Tatzin pennut on kasvaneet kovasti ja täyttävät huomenna jo 6-viikkoa. Kyllä on aika mennyt kuin siivillä. Pennut on kovin tasaisen oloisia ja sellaista selvästi "heikompaa" ei ole. Reippaita ja rohkeita pieniä malikan alkuja. Ruokaruutuja on tehty pari, jotta nenän käyttöä vähän saatiin selville ja kyllähän nuo kuonoaan käyttää :-) Ahneus on aina valttia  ;-). Eilen oli pennut jälleen treeneissä mukana ja aamulla pääsivät nurmipellolle tutustumaan ihan uuteen ympäristöön. Se ei menoa haitannut. Illalla oltiin taas treeneissä mukana ja kiltisti nukkuivat ainakin osan aikaa autossa. Treenien jälkeen mentiin vielä kyläilemään ja uusi paikka ei taaskaan menoa haitannut. Sisälle mentiin kuin kotiin konsanaan ja sieltähän löytyi kivoja kukkaruukkuja lattialta :-O. Kiitos Annelille että saatiin käydä teillä tonkimassa kukkapurkkeja :-). Kiva oli nähdä miten reippaasti pennut toimivat täysin vieraassa paikassa ilman emää, tosin porukassa mutta täytyyhän joku turva vielä olla :-). Edessä on vielä monta seikkailua ennenkuin uuteen kotiin lähdetään, joten kiirettä pitää meikäläisellä vielä reilun viikon verran ja sitten varmaan tuntuukin talo tyhjältä :-( 

 Tatzi synnytti kuusi pentua 17.5. ja kaikki sujui oikein hienosti. Pentulaatikossa ääntelee nyt 4 narttua ja 2 urosta. Painoa on kertynyt jokaiselle tasaiseen tahtiin ja kaikki näyttäisi olevan hienosti. Tatzi voi myös hyvin ja on vallan huolehtivainen emä, mitä nyt tänään vähän riehaantui ulkoilemaan ja oli jotenkin tekemistä vaille mutta loppujen lopuksi kiire tuli pentulaatikkoon. Ihan hyvä se on välillä jaloitella, kyllä niin tunnollisesti se on maannut pentujen luona. Kuvia lisäilen kotisivuilleni, kunhan ehdin mutta tässä pari kuva lauantailta.

 Leireiltiin viikonloppu ja kasvattajakin pysyi menossa mukana vaikka vähän liikuntarajoitteinen onkin tällä hetkellä. Treenailtiin hakua, jälkeä, tottista (lähinnä tokoa) ja esineruutukin otettiin samoin pieni viesti pyrähdys. Lauantaina menossa mukana olivat Maliina, Piitu ja Beo. Hauskaa oli ja "pikkukoirat" näyttivät olevan jo kovin isoja sekä taitavia. Kotisivuille tulee kuvia, kunhan niitä saan ja uutisissa on pieni juttu sekä Tatzista tämän hetken kuva :-). Kiitokset kasvattien omistajille ja nähdään jälleen syksyllä :-). Yritän täällä pikkuhiljaa toipua rankasta viikonlopusta (ainakin tässä kunnossa) ja otan nyt ihan rauhallisesti :-D

 No täytynee tänne hieman kirjoitella välillä muustakin kuin koira-asioista, sillä rintamalla kun on vähän hiljaisempaa eloa tällä hetkellä...ainakin treenien suhteen. Tatzi pyöristyy kovaa vauhtia ja näyttää siis lupaavalta :-). Mutta mitä sitten voi tekevälle sattua ja tällä erää ohjaajalle, ei koiralle. Olen seuraavat 6-8 viikkoa "telineessä" että selkäni pysyy kirjaimellisesti kasassa :-).

