistä ja arvosanaksi saatiin seuraamisesta tyydyttävä. Liikkeestä istuminen sujui hyvin ja siitä arvosana erinomainen. Maahanmeno oli hyvä ja luokstulo ei ollut loppuun asti nopea, mutta saatiin erinomainen. Seisomisessa oli ottanut kolme askelta käskyn jälkeen, luoksetulo oli parempi ja saatiin arvosana erittäin hyvä. Tasamaanoudossa oli iso ja paksuvartinen kapula, siis tosi paksu. Sitä oli hieman vaikea heittää, mutta lentihän se. Tatzi meni suht hyvn kapulalle ja joutui ottamaan kunnon otteen että sai kapulan suuhunsa, jonka vuoksi tuontivauhtikin hidastui koko matkalle raviin sekä luovutus oli normaalia kauempana, muistaakseni tästä tuli tyydyttävä. Hyppynouto meni hyvin ja kapula ei edes kadonnut heinikkoon, arvosana oli erittäin hyvä. Sitten tapahtui meille työtapaturma. Tatzi lähti a-este noutoon ja meni yli ihan ok, ehkä hivenen hitaasti mutta ongelmitta. Aika nopsaan kuulin koiran kiipeävän takaisin ja sitten näinkin vain osan päätä ja kuulin rymähdyksen! Tatzin jalat olivat liukuneet ja paiskautui esteeseen valuen alas. Voi helskatti sentään, säikähdin itsekin ja mun pieni koira kurkistaa sivusta ja katsoo mua ja sen jälkeen estettä. Mun hermo vaan piti (en tiedä miten?), mutta en antanut mitään käskyä vaan odotin ja toivoin että se raukka antaisi periksi ja tulisi sivusta pois. Mutta ei kun pikkutyttö päätti kiivetä ja eihän se vauhditta onnistunut vaan taas liukui. Alkoi tahtojen taistelu ja Tatzi kävi vilkuilemassa esteen ohi mua ja taas esteen taakse yrittämään. Painoin pään sivuttain ja en katsonut koiraan. Lopulta se itsekin tajusi, ettei onnistu ja tuli esteen ohitse pois, yritin näyttää sille hyväksyntäni. Kehuin luovutuksen jälkeen reippaasti että eteenmeno vielä onnistuisi. Tatzista näki että liike ei mennyt oikein ja yritin omalla olemuksella nollata tilannetta. Arvosanaksi tuli valitettavasti puutteellinen ja tuomari sanoi ohjaajan hermon hyvin pitävä kun ei antanut lisäkäskyä :-). No eteenmeno meni oikein mallikkaasti ja siitä saatiinkin sitten erinomainen. Loppupisteiksi tuli kuitenkin 83 ja se riitti ykköstulokseen, 273 pistettä. Tuomari totesi loppupuheessa että a-este ei ole nykysääntöjen mukainen, mutta kun ei siihen enää tässä vaiheessa saatu pintaa vaihdettua. Estettä ei siis oltu päällystetty millään ja sateella se oli erittäin liukas. Tottiksen jälkeen juoksimme a-esteen ja tein vielä noutona, eikä onneksi kammoa näyttänyt jäävän, mutta sen taitaa nähdä vasta sitten seuraavassa kisassa.

 Johan oli siis reissu ja tyytyväinen saa olla. Tatzi oli kolmesta voittajaluokan koirasta ainut joka sai tuloksen ja vieläpä ykköstuloksen. Järjestelyt toimivat hyvin ja porukka oli mukavaa. Hiukka noi maastot kaikilta osin olivat erilaisia, kuin mihin sitä on tottunut :-). Harmittamaan jäi hyvän maaston jälkeen tuo tottiksen epäonnistuminen tai lähinnä a-este, mutta jospa se sujuisi jatkossa ongelmitta.

 Mun täytyy ny alkaa henkisesti valmistautumaan huomiseen ja töihin palaamiseen. Aika depismäinen olo, mutta pakko kait se vaan on mentävä. Tähänkö tämä meidän kaikkien vapaus nyt loppuu ja töiden mukaan treenaillaan ja kirjoitellaan jos jaksetaan :(

 Lähdimme perjantai aamuna ajelemaan kohti Oulua, tarkoituksena mennä ensin purkamaan tavaroita majapaikkaan ja sitten vasta kisakeskukseen (Äimäraution ravirata) hoitamaan tarkastukset sun muut alta pois. Iltapäivällä oltiin perillä muutaman mutkan kautta ja majapaikkana meillä oli vallan loistava lennoston tukikohta. Iso kiitos Marjalle ja Matille majapaikan järjestämisestä. Samaisessa majapaikassa asustelivat myös Ismo ja Tarja sekä Sirpa ja Timo. Tavarat purettiin ja kauppalistan teon jälkeen suunnattiin autot kohti kisakeskusta. Eläinlääkärin tarkastukseen saatiin sitten jonotella melkein tunnin verran ja tarkastuksen jälkeen oli mahdollisuus tutustua koiran kanssa tottiskenttään (ensimmäistä kertaa minun käymissä kisoissa myös kansallisten lajien koirilla tämä mahdollisuus). Tehtiin pieni treeni ja otettiin leikkien liikeitä skeä luoksetulot ja esteet. Esteet olivat tuliterät ja a-este oli päällystetty kauttaaltaan kokolattiamatolla, näissä ei ongelmia. Eteenlähetys lopuksi palkalle (patukalle, ruokaa ei saanut käyttää) ja se oli siinä. Harjoitus meni hyvin ja Tatzi vaikutti oikein hyvältä.

 Lauantai aamuna oli aikainen herätys ja kello kuusi aamulla oli arvonta kisakeskuksessa. Minä nostin meille suoritusvuoroksi numero 4 eli ihan hyvä. Jäljellä aloitettiin ja emme joutuneet hirveitä aikoja odottelemaan, kun meidät tultiin laittamaan hommiin. Olin tietenkin katsonut ja suunnitellut lähetyspaikan valmiiksi ja meille sattuikin hyvä, selkeä jana. Tatzi vaikutti vireältä ja eikun lähetykseen. Kun annoin käskyn, niin Tatzi lähti etenemään vauhdilla ja aivan loistavasti kohti takamerkkiä! Aivan lopussa sai hajun jäljestä siten, että koukkasi vähän vasemmalle ja kääntyi ajamaan jälkeä oikealle. Katsoin rauhassa kääntyykö koira vai jatkaako vain siihen suuntaa, kuten sitten teki. Meidät huudettiin takaisin janalle eli takajälki. Kutsuin koiraa ja se kääntyi heti takaisin ja vaihtoi suuntaa. Kerrankin meidän jana onnistui hyvin, huolimatta tuosta takajäljestä, ei ollut mitään epäröintiä etenemisessä eikä jäljen otossa. Aamukastetta oli vielä joten jälkeä mentiin normaalia vauhdikkaammin ja jopa jarruttelin menoa. Ekan keppi mentiin vierestä, kun se oli heinittyneellä tiellä (ylitettiin siis tie), mutta minä näin sen. Vähän minä ihmettelin, kun Tatzi teki kulman hyvältä metsältä sellaiseen pieneen kuoppaan (edessä jatkui hyvää metsää) ehkä johonkin vanhaan hiekkakuoppaan ja taas sieltä risukon läpi kosteaan metsikköön. Koko ajan koira jäljesti eli olimme oikeassa. Suoran jälkeen tuli kulma ja sitten Tatzi ilmaisi kepin. Jälki jatkui ja taas löytyi keppi, harmikseni se oli neloskeppi eli yksi puuttui välistä. Yritimme lähteä paikkaamaan, mutta ilman tulosta. Niinpä ei auttanut mennä kuin luovuttamaan kolme keppiä ja niin oli muutkin siihen asti tehneet. Kepistä meni 10 pistettä ja takajäljestä 2 pistettä, saatiin siis 38.

 Toinen tuomari oli jo seuraavassa pisteessä, joten päivä tulisi menemään aika jouhevasti. Pudotetun esineen nouto oli se seuraava osio. Rata oli mäntymetsässä ja alkumatka oli kangasmaastoa siitä siirtyen pikkuhiljaa suopursu alueeseen. Radan läpi meni viistosti pieni oja, ei siis mikään valtava. Rata oli siten että alkupisteeseen käveltiin pitkä matka ja päätepiste oli autoja kohti, siis koirat lähetettiin poispäin autoista hakemaan esinettä. En ole ihan varma oliko Tatzi tässä vaiheessa oikein täysillä mukana, mutta ei vaikuttanut mitenkään erikoiselta. Alkupätkä "seuraamisessa" meni ihan ok, mutta kun alkoi tulla vaikeampi kulkuista  pohjaa, niin mukana kulkeminen alkoi olla hyppimistä ja kerran koira kävi jopa minun toisella puolen. Lähetyspisteessä Tatzi kuitenkin tarkkaavaisesti katsoi kohti menosuuntaa ja luvalla lähti vauhdilla etenemään. Radalla ei koiraa kovin pitkälle näkynyt, joten ei muutakuin odottelemaan. Jonkun aikaa menikin, kunnes tuomarin liikehdinnästä päättelin että koira on tulossa ja niinhä se alkoi suopursujen keskellä vilahdella. Näky oli kyllä aika järkytys, kun koira tuli kokonaan esiin ja ilman esinettä! Pää löi tyhjää, kun Tatzi juoksi suoraan sivulle ja eka ajatus oli että heti uudestaan. Meille ei ole näin koskaan kisoissa käynyt, joten ajattelin vain yrittää uudelleen. Tatzi lähti, mutta nyt se oli epävarma ja kääntyikin katsomaan minua, kunnes jatkoi itse eteenpäin. Jälleen koira katosi ja pidin peukkuja pystyssä, kunnes tuomari huusi että kutsu koira pois se juoksentelee aivan muualla kuin radalla. Menin sitten kysymään että mitä siellä tapahtui, niin Tatzi oli jo ekalla kierroksella painunut kesken kaiken vasemmalle umpimetsään juoksentelmaan ja hävinnyt sinne!! :-O. Koira joka ei ylimääräisiä hömpöttele. Lähtö oli sellainen, että en edes osannut odottaa muuta kuin rutiini suoritusta. No se oli sitten siinä ja 20 pistettä menetetty. Tässä vaiheessa tuli savu korvista ja sanoin muille että keskeytän. Miksi silloin, kun tällaisia ei osaa edes odottaa niin tulee jotain ja vallankin kun pudotettu on mennyt hyvin kesäkuun takkuamisen jälkeen (epäröintiä lähdössä mutta ei muuta ja sellaisesta ei ollut lainkaan ekalla lähetyksellä kyse). Vähän aikaa mietiskeltyäni ajattelin kokeilla loppuun asti ja halusin nähdä lähinnä miten haku menee.

 Tarkkuusruutu oli kuivalla mäntykankaalla ja esine aikalailla keskellä jäkälissä piilossa. Esine oli metallinen paksu rengas ja siinä ei ollut ongelmia, pisteitä täydet 20. Esineruutu seuraavaksi ja sekin sijaitsi kuivalla kankaalla. Alue laski alaspäin alussa, mutta vain vähän ja puusto oli aika harvaa. Meidän aikana tuuli pyöritti aika voimakkaasti ja lähetin oikeasta reunasta (en ihan rajalta). Tatzi eteni hyvin taakse ja ei mennyt kauaa kun esine löytyi. Toinen lähetys keskipaikkeilta ja Tatzi löysi jälleen nopeasti esineen. Nämä esineet olivat kokolattiamaton palanen ja lasten kenkä, hyvän kokoisia siis. Seuravaaksi siirryimme vasempaan reunaan ja siellä Tatzi pyöri kauan, aina se juoksi ja kääntyi yhtäkkiä. Ajattelin että se ei vaan löydä esinettä. Jonkin ajan kulutta siirryin keskemmälle ja koirakin siirtyi etsimään muuta aluetta. Mieltä loppui aika kuitenkin kesken ja viimeinen esine oli aivan oikeassa etukulmassa alueen rajalla. Meidän osalta ekassa lähetyksessä tuuli kävi niin ettei koiralla ollut mitään mahdollisuuksia saada hajua ja sen jälkeen ei koira oikeassa reunassa lähellä etulinjaa käynytkään. Pisteitä saatiin kuitenkin 22 hyvästä työskentelystä ja tietty niistä kahdesta esineestä :-)

