Aamupäivällä käväistiin pienellä pulkkaretkellä koko poppoon voimin (luonnollisesti pulkkailemaan pääsi Tuukka) moottorikelkan uraa. Käveltiin tuonne lammelle ja sieltä Pete lähti Tuukan kanssa kotiin päin ja me jäätiin koirien kanssa vähän hidastelemaan perään. Meillä ei siis ollut mitään pk-valjaita sun muita rempseitä mukana eli tehtiin tällainen extempore-reeni. Ja tulihan tämä tehtyä vähän erilaillakin kuin normi kisajärjestys :-). Kun pojat sitten olivat hävinneet ja menneet jonkin matkan päähän, niin laitoin Tatzin juoksemaan. Kyllä Girakin sitten lähti jolkottelemaan jonkin ajan päästä (tai siis päästin jolkottelemaan) ja se taisikin olla sitten tien tukkona Tatille vähän siellä sun täällä. Ei tuo vanha rouva enää viitsi juosta, se vain keskittyi hajuihin ja välillä sitten innostui. Enemmänkin väistelee kun Tatzi tulee vauhdilla ohi tai päin :-O. Tatzi ei Girasta oikeastaan piitannut. Mä kävelin aina lähetyksen jälkeen Peteä kohti ja Pete käveli edellä kotia kohti :-). Tatzi taisi juosta 8 kertaa (tai enemmän) meidän välin ennenkuin sain pojjaat kiinni. Hauskaan tuntui olevan :-)

 Uusi vuosi ja uudet kujeet! Vuosi vaihtui meillä rauhallisissa merkeissä. Tänään sitten koko konkkaronkka lenkillä ja niinhän siinä sitten käy ettei silloin päästä ilman viestin treenausta :-D. No kyllä me joskus päästään, mutta ei tänään. Kerrankin siitä ei edes tullut sanomista :-o

 Lenkin päätteeksi siis juoksutettiin ja matkaa tuli sata metriä. Kärrytietä kävelin ja loiva mutka tuli ettei ollut näköyhteyttä. Gira joutui siis juoksemaan myös joten ohituksia tuli jokunen treenattua. Tatzi juoksi meidän välin 9 kertaa ja Gira taisi lintsata osan pätkistä! Ohitukset sujuivat aikaslailla hyvin Tatzin osalta. Gira parka löi aina jarrut päälle kun kuuli/näki Tatzin tulevan töminällä ja tietty se Tattis teki ohittaessaan pari kertaa sellaisen hämyhyökkäyksen vauhdissa kohti. Sen sijaan mun päässä ei tehty hämyhyökkäyksiä vaan tultiin ihan oikeasti kohti ja samoin Peten päässä oli viimeisen kerran tullut rytinällä päin. Pete onneksi ehti juuri ja juuri väistää, kun poikakin oli sylissä. En tiedä mikä Tatzia tänään riivas, johtuiko lie siitä että se palkattiin hanskoilla ja sai tulla mun päässä niihin täysillä kiinni!!! :-O Muuta palkkaa ei näet sattunut olla mukana. Vauhtia siis riitti ja treeni oli aika nopeatempoinen. Yritettiin laittaa koiria suurin piirtein yhtäaikaa matkaan, Gira vaan kääntyi pari kertaa takaisin kun näki höyrypään tulevan. Tatzin osalta kuitenkin homma meni kuten piti ja Girahan saa törttöillä häiriöksi miten vaan :-). Yritämme siis jälleen viesteilläkin.

 No niin treenattiin vähän ohituksia, tosin tavasta en tiedä oliko ihan paras mahdollinen :-). Pienen lenkin päätteeksi otettiin ihan näkäetäisyydella juoksua. Gira toimi häiriökoirana eli juoksi myös, mutta koirat juoksivat vastakkain :-). Siis sellaista ohitustreeniä.... Pari ekaa kertaa laitettiin Tatzi lähtemään ensin ja kun oli lähellä toista päätä niin Gira laitettiin sieltä vastaan. Tästä seurauksena Tatzi teki Giraa kohden pysäytyshyökkäyksen jatkaen kuitenkin matkaa toiseen päähän. Gira näistä vähän mäksähti ja vaihdettiin taktiikkaa ja laitettiin koirat suurin piirtein yhtäaikaa lähtemään. Ohitukset sujuivat aika mallikkaasti Tatzilta paria epäonnistumista lukuunottamatta (Gira löi hanskat tiskiin enenmmän! :-). Juoksumatka ei ollut kuin noin 50 metriä, mutta taisi siinä kymmenen etappia tulla. Lopussa Tatzin meno oli jokseenkin sellaista ettei se edes vilkaissut Giraa. Taidetaan ottaa tällaisia vielä toistekin.