 Toinen harrastukseni, jota olen vallankin talviaikaan harjoittanut, on ratsastus ja siinähän sitten sattuu ja tapahtuu, jos niin on sattuakseen. Vallankin tällaiselle sisupussille ja vauhtipäälle. Meikäläinen kun uhmaa luonnon lakeja ja kuvittelee että 60 kilolla pärjää vääntämisessä 600 kiloiselle :-). Maanantain ratsastustunnilla siis vähän väänsin vikuroivan hevosen kanssa ja kaikki näytti onnistuneenkin. Heppa ei saanut mua alas vaikka yritti ja annatin vähän takaisin. Uudemman kerran kun ei mennyt pohje läpi, niin hiukka huomautusta ja jälleen sama "vikurointi" jatkui ja nyt heppa pääsi pukittamaan isosti sellaisessa vauhdissa että menetin tasapainoni. Tässähän ei sitten paljon tarvittu eli heppa lähti alta pois ja minä lensin vauhdilla tantereeseen, sillä seurauksella että tovi meni ennenkuin henki kulki ja pystyin avustuksella nousemaan ylös. Sisupussi luonteella käskin minut punnertaa takaisin selkään (jalkani ei noussut jalustimeen asti) ja eikun jatkamaan. Huomasin kyllä heti että en pysty mitään muuta tekemään kuin kävelemään ja pyysin että minut lasketaan alas (en siis päässyt enää alaskaan). Eikun lääkäriin tutkimuksiin ja todettiin että jaloissa refleksit pelaa ja sisäelimiä ei ilmeisesti ole revennyt eikä isoja murtumia tunnu. Ohjeeksi seurantaa pari päivää ja sitten kuviin jos ei tilanne muutu. Vaikeasti nukutun yön jälkeen (lääkityksestä huolimatta) pääsin aamulla liikenteeseen ja päätin poiketa uudelleen terveyskeskuksessa, sillä selässä tuntui olevan turvotusta. Edellisillan hoitajalle pääsin ja hän soitti samantien edellisen päivän lääkärille, joka määräsi heti röntgeniin. Sieltähän sitä sitten löytyi eli lannerangan ja rintarangan välimaastossa tuntunut kipu (oli asento mikä hyvänsä) osoittautui yhden nikaman luhistumaksi. Samantien konsultaatiota ortopedian kirurgille ja eikun keskussairaalan trauman polille hakemaan tarvittavaa tukea että selkä pysyy koko ajan suorana. Keskussairaalalta tulikin sitten kunnolla takkiin eli 6-8 viikkoa tuen kanssa ja aamulla ei saa nousta edes sängystä ilman tukea eikä illalla mennä sänkyyn ilman tukea. Kun olen makuulla sängyssä (selkä suorana) niin saan poistaa tuen. Autolla ei saa ajaa :-O eikä nostella painavia esineitä ja liikunta tasaista, ei hyppivää, pomppivaa tms. Voi jestas sentään....ajattelin! Mutta ei voi olla kuin tyytyväinen etten makaa halvaantuneena sairaalassa, joten kestän tämän panssarin ympärilläni! Toki on seurailtava ettei jaloissa ala olla puutumista tms. sillä kaikki ei välttämättä näy röntgenissä. Kolmen viikon päästä otetaan uudet röntgenkuvat, jotta nähdään onko nikama lähtenyt nousemaan vai luhistuuko enemmän. Tuen merkitys on nyt suuri sillä jos selkäni ei ole suorassa voi nikama luutua kiilan malliseksi ja se ei tiedä jatkolle hyvää. Kuulemma tästä on ihan mahdollisuus päästä oireettomaksi (mikä ei tällä hetkellä siltä tunnu) ja selkä ei vaivaisi tuon osalta, mutta nyt on vain kerrankin pysähdyttävä :-).  Ehkä siis jatkamme rauhallisesti ja yritän oppia elämään tämän ympärilläni olevani kaverin kanssa. Lupaavasti alkaa siis hoitovapaa :-O...no ei auta kuin pärjätä :-)

Tässä tämä minun "vankila" :-)

 Tänään käväistiin Tattiksen kanssa ultrassa ja ihana näkyhän siellä odotti. Pikkuriikkisiä penneleitä siellä omissa "kuplissaan" muljahteli. Ei mitään isoa pentuetta ole odotettavissa, mutta ei pientäkään :-) Ota tuosta nyt sitten selvää.... Noin 5 viikkoa vielä jännitetään, mitä sieltä tulee. Treenipäiväkirja pikkuhiljaa hiljenee...ainakin joiltain osin ;-)