 Henkilöhaku oli vimeisenä ja nyt odottelin sitten jännittäen että tuleeko tässä vihreitä meille. Keskilinja oli selvä eli metsäautotie ja oikea puoli oli tiheää kuusikkoa, ehkä vähän märkääkin pohjaa. Tuolta puolen ei koiran työskentelyä nähnyt eli koiro hävisi aika nopeasti tiheikköön. Vasen puoli oli alkumatkasta kuivaa männikköä (suht tasaista) ja radan lopussa muuttui aukeammaksi heinikoksi ja joku tien tapainenkin siellä meni pitkittäin, myös vähän jotain pajukkoa. Aloitin oikealta puolen ja Tatzi lähti hyvin kohti etukulmaa. Äänesti päätelleen koira kääntyi aivan oikeaan suuntaan ja minä odottelin jonkun aikaa, kunnes kutsuin koiraa pois. Hetken kulutta se tulikin näkyviin rulla suussa, joten eikun näytölle. Tatzi lähti vauhdilla ja vähän jouduin jarruttelemaan, sillä eteenpäin ei kovin hyvin nähnyt. Maalimies makasi kyljellään ojassa ilman peitteitä. Tällä näytöllä Tatzi ei vienyt aivan suoraan maalimiehelle vaan hiukan "selvempää" reittiä kuitenkaan mitenkään erikoisesti poikkeamatta suunnasta ja hyvin varman oloisena loppuun asti. Maalimies oli siten että sen näki vasta kun meni aivan lähelle. Seuraava lähetys vasempaan etukulmaan ja tässä Tatzi teki huonon piston eli kääntyi ennen aikojaan etenemään rataa. Kutsuin pois kun oli ehtinyt mennä vähän matkaa ja laitoin uudelleen samalle puolen hiukan eri kohdasta. Nyt Tatzi teki suoran piston, mutta kääntyi tarkastamaan etukulman kääntyen kuitenkin sen jälkeen etenemään rataa. Kutsuin etenemisen jälkeen pois ja laitoin jälleen oikealle puolen. Sinne mentiinkin sitten suoraan perälle ja jälleen rasahduksista päätellen rataa eteenpäin. Annoin olla koiran siellä aika tovin ja kehuin kovasti kun Tatzi tuli pois aikalailla radan loppupäästä. Vasemmalle jälleen ja nyt oli taas vähän lyhyt pisto mutta en jäänyt korjaamaan ettei aika lopu. Tatzi ilmeisesti sai hajun maalimiehen jäljistä, kun eten nopeasti radan loppupäähän ja sielt katosi syvälle. Näin sadan metrin kyltin mutta olin siitä noin 30 metrin päässä, kun Tatzi tuli aivan takalinjaa ja sitten minua kohti keskilinjaa rulla suussa. Mun sydän hakkas ehkä miljoonaa, kun maalimies oli vasemmalla ja mä olin jäänyt töpeksimään keskilinjalle enkä uskaltanut edetä riittävästi radan loppua kohde. Koko ajan päässä hakkas että mihinköhän koira mut vie, kun lähtee varmaan ensin keskilinjaa eteenpäin. Niinhän siinä kävi että keskilinjaa mentiin ja sitten takana Tatzi poukkas metsään ja heinikkoon lähtien viemään mua viistosti oikealle. Luulin että se vie mut radalta yli, kun näin matkalla yhden krepin (ne oli mustia joten eivät todellakaan näkynyt kauas) ja mun mielestä se oli sivukreppi (kuten olikin). Mua hämäs aivan valtavasti se, että takareuna meni viistosti keskilinjalta katsottuna oikealle. Ei mun auttanut muu kuin vaan juosta koiran perässä ja toivoa että se vie maalimiehelle ja niin se vei. Jälleen hyvin piilotettu umpipiilo ojassa pajupuskassa piilossa. Näyttö oli hyvä, vain radan profiili hämäs mua ja se että maalimies oli vasemmalla, jonne meidän näyttöongelmat ovat ilmenneet. Pisteitä menetettiin 2 ekasta näytöstä, tuomarin mukaan se oli sellaista rynnimistä :-O ja toinen näyttö oli sitten hallitumpi. Työskentelystä lähti yksi piste, en saisi näin hyvin liikkuvaa ja aktiivista koiraa ottaa aina keskilinjalla hallintaan. No se ei ehkä olisi enää hyvin liikkuva jos en ottaisi hallintaan, vaan juoksentelisi sinne sun tänne :-). Pisteet kuitenkin hyvät 78. Maastosta tuli yhteispisteitä vain 157 noiden isojen pistemenetysten vuoksi ja mietin illan menenkö tottikseen lainkaan.

 Aamulla kuitenkin lähdettiin, mutta ehkä se olisi kannattanut jättää väliin sillä tottis ei mennyt hyvin. Keskeytyksen vuoksi suoritusjärjestys muuttui ja pääsin suorittamaan ekana liikkeet. Jouduimme odottamaan kentän laidalla aika kauan kun papereita selvittiin ja suorituskin oli sitten sen mukainen. Seuraaminen oli kauheaa ja siinä tarkkaavaisuus välillä katosi ja jopa paikkakin väljeni välillä (epätyypillistä), täyskäännökset taisi mennä istumisen kautta. Ennen henkilöryhmää alkoi Tatzi tökkiä mua vasempaan käteen ja jouduin siirtämään sitä vähän taaemmas, kuiskasin aika äkäisesti "seuraa". Jostain ihmeestä saatiin seuraamisesta erittäin hyvä. Liikkeestä istuminen onnistui, mutta luulisin että tuossa vireessä oli hidas, arvosana erinomainen. Maahanmeno oli ok, mutta luoksetulo ei sellainen että olisi tullut korvat takana vauhdilla, erinomainen kuitenkin. Liikkeestä seisominen ok ja luokstulo ehkä aavistuksen parempi, muistaakseni erinomainen. Tasamaanouto laukaten molempiin suuntiin, mutta ei muuta! Vauhti puuttui ja arvosana hyvä. Hyppynouto suht ok (vauhdikkaampiakin on nähty) ja arvosana erinomainen. A-esteellä ohjaaja pamautti kapulan keskelle estettä (oli sen verran vi...tus päällä etten enää jaksanut keskittyä koko hommaan), joten uudelleen. Estenouto ei ollut myöskään hyvä ja siinä Tatzi taas vilkaisi esteen päällä eli kuunteli "tuo"-käskyä kuitenkaan pysähtymättä (tätähän on ollut joskus aiemminkin mikä vähän hidastaa hommia), saatiin erittäin hyvä. Eteenmeno oli suht ok, mutta ei sellainen todella voimalla eteen, kuten esim. belgien rm-jälkikisassa, maahan ok ja arvosana taisi kuitenkin olla erinomainen. Paikallaolo erinomainen ja sivulle-nousut meni hyvin. Saimme pisteitä 95, mutta en ole itse tyytyväinen lainkaan meidän tottikseen. Tiedän mitä koira on esittänyt ja nyt se ei sitä todellakaan ollut, mutta tämä oli tuomarin näkemys. Loppupisteet olivat vaatimattomat 252 ja kakkostulos.

 Katsotaan nyt vieläkö jaksetaan, jotain tänä syksynä tehdä. Hakua ainakin treenaillaan ja täytyy vissiin palautustreenitkin vielä tehdä muiden osioiden osalta. Tällä hetkellä ei kiinnosta hirveästi treenailla, mutta jospa se tästä taas lähtee, kun saa väsymyksen pois :-). SM-kisat ei kiinnosta ensi vuodelle, kun meillä tuntuu tämä kirous olevan niiden osalta ja aina sattuu jotain. Kuudennet kisat peräkanaa ja vielä ei olla täysin onnistunutta kisaa saatu, vaikkakin Giran kanssa yksi loistava tulos jäljellä tehtiinkin (olis voinut vielä takajälki jäädä tekemättä niin olis ollut täydellinen ja Gira oli tuossa vaiheessa aika tarkka takajäljen suhteen paitsi juuri SM-kisassa!). Ehkä mun täytyy vielä vaan kokeilla, josko se puuttuva onni (mitä näissä myös tarvitaan) vielä kääntyisi. Ainakin töitä on yritetty tehdä ettei koiran osaamisesta ole kiinni, mutta eihän mikään ole täysin varmaa. Ei muuta kuin leuka alas rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

 Tänään kisailtiin Keski-Suomen Kennelpiirin piirinmestaruuksista palveluskoirakokeissa tai siis osa lajeista kisataan huomenna. Tatzin kanssa osallistuttiin etsintäkokeeseen eikä hassummin mennytkään :-). Päivä oli kuuma pitkästä aikaa ja se vähän huolestutti, mutta pikku-Taateroinen teki sen mitä pitikin ja voitti piirinmestaruuden hyvällä ykköstuloksella samalla saavuttaen käyttövalion arvon etsintäkokeesta.

 Aamulla aloitettiin jäljillä ja saimme arvalla viimeisen jäljen. Janalla Tatzi lähti etenemään ihan ok, mutta hieman viistosti, kuitenkin itse suoristaen. Sitten se otti jäljestä hajun mutta lähti takajäljelle, kun kutsuin ja käänsin, niin Tatzi lähti ihmeellisesti viistosti etenemään ihan kuin janaa eteenpäin ja lopulta jäljesti takamerkiltä viistosti metsään! :-O Janalta vähennettiin kaksi pistettä takajäljestä ja minun jäi kysymättä että menikö jälki viistosti janan poikki. Ilmeisesti ainakin jotenkin koska enempää ei vähennetty ja koira jäljesti viistosti metsään päin. Alkujälki meni kuitenkin aika huonosti, ylitimme jonkin ryteikön ja eka kulma oli jo selvemmällä maastolla. Vasta toisen kulmaan jälkeen Tatzi ilmaisi kepin, joten paha aavistus alkoi, että nyt on jäänyt keppi tai kaksi alkupäähän. Ihmettelin, kun en nähnyt keppiä siinä missä Tatzi makasi ja pyysin näyttämään sitä, no siellä se oli tassun alla ja tosi pieni! Pituutta oli varmasti se 10 senttiä, mutta paksuutta....no joo, mun pikkusormen verran. Onhan me näillä pienillä harjoiteltu, mutta kisakepit....Ei tainnut mennä kuin 50 metriä, kun Tatzi ilmaisi toisen kepin. Tarkkaan se näitä keppejä etsikin :-). Neljännelle kepille tultiin tien viereen, joten arvelin että eka keppi jäi ja yritettiin paikkailla siinä kuitenkaan onnistumatta. Palautin siis ne kolme keppiä ja jäljeltä tästä syystä saimme pisteitä 38 (maks. 50). Viidestä kisaajasta yksi sai kaikki kepit ja muilla sitten jäi keppi tai kaksi metsään. Tarkkuusruutu oli seuraavana ja yllätyksekseni suoritusjärjestys vaihtui jälkinumeroista kilpailunumeroiksi. Me siis kaikki muut maasto-osuudet tehtäisiin ensimmäisenä ja tarkkuuteen jouduttiin melkein heti jäljeltä. Alue oli pienten kuusten keskellä ja siitä läpi meni pieni polun tapainen. Tatzi lähti etsimään ja suoraan sitä polun tapaista ulos ruudusta (kuusten välissä oli sopiva aukko juuri tässä), pyysin pois ja niin se itsenäisesti jatkoi työskentelyä. Esine löytyi aika nopeasti oikealta reunalta keskivaiheilta pikkuriikkisen kuusen takaa. Luovutus ok ja mun kädet oli täynnä roskaa!!! Paniikki etteikö sitä esinettä tullutkaan mukana, meinas iskeä, mutta oli se siellä alla. 5 sentin kolikosta vielä puolet pienempi ulkomaalainen kolikko eli esine oli tosi pieni. Saatiin tästä täydet 20 pistettä. Pudotettu esine oli seuraavaksi ja se meni myös täysin pistein eli 20.

 Tottelevaisuus kentälle suunnistimme seuraavaksi ja olin siis ekana suoritusvuorossa. Kuuma sää vei parhaimman terän koirasta, mutta sellainen suht virheetön suoritus. Tasamaanouto oli jälleen huono eli lähti vähän vetelästi ja tiesin että ravilla tullaan takaisin, niinhän siinä kävi. Muista liikkeistä arvosana erinomainen, mutta tasamaanoudosta hyvä ja pisteet tottiksesta 97.

 Maasto-osuus jatkui ja seuraavaksi henkilöhakuun. Alue oli oikealta puolen männikköä jossa oli paljon maapoteroja (armeijan alueella) ja vasemmalta puolen laski vähän alaspäin "pusikkoon". Lähetin ensin oikeaan etukulmaan ja sinne Tatzi irtosi oikein hienosti jopa yli rajojen. Edellisviikon oli solttupojat ryynänneet koko viikon perjantaihin asti kuulemma hakualueella eli tallausta oli ja vähän muitakin jätöksiä ;-). Kutsuin ja tulihan siihen ihan jopa eteenpäin tarkistamistakin. Toiseen etukulmaan upposi myös hyvin ja lähti äänestä päätellen (pusikko heilui) etenemään. Jonkin matkan päästä kutsuin koiran pois ja laitoin taas oikealle puolen. Tatzi lähti aika nopeaan etenemään ja hävisi jonnekin pidemmälle rataa. Hetken kuluttua tuli rullan kanssa ja minä olin tässä vaiheessa noin puolessa välin rataa. Näytölle mentiin kovaa ja suoraan, myös hallinta ok. Maalimies oli maapoterossa vanerikansi päällään, mutta tätä ei oltu mitenkään "naamioitu". Pieni juomatauko keskilinjalla ja sitten jatkettiin taas pusikko puolta. Tatzi eteni siellä, jälleen äänestä päätellen, hyvin eteenpäin ja takakulmaan asti josta sitten nousi ylöspäin saaden maalimiehestä hajun ja tulikin hetken rullan kanssa. Maalimies oli keskilinjasta noin 20 metrin päässä, mutta taas se tuli!!! Tatzi lähti ihan ok, mutta koukkasi jäljilleen (mun mielestä sinne mistä oli tullut eli vähän rataa eteenpäin) ja teki pienen "koukkauksen" maalimiehelle mennessä. Paikka mistä mentiin oli risukkoinen, mutta silti olisi voinut mennä suorempaan eikä koukkailla. Tästä lähti sitten se yksi piste mikä haussa menetettiin, muuten siis meni loistavasti ja pisteet tästä 79. Esineruutu jäi vimeiseksi ja nyt jo jännitti miten Tattis jaksaa. Aloitin oikeasta reunasta, sillä se näytti pahemmalta alueelta. Tatzi lähti hyvin, mutta ei irronnut perälle asti vaan "haahuili" lenkin ja tuli pois. Siirryin vähän ja lähetin uudelleen, nyt menikin sitten hyvin ja kaartoi vasempaan nurkkaan! Siellä hetken selvästi paikallisti esinettä ja tulikin sitten sen kanssa reippaasti. Lähetin jälleen oikealle nurkkaa kohti ja nyt Tatzi menikin sinne ja alkoi pyöriä kaatuneen puunrungon lähellä paikallistaen esinettä. Löytyihän se toinenkin ja tässä vaiheessa helpotuken huokaus pääsi, sillä tämä varmisti valion arvon. Siirryin keskelle lähettämään ja Tatzi lähti hitaasti! Ei ole totta, ajattelin...lopettiko se hommat?? Onneksi pidin suuni kiinni, sillä aivan lähellä oli esine ja huomasin kyllä pian että esineestä on haju. Näin saatiin viimeinenkin esine ylös ja pisteitä 29, yksi piste meni kun olisi saanut työskennellä ruudussa vielä voimakkaammin eli päivän urakka näkyi jo tassuissa :-D

 Yhteispisteillä 283 saimme ykköstuloksen, sen käyttövalion arvon ja piirinmestaruuden. Kanssa kilpailijoista kaikki viisi koirakkoa saivat tuloksen ja toiseksi tulleelle Marjalle ja Erikalle tuli myös ykköstulos 277. Onnea siis kaikille tuloksista! Oli oikein mukava päivä, vaikka hiki tuli :-). Pari viikkoa on SM-kisoihin ja treenailla vielä pitäisi eli lomailemaan ei aleta ;-)