 Ajeltiin sunnuntaipäivänä Jyväskylään treenailemaan ja kaveriksi saatiin nuori sakemanniuros juoksemaan. Eka pätkä oli kuusikkometsää reilu 300 metrin pätkä. Alussa oli pieni ura josta poikettiin metsään ja lopussa oli iso ojan ylitys, jossa lähinnä ohjaaja taituroivat päästäkseen yli :-). Eka pätkän Tatzin juoksi ekana ja hyvin meni. Jäljestyspätkä jatkui sitten ison pellon poikki ja siinä matkaa taisi tulla se 300 metriä lisää. Paikka oli hyvä kun näki miten koira jäljestyspätkän tulee, tosin vastaan paistava aurinko hieman haittasi. Tämän pätkän Tatzi juoksi toisena ja tuli ihan hienosti jäätyneen pellon poikki. Kolmannelle pätkälle Tatzi lähti taas ekana ja ei mitään ongelmia, hienosti meni. Sakemanni kaveri vaan ei juossutkaan ja jouduimme palaamaan takaisin B-pisteelle, josta ei sitten onnistunut kuitenkaan. Tatzi tuli sitten meidän päähän takaisin. Viimeiselle pätkälle päätimme laittaa koirat aika peräkkäin juoksemaan ja Tatzihan juoksi jäätyneellä maalla aika varovasti, joten tämä sakemanni sai Tattiksen kiinni. Toki välimatka oli aika lyhyt ja niinpä Tatzi päätti kääntyä takaisin mun päähän, kun toinen hakkui kintereillä. Ei mitään, laitoin Tatzin uudelleen ja sinne se taas lähti kuin ei mitään vaikka toinen hakkui mun päässä. Sitten kaveri lähti perään ja sinne molemmat sitten menivät, nimittäin A-pisteeseen Tatzi ekana ja kaveri jonkin matkaa perässä. Onnistui siis ihan hyvin ja Tatzin meno oli ihan varman oloista, tosin matkat eivät olleet pitkiä. Hyvä treeni vieraassa maastossa.

 Tätä harjoitusta ei oikein muuksi voi sanoa! Ei olla päästy oikein treenaileen ja nytkin tuli sellainen pieni ja nopea juoksutus. Välimatka oli vajaa 100 metriä ja ihan tuosta pihasta lähdin tuonne vanhalle peltopohjalle. Juoksutettiin viisi pätkää ja eihän tässä tietty mitään ongelmia ollut. Tatzi leikki tosi mukavasti Peten päässä tennispallolla eikä edes yrittänyt karata mun päähän pallonsa kanssa. Näin pimeältä pellolta valaistuun pihaan ja Tatzi ei edes näyttänyt vilkuilevan mun suuntaan, ennenkuin Pete alkoi valmistaa sitä lähtöön. Hyvä homma sinänsä, tosin oltiin omassa pihassa ja lyhyellä matkalla. Toivotaan että päästään vielä kunnolla treenaamaan.

 Ehti jälleen pimeys ennenkuin metsään päästiin, mutta eipä se haitannut. Kangasmaastossa otettiin viestitreenit ja suht hyvin meni, pieniä kommelluksia lukuunottamatta :-)....radiopuhelin on tosi näppärä keksintö :-O