 Meitä ihastuttamassa, ainakin toistaiseksi, on pieni bordercollien pentu Zeni (Tending Airborne). Nimensä mukaisesti se on aina lennossa tai ilmassa eli vauhtia riittää jo vaikka ikää vasta 7-viikkoa. Koko perheen on saanut tämä pieni veitikka ihan mykistymään, jopa belgi-koirat :-). Tuukka on innoissaan kun on pieni koira, vaikka tänään on saanut jo vähän hammastelua, jopa siinä määrin että potallakin suostui istumaan kiltisti koska pentu oli kerran kiinni sukukalleuksissa :-O. Vauhti on lisääntynyt parissa päivässä ja Girakin on saanut osakseen leikkihyökkäyksiä eikä vanha koira oikein niistä syty. Tatzi sen sijaan leikkii penskan kanssa oikein hillitysti. Alla vielä muutama kuva pienen pienestä söpöläisestä :-)

 Tatzi on nyt sitten käynyt Usko-pojan luona kyläilemässä. Kovasti mieltynyt oli tähän miesehdokkaaseen ja nyt vain pidämme peukkuja pystyssä että treffailu tuottaisi tulosta :-). Noin neljän viikon päästä ultrataan ja nähdään toivon mukaan onko jotain alkuelämää masussa. Jos vipinää näkyy niin pentusia odotellaan maailmaan viikolla 21. Pidetäänhän kaikki peukkuja pystyssä että vihdoin saamme pieniä penneleitä ilostuttamaan kesääni :-). Lisätietoja pentueesta saat Giramin-kotisivuilta. 

 Taudista tässä pikkuhiljaa selvitään, matkasta on vielä kuvia ja tekstiä laittamatta. Muuten olenkin saanut aika ajantasalle tämän blogin. Kotosalla ollaan vielä kun Tuukan silmätulehdus ei meinaa parantua ja hoitoon meno kielto on päällä. Iltavuoroon menen ja Peten pitäisi kohtapuoliin tullakin töistä, teemme vahdinvaihdon.

 Palataanpa siis Teneriffalle ja paikan päältä jotain jo kirjoittelinkin. Loro Parkin reissu meni hyvin, Tuukka tosi vähän pelkäsi rääkyviä papukaijoja mutta pingviinit sen sijaan oli hauskoja samoin gorillat. Ei kuitenkaan niin hauskoja että olisi mennyt antamaan halin! :-) Reissu kokonaisuudessaan onnistui hyvin ja Tuukan kanssa meni hyvin, vaikka välillä saikin tosissaan juosta sen perässä. Mistä lie vilkkautensa perinyt.....

Ekana kuva meidän pikku-herrasta. Löysimme todella hyvää ruokaa eräästä meksikolaisesta ravintolasta ja Tuukka sai hetken pitää päässään komeaa hattua.

Alla kuva tulivuori Teideltä (siis tuo korkein huippu taustalla :-).

Tällaista "kökkimistä" oli sitten meidän meno jos Tuukka käveli. Piti kerätä pensaiden alta kiviä!

Tai estellä menoa rattaiden avulla!

Ja kaikki rappuset täytyi käydä kiipeämässä ainakin kerran!

Rannalla sai sitten ihan rauhassa kaivella niitä kiviä :-)

Meriretkellä käytiin yhtenä päivänä ja veneily olikin vallan mieluisaa.

Saldona siltä reissulta oli että näimme luonnonvaraisi delfiinejä, jotka alkoivat uida kilpaa veneen kanssa.

Seuraavassa muutama kuva Loro Parkista. Yksi gorilla oli vähän uneliaalla päällä. Oltiin katsomassa myös tosi hauska meirleijonien näytös ja miekkavalaiden näytös.