 Edellispäivän kisan jälkeen ei kovin suuria odotuksia ollut jäljen suhteen, mutta niin se vain Tatzi näytti että levätty on, eikun menoksi. Aamu oli viileä ja pilvinen, sadetta saataisiin niskaan jossain vaiheessa päivää. Ensin suoritettiin aamulla suoritusarvonta tottikseen ja saimme numeron kolme. Se tiesi jälleen sitä että saisimme suorittaa liikkeet ensin. Kenttiä toimia kaksi kerrallaan ja se ei meitä ainakaan haitannut, kentät olivat peräkkäin. Kun hain Tatzin valmistautumaan ja odottelemaan, niin se vaikutti hyvinkin piretältä. Pientä kitinää se siinä odotellessa piti ja tsemppasin vielä leikkien. Kehään mennessä vaikutti hyvältä. Seuraamisessa oli hyvä vire päällä ja paikka säilyi hyvin. Hitaassa kävelyssä haluaisin hieman parempaa kontaktia eli täytyy kiinnittää huomiota. Vire hieman laski seuraamisen aikana, mutta ei pahasti. Liikkeestä istuminen onnistui jälleen ja maahanmeno oli nopea. Luoksetulossa Tatzi tuli vauhdila ja pelkäsin törmäystä, jota ei kuitenkaan tullut, pieni tökkäisy vain. Juoksusta seisomaan jäi hienosti ja luoksetulo loppuun asti hyvin vauhdikas ja nyt tuli kevyt törmäys. Tasamaa nouto parempi kuin edellispäivänä, mutta ei vieläkään sellainen kun sen haluaisin olevan. Hyppy oli hyvä, samoin estenouto. Eteen lähetyksessä olikin sitten vauhtia, se oli suoraan etenevä ja vauhdikas, minkä vuoksi maahanmeno hiukan venyi. Paikallolossa oli rauhassa, mutta se peijooni ei noussutkaan nyt ekalla käskyllä ylös, toisella kylläkin hyvin ripeästi...hmm..taisi nähdä hiukan kiukkuisen ilmeen :-). Nyt oli kisassa sellaista menoa mitä Tatzilta voi odottaa, toki siinä sitten noita pieniä virheitä tuli mutta ne on pieniä. Seuraamisesta tuli erinomainen, liikkeestä istumisesta myös vaikka olisikin saanut tehdä sen hiukan nopeammin. Maahanmeno ja luoksetulo olivat energiset ja erinomaiset :-). Juoksusta seisomaan hyvä ja luoksetulossa tuli se kevyt törmäys, muistaakseni taidettiin kuitenkin saada erinomainen tai sitten erittäin hyvä. Tasamaanoudossa saisi luovuttaa vieläkin lähempänä ja tehdä voimakkaammin, hyvä. Hyppynouto taisi olla erittäin hyvä, pienen hipaisun vuoksi ja siinäkin luovutus saisi olla lähempänä (?). Estenouto oli erinomainen. Eteen lähetys taisi tippua erittäin hyvään maahanmenon pienen viivästymisen vuoksi. Paikallaolosta saatiin kuitenkin vielä erinomainen vaikka perusasentoon tarvittiinkin toinen käsky. Tottispisteet olivat siis erittäin hyvä 94!

 Jälkinumeroksi nostin 15 eli loppupäässä oltaisiin ja metsässä saisi odotella. Vettä satoi ja reilun tunnin odottelimme metsässä, koko ajan vettä sataen ja välillä aika kovastikin. Kyllä jännitti että miten käy. Onneksi kilpakumppani oli odottamassa samassa paikassa kun meidän jäljet olivat vastakkaisilla puolin tietä. Toinen kilpailija lähti ennen meitä ja sitten oli meidän vuoro. Janalla Tatzi oli hiukan epävarma ja otti jäljellä takajäljen. Kääntyi kuitenkin ja lähti oikeaan suuntaan jäljestämään. Heti eka kulma noin 100 metrin päässä oli piikkikulma. Siinä hiukan tarkasteltiin mutta meno jatkui rinnettä ylös. Eka kepin ilmaisi ihan ok. Sittenpä minulle valkeni näky mikä meitä odotti eli valtavan kokoinen aukko jossa oli muutama puu pystyssä ja aluskasvillisuutena oli jäkälää ja sammalta ja vain hyvin vähän varpuja sekä keppejä riitti. Vesisade oli siis huuhdellut aukkoa hyvin ja Tatzin jäljestäminen oli pientä tarkastelua koko ajan mutta pääsääntöisesti se ajoi hyvin tarkasti. Toinen keppi ilmaistiin myös hyvin. Kulmatkin menivät pienen tarkastelun kautta ja kolmas keppi ilmaistiin myös, mutta siinä koira vähän pyöri. Kun se meni maahan niin menin ihmettelemään että mitä vanhaa männynoksaa sinä ilmaiset ja sitten näin että siellä alla oli keppi jonka käännettyäni näin meidän jälkikepiksi!!! Hyvä koira ja sen tarkka nenä, onneksi Tatzin on niin tarkka. Sitten tulikin pitkä väli ennenkuin neljäs keppi tuli. Väliin mahtui kolme tien ylitystä (yksi oli ollut jo alussa) ja piikkikulma sekä käväisy metsän puolella. Mulla päässä vain takoi ajatus että tule keppi pian ja koira saa palkan ennenkuin usko loppuu. Onneksi se neljäs keppi sieltä aukolta löytyi ja taas tuli uutta tarmoa. Olimme siis jälleen aukolla ja vielä viideskin keppi löytyi sieltä. Tässä vaiheessa oli Tatzi jo selvästi väsynyt ja joutui tarkastelemaan usein. Aukolta tulimme jälleen yhdelle tielle ja sen toisella puolen jatkui kangasmetsä. Tässä sitten vietimme aikaa jonkun tovin, nimittäin koira teki hukan! Seisoin tiellä epätoivoisena ja katselin kun koira teki töitä ja yritti etsiä. Sitten se lähti kävelemään tietä pitkin!! Sen verran olin suunnista perillä (aukko avitti tätä huomattavasti) että aavistelin tämän tien menevän meidän autolle ja tien metsäpuolella oli pieni kukkula ja sen jälkeen taisi olla se tie miltä oli jäljelle lähdetty. En voinut tehdä mitään sillä matkaa olisi niin etten varmasti osuis kutosen kohdalle summassa ja paniikki kevään kokeen samaisesta tapahtumasta pyöri mielessä (kutoskeppi jäi). Mutta rauhoittelin mieltäni ja seisoin vain paikoillani, niin Tatzi tuli takaisin ja aloitti jälleen etsiä jälkeä. Loppuviimein se löysi jäljen kun oli tarkastellut aukon puolta riittävästi ja löysi toiselta puolen tietäkin jäljen. Niin jatkettiin matkaa ja nyt jälk taas sujui, mutta ehti vielä väsähtää kun tulimme lähelle tietä mihin jälki tulisi loppumaan. Ei ollut pitkästi tielle kun vieläkään ei ollut meillä kutoskeppiä, mutta kyllä se koira sen sieltä ilmaisi, se vaan oli aikas lähellä tietä :-). Aikaa kului 40 minuuttia joten sitten tuli kiire palauttaa kepit. Ehdimme kuitenkin hyvin ja pieni rallipätkä pitää ohjaajan vireessä ;-). Pisteitä jäljeltä kertyi 164.

 Esineruutu oli viimeisenä ja pelkäsin sitä aivan hirveästi, yhdellä esineellä ei ehkä saataisi ykköstulosta mutta kaksi jo siihen riittäisi. Lepoaikaa saimme vähän kun kolme koiraa suoritti ruudun ennen meitä. Sitten viimeinen tsemppi päälle ja ruutuun. Näin Tatzista että se on väsynyt ja en halunnut viettää aikaa aluetta katsellen joten tein nopean ilmoittautumisen tuomarille ja kerroin että alue on tuttu edellispäivältä. Sain siis koiran suht nopeasti ruutuun ja en uskaltanut edes kävellä sinne vasempaan reunaan vaan aloitin tällä erää oikealta. Tatzi irtaantui hyvin kuitenkin viistosti keskelle ja takana nosti nenän pystyyn ja suunnisti oikealle esineen luo. Seuraava pisto keskelle ja jälleen sai aika nopeasti esineestä hajun. Sitten juoksin vasempaan reunaan ja Tatzi tulla löntysti perässä mutta lähti kuitenkin suht hyvin vasempaan reunaan ja löysi jälleen esineen aika nopeasti. Jeee...se oli siinä... KÄYTTÖVALION arvo!! Esineiden tuonnit olivat hitaita ja piste otettiin pois tästä vedottomuudesta, joten esineruudun pisteet 29. Maastosta yhteensä 193 ja kokonaispistemäärä 287 oikeutti jäljen rotumestaruuteen valion arvon lisäksi. Voi jestas että mulla on sitkeä pieni koira :-). Nyt lepuutellaan ja kohta taas kisaillaan piirinmestaruuskisassa.

 Viikonlopun aikana ratkottiin Belgianpaimenkoirien rotumestaruudet kansallisissa lajeissa Hämeenkyrössä. Lajit oli jaettu kahdelle päivälle ja olivat siis erillisinä kokeina. Tatzin kanssa osallistuimme lauantaina etsintäkokeeseen.

 Aamu valkeni kirkkaana ja vain ohuita pilviä näkyi siellä täällä. Päivästä tulisi kuuma jos samanlaisena jatkuisi. Maasto-osuudet olivat ensimmäisenä ja viimeisenä olisi tottisosuus. Luonnollisesti kisa alkoi jäljellä ja saimme arvonnassa numeron 1. Janalla Tatzi lähti etenemään ja otti viistosti vasemmalta jäljen tai itse en ollut siitä lainkaan varma sillä koirakaan ei näyttänyt kovin varmalta. Tatzi kääntyi ja lähti hortoilemaan oikealle, eikä minusta näyttänyt jäljestävän kunnolla. Ehkä se ei vieläkään ollut ihan jäljen päällä ja siksi meni vähän samalla eteenpäin. Kun huudettiin takaisin janalle, laitoin koiran käskyllä etenemään janaa. Niinpä se eteni loppuun astia ja kääntyi sieltä jälleen vasemmalle lähtien samalla takaisin päin mutta koko ajan vasemmalle. Sittenpä näin koirasta että nyt on jäljen päällä ja lähti ajamaan sillei oikeasti. Voi helvetti, mitä kaikkea tuossa siis sattuikaan. Siinä oli mun moka, en todella luota koiraan janalla ja se näkyi. Itse jälki meni kuitenkin hyvin ja kaikki kepit Tatzi ilmaisi hyvin. Janalta jäi meille sitten 3 pistettä (maks. 10) ja yhteensä keppien kera jäljeltä tuli pisteitä 43.

Seuravaana oli esineruutu ja se oli sama rinne missä on ennenkin Hämeenkyrössä ollut ruutu. Aloitin ruudun vasemmasta reunasta ja Tatzi irtosi hyvin taakse, mutta meni alueen ulkopuolelle ja kutsuin sen pois samalla liikkuen vähän oikealle. Kun Tatzi lähti tulemaan kohti annoin uuden käskyn ja niin se jatkoi etsintää. Melko pian se alkoi tulla minua kohti ja huomasin että sillä on haju esineestä. Hetki meni paikallistamisessa ja niin oli eka esine minulla. Toinen lähetys ja Tatzi otti samantien aika läheltä esineen. Kolmas esine löytyi seuraavalla pistolla ja olin silloin puolivälistä vähän oikealla. Tämä esine oli takana melkeinpä sillä kohdalla, oikea reuna oli siis kokonaan tyhjä! Kolmesta esineestä saimme pisteitä 29, kun eka esine olisi pitänyt löytyä nopeammin!!! Liekö siis tuosta että sen jonkin aikaa paikallisti esinettä, meni tuo piste.

 Pudotettu esine oli seuraava ja siinä ei oikein ole mitään kerrottavaa. Koira seurasi hyvin mukana ja nouti ilman että vilkaisi minua kertaakaan, tehden hyvän luovutuksen. Jess.... se onnistui ja täydet pisteet 20. Tarkkuusetsinnässä määrättiin lähetyskohta ja laitoin Tatzi etsimään. Siinä ei tuomarin mukaan koira ehtinyt pisteitä menettämään, aikaa meni noin 10 sekuntia! Esine oli aivan lähellä lähetyskohtaa ja Tatzi on lähetyksestä asti tarkka, joten juttu oli helppo.

 Viimeisenä oli henkilöhaku ja siinä laitoin ensin oikeaan etukulmaan. Tatzi meni kulmaan ja pysähtyi katsomaan tielle missä oli porukkaa puhumassa. Voi per..... jos se lähtee sinne ilmaisemaan, mutta ei onneksi vaan haistoi vielä ilmaa alueella ja kääntyi. Vasempaan etukulmaan pisto ja siihen tuli hyvä tyhjä pisto. Oikealle jälleen pisto ja siinä Tatzi teki hyvän piston ja lähti etenemään varman näköisenä nenä pystyssä. Johan sieltä tultiin kohta rullan kanssa ja minä seisoskelin siinä vaiheessa 50 metrin kyltin kohdalla. Näytölle mentiin hyvin ja umpipiilo ilmaisu meni hienosti. Maalimies oli melkein 100 metrissä ja tässä kuulemma koirat ottavat hajun todella kaukaa maalimiehestä. Jotenkin piilo on kallioilla ja sieltä ilmeisesti tulee haju hyvin alaspäin. Laitoin sitten vasemmalle 50 metrin kohdalta ja Tatzi meni hiukan viistosti eteenpäin kääntyen kuitenkin takaisinpäin kun sai maalimiehestä hajun. Näin minkä kiven takana Tatzi rulla otti ja olin paikoillani juuri sillä kohdalla. Laitoin näytölle ja taas Tatzi lähti viemään hiukan viistosti oikealle ja väärän kiven luo, noin 10 metrin päähän maalimiehestä!!! Ei helskatti sentään ajattelin että nytkö se teki tämän taas ettei vie näytölle. Kuitenkin se itsekin näytti hölmistyneeltä ja pyörähteli siinä molempiin suuntiin ottaen hajua ja ilman toista käskyä vei maalimiehelle kun sai uuden hajun. Tästä siis taitaa tulla ongelma ja en todella tiedä miten se taas noin teki. Työskentelystä saimme täydet pisteet samoin toisesta ilmaisusta ja tästä pienestä harharetkestä rokotettiinkin sitten oikein olan takaa ja ilmaisusta saimme 1 pisteen (maks. 10)!!! Rankka arvostelu, ottaa 90 prosenttia pisteistä pois, vaikka suuri virhe olikin tuo harhailu. Hausta siis pisteet 71 ja kokonaisuudessa maastosta 183.