 Eka pätkä oli vain 400 metrin mittainen ja vähän aikaan odottelin ennenkuin Tatzin päästin juoksemaan. Mun päässä ilmeni harvinaista pientä vinkumista :-o. Eka pätkä ilman ongelmia ja kävelin eteenpäin 250 metriä jäljestyspätkää. Peten päässä ei lähetyksissä ongelmia ja Tatzi tuli hyvin mun luo. Ja vastasin siihen hienoon laitteeseen että perillä on :-). Istuskeltiin tovi siellä metsässä, kun mun taskusta kuuluu että onko koira perillä. Manaan mielessäni ja vastaan, lisään vielä että lähtee kohta. Kun olen lähtenyt seuraamispätkään kohti lähetyspistettä, niin taas radiosta kuuluu onko perillä? Vastaan ja nyt meni viesti perille asti. Lisään vielä että Tatzi lähtee. Pääsemme lähetyskohtaan ja ei ongelmia lähetyksessä (juoksumatka Petelle 650 metriä). Peteltä ei ala kuulua vastausta onko perillä, joten äänensävyni tiukkenee sitä kysyessäni useaan otteeseen :-D. Viimein tulee viesti että joo perillä on. Tosin Pete ei saanut sitä viestiä että koira lähtee ja he viettivät aikaa Tuukan kanssa autossa kaikessa rauhassa, kun koira saapui A-pisteelle. Siinä se oli ihmeissään juossut autoa ympäri ja läähätteli ikkunan takana, kunnes Pete havahtui että Tattis se siinä odottelee palkkaansa :-D. Viimeisiin lähetyksiin palasin sitten koiralle yllätykseksi vain 100 metrin päähän A-pisteestä (Peten päästä). Tatzi lähtee jälleen hyvin ja olen pimeässä kävellyt vähän eri reittiä, voi pa...a koira juoksee jonkun matkan päästä ohi (äänestä päätellen). Kutsun heti joten asia korjaantui. Vielä viimeinen lähetys tällä pienellä matkalla Peten päähän. Hienosti juoksi joka pätkän.

 Pientä säätöä siis näissä treeneissä, mutta pääasia että koira juoksi hyvin ja kaikki lähetykset onnistuivat. Mun päässä oli jopa havaittavissa edistämistä seuraamispätkissä, kuitenkin malttoi odottaa rauhassa lähtölupaa. Jälleen hyvä fiilis jäi :-)

 Niin se vain pimeys tulee aikaisemmin ja aikaisemmin. Työpäivä kun sattui tänään niin menihän se meidän juoksutus vähän myöhään. Mentiin paikkaan missä ei olla viestiä treenattu mutta jälkeä kylläkin. Lähdin polkua pitkin mutta sitten polun kaartaessa menin suoraan metsään. Radasta tuli taas vähän kaaren mallinen ja Tatzilla olisi ollut mahdollisuus oikaista tietä pitkin, mutta oli tullut samaa reittiä kuin mihin lähdettiin. Matkaa oli ekalla pätkällä 600 metriä ja istuskelin metsässä vähän aikaa ennenkuin lähetin. Tässä vaiheessa alkoi olla jo pimeää. Tatzi lähti ekalle pätkälle hienosti ja ei ongelmia. Jäljestysmatkaa en sitten saanut kovin pitkästi kun tuli talo vastaan. Ehkä matkaa tuli lisää vain reilu 50 metriä. Tatzi tuli mun päähän hienosti ja pienen levon jälkeen lähti vielä Peten päähänkin ilman mitään ongelmia. Hyvä fiilis jäi tuosta juoksusta ja koira tuntui olevan myös tyytyväinen :-). Juoksutimme vain kolme pätkää kun Peten piti ehtiä vielä lätkää pelaamaan. Kaikkiaan matkaa tuosta kolmesta pätkästä tuli siis vajaa pari kilometriä.

 Olikohan se torstai kun juoksutettiin ihan lenkin lomassa pientä viestin pätkää. Pete meni rattaiden kanssa edellä sellaista isoa metsäpolkua ja minä jäin jälkeen, joten Tatzi juoksenteli siinä meidän välissä. Gira juoksi sen mnkä viitsi eli jäi yleensä puoleen väliin odottelemaan :-). Tuo hieman häiritsi Tatzia joten sittenpä tehtiin niin että sidoin Giran puuhun kiinni ja Tatzi joutui juoksemaan ohitse. Toisin sanoen ohitustreeniä ja tuo ei aiheuttanut minäänlaista häiriötä. Ehkä siitä syystä ettei Gira päässyt juoksuun häiriköimään, toisin sanoen yrittämään ottaa kiinni Tatzia niskasta :-O. Matkat oli lyhyitä ja juoksupätkiä taisi tulla lähemmäs kymmenen. Taidettiin olla laiskoja lenkkeilijöitä kun noin juoksutettiin ;-)