Siinäpä jokunen kuva. Tuukka yhä innostuu kun näkee kuvia joten eiköhän se jotain muista tältä reissulta, ainakin vielä. Toivottavasti päästään joskus vielä uudelleen!

 Piti valilla piipahtaa nettiin kun aurinko alkoi niin polttaa ihoa. Hienosti on reissu on mennyt ja niin kuulemma koirillakin kotona. Tuukka on aivan innoissaan, Pete vahemman innoissaan mun "omatoimimatkailusta". Ollaan nimittain itseksemme ajeltu paikallisella bussilla paikasta toiseen ja ei aina niin menestyksekkaasti ;-). Lampoa riittaa paivisin sellainen 26 astetta ja iltaisinkin viela 20. Toissapaivana oltiin veneretkella (ainut onnistunut minun "jarjestama" omatoimimatka) ja nahtiin luonnonvaraisia delfiineja. Ne uivat kilpaa veneen kanssa ja hyppivat aallokossa. Pysahdyimme katselemaan niita ja Tuukka naki delfiinit myos, tosin taytyy todeta etta on tainnut olla liikaa koirien kanssa, kun naytti delfiineja ja sanoi "hau, hau" :-). Yritimme siina korjailla etta ne ovat isoja kaloja. Oli muuten piteleminen etta poika pysyi purjepaatissa, aallot ja parskeet olivat niin hauskoja, muutenkin tuo uiminen on pop. Lomaa viela pari paivaa jaljella ja huomenna suuntaamme kohti Loro Parque puistoa (ei mun jarjestama reissu :-) ja naemme delfiini-showt ja muitakin elukoita. Sitten onkin jo kotiinpaluun vuoro. Hauskaa on ollut ja terveisia auringosta! 

 Talviloma alkoi nyt tai paremminkin ensi viikolla, mutta huomenna on jo vapaapäivä. Tämä talviloma menee vähän erilaisissa merkeissä, kuin yleensä eli ei lainkaan koiramaisissa. Koirat joutuvat jäämään kotiin "hoitotädin" kanssa ja meidän ilmansuuntamme on siis kohti etelää reippaasti Suomen rajojen ulkopuolelle. Toivottavasti Tatzi ei keksi aloittaa esim. juoksua juuri nyt :-O. Palaillaan toivon mukaan reuntouttavan (jos sitä voi niin sanoa kun mukaan lähtee alle 2-vuotias vilkas poika!) loman jälkeen taas koiramaisiin juttuihin.

 Vietettiin porukalla mukavan kylmä päivä koulutellen Giran pentusia :-). Otettiin vähän tottista ja muutama jälkikin ajettiin sekä esineitä ja hakuilmaisuja. Päivä oli tiivis ja johan hämäräkin meitä yllätti. Kivasti kuitenkin päivä meni ja oli ihana nähdä noita "pikkuisia" touhuamassa. Vaikka välillä oli vauhtia enemmän kuin älyä, niin kaikki saatiin loppujen lopuksi onnistumaan ;-). Kovinhan nuo on kehittyneet ja eiköhän näistä pentusista kuulla vielä lisää jatkossakin :-). Jatkossakin olisi tarkoitus järjestellä tällaisia tapaamisia ja kevätleiriäkin suunniteltiin. Mukavaa kun porukka on aktiivista ja omasta porukasta löytyy varmasti tietotaitoa niin että päästään hommissa eteenpäin. Iso kiitos kaikille mukana olleille ja nähdään taas.  :-)