 Tottikseen pääsimme siis jälleen suorittamaan liikkeet ekana. Onneksi ne pilvet olivat paksuuntuneet ja aurinko ei porottanut kenttää kuumaksi. Seuraaminen meni hyvin ja samoin liikkeestä istuminen ja maahanmeno sekä luoksetulo. Seisomisessa oli pysähtynyt nopeasti mutta hetken kuluttua korjannut jalat tasan. Luoksetulo ok. Tasamaa nouto oli vetelä ja kapulan toi ravilla. Hypyssä kynnet hiukan napsahtivat esteeseen, mutta todella vähän. Esteellä ei ongelmia. Eteenmeno ok ja maahanmeno myös. Paikallaolossa ei ongelmia. Tatzilta puuttui se paras vire ja tottis ei mielestäni ollut mitään loistavaa, mutta kuitenkin ihan reipasta. Arvostelussa erinomainen tuli seuraamisesta, istumisesta, maahanmenosta, paikallaolosta. Estenouto ja eteen lähetys erittäin hyvä. Seisominen oli muistaakseni hyvä samoin hyppy. Tasamaanouto hitauden vuoksi tyydyttävä. Kokonaispisteet tottiksesta 92 ja näin saimme ykköstuloksen 275 pistettä. Myös rotumestaruus hopea heltisi noilla pisteillä, voiton vei Tatzin veli. Hyvä Giramin koirat!

 Lähdin kuitenkin sinne Kyröskoskelle etsintäkokeeseen vaikka ensin olin perumassa osallistumiseni. Osallistujia oli vähän joten mietin vielä vuorokauden ja päätin kuitenkin lähteä. Tulostavoitteena oli todellakin vain koulutustunnus eli ykkötulosta ei edes lähdetty yrittämään. Tiesin Tatzin kunnon ja sen että hormonit jo jyllää ja tekeminen ei todellakaan ole sitä luokkaa mitä se osaa. Ihmetystä katsojissa saattoi herättää esim. meidän esineruutu, mutta ei syytä huoleen kun tiedän mitä koira osaa ja että se on jälleen oma itsensä noin kuukauden kuluttua. Tatzin juoksustahan on nyt kuukausi joten valeraskaus oireet ovat alkaneet ja viikko sitten alkoi ensioireita näkyä. Jälkikokeessahan koira oli vielä ihan kunnossa ja esim. näytti esim. loistavan esineruudun. Viime viikolla treenissä irtaantuminen alkoi huomattavasti heikentyä ja ajattelin että nyt äkkiä lomailemaan. Kisa kuitenkin käytiin realistisin tavoittein ja se saavutettiin. Että älkää ihmetelkö jos joskus on vähän matalammalla nuo tavoitteet, koiran mukaanhan tässä mennään.

 Kisa alkoi jäljellä. Janalla Tatzi lähti varovaisesti etenemään ja poikkesi oikealle. Päästin lopulta irti liinasta ja annoin mennä viistosti kun kerran eteni. Tuomari käski kutsua koiran pois ja samaan aikaan näin että Tatzi otti hajun jäljestä. Kutsuin vain varovaisesti mutta Tatzi oli jo jäljen hajussa ja päätin antaa mennä. Miettikööt tuomari pisteitä, joten en totellut tätä kehoitusta (ihan vaan koiran kannalta ajateltuna). Tästä pienestä kutsusta johtuen kuitenkin Tatzi kääntyi jäljellä minua kohti eli vasemmalle ja jatkoi sinnepäin. Se oli takajälki ja sain pariin kertaan näyttää sielle oikeaa suuntaa että lähti uudelleen sinne mistä olin sitä varovaisesti kutsunut. Jäljen ajoi kuitenkin hyvin ja pari ekaa keppiä ilmaisi hyvin. Sitten ajoi jälkeä hyvin tiivisti (kuivalla kankaalla näin jalanjäljet) ja ajoi kolmannen kepin ohi (vaikka siis ajoi jäljen päällä, tämä keppi ei ollut askeleessa että liekö se vaikutti). Tatzi meni siis kuin pellolla konsanaan, mutta myös neloskepin ohi. Jäljen ajo oli sellaista että päätin heittää kepin äkkiä sen eteen jotta saan palkattua. Näkihän se sen lennon mutta oli selvästi ilahtunut :-). Parempi ratkaisu tämä tuollaisesta jäljen ajosta kuin se että olisin käskenyt takaisin. Janalta lähti pisteitä tiukalla arvostelulla 5.

 Sitten tulikin tämä meidän murheenkryyni eli esine-etsintä. Oli vielä pahasti myötätuuli joten siitäkään ei olisi paljon apuja. Tatzi kuitenkin sai heti lähiesineestä hajun kun juoksi (tai pitäisi laittaa että ravasi!!) sen läheltä ja jonkun matkan päästä myötätuulen avulla palasi hakemaan. Toinen esine saatiin vasemmasta takareunasta, kun sain Tatzin vihdoin irtamaan sinne asti. Oikeaan takakulmaan en sitä kertaakaan saanut ja viimeinen esine jäi oikealle, ei kuitenkaan ihan takareunaan. Tatzi siis lopussa seisoi noin kymmenen metrin päässä ja katseli ympärilleen!! Esine-etsintä oli järkyttävää katsottavaa, koita Tarja toipua :-). Mulle ei paniikkia jäänyt kun tiedän missä mennään ja mikä koira on jälleen jonkin ajan kuluttua. Mutta nytpähän vähän muutkin uskovat, mitä olen kertonut koiran valeraskausajasta ja se ei todellakaan ole liioittelua tai mun kovaa kritiikkiä ;-). Asiaan palatakseni, pisteet esineruudusta kahdella esineellä aivan oikeudenmukaisesti 18 (eihän siitä olis voinut mitenkään antaa enempää).

 Seuraava murheenkryyni eli pudotettu esine. Siinähän taas tämä irtoaminen minusta ja noutoon lähtö, oli katastrofi. Tatzi lähti ekalla käskyllä (ravilla!), mutta oli jossain vaiheessa pysähtynyt katsomaan taakseen jatkaen kuitenkin matkaansa. Esineen otti hyvin ja vauhdilla tuli takaisin :). Tästä huonosta irtoamisesta pistevähennyksiä ja saatiin 18. Tarkkuusetsintä olikin sitten hyvä. Tatzi joutui etsimään kauan ja tarkasti koko alueen, vasta lopussa tarkasti risu/keppikasaa josta esine sitten löytyi (pieni nahkaesine). Luovutus ok ja tuomari kehui koiran tarkkaa ja maltillista työtä, täydet 20.

 Viimeisenä oli haku ja tässä pelkäsin irtoamista. Haku on ollut niin hyvällä mallilla että mitään katastrofaalista en siihen halua, joten päätin ottaa pistotuksissa varman päälle. Laitoin oikeaan etukulmaan ekaksi ja lähtikin ihan hyvin tarkaestaen perille asti ja teki kauniin piston. Vasen etukulma oli hieman hankala maastoltaan jääden jonkun nyppylän taakse. Tämän Tatzi jätti tarkastamatta ja asiaan en puuttunut, ettei tule mitään. Rataa kuitenkin eteni koko ajan, tosin viistosti eli ei mennyt suoraan taakse joten annoin mennä. Kun koira oli hetken pois niin kutsuin. Vähän ajan päästä Tatzi tulikin rullan kanssa näkyviin. Näytölle mentiin metsäkoneen jättämiä syviä uria pitkin ja taas välillä suoraan ja pelkäsin jo ettei me maalimiehelle olla menossakaan. Sinne me kuitenkin mentiin vaikkakin mutkien kautta. Tatzi toi rullan mulle aika kauas, maalimies oli noin 50 metrissä. Toiselle puolen laitoin ja sinne ei uponnut ihan perälle asti mutta meni niin nen pystyssä eteenpäin että annoin jälleen mennä. Jonkin ajan kuluttua Tatzi tuli rullan kanssa ja olin itse edennyt lähelle loppua. Nyt mentiin näytölle suoraviivaisemmin ja hyvin. Varman päälle otto kannatti eli kolmella pistolla saatiin ne kaksi äijää ylös ja hienot risteilyt jätettiin väliin. Takuulla olis tullut jotain vilkuiluja sun muuta painetta jos olisin toisin tehnyt. Työskentelystä vähennettiin vain 2 pistettä (lähinnä etukulman tarkastamattomuudesta, muuten ei sanonut mitään!) ja ekasta ilmaisusta vähennettiin 1 piste näytölle viennin johdosta. Kokonaispisteet maastosta olivat 178 ja ei hassummin tuossa kunnossa ja sillä kelillä. Tosin vaikka olisi ollut viileämpää niin ei se olisi meidän tekemiseen vaikuttanut, sillä samat ongelmat ne näkyi illan viileässä treenatessa.

 Tottis oli sitten vihon viimeisenä. Tässä oli tavoitteena saada 70 kasaan ja siihenkin tavoitteeseen päästiin. Kolmen koiran voimin pyöritettiin tottis ja pääsin ekana suorittamaan liikkeet. Seuraaminen oli vielä suht ok, tosin ei nyt ihan parhainta, lopussa tuli jo väsymistä (henkilöryhmän oikealle kääntymisessä). Pisteitä muistaakseni kuitenkin saatiin ihan erinomaisen verran. Liikkeestä istumisen tiesinkin jo miten tulee käymään, kun koira ei ole täysin skarppina ja niinhän se jäi seisomiseksi (puutteellinen). Juoksusta maahanmeno oli hyvä ja luoksetuloon olisi saanut olla lisää vauhtia, pisteet erittäin hyvä. Juoksusta seisomaan jäi minun mielestä hyvin ja luoksetuloon olisi saanut olla enemmän vauhtia, mutta pisteiksi saatiin tyydyttävä (?) ja arvoitukseksi jäi mitä siellä tapahtui tai mitä tuomari olisi halunnut kun kukaan ei muistanut että Tatzi olisi liikkunut perään. Ainoastaan arvostelussa tuomari sanoi että olisi saanut reagoida nopeammin käskyyn vaikka näin että koira pysähtyi heti. No sitä liikettä ehtii vielä terävöittää. Tasamaanouto muuten ok mutta tuli ravilla takaisin, arvosana hyvä. Hyppynouto oli kauhea!! Näytti siltä että pääseekö tuo koira edes yli molemmin suunnin, pieni rapsaus kynsistä kuuluikin (hyvin pieni) ja pisteinä muistaakseni hyvä. Estenouto oli myös todella voimaton ja siinä Tatzin takapää liukuikin harjalta alas mutta onneksi sai itsensä yläpuomille ja siitä vedettyä ylös. Takaisin sama voimattomuus ja taisi molemmin puolin tassut liukua kun tuli vähän kuin mahallaan sinne harjalle. Tästä kuitenkin taisi tulla erittäin hyvä. Eteenmenoon lähti löysästi kuitenkin edeten ja noin 30 askeleen jälkeen tiputti raville (!!) kuitenki vilkuilematta ja tuomari antoikin käskyn samantien. Maahan meni nopeasti, oliskohan pisteet ollut hyvä tai erittäin hyvä. Paikallaolossa ei ongelmia vaikka paarmat pyörivätkin siellä aika armotta. Arvostelu oli tiukka ja mielestäni ihan hyvä (ainut mikä jäi vaivaamaan oli seisomispisteet), kokonaispisteet 83. 

 Lopputuloksena saavutettiin hyvä kakkostulos 261 ja ihan en edes tuota odottanut, mutta hyvä näin. Vaikka olisi ollut viileä sää, niin meidän tulokseen se ei olisi vaikuttanut sillä viime viikon treenit viileässä illassa näytti mikä on homma. Nyt katsotaan mitä tehdään SM-kisan kanssa eli lähdenkö ja kumpaan lajiin (jälki vai etsintä). Toistaiseksi kuitenkin on pakko pitää taukoa ja katsoa myöhemmin tilannetta uudelleen. Paljon on töitä edessä, että saadaan tokot unohtumaan tottiksessa ja maaston kanssa tiedän suurin piirtein missä mennään kunhan koira "synnyttää" vinkulelunsa. Treenipäiväkirja hieman hiljenee ainakin joidenkin osioiden osalta. Hakua ehkä vähän uskalletaan ottaa kevyesti ja hyvin palkoin tai ainakn sellainen kevyt palautus kisan jälkeen että saa palkkansa.   

 Keuruulla kisaamassa ek-kokeessa ja ei voi tulosta hääviksi sanoa. Aloitettiin aamulla jäljillä ja Tatzi teki taas sellaisen janan mitä oli nähtävissä viime kesänäkin (voi paska). Se eteni mutta vilkuili mua heti kun lähdin perään kävelemään. Otti jäljen ihan suht hyvin, olisi voinut varmemminkin ottaa, lähti kuitenkin oikeaan suuntaan. Alun jäljesti vähän siten sun täten mutta ajo parani loppua kohden ja kaikki kepit ilmaisi hyvin. Oli mulle muuten uusi paikka jäljestää :-) vaikka omalla kotipitäjällä koe olikin. Täytyy käydä tekemässä joskus tuohon pitkä jälki. Pisteet jäljeltä täydet eli 50.

 Tottis oli ohjelmassa seuraavana kun kepitkin palautettiin kentälle. Olin viimeisessä parissa mutta pääsi suorittamaan liikkeet ekana. Aurinko porotti aukealle hiekkakentälle tosi kuumasti ja sen kyllä Tatzistakin huomasi. Ei ollut ihan parhaimmillaan. Seuraaminen meni suht ok, henkilöryhmässä aavistuksen jäi kun kiersin henkilön koiran jäädessä ulkopuolelle. Liikkeestä istuminen ei sitten onnistunut ja sen näin heti sivusilmällä kun käskyin annoin (ja varjosta :). Ehkä olisi pitänyt vain kääntyä ja käskeä uudelleen niin ei tulis näitä tilanteita että kokeessa voi tehdä virheitä. No se oli ja meni jo. Juoksusta maahanmeno hyvä, luoksetulo sen sijaan surkea Tatzille eli hidas ja hidasti raville edessä istumaan tullessa. Seisominen hyvä ja sama taas luoksetulossa kuin edellisessäkin. Tasamaanouto meni kuten sen jo tiesinkin menevän eli ravilla takaisin ja menokaan ei nyt järin mahtava ollut. Hyppynouto muuten ok mutta "löysä", ei intoa. A-estenouto meni vähän paremmin. Eteenmenon meni suoraan ja maahan nopeasti, mutta ei sillä vauhdilla kuin pitäisi ja vielä tutulla kentällä missä palkka on aina. Nousi muuten sivulle hyvin kun menin koiran hakemaan. Paikallaolossa ei sitten mennyt ekalla maahan eli katseli muualle kun annoin käskyn ja toisella sitten meni. Taas olis yksi asia mistä pitäisi huomautella vähän rankemmin. Sivulle muuten nousi hyvin :-). Kokonaisuudessaan pisteitä saatiin kuitenki 94.