 Iltapimeässä otettiin vielä juoksutukset tässä aivan meidän nurkilla. Gira oli mukana myös ja niinpä lähdin kahden koiran kanssa meidän pihasta kohti korkeaheinäistä peltoa (mua yli polven yltävää). Käveltiin ojan yli ja sitten tulikin 90 asteen käännös kohti metsää. Matkaa ei tullut kuin 200 metriä ja Tatzi aloitti kahdella ekalla pätkällä. Hyvin meni ja Gira jonkin ajan kuluttua perään, ok. Tästä otin vain 50 metrin jäljestyspätkän johon tuli toinen 90 asteen mutka ja jälleen Tatzi tuli Peten päästä ekana. Gira ei tietysti ollut kytkettynä kun Tatzi lähti (vaikka käskin !) ja oli karannut perään, jolloin Pete oli huutanut sen takaisin. Tatzi ei ollut huudosta välittänyt vaan päästeli mun päähän :-). Ehkä vähän turhaa "häiriötä" tuollainen, mutta pääasia ettei Tatzia haitannut, Gira oli kyllä palannut käskystä. Mun päästä laitoin Giran ekaksi ja Tatzi pääsi hetken odottelun jälkeen, ok. Toinen jäljestyspätkä oli myös 50 metriä ja Gira tuli ekana, Tatzi hyvin perässä (Giran lähestysajan Tatzi oli nyt kytkettynä eli taisi Pete oppia kerrasta :-), jo tuolla matkalla hyvin matkaa kiinni kuronneena :-). Nyt jäi Gira odottamaan kun Tatzi lähti viimeiselle eli viidennelle taipaleelle (kylläkin vain 300 metriä) ja hyvin meni. Aika pian laitoin Giran perään ja lähdin itse kävelemään kohti tietä. Meidän rata oli u:n mallinen ja oikaisu mahdollisuutta ei oikein ollut eli uskalsin sen mallisen tehdä. Joten pääsin juoksemaan tietä kotiin ja meidän kohdalle päästyäni Gira tuli tietä pitkin mun perässä :-). Se oli siis kääntynyt takaisin, varmaan kuullut kun lähdin ja tuli perään. Mikä ei sinänsä haitannut, koska Tatzi oli aikaa sitten ollut perillä oikeaa reittiä juosten. Hyvä fiilis jäi tästä juoksutuksesta :-)

 Illalla lähdettiin pikaisesti viestimetsään ja sovittiin että juoksutetaan vain kolme pätkää ja pitkällä matkalla. Maasto oli rankkaa ja alussa oli (A pisteestä lähdettäessä) rankkaa nousua ja koko rata meni vähän ylös ja alas. Pete ja Tuukka jäivät siis A-pisteeseen ja me Tattiksen kanssa lähdettiin metsään. Varsinaista polkua ei ollut vaan umpimetsää ja polun ylityksiä tuli 4, joista yksi oli vähän hämääväkin koiralle (saattaisi vetää mukanaan...ehkä). Käveltiin 700 metriä ja siitä päätin lähettää pienen pysähdyksen jälkeen. Tatzi lähti hyvin ja juoksi Petelle hyvin. Jäljestyspätkää kävelin 300 metriä joten juoksumatkaa tähän kertyi kilometrin verran. Tatzi tuli ihan hyvin tämän pätkän ja katselin kiveltä koiran tuloa, tosin en nähnyt kovin pitkälle. Tässä vaiheessa pidettiin sitten jonkin aikaa taukoa että hengitys tasaantui ja joku idiootti oli lähtenyt niin vauhdilla kotoa, että koiran vedet jäi sinne!! Alue oli sen verran kuivaa ettei siellä mitään vesiojia ollut ja ei auttanut kuin pitää vain taukoa (ei sitä vettä ollut muuten Peten päässäkään....miten joku voi olla näin hölmö koiranohjaaja ja tarkoitan siis itseäni en Peteä). Tiesin heti miten tulee käymään tämän kolmannen lähetyksen kanssa, kun rata o rankka ja koiraa ei saa tankattua. Tsemppasin vähän koiraa ja otettiin seuraamispätkä. Taas pieni tsemppi ja vain pieni odotushetki ennen käskyä. Tatzi lähti mutta korvien asento kertoi jo ettei pitkälle mennä! Kun Tatzi kääntyi katsomaan annoin käsimerkin kanssa tiukan käskyn pariin kertaa ja niin se meni jonkin matkaa. Ehkä juuri kadoksiin ja sitten tuli iloisesti juosten mua kohti. Päätin tehdä kertaheitolla selväksi että vastaanotto on ikävä täällä päässä ennen aikojaan palatessa ja toisessa päässä on kivaa. Lähdin ihan reippaasti juoksemaan uhkaavasti kohti ja käsimerkin kanssa käskyä komentaen. Koppasin maasta myös karahkan kouraani ja juoksin koiraa kohti...tai paremminkin tässä vaiheessa jonkun kymmenen metriä perässä, antaen tiukkaa käskyä. Tatzi ei kauaa ihmetellyt onko tosi kyseessä vai voiko se jäädä mun kanssa pelehtimään ja katosi metsään sen siliän tien juosten Petelle asti. Toivon että tämä kerta riitti kertomaan koiralle kuinka ikävä olen jos mun luo palaa 50 metrin päästä (Peten päässä tätä ongelmaa tuskin tulee). Kerta riitti aikoinaan Gira-emällekin, katsotaan onko tytär jääräpäisempi (ja voi olla), tosin Gira taisi jättää tulematta mun päähän ja jäi pelleilemään Petelle ;-).