 Harmi on siis näyttäytynyt ja nälkä taisi ajaa takaisin meille päin. Keskiviikon vastaisena yönä oli ruoka hävinnyt ja en muistanut päivällä laittaa Petelle tästä viestiä töihin. Niinpä se töistä tullessaan päästää koirat tarhasta ja menevät kuistille. Harmi oli nukkumassa omassa kopassaan tuolilla (se on suojattu toisella tuolilla ja myös näkösuojattu) ja Pete ihmetteli miten Tatzi kyttää pöydälle koko ajan (pöytä on vielä tuon tuolin edessä, missä koppa on). Yhtäkkiä Harmi ponkaisee kuistin aidan yli ja ennenkuin Pete ehtii tehdä mitään on koirat juosseet rappusia pitkin perään. Onneksi koirat joutuivat vähän kiertämään ja Harmi sai hyvän etumatkan. Peten huudot menivät kuuroille korville, kuten arvata saattaa. Illalla Harmi kuitenkin kävi syömässä jälleen ruokansa ja samoin yöllä. Torstaipäivän Harmi olikin piilossa ja yöllä jälleen kävi syömässä. Tänään oli Harmi istunut kuistin pöydällä, kun Pete tuli töistä. Nyt ei koirat päässeet tarhasta, mutta Tuukka oli työntänyt kuorma-autoaan pihalla ja niin Harmi katsoi paremmaksi häipyä ennenkuin Pete ehti sitä rauhoitella. Mun on varmaan nyt viikonlopun aikan päivystettävä, että saisin siihen jonkinlaisen kontaktin. Pääasia että Harmi on kunnossa ja eiköhän tämä vielä hyvin pääty :-) 

 Pitkään aikaan en ole kirjoitellut kuulumisia ja meille on kuulunut harmia kerrakseen :-). Sunnuntaina meille muutti uusi asukas, nimeltään Harmi! Asukas vaan oli niin vikkelä liikkeissään että se on jo muuttanut pois :-(. Tai ei ehkä vielä muuttanut mutta kadoksissa joka tapauksessa. Harmin ulkonäkökuvaus on seuraavanlainen: musta sileäkarvainen, muutamia valkoisia karvoja rinnassa ja se on nelijalkainen ja hännällinen :-). Harmi ilmeisesti päätti ettei muuta taloon jossa on jo pari koiraa! Kyseessä on siis kissa jonka oli tarkoitus tulla meille hiiri kannan kurinpitäjäksi, mutta nyt se harmillisesti on lähtenyt lätkimään eikä ole kolmeen päivään näyttäytynyt, kun ulos pääsi livahtamaan. Toivottavasti saamme Harmin takaisin ettei koirien tarvitse listiä niitä hiiriä olohuoneen lattialle, kuten varhain sunnuntaiaamuna :-O. Rähinästä päätellen luulin jotain isompaa olevan kyseessä, mutta hiiri oli eksynyt oikein sisälle asti ja koirat teurastivat sen sitten olohuoneeseen! Tarkoitus oli että Harmi toimisi hieman siistimmin, eikä tarvitsisi niitä hiiren riekaileita keräillä ympäriinsä. Mutta aina ei kaikki mene niinkuin ajattelee.

 Toinen harmillinen juttu oli, että Tatzi piti sellaisen vähän hiljaisemman juoksun ja pennutus jäi tästä juoksusta tekemättä. Seuraavan kerran sitten seuraavasta juoksusta ja Tatzi parka joutuu luovuttamaan koeputkeen verta vähän tiuhempaan tahtiin, että saadaan oikeat progesteroniarvot ja oikea ajankohta tarkkaan selville. Tässä tapauksessa täytyy sanoa, että onneksi Tatzilla on tiheät juoksuvälit ja seuraavaa juoksua odotellaan jo helmi-maaliskuulle. Tosin kevät ja osa kesää jää sitten kisaamatta, mutta eipä meillä nyt paljon kisattavaa olekaan. Pentusia siis toivon mukaan tiedossa keväällä. Kotisivuilta löytyy lisätietoa.

 Olen unohtanut laittaa tänne meidän pyörälenkeistä. Kerran viikossa ollaan käyty pyöräilemässä ja välillä useamminkin. Viime viikolla taisi olla pyöräily ja mun juoksulenkki. Tänä aamuna oli puolen tunnin pyöräily ja Gira ei pääse enää mukaan hidastelemaan. Yritän käydä aamuisin pyöräilemässä, kun Tuukan kanssa se käy aika näppärästi ja näin ehdimme kunnon lenkille. Tosin Gira siis jätetään jatkossa pois näistä lenkeistä. Gira pääsee sitten iltalenkeille kun mennää kävelyvauhtia. Kummasti meidän päivät säännöllistyi, kun lähdin töihin :-)