 Maastot jatkuivat henkilähaulla. Alue oli alaspäin viettävä vähän kallioinen. Aloitin vasemmalta ja siinä alue lähtee viettämään vähän alaspäin ja aivan etukulmaan ei Tatzi mennyt, eteni kuitenkin. Kutsuin pois ja laitoin toiselle puolelle, siinä työskenteli vähän taaksepäin kun kävi etukulmassa (oli vähän edennyt keskilinjalla, olisi ehkä pitänyt pysyä alussa). Taas vasemmalle ja sieltä sitten tultiinkin hetken kuluttua rullan kanssa. Tatzi tuli rullan kanssa vähän mun edestä (rataa eteenpäin) ja kytkin sen näyttöliinaan. Hyvin lähdettiin ja jouduin jarruttamaan kun hypin kalliolta alas ja sitten yhtäkkiä Tatzi teki pienen lenkin oikealle takarajalla ja pysähtyi siihen tuijottaen mua ja tuomaria. Näin maalimiehen vasemmalla vähän matkan päässä (noin 10m) ja Tatzi vain tuijotti tuomaria. Tiesin  että kun annan näytä-käskyn, niin Tatzi menee tuomarin luo, mutta ei ollut paljon vaihtoehtoja. Ja näinhän kävi ja siitä annoin vielä uuden käskyn, jolloin Tatzi meni maalimiehelle. Tätä maalimiestä ei tietenkään hyväksytty. Ja mulla ei hajuakaan miksi näin tapahtui, täysin avonainen maalimies ja vielä tuttu. Jatkettiin hommia ja tuli tyhjä oikealle ja samoin vielä vasemmalle. Sitten oikealle ja sieltä tultiin hetken kuluttua rullan kanssa. Nyt mentiin näytölle normaalisti ja ei ongelmia vaikka jarruttelin. Tämä oli umpipiilo ja hallintaan otto oli vähän hukassa kun oli taas tuttu maalimies. Siinä oli sitten meidän hakuosuus ja pisteitä jäi heti toisesta maalimiehestä 30 ja työskentelystä vähennettiin vain 3 pistettä. Hausta meille tuli siis pisteitä vain 57.

 Pudotetun esineen nouto oli seuraava ja se meni ihan hyvin. Vähän laiskasti Tatzi lähti mutta kiristi vauhtia ylämäessä :-). Tästä täydet 30 pistettä. Esineruutu oli sitten ja siinä Tatzi nosti kaksi esinettä, takaa vasemmalta ja keskeltä. Oikeaan reunaan jäi lähiesine. Nämähän on ollut meillä vähän ongelmana eli Tatzi kyllä työskenteli oikealla mutta takana ja edessä ei saanut hajua esineestä, mikä oli hyvin kuopassa. Pisteitä esineruudusta tuli 22. Tarkkuusetsintä oli viimeinen ja siinä esineenä 5 sentin kolikko.  Tatzi ei kauaa esinettä etsinyt eli se siirsi kuonollaan kaarnan esineen päältä ja sitten vähän tarkensi, nostaen esineen. Jotain kämmin luovutuksessa eli en ollut riittävän ajoissa laittamassa käsiä kouruksi alle tai ehkä paremminkin viivyttelin kun Tatzi yritti luovuttaa esinettä kuono kohti minua (ylös) ja sai sylkäistyä esineen sivusta ulos, jolloin se tippui. Tästä meni yksi piste eli tarkkkuusetsinnän pisteet 19. Kokonaispisteet maastosta hauna kämmeistä johtuen 158. Riittivät kuitenkin koulutustunnukseen. Kokonaistuloksena kakkostulos pistein 252, ei paljon mieltä lämmittänyt, mutta tulos kuitenkin.

 Pieksämäelle suunnistettiin aamuvarhain jälkikokeeseen Tatzin kanssa. Kisa alkoi jäljellä ja arvoin meille suoritusvuoron numero 1!! Se tietäisi tiukkaa aikataulua. Jäljelle lähdettiin ja jana oli meillä viistosti tien suuntaisesti ja aika selkeä, lukuunottamatta sellaista aika isonlaista keppi/risukasaa keskellä janaa. Tatzi lähti etenemään hyvin ja tottakai kiersi risukasan vasemmalta ja palasi linjalle ottaen samalla jäljen oikealle oikeaan suuntaan. Janalta lähti yksi piste tuosta pienestä koukauksesta. Alkujälki oli louhikkoa, sellaista sammalpäällysteistä isoa kivikkoa rinteessä (ylös ja alas). Selvittiin siitä ehjin nahoin ja sitten olikin maasto parempaa. Tatzi jäljesti hyvin ja ilmaisi viisi keppiä hienosti, etenimme myös hyvää reipasta tahtia (ei liian lujaa). Vitoskepillä näin jo että Tatzi on väsähtäneen oloinen, vaikka ei ollutkaan mikään auringon paiste vaan hyvin pilvinen ja kostea sää, tosin kovin painostava (ainakin itse olin ihan hikinen :)). Vitoskepiltä tulimme aika pian ison tien varteen ja siinä Tatzi jotenkin teki ehkä jotain kulman tapaista mutta "jäljesti" tielle. Jäin itse metsään ja kun koira oli tien ojassa ihmettelemässä, niin kutsuin sen pois!! Sitten taisi tulla mun emämunaus!! Sanoin Tatzille että tule mennään etsimään keppi, kun kuvittelin että kutoskeppi jäi johonkin siihen. Mielestäni koira oli jäljestänyt sinne tielle (ajattelin jäljen tekijän menneen siitä pois). Tatzi lähti ajamaan takaperin jälkeä ja jatkoi lopulta eri suuntaan mistä tultiin. Näin että nyt ei mennä oikealla jäljellä ja kutsuin Tatzin pois ja vein sen polun ylitys kohtaan (jäljen tekijä oli tehnyt siihen viivan), mikä oli aika lähellä. Laitoin siitä uudelleen ja Tatzi vei mut taas samaan paikkaan kuin viimeksi joten menin perässä, kunne tulimme toisen tien varteen (tiesin että siellä on auto vaikka isolta tieltä oli lähtö). Nopea päättely että jälki ei voi loppua toiselle tielle vaan isolle tielle, joten takaisin juostiin kun löysin sen polun minkä jälki ylitti. Taas polun kohdalta uudelleen ja autoin sinne valtatien suuntaan, mutta tässä vaiheessa ei tietty koira enää jäljestänyt (olin jo aikaslailla kiukkuinen) ja harhailtiin lähellä valtatietä etsien keppiä!! Päästin koira irti ja ajattelin lähteä vain autolle, mutta en mennyt tielle vaan kävelin metsässä tien suuntaisesti. Tatzi oli aivan läkähdyksissä ja käveli jotenkin mun edellä (ei jäljestäen) ja sitten sanoin että nyt mennään loppumatka tiellä. Kutoskeppi olisi ollut jonkun matkan päässä siitä mistä mentiin tielle!!!! Tatzi ei siis todellakaan jäljestänyt mutta olisi sen kepin saattanut ilmaista jos oltais lähelle tultu. Tämä oli kyllä vähän jo kohtalon ivaa! Ehdittiin juuri ja juuri palauttaa kepit, olin käyttänyt vartin paluuaikaakin kepin etsimiseen ja autolla kaahattiin sitten vähän lujempaa (no ei sitä matkaa ollut kuin noin 5 minuutin verran). Kun pääsin kentälle niin tuli käsky tulla samantien tottikseen. Ja koira makasi autossa sen näköisenä että et oo tosissas kun hain sen.

 Tottiksessa tehtiin liikkeet ensin ja meidän suoritus oli kyllä kauheaa. Liikkeestä istuminen jäi tekemättä, ei muita liikevirheitä mutta.... Paikallamakuusta ei noussut kunnolla ylös asti ja annoin toisen käskyn. Nyt on sitten tätä treenailtu ja treenataan!! Tottispisteitä 86.

 Viimeisenä oli esineruutu ja tässä vaiheessa sentään saatiin levätä, kun tuomari (janan arvostelija) tuli metsästä ja piti pienen ruokatauon. Esineruutu näytti aika normaalilta, tasaiselta kuusimetsältä missä oli varvikkoa ja vähän epätasaisuutta (mättäitä jne.). Vasemmalta aloitin ja siellä Tatzi eteni takakulmaan asti ja nappasi esineen. Tästä menin keskelle ja sieltä nousi noin puolivälin paikkeilta toinen esine, pienen etsimisen jälkeen. Siirryin oikeaan reunaan ja siellä Tatzi pyöri jonkun aikaa alle ruudun puolivälin, etsien esinettä. Paikallistamiseen meni jonkun aikaa kunne esine löytyi. Tästä tuli täydet 30 ja kisan ainoa koira joka nosti kaikki esineet, aikaa meni 2,40 minuuttia. Ja tässä vaiheessa otti tosissaan päähän se viimeinen keppi ja 30 pistettä. Kokonaispisteet 255, siis hyvä kakkostulos.

 Nyt harjoitellaan pitkiä jälkiä, koska jälkikestävyys vielä puuttuu eli lopussa tulee puutumista (havainnut harjoituksissa myös) ja niin kävi nytkin. Viimeiset puolikilometriä oli huolimattomampaa ajoa ja väsynytty verrattuna alkumatkaan. Katsotaan sitten milloin seuraavan kerran kisataan jäljellä, nyt pidetään taukoa ja treenaillaan.

 Vihdoin ja viimein saan tänne jotain aikaiseksi. On ollut reissun jälkeen niin väsynyt ja tuli vähän muutakin ohjelmaa mukaan kun mulle tuli "uusi tulokas". B-pennuista yksi narttu palautui ja sen kanssa pitäisi vähän touhuta ja löytää sille uusi koti. Alla vähän reissukokemuksia ja kisasuorituksesta jotain kommentteja.

 Reissuun lähdettiin siis tiistai-iltana laivalla Tukholmaan ja keskiviikko aamuna alkoi ajourakka. Ruotsin läpi Malmöön ja siitä sillan yli Tanskaan. Tanskasta Saksaan mentiin lautalla ja Saksassa ajeltiin Bremeniin, jossa sitten yövyttiin. Torstaiaamuna jatkui ajaminen ja noin neljän aikoihin olimme Ranskassa Le Touquetissa rannikolla. Menimme suoraan kisapaikalle ja avajaisseremonia alkoikin siinä viiden jälkeen. Olipa hienoa marssia Suomen lipun perässä stadionille. Seremonian jälkeen lähdimme hotellille. Siellä meitä odottikin mukava yllätys kun kaikkea ei oltu meille infottu etukäteen eli koirista meni maksua 7 euroa per koira per yö, siivousmaksu oli 25 euroa ja keittiö piti itse siivota. Pyyhkeen sai vuokrata 8 eurolla ja televisiota sai katsoa 19 euron viikkohintaan! Onneksi huoneessa oli ylimääräiset lakanat ja ne sai sitten toimittaa pyyhkeen virkaa, sen verran paljon otti päähän tuollaiset ylimääräiset jutut. 

Perjantaina menimme kisapaikalle heti kun jaksoimme. Kävimme katsomassa muiden lajien suorituksia ja odottelimme treenivuoroa. Iltapäivällä alkoi sitten tokotreenit ja aikaa oli aika ruhtinaallisesti varattuna. Minä tein idarin palkaten liikkeistä ja seuraamisesta. Sitten luoksetuloa pysäytyksillä. Seisomaan pysäytys kun taas venyi joten otin mukan käsiavut, viimein sain ihan suht hyvän. Sitten ruutuun ja palkka oli siellä valmiina. Vielä ruutu ilman palkkaa ja vikana palkan kanssa. Metallikapulan noudon otin omalla kapulalla, meni hyvin. Kaukokäskyt vielä viimeisenä ja hyvin meni. Treenvuoron jälkeen meillä oli vielä eläinlääkärin tarkastus joten emme ehtineet nähdä muiden harjoituksia. Ainoastaan meidän jälkeen oli hollantilaisten vuoro ja heidän koirat näyttivät lupaavilta. Illan suussa oli tokoilijoiden info ja saimme tietää että paikallaolot tehdään 5 koiran ryhmissä aamulla kaikille ja sitten alkaa yksilöliikkeet ja ne tehdään kaikki putkeen! Onneksi kuitenkin tutussa järjestyksessä. Saimme myös seuraamiskaavion etukäteen. Vielä oli arvonta ja nostin numeron 16 eli aikalailla loppupäässä ja iltapäivällä myöhään tulisi olemaan meidän vuoro. Perjantaina ei ollut muuta ohjelmaa. Käytiin Tatzin kanssa sellaisessa kivassa puistossa lenkillä ja otin vielä pysäytyksiä. Samoin tein pienimuotoista ohjattua noutoa kahden nyrkin kokoisilla kävyillä ja niillä myös leikittiin. Tatzi ei vaikuttanut juuri väsyneeltä vaikka oli matkaa takana.