 Treeni oli vaativa eli pitkä matka ja vähän raskaampi maasto Tyytyväinen olen siihen että Tatzi juoksi enkä joutunut viimeistä pätkää juoksemaan koko matkaa sen perässä, vain 100 metriä riitti :-). Nyt seuraavia treenejä sitten motivaatiota taas kehiin niin eiköhän homma etene. Lopussa Tatzi katsoi kun Pete lähetti Giran mua vastaan (että osasin pois :-) ja se ehti juosta kolme pätkää meidän väliä. Tosin viimeisellä pätkällä se meni oikeaa reittiä ja mä olin kävellyt reilusti oikealle eli jossain vaiheessa se juoksi mun ohi, mutta tuli kun huutelin matkalla :-). Nyt täytyisi saada myös muita koiria mukaan. Marjastajakin oli jossain metsässä, mutta emme nähneet missä. Kuitenkin tuli samasta suunnasta pois kuin minä ja Gira. Tämä ei ainakaan Tatzia haitannut. Eiköhän tämäkin laji tästä vielä joskus etene :-)

 Käveltiin koirien kanssa kotiin ja pojat meni autolla :-). Matkaa tuli varmaan parisen kilometriä ja tehtiin pieni mutka niin päästiin metsän kautta. Tatzi ainakin tuolla reissulla vielä kovasti juoksenteli ylimääräistä metsässä eli ei kovin väsyneeltä vaikuttanut, joten homma ei tainnut olla ainakaan siitä kiinni  :-)

 Motivaatiotreeni viestin juoksuun eli aukealla nurmikentällä sadan metrin matkaa juoksutettiin viisi pätkää. Ei pidetty odotustaukoja, mutta lähetykset kisamaisesti (myös odotus). Tatzi näki meidät molemmat koko ajan ja vauhtia riitti. Malttoi hyvin odottaa lähetyskäskyä, vaikka Pete vähän heiluttelikin palkkaa näkyvillä jo odotuksissa. Hyvä motivaatiotreeni :-)

 Edellisen kommelluksen jälkeen lähdimme hyvin varustautuinen, jälleen radiopuhelimilla, metsään ja juoksuttamaan Tatzia. Tällä erää hommat sujuivat paremmin ja minäkin jopa hallitsin ne pari nappulaa siinä puhelimessa :-). Käveltiin ensin 300 metriä Tatzin kanssa B-pisteeseen ja odoteltiin siellä kymmenen minuuttia ennenkuin lähetin. Hyvin meni, ei ongelmia. Kävelin jäljestyspätkää 200 metriä C-pisteeseen ja annoin luvan lähettää, kun olin valmis. Olimme kuivalla mäntykankaalla (tasaisella) ja näin koiran jonkin matkaa, itse yritin olla vähän piilossa ettei koira näe mua kovin kaukaa. Tatzi tulee hiukan sivussa mun jäljen ja tekee pienen lenkin minusta poispäin, mutta palaa nopeasti oikeille jäljille ja saakin aika nopeaan minut näköalueelle, hyvä! Pidetään taas vähän taukoa ja annan Tatzin levähtää hetken että hengitys tasaantuu. On kuitenkin aika lämmin tuollaisella kuivalla kankaalla. Sitten lähetys ja hyvin lähtee loppuun asti juosten. Nyt palaan sitten takaisin B-pisteeseen, että olen koiralle yllätyksenä lähempänä. Tatzi tulee ja selvästi yllättyy kun olenkin jo siinä! Valtavat kehut ja vähän leikittiin.  Nyt ei pidetä kovin pitkää taukoa ja huomaan "seuraamisosuudessa" että Tatzi on vähän läkähtynyt, joten ennen lähetystä otan kiinni pannasta ja vähän tsemppaan että missä Pete on. Pieni hetki odotellaan ja sitten lähetys, ei ongelmia, sinne tuo lähti ja meni. Matkaa kertyi siis eka 300m, sitten 500m ja toiset 500 metriä, kaksi vikaa lähetysmatkaa oli 300 metriä, yhteismatkaksi tuli 1900 metriä. Peten päässä ei myöskään ongelmia, Tatzi on kovasti lähdössä mun päähän eli ongelmia tulee ainoastaa mun päästä lähtöihin, jos tulee. Täytyy nyt tehdä muutamia motivaatiotreenejä. 