 Torstaina 9.8. aamupäivällä lähdettiin ajelemaan kohti Kolia ja Tatzi pääsi mukaan, tottakai. Gira jäi Jennin hoiviin kotiin, kun kyytiin ei enää mahtunut mukaan :-). Tietty sitä tuli pakattua joitakin treenikamppeita mukaan, jotta Tatzi ei ihan täysin lomaile. Oltiin niin kuin viimeistely reissulla ja tehtiin "korkean paikan treenejä" :-). Treenailtua tuli sitten jälkeä, esine-etsintää, tarkkuusetsintää ja pudotettua esinettä, unohtamatta tottistakaan. Harmittavasti vain noutokapula tietysti unohtui kotiin ja kun ei oltu koira-autolla liikkeellä niin ei voi kaikkea muistaa.

 Treenit tehtiin pääasiassa aamulla tai illalla ja muu aika kierreltiin katselemassa maisemia sekä viikonloppuna oli pari näyttelyä. Kolin huipulle kiipeiltiin ja maisemat oli hienot, tosin ei sitä katseltavaa nyt niin kovasti ollut, joten kaikki mitä haluttiin niin ehdittiin nähdä perjantain aikana. Näköalahissilläkin mentiin ja Tatzi tietty oli menossa mukana :-). Hississä ei ollut onneksi silloin muita ja eipä tuo koiruus ihmetellyt, katseli tyytyväisenä muttei tainnut maisemista ymmärtää mitään. Meitä enemmän hirvitti se kun tultiin alaspäin ja jos vaijeri katkeaa..... Hissi ei mennyt kuin noin 100 metrin matkan ettei se sen kummempi ollut. Tuukka matkaili mukana kantorinkassa ja pääsi ihastelemaan lampaita Kolin rinteillä. Tatzi olisi tehnyt tuttavuutta myös, mutta jätettiin se tällä erää väliin :-)

 Viikonloppuna sitten käväistiin Joensuussa näyttelyissä ja Tatzi sitten nappasi sen viimeisen sertinsä lauantai päivänä ollen samalla ROP. Ryhmäkehäänkin saavuttiin, kun aikaa ensin kulutettiin Joensuun keskustassa ja kehässä päästiin 7 finalistin joukkoon muttei sitten pisemmälle. Sunnuntaina oli sitten toinen näyttely, ihan kansainvälinen ja nyt saatiin sitten se cacib. Tuomari tykkäsi kovasti Tatzista, mutta toivoi vähän voimakkaampaa takaosaa ja hieman hoikemmassa kunnossa saisi tytteli olla :-D. No dieetti on koko ajan päällä. Sunnuntaina veteraaniluokan narttu voitti ja Tatzi oli toinen. Veteraanihan ei saa cacibia joten se tuli sitten Tattikselle, näin sitä voisi sitten harkita ulkomaille lähtöä vuoden kuluttua. Jos vaikka Ruotsin puolelta löytyisi KV-näyttely ja tokokisa lähekkäin.... Ainahan sitä saa haaveilla ja täytyis varmaan sitten kaivella ne tokokamat esiin hyvissä ajoin jos mielii ykköstulosta havitella  :-) 

 Neljä päivää siis leireiltiin Tatzin kanssa Punkalaitumen Hiidenhelmessä. Olin kolme päivää leirillä kouluttamassa jälkeä ja yhden päivän treenasin omaa koiraa haussa. Päivät olivat todella rankkoja mutta antoisia. Tatzin kanssa treenailtiin iltaisin ja aina kun ehdittiin. Minulla oli aina kaksi ryhmää joka päivä eli aamupäivällä ja iltapäivällä, luonnollisesti myös koirakot vaihtuivat. Oli ihana nähdä niin hyviä bortsuja tai paremminkin kaikki olivat hyviä, ei yhtäkään huonoa mun ryhmissä ollut :-). Opin myös paljon tuolla leirillä itse. Omat silmät taisivat avautua pitkästä aikaa oikein kunnolla. Nimittäin se tyytyväisyys ja iloisuus koiran suorittaessa jäljen on hävinnyt minun tekemisestä. Ennen Giran ja Iitun kanssa iloitsin onnistuneista suorituksista, mutta nykyään vaadin liian täydellistä ja olen ihan tyytyväinen mutten osaa olla enää samalla tavalla kuin alkuaikoina. Leirillä näin jälleen sitä iloisuutta ohjaajissa ja omat silmät oikeast avautuivat. Syy meidän ongelmiin on todennäköisesti juuri tässä seä jäljellä että osaltaan myös monessa muussa asiassa. Niinpä muutan omaa suhtautumistani takaisin siihen miten riemullista on ollut onnistuneet suoritukset alkuaikoinani ja katson tuoko se muutosta mukanaan.