 Lauantaina oli sitten taas kova tuuli, siis todella kova. Saavuimme kisapaikalle ja siellä sitten pikkuhiljaa (myöhässä mutta siihen sai tottua) alkoi toiminta. Meille näytettiin nollakoiran avulla missä suoritetaan mitäkin ja loput valmistelut tehtiin siinä. Ohjatun noudon kapuloiden välimatkat oli 4 metriä (säännöissä 5 metriä) ja siinä tuli vähän hiki. Myöskin kun tunnarin paikka oli vähän sellainen pisempi nurmi että kapulat katosivat koiran näkyvistä nurmeen. Edellisiltana muuten kokeiltiin sitä tunnaria pitkässä heinässä ja silloin Tatzi toi eka väärän kapulan mutta uudelleen tehtäessä onnistui. Koko päivä siinä sitten odoteltiin vuoroamme ja tuomarit pitivät taukoja ja ruokataukokin venyi pari tuntiseksi. Sveitsiläiset koirakot olivat näyttäneet kovan tasonsa, tosin valitettavia virheitä sattui mm. tunnarissa. Hollantilaiset koirakot eivät olleetkaan sitten kisassa ihan yhtä loistavia miltä harjoituksissa näyttivät. Puolalaisten taso ei ollut kovin kummoista. Belgialaisen koira oli kovin tekevä mutta ei todellakaan täsmällistä mutta pääasia että heillä oli hauskaa. Ranskalaisilla oli pari ihan hyvää koirakkoa, tosin ei mitään loistavia mutta pääasia että ranskalainen tuomari tykkäsi mm. sunnuntaina belgialainen tuomari antoi ansaitusti 7,5 niin ranskalainen vetäsi 9 esiin! Multa pääsi vahingossa aika äänekkäästi katsomossa oho!! Ilmankos belgialainen tuomari kyseli oltiinko tyytyväisiä arvosteluun :-). Hän tiesi että Suomessa on kova taso tokossa ja onkin ensi vuonna Ruotsissa MM-kisoissa tuomaroimassa. Suomalaisista Sanna ja Jaki tekivät myös hyvän ykköstuloksen. Heikki ja Riia eivät yltäneet omalle tasolleen sillä Riia oli todella väsynyt matkustamisesta ja mahakin vähän reistaili. 

 Paikallaoloilla sitten aloitettiin ja ekana oli istuminen, joka meni ihan nätisti ja saimme 9,5 ja 10. Paikallamakuussa sitten tuli eka virhe ja Tatzi ei mennytkään ekalla käskyllä maahan asti, saatiin kuitenkin 9 ja 9,5. Seuraaminen ei ollut ihan sitä parasta mahdollista mutta hyvää kuitenkin, siitä 9. Idari meni hyvin ja siitä 9,5. Luoksetulossa pysäytykset hiukan venyivät mutta ihan suht ok, pisteitä 8,5 ja 9,5 (aika iso ero!). Ruudussa merkille meno oli hyvä ja ruutuun meni hyvin mutta vasempaan reunaan ja Tatzi alkoi itse mennä maahan joten annoin nopeasti käskyn. Ruudussa oli mutta aivan vasemmassa reunassa. Seuraamaan tuli ihan ok. Ohjatussa noudossa saimme vasemman puoleisen kapulan noudon. Merkille meni hyvin ja suunta oikea sekä nouto ihan ok, ehkä vähän vauhtia olisi saanut olla vielä lisää. Sivulle siirtyminen meni sitten vähän "yli" eli Tatzi kääntyi vähän takapuoli mun taakse, tästä pisteitä 8,5. Metallikapula oli aika kevyt ja pelkäsin että tuuli vie sen sivuun mutta ei onneksi näin käynyt. Kapulan laipat oli hauskasti käännetty ulospäin ja kapula helposti pyöri mutta olin harjoitellut heittoa. Tatzi meni hyvin kapulalle mutta sitten sen vähän pyöräyttää ja vaihtaa kapulan toisella puolen kun otti sen suuhunsa. Sivulle taas vähän taakse vinoon, pisteitä 8. Tunnarissa oli "oma kapula" kirjekuoressa mistä se piti sitten avata ja merkata. Kapulat olivat rivissä ja oikea kapula toinen oikealta. Tatzi onneksi löysi vasemmanpuoleiset kapulat ja meni kolmea vasemman puoleista kapulaa kahteen kertaan läpi ennenkuin kolmannella kerralle selvästi vasta huomasi loputkin kapulat ja otti sitten oikean. Kyllä oli malttia koiralla ettei hätiköinyt ja ottanut heti jotakin kapulaa kun ei löytänyt nopeasti. Pisteitä tästä saatiin 9 ja 9,5. Kaukokäskyissä oli tällainen järjestys: maahan, istu, seiso, istu, maahan, seiso, maahan eli meille aivan tuttu juttu ja hyvin meni, pisteet 9 ja 10. Pisteitä yhteensä kertyi 286,5 ja olimme kolmantena eka päivän jälkeen.

 Illalla meillä oli juhlaillallinen ja sitä ennen tottakai Suomi-tytöt kävi treenaamassa :-). Kentällä oli lupa käydä harjoittelemassa ja maassa oli spraylla piirretty merkkien paikat. Olin varaunnut mukaan kaiken värisiä merkkejä ja niinpä myös valkoiset merkit löytyivät (kuten kisassa). Tein luoksetulon ja siinä palkkasin seisomaan pysähdyksestä, lopun otin läpijuoksuna. Ruutu tehtiin siten että siellä oli palkka. Ohjattu nouto ja oikean puoleisen kapulan tuonnilla. Tässä Tatzi hämääntyi keskimmäiselle kapulalle ja keskeytin. Otettiin ihan alusta ja nyt onnistui. Sitten lähdettiin syömään.

 Aamu olikin yllättäen tyyni ja pilvinen. Olin edellispäivän arvonnassa saanut suoritusvuorokseni numeron 13 :-) (epäonnen vai onnen luku). Pelkäsin että pilvet rakoilevat ja päivästä tulee tosi lämmin mutta toisin kävi. Me tehtiin oma suoritus lopulta vesisateessa joskaan ei kovin kovassa mutta kyllä siinä kastui. Paikallaoloilla taas aloitettiin ja istuminen sujui hyvin siitä 10. Paikallamakuussa Tatzi meni maahan mutta sitten ei noussutkaan ylös ekalla käskyllä ja pisteet sen mukaan 8. Meinasin tukkaa repiä päästä kun otti tuollaiset perusvirheet päähän. Tämä päivä menikin huomattavasti nopeampaa tahtia kuin edellispäivä. Sunnuntain arvostelukaavake multa jäi saamatta mutta yritän tässä muistelle pisteet ainakin sinnepäin. Seuraaminen oli vähän parempaa kuin edellispäivänä, siitä 9. Idari meni taas hyvin ja siitä 9,5. Luoksetulossa sattui jotain mitä en tiedä eli käskin koiran maahan ja se meni hyvin. Kun lähdin kävelemään kuulin kyllä huokaisun katsojilta ja kääntyessäni koiraan niin siellähän se Tatti seisoi! Normaaliin tapaan vain liike ja pysätykset olivat paremmat kuin edellispäivänä. Kysyin Sannalta että mitä tapahtui (suorituksen jälkeen tietty) niin hän sanoi että Tatzi oli vähän kääntänyt päätään vasemmalle ja pompannut säpsähtäen tasajalkaa sivuun seisomaan. Onneksi jäi niille jalansijoilleen eikä tullut mun perään, pisteitä saatiin siis 7,5 ja 8 (muistan 8 toisesta en ihan varma).  Ruutu sitten sujuikin odotusten mukaan eli merkill hyvin ja siitä ruutuun aivan keskelle. Nopeasti käskin maahna ja myös loppu meni hyvin, saatiin 10 ja 9,5. Ohjatussa noudossa arvoin oikean puoleisen kapulan tuonnin ja merkille meno ok. Siitä lähti varmasti oikealle ja toi ihan hyvin, tästä luultavasti 8,5 ja 9. Vauhtia olisi saanut olla ehkä vielä enemmän. Metallinouto meni nyt paremmin ja Tatzi otti kapulan heti, pisteet 9. Tunnistusnoudossa oikea kapula oli vuorostaan toinen vasemmalta ja nyt Tatzi löysi nopeasti oikean, tuomisvauhti olisi saanut olla nopeampi, 9. Kaukokäskyt taas samalla kaavalla kuin edellispäivänä ja pisteet 10 ja 9 (?). Yhteensä saatiin 289,5 pistettä eli vähän paremmin kuin lauantaina ja vähän harmitti nuo virheet. Kokonaisuuteen ei voi olla kuin tyytyväinen että sellaisen reissaamisen jälkeen kahtena peräkkäisenä päivänä yltää tällaisiin suorituksiin. Pisteiden keskiarvoksi tuli 288,13 ja sitten jännitettiin meneekö yksi ranskalainen vielä ohi. Nyt voi sanoa että onneksi heille tuli pieniä virheitä ja he jäivät kokonaispisteissä meidän taakse. Olimme siis saavuttaneet Belgianpaimenkoirien MM-pronssia!

 Illan suussa oli palkintojen jako ja loppuseremonia. Siinä vähän palkintojen jaossa häslättiin kun kuulutuksista ei saanut selvää ja menin palkintopallille samaan aikaan kun näin että toisena ollut ranskalaiskoirakko saapuu sinne myös. Lipunkantajakin siinä vähän myöhästyi kun en huomannut häntä kiireessä tempaista mukaan mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Saimme mitalin ja melkein Tatzin  kokoisen pokaalin :-).

Myöhään illalla lähdimme vielä IPO-joukkueen kanssa syömään ja juhlistamaan palkintoja. Myöhään emme voineet olla sillä aamulla aikaisin oli lähdettävä ajamaan. Nukkua ehdimme lopulta noin neljä tuntia ja sitten urakka alkoi. Ajoimme nopeampaa tahtia kuin tullessa ja pysähtelimme vähemmän. Reitti oli sama ja Ruotsissa oltiin illalla. Viimeiset 300 kilsaa yöllä ajettuna oli yhtä tuskaa ja nukuimme vuorotellen. Matkalla yritimme pysähtyä ja nukkua vähän aikaa mutta oli sen verran kylmä ettei siitä mitään tullut. Satamassa sitten nukuimme autossa pari tuntia kun aurinko jo lämmitti vähän. Laivaan päästyämme painuimme aamupalalle ja nukkumaan. Neljän tunnin unien jälkeen maittoi sauna ja ruoka. Illalla olimme pirteänä Turussa vastaanottotilaisuudessa, missä Belgianpaimenkoirayhdistys ja sponsorimme Royal Canin muistivat meitä myöskin kakku oli hyvää :-). Ajomatkaa oli mulla vielä 270 km ja kotona olin vähän ennen kolmea yöllä.

 Vielä väsymys painaa mutta reissu ja kokemus oli sen arvoinen eikä tarvinnut tulla tyhjin käsin kotiin. Iso kiitos kaikille treenikavereille, olette olleet suurena apuna. Häiriötreeneistä on ollut hyötyä kun ei meitä ainakaan lauantaina vieressä ollut agilitykenttä haitannut. Kiitos kaikille myös onnitteluista ja muistamisista, pahoitteluni että vastaamiset ovat jääneet tämän kaiken väsymyksen keskellä. Kiitos myös kannustuksesta ja Suomen muulle joukkueelle matkaseurasta. Harmittamaan jäi se että lopulta tokossa ei joukkueita palkittukaan vaikka näin oli annettu ymmärtää että kisa on samalla joukkuekisa. Joka tapauksessa kehässä saimme joukkuetulokset ja olimme kolmansia. Sen myös opimme että Ranskassa voi odottaa mitä vain. Ranskalaiset metrit ovat lyhyemmät kuin suomalaiset ja mihinkään ei ole kiire eikä mitään infoa saa kuin ranskaksi. Liikkeenohjaaja osasi englanniksi command ja stop, belgialainen tuomari käskytti seuraamiskaavion :-). Järjestelyt eivät ole ihan sitä luokkaa kuin Suomessa mutta tällaisen ei pidä antaa vaikuttaa omaan suoritukseen. Se kaikki on nyt ohi ja arkeen on palattu. Tatzi ei ole ollut millänsäkään reissaamisesta ja viiletti jo seuraavana päivänä kovasti innoissaan pitkin pihoja. Kotisivuilta löytyy jotain kuvasatoa, valitettavasti itse kisasta ei ole kuvia. Videokuvattu sen sijaan on mutta se eon eri asia osaanko sitä mitenkään kotisivuilleni laittaa :-). Hieman haikeana tokotavarat pakkasin varastoon, mutta eihän sitä koskaan tiedä jos ne sieltä vielä esille kaivetaan :-)

 Tänään Keuruulla tokokisoissa ja saaliina se TVA-arvo!!! Nyt siis jeeee, jeeee ja vielä kerran jeeee.... loppu häämöttää :-). Pisteet 299 ja lisäksi kunniapalkinto sekä luokkavoitto. Liikkeistä tarkemmin alla.

 Paikallaolot (istuminen ja makaaminen) molemmat ilman kummempia kommervenkkejä eli täydet 10. Seuraamisessa Tatzi oli vähän liikaa vauhdissa ja eka pysähdyksessä se ei ollut ihan mukana mutta korjasi itsensä nopeasti takaisin perusasentoon ilman että ehdin edes tehdä mitään. Tästä eteenpäin Tattiskin skarppasi ja loppu seuraaminen oli sitten sellaista tyypillisempää seuraamista, tästä 9. Ja mun painajainen idari menikin sitten ihan hyvin, siitä 10 (tosin jäi istumaan hiukan vinoon). Luoksetulo meni huonosti ja sen jo arvelinkin niin käyvän viimeisistä treeneistä päätellen. Tatzi lähti aika hitaasti (kuitenkin laukalla) ja hiukan alkoi ennakoimaan pysäytystä joten nopeasti pysäytin. Tästä lähti hitaasti jopa niin että tiputti raville ja ennakoi maahanmenoa, mutta se meni ihan ok. Loppu sitten muuten hyvin mutta pitihän siinä edessä vielä vähän tökkäistä kuonolla mua jalkaan, pisteet 8. Nyt siis tiedetään mitä hiotaan, ennen Ranskan reissua ;-). Ruutuun meno suht ok vaikka ei siten mihin olen tottunut Tatzin kanssa. Merkille vähän hitaasti ja siitä lähti hyvin mutta hidasti ennen ruutua ja jäikin aika ruudun "alareunaan" kuitenkin kokonaan ruudussa. Loppuliike ihan ok, aivan pieni mutka kun tuli seuraamiseen, tästä kuitenkin saatiin 10. Ohjatussa noudossa saatiin arvonnassa oikean puoleisen kapulan tuonti. Ja mua jännitti kun ruutu jäi sillepuolen taakse mutta se ei onneksi haitannut. Merkille menokin oli aika hyvä (ei ravannut ja sen asian kanssa on painittu) ja oikealle lähtö ok. Otti kapulan mielestäni ihan hyvin mutta sitten se vaan tippui suusta mutta Tatzi kyllä itse otti sen nopeasti ja toi hyvin, pisteet 9. Metalliesineen nouto hypäten aiheutti mulle ylimääräisiä sydämen sykähdyksiä kun heitin kapulan huonosti ja se tippui aivan lähelle estettä. Pari kertaa nopeasti mietin otanko varman päälle ja pyydän uusinta heittoa mutta sitten nopea päätös: se ei pelaa joka pelkää!! Kannatti sillä Tatzi meni hyvin kääntyi ja otti kapulan hyvin ja samantien hyppäsi ilman että kosketti estettä, 10!!! Tunnistusnoudossa Tatzi kävi tarkasti läpi kapulat ja otti toi oikean kapulan, tosin vauhtia olisi saanut olla enemmän eli sellainen varma ja rauhallinen tunnari, pisteitä 9. Kaukokäskyissä näkyi ettei olla treenattu paljon pitkällä matkalla (näitä vielä tehtävä) ja tämä kostautui heti ekassa maasta istumaan nousussa jossa Tatzi nousi vasta toisella käskyllä. Sen jälkeen liikkeet sujuivat ok mutta ei sellaisella nopeudella kuin yleensä eli oli pientä epävarmuutta näkyvissä (etenkin maahanmenot olivat hitaita). Pientä peruuttamista oli myös mutta vain pientä, pisteitä tästä tuli vähän liikaa kun saatiin 9.