 Tämän illan viestitreeni oli loppujen lopuksi katastrofi. Tehtiin ihan tuossa meidän "takametsässä" eli pusikkoa ja suota :-). Pete jäi A pisteeseen varustettuna itkuhälyttimellä (Tuukka oli sisällä jo yöunilla) ja tietty radiopuhelimella. Me lähdettiin Tatzin kanssa metsään. Eka pätkäksi kävelin 250 metriä ja kaikki meni hyvin. Jäljestyspätkää menin peräti 300 metriä, kun osuin sattumalta hyvälle polulle aukon laitaan. Tämäkin pätkä meni hyvin. Sitten pidettiin hengähdystaukoa jonkun aikaa ja istuskeltiin metsässä. Lähetin Tatzin kolmannelle pätkälle ja se lähti hyvin mutta noin 50 metrin päässä kääntyi katsomaan. En tehnyt mitään joten se lähti jatkamaan matkaa. Lähdin kävelemään hiljaa takaisin kohti B pistettä eli tarkoituksena oli ottaa seuraava pätkä siten että olenkin yllätyksenä tullut vastaan. Enpä ehtinyt kuin 30 metriä kävellä, niin Tatzi juoksee takaisin. Siinä sitten käytiin tahtojen taistelua lähteekö Tatzi vai ja loppujen lopuksi saattelin noin 200 metriä koiraa ennenkuin se hävisi metsikköön. Pääsin B pisteeseen, kun koira tulee vastaan! Huutelen radiopuhelimeen että kävikö koira jo A-pisteellä mutta mitään ei kuulu. Välillä Pete oli kyllä kysynyt että mikä siellä on hätänä, muttei vastannut mun kysymyksiin. En palkannut koiraa kun en tiennyt kävikö se Petellä asti. Kävelin vielä lähemmäs A-pistettä ja Pete tulee vastaan sandaalit jalassa märällä suolla!! :-o Huutelee mua ja kun näkee niin kysyy mikä mulla on hätänä kun en vastaa!! Niin, tämä blondi oli painellut "kutsu" näppäintä, eikä sitä näppäintä milloin puhutaan!! Pete luuli että mulle on sattunut jotain, kun en vastaa! Voi jestas mä olen.... No, koira ei ollut käynyt kuitenkaan A-pisteellä vaan oli kääntynyt jossain vaiheessa kuitenkin takaisin. Otimme sitten vielä kolme pätkää lyhyellä matkalla, noin 150 metriä yksi pätkä. Saatiin siis onnistumaan loppujen lopuksi ja nyt vaan täytyy harjoitella, että koira toimii ja ohjaaja muistaa radiopuhelimen näppäimet oikein!! :-) 

 Ja ettei päivän aikana pääse liian helpolla niin olipa vielä pienet viestitreenitkin illalla. Minna ja Joonas ajelivat muissa merkeissä täällä päin ja niinpä lähdettiin vähän juoksutteleen koiria. Pete ei suostunut jäämään A-pisteeseen seisoskelemaan kun oli kylmä ja Tuukka jäi siihen päähän. No ei auttanut muu kuin kokeilla miten onnistuu näin päin juokseminen ja Tuukkakin nukkui autossa mutta vain ekan lähetyksen ajan :-). Matkasta ei ole nyt tarkkaa tietoa kuinka pitkälle ne ukot loppujen lopuksi menivät (juuri tämän takia en ole halunnut metsäpäätä vaihtaa), mutta omien sanojensa mukaan eka pätkä oli ehkä parisataa metriä ja eka jäljestyspätkä ei ollut pitkä (?) kun taas toka oli pisempi. Joka tapauksessa Tatzia ei näyttänyt haittaavan meidän osien vaihto ja kun juostaa viisi pätkää, niin silloinhan mun luokse juostaan kolme kertaa kun olen lähtöpisteessä. Tämä olisi varmasti Tatzille parempi, mutta kun noista juoksumatkoista ei sitten koskaan tiedä Peten ollessa metsäpäässä  :-o