 Oikein paljon kiitoksia minun ryhmäläisilleni, olitte aivan ihanan innokkaita ja aktiivisia. Oli todella hauskat kolme päivää ja vielä neljäs päivä hakuryhmäläisten mukana. Ajatuksia heräsi omassakin päässä ja tästä lähin taidetaan tehdä ihan "fiilis pohjalta" ;-)

 Käväistiin tänään vaihteeksi pyörälenkillä. Gira lähti taas mukaan joten lenkki oli sen mukainen, lyhyt ja hidas. Alkumatka ehkä vähän vauhdikkaampi, mutta Tatzi olisi vaatinut koko pienen lenkin ajan vauhdikkaampaa menoa. Toki ei kauaa voitu ollakaan, kun lähdettiin vähän myöhään ja meidän pikku seuralainen piti tuoda iltapuurolle, mkä kuitenkin lopulta venyi pienen episodin vuoksi. Vietämme siis äiti-poika viikkoa, kun eräät kalastelee Lapissa! Lenkki siis noin puolen tunnin mittainen.

 Kotiin tultuani, ajattelin samalla nopsaan kastella vielä kukkaset ennen Tuukan syömistä. Hain vettä talon nurkalta ja Tatzi lompsi tietty perässä, samoin Tuukkakin lähti konttaamaan nurmikolle. Kastelin lähellä olevan kukan ja palasin takaisin päin ja katselin vähän sivusuuntaan, kun Tatzi onnessaan pyöri selällään nurmikolla. Siinä samassa näin sen hel.....in ällöttävän otuksen meidän välissä, siis Tatzin ja mun!!!! Mikä muu otus lie saa niin kylmiä väreitä menemään selkää pitkin kuin käärme!!! Meidän pihanurmella ja aivan kuistin vieressä. Salamana alkoi aivot raksuttaa ja kädet huitoa joka suuntaan, suusta pääsi joka puolelle huutoa: ei tule, ei tule, ei tule.... Kaikki kyllä pysähtyi ihmettelemään mikä mulle tuli, siis Tatzi ja Tuukka silmät teevadin kokoisina. Gira lepäili kuistilla ja katseli kyllä sekin, mutta ei tullut :-). Liikuin hiljaa niin että sain Tatzin kutsusta tulemaan oikeasta paikasta pois. Poika vähän matkan päästä kainaloon ja kaikki kuistille portin taakse. Siinä se iljettävä otus makasi aivan pitkänä ja liikkumatta, kunnes lähti hiljaa kiemurtelemaan kauemmas. Tuukalla oli hauskaa kuistilla, kun se katseli äidin "tanssia" tämän käärmeen ympärillä (tietysti reilulla säteellä!!), että sain sen pysymään paikallaan ja odotin "apujoukkoja". Minähän en sille kyennyt mitään tekemään....ällötys...en siis voinut mennä iskuetäisyydelle. Ja joo, ennen kuin kukaan kirjoittelee että ei käärmeille saa mitään tehdä, niin kyllä meillä tehdään jos tulevat talon eteen konttaavan lapsen ja koirien jalkoihin!! Vainoharhaisena taidan jatkossa vahtia lapseni menoa ja pitää peukut pystyssä koirien osalta.