 Nyt on siis tottelevaisuusvalion arvo plakkarissa ja vielä pitäisi pari viikkoa treenata tokoa kun on se Belgianpaimenkoirien MM-kisa siellä Ranskassa. Ei suuria odotuksia mutta yritämme pitää taidot yllä ja treenata niitä missä tiedän olevan vielä parannettavaa. Kiitokset kaikille meitä avustaneille!

  Tatzin korvat katosivat johonkin :-)

 Kisapäivä siis ja EVL alkoi vasta iltapäivällä joten eipä ollut aikaista herätystä :). No sitten itse kisaan ja liikesuorituksiin. Olin suorittamassa puolivälissä, koirakoita oli 6 joista yksi keskeytti aika alussa ja liikkeet tehtiin ruutuun asti ja sitten toisessa osassa loput liikkeet. Paikallaolot tietty ekana ja siinä sitten sattuikin sillä liikkeenohjaaja unohti paikalla istumisen ja alkoi käskyttää koiria maahan. Paikallaolo maassa tehtiin siis eka ja tästä 10. Kaiken selkkauksen jälkeen otettiin sitten istuminen ja sen verran siinä sitten muka varmistelin että sanoin Tatzille ylimääräisen istu-käskyn (jota en siis yleensä tee) ja kun olin lähtenyt niin melko heti oli Tatzi mennyt maahan!!! Kerta se on ensimmäinenkin kun näin käy ja kyllä harmitti, liike siis 0 (kerroin 3).

 Sitten yksittäisliikkeet ja nyt tein seuraamisessa kaikki täyskäännökset oikealle (paitsi paikallaan). Tämä meni ihan hyvin ja siitä pisteet 9½. Meidän murheenkryyni eli idari ja siinä se istuminen :(. Harjoituksissa se onnistuu myös liikkeenohjauksen kanssa mutta taas kisassa jäi seisomaan. Täytyy tehdä vähän erilaista treeniä tähän ja katsotaan tapahtuuko myös silloin. Seisomisessa jäi myös vähän vinoon ja idarista 6½. Toki seuraaminen idarissa oli myös jotenkin huolimatonta eli vasemmalle käännökset (kaikki) oli huonoja ja koira painoi minua. Mietitäänpä treenejä.... Luoksetulo oli 10, pysähdykset ihan ok ehkä mun mielestä maahanmeno olis voinut olla vähän nopeampi. Ruutu meni hyvin paitsi se loppu eli seuraamaan tuli taas kaarroksen kautta ja vähän väljääkin oli, 9½.

 Loppuliikkeinä siis kasa noutoja ja kaukot. Ohjatussa noudossa arvoin meille vasemman puoleisen kapulan. Merkille meno nyt laukaten, jeeee... ja sitten se penteleen oikea kun vaan meinaa vetää. Suuntakäskyn saatuaan siis lähti oikealle ja heti pysäytin (stoppas myös) ja uusi käsky, nyt lähti hyvin vasemmalle ja toi kapulan hyvin. Tuosta suuntasähellyksestä johtuen pisteet 8. Hyppynouto metalliesineellä muuten kunnossa mutta mitä ihmettä sitä kapulaa piti lyödä etutassulla niin että se pomppas ja pyörähti?? Tuosta johtuen 8½ ja nyt este pihaan ja metallikapulan kanssa pelleily lopetetaan. Tunnistusnoudosta tuli 10 vaikka itse olisin toivonut vähän enemmän vauhtia mutta koira ainakin etsi tarkasti. Kaukokäskyt muuten hyvin mutta vähän liikkui taaksepäin joten 9. Kokonaispisteet siis riitti ykköstulokseen 261,½ ja vähän tuo paikallaistuminen harmittaa.

 Korjasin illalla kentällä paikallaistumisen kun käytiin vähän Ainon kanssa treenailemassa agilityä ja Beo-kasvattini tottista (mikä näyttikin aika kivan näköiseltä :)). Gira-muori oli paikallamakuussa ja Jokke-tervu keskellä (maaten) ja sitten Tatzi istumassa. Ongelmia ei ollut ja kolme minuuttia istua nökötti niin nätisti liikkumatta :)

 Lauantaina oltiin siis tokoilemassa Seinäjoen raviradalla erikoisvoittajaluokassa. Paikka oli miten sen nyt sanoisi.. mielenkiintoinen sillä häiriötä riitti kun hevoset juoksivat aivan lähituntumassa ja myöskin viereinen valtatie piti aika hyvin äänihäiriötä. Meillä paikallaolot meni ihan ok (10 ja 9 ½, maahan olisi saanut mennä vähän nopeammin). Seuraaminen ei ollut parasta mahdollista ja Tatzi painoi aika-ajoin ja käännökset ei sujuneet parhaalla mahdollisella tavalla, kuitenkin saatiin vielä 9. Idarissa sitten istuminen jäi tekemättä ja tähän en osaa syytä sanoa, käskyn piti ainakin olla sellainen että koira kuuli, tästä 6 ½. Luoksetulo oli hidas laukka ja seisomaan pysäytys oli ok mutta maahan olisi saanut mennä nopeammin, tästä kuitenkin 9. Pohja oli muuten vähän sellainen sorainen mikä on Tatzille epämiellyttävä ja sillä tippuu vauhti heti kaikessa. Ruutu oli merkitty keltaisin merkein mitkä auringon paistaessa ja vaalealla pohjalla näkyivät aika huonosti. Merkille meno ihan ok ja ruutuun lähti mutta hiukan epävarmana, kuitenkin laukaten ja haki selvästi ruutua, kun sen sitten merkkasi meno muuttui ja hyvän paikkaan ruutua meni. Kun kutsuin Tatzin ruudusta niin siinä meni vähän pitkäksi ja tuomari oli juuri minun vieressä niin taisi Tatzi vähän kaartaa senkin takia sitä kautta :). Saatiin ruudusta kuitenkin 9 ½.

 Liikkeet tehtiin kahdessa osassa ja ohjatusta noudosta taas jatkettiin. Itse en pitänyt liikkeenohjaajan tyylistä että jouduimme odottelemaan kehässä vuoroamme kun hän vasta teki merkintöjä maahan (olimme ekana suorittamassa). Mm. ruudun merkin ympäri piirsi viivat meidän odottaessa ja samoin ohjatun noudon kanssa ja merkitsi vielä kapuloiden paikatkin, jouduimme siis turhaan odottelemaan. Ohjatussa noudossa saimme arvonnassa oikean puoleisen kapulan noutamisen. Merkille meno oli hidas (no kait sillä odottamiselle ja kun se on muutenkin ollut vaikeaa) ja kun lo vei kapuloita huomasin että Tatzi katseli hevosia :o joten oikean puoleinen jäi merkkaamatta ja kapulat näkyivät vaalealla hiekalla huonosti paitsi keskimmäinen joka laitettiin vinoon siten että tummat laipat näkyivät!! Merkiltä lähti oikeaan suuntaan mutta huomasi matkalla keskimmäisen kapulan ja suuntasikin sinne joten pysäytin (hyvä pysähdys) ja uusi suunta käsky ja nyt onnistui, tästä siis 6 ½. Toiselle koiralle kävi samalla lailla kun sen piti noutaa vasen kapula ja keskimmäinen oli taas vinottain. Sitten oli hyppynoudon vuoro ja metallikapula meni vähän oikealle vinoon ja siitä vielä pyöri enemmän oikealle. Huomasin että Tatzin pää kävi eli se näki kapulan ja en tyhmänä ottanut uusinta heittoa vaan annoin käskyn ja suoraan kapulalla ilman hyppyä ja samoin takaisin eli nolla. Vaikka noita on harjoiteltu niin siitä on aikaa ja hyppyä on otettu muutenkin vähän joten olisi pitänyt tajuta ottaa varman päälle ja uusinta heitosta pari pistettä pois. Ohjattu nouto olisi saanut olla hiukka nopeampi mutta tarkkaa työtä ja siitä 9. Kaukokäskyissä Tatzi sitten meni taaksepäin puoli mittaansa ja teki kaikki asentomuutokset mutta taaksepäin liikkumisesta ropisi pisteitä joten 7. Kokonaispisteet oli sitten 244 eli kakkostulos ja kyllä otti päähän se hyppynouto kun siinä on kuitenkin kolmen kerroin. Näin voi käydä ja se on sellaista, tosin en ollut kokonaisuutena tyytyväinen meidän suoritukseen mutta siinä hälyssä ihan ok :)

 Pieksämäelle päästiin peruutusten vuoksi ja tieto saatiin vasta perjantaina. Erikoisvoittajaluokassa startattiin ja oltiinhan me koko ajan treenattu siten että kisoihin mennään joten valmiutta oli. Ykköstulos saavutettiin komein pistein 300 ja tässä vähän tarkempi selostus. Paikalla istuminen täydet eli ei huomauttamista. Paikalla makuu harmittavasti 8 kun Tatzi ei mennyt ekalla käskyllä maahan ja en todella tiedä mitä tässä tapahtui. Liikkeenohjaaja käskyttää koirat yksitellen alas ja Tatzi piti hyvää katsekontaktia koko ajan eikä välittänyt liikkeenohjaajasta mutta ei vain tippunut alas, no onneksi sentään meni toisella käskyllä. Seuraamisesta tuli täydet. Neliökävelyssä muut liikevaihdot onnistuivat mutta istuminen jäi seisomiseksi kun itse jotenkin hätiköiden annoin käskyn liikkeenohjaajan käskytyksestä, tästä liikkeestä 7. Luoksetulo ja ruutuun lähettäminen täysillä pistein. Ohjattu nouto 9 kun luovutus oli vähän vino (tuli oikealta ja jäi luovuttamaan vinoon, tämä tapahtuu myös harjoituksissa helposti kun tuodaan oikean puoleista kapulaa) ja merkille meno olisi saanut olla nopeampi. Hyppynouto ja tunnistusnouto 10. Kaukokäskyissä pientä liikettä eteenpäin joten siitä 9. Nyt ollaan yhtä ykköstä lähempänä tavoiteltua valionarvoa. :)

 Etsintäkoe Kyröskoskella ja luokkana siis kolmosluokka. Aloitettiin päivä tottiksella ja me päästiin tällä erää suorittamaan liikkeet ensin. Seuraamisen alussa oli Tatzi hiukan sillä päällä että nappasenpa hanskan kädestä (ilma oli kylmä ja en tarennut jättää hanskoja pois) ja naksautteli hampaillaan ilmaa pari kertaa, tosin tuomari ei tainnut tätä huomata ja seuraaminen tasaantui nopeasti. Liikkeestä istuminen ja maahanmeno hienoja ja luoksetulo tiivis mutta ei törmännyt. Seisominen myös hieno mutta sitten luokstulossa jo tuli hiukan voimakkaampi kosketus (pysyin kuitenkin paikalla joten ei enää paha :)). Tasamaanouto meni hyvin vaikka kapula oli pitkän mallinen ja Tatzin ottaessa sen suuhun niin näytti vähän että kapula vie koiraa eikä toisin päin :). Hyvä ote piti ja pää vähän keikkui mutta hyvällä vauhdilla toi. Hyppynoudossa sitten kapula pyöri vähän vinoon oikealle ja menohyppy upea ja kapulan haki nopeasti mutta tullessa koiran tulolinja hypylle oli aikaslailla vino. Ollaan harjoiteltu sitä että kapula menee vinoon ja silti hypätään ja niin tapahtui nytkin, esteen ylitys upea mutta melkein poikittain minuun nähden ja tästä syystä luovutus jäi vinoon (ei ehtinyt korjaamaan). Kuitenkin hienosti suoriuduttu! A-esteellä ei mitään huomauttamista. Ennen eteenmenoa en sitten ehtinyt tekemään alkurituaalia (tai jotain itse häsläsin) ja jo valmistelevassa vaiheessa huomasin että koira ei ehkä ole lähdössä eteenmenoon niinkuin normaalisti. Kun lähetin niin Tatzi lähti mutta ei ihan tyypillisellä vauhdillaan ja noin reilun parin kymmenen metrin jälkeen vilkaisi minua ja tiputtikin raville mutta jatkoi suoraan etenemistä eteen!! Riittävästi koira eteni ja nätillä käskyllä meni nopeasti maahan. Toki täytyisi nyt enemmän harjoitella vieraissa paikoissa eteenmenoa palkalle ettei opi siihen että kokeessa kun on vieras kenttä niin siellä aina käsketään maahan ja ei ole palkkaa. Kisan jälkeen kävin ottamassa eteenmenon ja siellä oli ruoka odottamassa. Paikallaolossa ei mitään virhettä. Kämmit tottiksessa: luoksetulon törmäys, vino luovutus hyppynoudossa ja hidas eteneminen eteenmenossa. Maastot aloitettiiin eka jäljellä ja meillä janalla mentiin nenä maassa suoraan eteen ja otettiin jälki vasemmalle. Juuri kun olin lähdössä perään Tatzi vilkaisi minua ja meinas kääntyö takaisin mutta kun olin juuri lähtenyt tulemaan perässä niin jatkoi matkaa ja suunta olikin oikea. Kaikki kepit ilmaisi hyvin ja jäljesti hienosti. Esineruutu oli seuraava ja aloitin oikeasta kulmasta ja sieltä takaa nousi heti eka esine, juoksi siihen aivan suoraan. Keskeltä lähetys ja pyöri siellä takana ja näytti siltä että oli välillä esineen hajulla. Lopulta löysi esineen takaa keskeltä aavistuksen vasemmalla. Vasenta reunaa oli jo tässä vaiheessa tarkastanut hyvin ja sieltä ei näyttänyt mitään nousevan joten lähetin vielä keskeltä ja annoin koiran vähän ratkaista koska arvelin että yksi esine voisi olla aika lähellä ja ehkä rinteessä koska esineruutu vietti alaspäin. Niinpä se esine sitten oli keskivaiheelta ja oikeasta reunasta noin puolivälissä ja kannon päällä edessä. Tämän jälkeen mentiin pikkujuttuihin ja ekana tarkkuusetsintä. Siinä oli esineenä vanha 50 pennin kolikko ja se oli keskellä ruutua ja meillä mentiin suoraa esineelle ja täydellinen luovutus. Pudotetun esineen nouto meni hyvin, tosin itse haluan korjata tuota vierellä kulkemista koska siinä tahtoo nyt Tatzi edistää ja jouduin antamaan pieniä kuiskivia lisäkäksyjä matkan varrella :). Henkilähaku oli viimeisenä ja siinä aloitin oikeasta etukulmasta koska koira sinne haisteli ja löytöhän sieltä tuli heti. Näytölle oltais saatu mennä ehkä vielä nopeampaa sillä yhden kerran Tatzi vilkaisi minua ja en tiedä olisiko alussa tullut vahingossa pieni nykäisy ja harkitsen jospa ottaisin valjaat käyttöön ettei kaulaan tule vetoa. No sitten lähetys vasemmalle ja hieno eteneminen ja tyhjän umpipiilon tarkastus mutta siitä jatkoi työtään. Vasemmalla oli joku haju mihin oli edelliset koirat tahtoneet jäädä ja niin jäi Tatzikin mutta kutsuin välittömästi ja koira totteli nopeasti. Sitte pisto oikealle ja vielä vasemmalle ja taas oikealle ja sieltä löytö. Nyt näytölle meno oli vetävä. Hakutyöskentely oli vauhdikasta tuomarin mielestä mutta hallittua ja hän piti siitä että koira on hyvin hallinnassa ja tottelee välittömästi (siksi olen myös vähän varovainen milloin kutsun koska pelkään huutavani pois maalimieheltä tai juuri sitä ennen).