 Lähetykset ja odotukset lähtölaskennassa sujuivat oikein hyvin molemmissa päissä. Toiselle jäljestyspätkälle oli Tatzi tullut vähän mutkitellen mutta tuuli oli kova ja ilmeisesti hajuvana oli aika laajalla alueella. Itse juoksemisessa ei ongelmia ja oikeastaan kaikki meni hyvin niinkuin nyt yleensä meneeekin. Täytyisi varmaan koittaa jossain vaiheessa kilometrin matkaa ja katsoa kuinka käy, sitä voisi sitten pikkuhiljaa kisojakin ajatella, tosin taitaa mennä syksylle :-)  

 Lähdettiin tänään koko perheen voimin lenkille ja tietty Pete pahaa aavistamatta ei arvannut että ideoin kesken matkan ottaa pienet treenit :). Tuukka kun sopivasti nukahti vaunuihin niin johan älynväläys iski ja ehdotin pientä viestin juoksemista. Ihme kyllä ei suostuttelua tarvittu :). Eihän meillä ollut edes liivejä sun muuta mukana mutta eipä niitä tarvittu, kyllä Tatzi tiesi mitä ollaan tekemässä. Tosin meillä oli kaikki koirat mukana kun Iitukin tuli viikonloppuhoitoon, joten otin Iitun metsäpäähän mukaan Giran jäädessä Peten päähän (enkä tajunnut että vein kaikki hihnat mukanani). Matkat oli lyhyitä mutta umpimetsässä, tosin kangasmaastoa ja aika näkyvää. Kävelin 100 metriä josta lähetin Tatzin ja hyvin meni, eikä Pete nyt niin pahasti ollut näköetäisyydellä. Sitten kävelin toiset 100 metriä eli jäljestypätkää tuli ja nyt katosi ainakin näköyhteys kun oli pieni nousukin välissä. Tatzi tuli hiukka mutkitellen, näin koiran hyvin mutta koira ei nähnyt mua kun olin kyykyssä ja hienosti löysi. Leikin Tatzin kanssa ja siihen se sitten vanha rouvakin ilmestyi eli Gira oli lähtenyt Tatzin perään käskyn kuullessaan, mutta ei ihan pysynyt vauhdissa :). Jälleen takaisin ja nyt oli myös Gira sidottuna puuhun kiinni. Tämän jälkeen etenenin taas 100 metriä ja nyt näytti tulevan jäljestyspätkän suoraan. Vielä viimeisellekin pätkälle (5) lähti hyvin ja lähetyksissähän ei ongelmia ole ollut, vaikka Iitu piti omaa mölinäänsä puussa kiinni. Jonkin ajan kuluttua päästin myös vanhemmat koirat juoksemaan Peten luo.

 Tatzi juoksi 1100 metriä viidessä pätkässä hyvin ja lähetyksissä ja odotuksissa ei ongelmia. Aikaisemmin viikolla yhtenä päivänä käveltiin Peteä töihin vastaan ja palatessa hiekkatien suoralla juoksutettiin meidän väliä ihan näkölähtöinä ja viimeiselle pätkälle meikäläinen karkasi fillarilla polkien karkuun :). Tällaisia näköjuoksuja on aina silloin tällöin kevään aikana otettu.