No tähän on nyt hyvä jättää tämän vuoden pk-kisat ja ensi vuodelle sitten uudet haasteet, tulihan tänä vuonna ylitettyä tavoitteet roimasti sillä etsintäkokeet eivät olleet suunnitelmissa lainkaan! Homma lähti toimimaan niin hyvin ja eihän meillä ollut juuri opeteltavaakaan kun oltiin pikkuhiljaa vanhempien koirien rinnalla opeteltu pikkujutut. Tarkkuusetsintää Tatzi opiskeli aina tarkasti auton häkistä kun tein Giralla ja Iitulla ja lopulta kokeilin kun se aina niin tarkkana istui katsomassa (ei maannut niinkuin yleensä). Tatzi osasi homman heti eli tiesi mitä tehdään sillä kokeilin huvikseni niinkuin vanhemmilla eli en näyttänyt kun esine piilotetaan enkä mitään sellaista ja Tatzi etsi esineen heti. Kun esine löytyi niin aloin heti kehua ja pyysin tuomaan ja sekin onnistui. Ainut mikä ei onnistunut oli pienen esineen luovutus eli pyysin "irti" kädet kuonon alla ja Tatzi tiiviissä katsekontaktissa (siis kuono kohti taivasta tai paremminkin minua) hellitti otetta esineestä ja silloin esine putosi kurkkuun ja tuli nielemisrefleksi. Sinne meni eka tarkkuusetsintä esine :). Pienten esineiden pitämistä ollaan harjoiteltu ja niiden luovutusta ilman nielemistä ;). Talvisena leikkinä meillä on ollut pudotetun hanskan noutoa joten sekin liike on tullut opetettua "siinä sivussa". Kyllä tässä kuitenkin vielä treenausta metsässä jatketaan ennenkuin lumi tulee maahan, sillä sitten tulee tauko kuitenkin.

 Hakukokeessa Kangasalalla kakkosluokassa ja hienosti meni. Ensimmäisenä aamulla aloitettiin tottelevaisuusosuudella ja jälleen olimme ensimmäisenä paikallaolossa. Kun menin paikallaolo paikalle niin Tatzi katseli juuri muualle kun annoin maahan-käskyn ja tarvittiin toinen käsky että koira meni alas. Kun palasin ei koira noussut kahdella ekalla käskyllä sivulle vaan tuijotti minua!!! No täytynee harjoitella. Liikkeissä ei Tatzi ollut ihan parhaimmillaan tällä erää ja seuraaminen oli vähän vaisua ja käännökset eivät onnistuneet kovin hyvin. Jäävät liikkeet ok ja luoksetulo ihan ok, vähän nopeutta taas on saatava. Tasamaanoudossa kapula jotenkin lipesi koiran suusta ja Tatzi korjasi kyllä heti mutta ote ei siis ollut hyvä alussa. Hyppy meni hyvin mutta takaisin tullessa ehkä vähän liukastui märällä nurmella ja tuli toisen takajalan kosketus (vai paremminkin lyönti esteeseen). A-estenouto meni hyvin. Eteenmenossa irtaantui suoraan ja hyvin, maahan ihan ok, saisi toimia vähän nopeammin. Lopputuloksena kuitenkin erittäin hyvä 92 p.

Seuraavana meillä oli vuorossa esine-etsintä ja se oli aivan katastrofi :). Kun lähetin Tatzin ruutuun se lähti vauhdilla juoksemaan pitkin ruutua ja sen ulkopuolella ja tuli sitten onnesta läähättäen mun luo että tarkastettu on!! En ole täysin varma mitä se etsi, esineitä vai ukkoja. Niinpä lähetin uudelleen ja nyt koira jo etsi maasta jotakin ja löysi esineen. Sitten alkoi jälleen kaiken muun tekeminen paitsi esineiden etsiminen mm. takarajalla oli iso kivi johon Tatzi kiipesi ja keikkui siellä katsoen mua että mitäs tästä sanot!! Ole siinä sitten nauramatta ja niinpä käännyin vähän kulkemaan lähetyslinjaa ja sitten alkoi Tatzikin taas tekeen jotain. Se oli kyllä esineen hajulla toisessa reunassa mutta jostain syystä ei löytänyt/tarkentanut paikkaa ja aika loppui. Pisteitä yhdestä esineestä (kaksi kolmesta olis pitänyt nostaa) saatiin puolet eli 15 pistettä.

Viimeisenä sitten se kaikkein jännittävin eli henkilöhaku ja me startattiin toisena radalle. Aika hyvä tuulenvire kävi ja kun katselin etukulmia ja merkkauksia niin Tatzin nenä kävi jo toiseen etukulmaan jolloin päätin tehdä ensin lähetyksen sinne eli oikealle. Hyvä eteneminen ja sieltä tultiin jo sitten rulla suussa., rullan tuonti hyvä. Liina kiinni ja menoksi, rata oli kalliopohjaista maastoa jossa oli sammalta ja jäkälää joten kostealla säällä liukas ja välillä hirvitti ja jouduinkin Tatzia jarruttelemaan. Maalimies löytyi ison kallion kielekkeen alta alhaalta ja sieltä ryömittiin ulos! Seuraavaksi sitten toisen etukulman tarkastus ja sieltä lähti hyvä eteneminen radan suuntaan ja kävelin eteenpäin seuraten kuinka Tatzi etenee ja kun alkoi kääntyä kohti keskilinjaa niin kehuin ja kutsuin. Sitten toiselle puolen ja jälleen hyvä liike ja uppoaminen taakse asti tosin vähän viistosti eteenpäin. Hyvän piston jälkeen (koiran näki) kutsuin ja laitoin vauhdissa toiselle puolen ja tässä vaiheessa oltiin noin 100 metrissä. Annoin koiran olla vasemmalla puolen jonkun aikaa koska hävisi näkyvistä enkä uskaltanut huutaa ja sieltä sitten tultiinkin rulla suussa. Mentiin näytölle vauhdilla ja koira näytti kallion koloon, otin hallintaan ja maalimies kömpi ulos kallion koloon tehdystä maapiilo tyyppisestä piilosta, todella hieno piilo. Ohjaaja oli tässä vaiheessa aidosti onnellinen että koira ilmaisi ja löysi tälläisen piilon :). Ja jälleen jatkettiin oikealle puolen ja hienoa liikkumista Tatzi näytti ja pisto myös vielä vasemmalle ja sitten oikealle. Siinä sitten odottelin jonkin aikaa ja Tatzi otti maalimiehen aika kaukaa (melkein radan lopussa eli 200 metrissä) ja toi rullan osin keskilinjaa pitkin. Kytkin kiinni ja niin mentiin ensin keskilinjaa melkein loppuun (n.30m) ja siitä upottiin metsään ja vaneripiilo löytyi sieltä. Hienoa työtä Tatzi teki ja sai kehuja tuomarilta hyvin ilmavainusesta työskentelystä ja ilmaisuista täydet pisteet ja työskentelystä lähti pari pistettä kun Tatzi teki pistoja vähän viistosti kylläkin eteenpäin mutta pitäisi mennä paremmin ensin suoraan ja sitten radan suuntaisesti edeten (=laatikkoja). Mutta hienosti 168 pistettä (maks.170) ja olin todella tyytyväinen sillä radalla oli valepiiloja ja moni koira oli tehnyt valeilmaisuja. Itse en ollut täysin tyytyväinen siihen ettei koira maannut rauhassa maalimiehillä vaan pyöri ympäri ennenkuin otin hallintaan eli tähän panostusta, ei kuitenkaan häirinnyt maalimiehiä ja ei vähentänyt pisteitä mutta itseä se häiritsi. Koiran liikkuminen oli vauhdikasta ja todella ilmavainuista ja näytöille mentiin varmaa aika haipakkaa kun tuomari totesi ettei muista milloin on viimeksi näin lujaa naisen perässä juossut :) mutta kuulemma pysyi vauhdissa!!! ;). Tyytyväinen olen koiran suoritukseen.

 Jälkikokeessa Kyröskoskella ja aloitettiin aamulla jäljellä. Janalla eteni ihan hyvin ja hiukan tarkasti jälkeä taaksepäin mutta korjasi itse oikean suunnan ja siitä tulikin sitten täydet pisteet. Maa oli kosteaa edellisen päivän sateen jäljeltä joten pohjana se oli hyvä. Tuuli kävi aika voimakkaasti ja alkumatka jäljestä ei mennyt kovin hyvin ja eka keppi sitten metsään jäikin. Kun nostettiin meille eka keppi (toinen) niin sen jälkeen jäljen ajo parani mutta hiukan taas loppua kohti tuli pientä väsymystä. Muut kepit nousivat hyvin ja mahdollisuudet olivat vielä ykköstulokseen jos loput osiot menee hyvin.

 Esineruutu oli seuraavana ja ruutu oli nyt niin että koira lähetettiin mäen päältä alaspäin ja nopeasti kolme esinettä nousikin, tässä oli tuuli apuna hyvin liikkuvalle koiralle. Maastosta pisteet muuten täysillä paitsi se yhden kepin pistemenetys eli yhteensä 180p.

 Tottelevaisuusosuus oli viimeisenä vuorossa ja siinä pääsimme tällä erää ekana suorittamaan liikkeitä. Tottiksesta pisteet yhteensä 97 eli se riitti ykköstulokseen 277 pistettä. Nyt teemme pieniä harjoituksia ja otamme rauhallisesti :)

 Jälkikisat Kyröskoskella, Mustosen muistokisa ja koiria 18 kpl.Ensimmäisenä meillä oli jälki ja jana meni täysin pistein ja samoin jäljestys meni hyvin. Hiukan on näkyvissä vielä tuo jälkikestävyyden puute aika ajoin mutta aina kun keppi nousi niin koiran motivaatio nousi ja jäljestäminen oli tiiviimpää. Keppien väli on kuitenkin voittajaluokassa jo pidempi joten väliä saattaa tulla satojakin metrejä, tätä vielä treenaillaan. Kuitenkin kaikki kepit nousi ja jäljeltä saimme täydet pisteet.

 Esineruutuun päästiin melkein saman tien jäljen jälkeen ja ilma oli täysin tyyni. Ruutu oli mäessä niin että vasen reuna oli ylhäällä ja siitä lähti laskemaan kohti oikeaa reunaa. Aloitin oikeasta reunasta ja sieltä takaa nousi heti eka esine. Keskeltä lähetin ja koira tahtoi vain oikeaan reunaan. Nousin siis mäen päälle ja lähetin kohti vasenta takamerkkiä josta sitten nousi toinen esine. Menin taas keskelle ja lähetin ja koira ehtikin jo keskialuetta tarkastaa mutta sitten loppui aika. Yksi esine jäi vasempaan reunaan noin puoliväliin ja Tatzi oli mennyt aika läheltä mutta yläpuoleta ettei saanut siitä hajua. Liikkuvuus kuitenkin hyvä ja 20 pistettä.

 Tästä seurasi nopeaan tahtiin kentälle siirtyminen ja heti tottikseen, kun koiria oli keskeyttänyt meitä ennen. Ensin olimme paikallaolossa ja se meni ok. Itse suoritus meni hyvin eli vain pieniä virheitä. Maasta kutsuttaessa luokse tuli pieni törmäys mutta seisomisesta luoksetulo jo ok. Tasamaanoudon luovutti ehkä hivenen kaukana (liekö ohjaajan maha tiellä) ja sivulle siirtymisessä Tatzi jäi liian eteen eli olisi pitänyt siirtyä taaemmas, sama toistui vielä hyppynoudossa, mutta a-este noudossa jo sivulle siirtyminen aikalailla ok. Eteenmenossa tuli virhe kun Tatzi lähti ensin suoraan mutta alkoi sitten kaartaa paikallaolo merkkejä kohti (toko!), maahan meni kuitenkin heti käskystä. Pisteitä tuli tottiksesta siis 95 ja maastosta 190, kokonaisuutena ykköstulos pistein 285 ja Mustosen muistokisan voitto! Tästä on hyvä jatkaa!