 Tänään otimme lähimetsässä pienen viestitreenin näin uuden vuoden aaton kunniaksi :). Tarkoituksena ol ottaa "jälkipätkää" joten eka matka oli minimaalinen. Menin Tatzin kanssa vain 50 metrin päähän ja hetken kuluttua lähetin, ok. Sitten kuljin umpimetsässä 200 metrin matkan ja ilmoitin että koiran voi laittaa tulemaan. Olin suojaisassa paikassa josta näin jonkin matkaa kulkemaani matkaa ja Tatzi tuli hienosti. Lepotauon jälkeen laitoin koiran matkaan hyvin vähäeleisesti (eli vain nousin ja otin koiran sivulle ja seuruutin vähän matkaa ja odotusajan jälkeen käsky) ja Tatzi lähti hyvin mutta pysähtyikin yllättäen noin 30 metrin päähän (näin hyvin). Käänsin pääni sivulle ja parin sekunnin päästä koira hieman korjasi linjaansa vasemmalle ja jatkoi matkaansa yhtään vilkuilematta. Kun Tatzi oli toisessa päässä niin etenin jälleen 150 metriä (pisemmälle en päässyt kun metsikkö muuttui niin kamalaksi) ja jälleen tuli hyvin. Lepotauon päätteeksi sanoin nyt oikein innostavasti mihin ollaan menossa ja vielä lähetyskohdan lähellä taputtelin kylkiin ja innostin. Otin kuitenkin tästä vielä sivulle mutta nyt vain noin 5 sekunnin odotus ja käsky, hienosti juoksi! Kaikkiaan siis viisi pätkää ja Peten päässä ei mitään ongelmia, kokonaismatkaksi tuli noin 1300 metriä. Treeni meni mielestäni hyvin ja jäljestyspätkissä ei näyttänyt olevan ongelmia.

 Vielä voisi tehdä motivaatiotreenin eli ettei metsäpää (minä) liiku paikaltaan mihinkään ja matka on lyhyt kevyellä pohjalla tai sitten sellainen treeni että eka matka esim. 500 metriä mutta ennenkuin Pete lähettää tulenkin koiraa vastaa ja olen yllätyksenä jo esim. 200-300 metrin päässä A-pisteestä (Peten päästä). Tosin tuota juttua voisi tehdä samoin toisestakin päästä eli että Pete tulisi myös lähemmäs. Täytyy hiukka miettiä mitä ehditään ja ainakaan noita vastaantulemisia ei pidä tehdä liian usein mutta mukava piristys!  Myös sitä tosi pitkää jäljestysjuttua olisi kiva kokeilla eli lähden koiran edestä umpimetsään ja kuljen vähintään 500 metriä (jopa 1000 metriä) ja koira päästetään perään kun ilmoitan. Jospa nyt ei enää sotkisi hakuun näitä juttuja, viimeksi kun edellämainittua jäljestyspätkää yritettiin niin koira lähti sivuttain hakupistoille :), oli kyllä tosi nuori silloin. Ideoita kyllä olisi mutta nyt on varmaan odoteltava ultrausta ja katsottava sen jälkeen milloin pystytään treenaamaan mitäkin. Intoa olisi nyt viesteillä....

 Kotisivuilta uutisista löytyy koostetta vuodelta 2006! Oikein menestyksekästä Uutta Vuotta 2007! 

 Olimme koko porukka iltalenkillä joten päätin käytin tilannetta hyödyksi ja lenkin päätteeksi otettiin pieni viestitreeni.  Vein Tatzin vain 50 metrin päähän ja otin lähdön kuten kisoissa, ei ongelmia. Peten päädyssä sama homma eli ei ongelmia. Olin edennyt toiset 50 metriä ja siihen sitten jäin. Juoksutettiin kaikkiaan 5 pätkää eli juoksumatkaa tuli vain 450 metriä mutta tämä olikin tällainen motivaatiotreeni. Paikka oli aukeata nurmikenttää ja Pete oli vaunujen kanssa kyllä valon alla melkeinpä ja minä sitten siellä pimeässä, joten helppo treeni mutta onhan tässä pitkä aika edellisestä viestistä :).

 Otettiin viestitreenit kentän takana metsäautotiellä. Hyvä pohja juosta joten päätimme kokeilla hiukka pisemmällä matkalla. Ensimmäinen lähetys tapahtui 600 metrin päästä ja ei ongelmia. Jäljestyspätkäksi tein 300 metriä ja siinä oli sitten hiukan hakkuujätettä eli koiran olisi tehtävä työtä. Näin kun koira tuli jo kaukaa ja se todella jäljesti ei tullut ilmavainuisesti (tätä yrittänyt haun tyyliin seilaten!), koira ei siis nähnyt minua ennenkuin läheltä. Viimeinen lähetys Peten päähän oli hiukka huono eli koira lähti mutta pysähtyi yhtäkkiä johonkin hajuun ja odotin hetken jolloin koira nosti pään ja katsoi minua mutta lähti juoksemaan ilman uutta käskyä ja meni loppuun hyvin. Kokonaismatkaksi tuli siis 2400 metriä eli seuraava treeni on lyhyet matkat ja motivaatiotreeni.