 Käväistiin jälleen pyörälenkillä. Alkuun Tatzi sai määrätä vauhdin juostessaan irti ja pari kilometriä juoksi reipasta laukkaa, minkä jälkeen komensin raville. Koko lenkki kesti 50 minuuttia ja hyvin juoksi. Vartin mittainen jäähdyttelylenkki tehtiin vielä metsään kävellen. 

 Illalla testasin uutta pyörääni, jotta kuinkas se pyörii!! Hyvinhän se rullasi ja Tatzi juoksi mukana, oli meillä kolmaskin kaveri matkassa nimittäin Tuukka-poika pääsi ensimmäistä kertaa mukaan. Tosin tästä seurailaisesta ei kovin pitkäaikaista iloa ollut, kun uni tuli jo puolivälissä matkaa. Yritämme aloittaa nyt aktiivisen pyöräilyn ja siksi tänne kirjoittelen, jospa se auttaisi vähän seurailemaan miten säännölliseksi se pyöräily muotoutuu :-). Alkuun siis pitkän tauon jälkeen teimme puolen tunnin lenkin ja Tatzi sai alkumatkan juosta vapaana, niin oli sitten vähän turvallisempaa jatkaa tasaisella ravilla remmissä, kun oli alkuspurtit saanut tehdä omaa tahtia. Koitetaan jatkaa pyöräilyä. 

 Täältä päin blogi hiljenee hetkeksi ja suuntaamme illalla nokan kohti Turkua ja siitä laivalla Ruotsiin. Sitten päivä ajellaan ja seuraava yö yövytään siellä mihin ehdimme. Torstaina saavumme Ranskaan ja kisakaupunkiin. Viikonloppuna kisataan ja takaisin Suomessa ollaan tiistaina. Yritän pikimmiten kirjoitella tänne reissukokemukset :-). Pitäkäähän peukkuja vaikka me lähdetään vain hakemaan kokemusta, ei siis suuria toiveita. Kaikkemme kuitenkin yritetään, toivotaan että onnistutaan kokonaisuudessaan :-)

 Nyt on parina päivänä tehty vähän Tatzille lihashuoltoa. Maanantaina 19.3. kävi fysioterapeutti käsittelemässä Tatzin selkälihakset ja rentoutuksena annettiin sähköä josta koira jälleen kerran nautti suunnattomasti. Ilme oli paljon puhuva kun sähkön tulo loppui ;). Lihakset olivat kauttaaltaan kireät ja selän "ylimeno" kohdassa oli hiukan lämpöä johon tätä sähköhoitoa laitettiinkin. Tänään oli sitten uusinta käsittely (lenkin jälkeen) ja lihaksisto oli parempi kuin maanantaina. Sähköä taas ja vähän hierontaa sekä venyttelyä ja näiden jälkeen näytti koira liikkuvan rentona.

 Tänään meillä oli pitsapäivä ja ennen kuin lähdin pitsoja hakemaan niin tarkastin rahapussin tilan :). No siinä jotenkin huolimattomasti kolikkopuolen aukaisin ja yksi kolikko putosi matolle. Tietty Tatzi oli touhuissaan siinä ympärillä ja pyysin sitten nostamaan kolikon. Pikkuesineiden nostelua on harjoiteltu tarkkuusetsinnän vuoksi ja ne on sujuneet mallikkaasti. Nousihan se kolikko siinä tohinassa kovaa vauhtia ja heti Tatzi tuli luovutusasentoon mutta pyöritteli kolikkoa suussaan ja tiputti. Pyysin uudelleen ja rauhoitin suussa pitämistä mutta Tatzi oli niin tohinoissaan ja huomasin sen yhtäkkiä nielaisevan!!! No sinne hävisi se kolikko ja koira vain lipoi huuliaan :). Mieheni ohimennen totesi: kirjaimellisesti nuo koirat syövät meidät vararikkoon!!!! Korjasin heti että se oli vain 20 senttiä.

 Toistettiin vielä 10 sentin kolikolla ja nyt nostot sekä luovutukset jo onnistui mallikkaasti ja kolikon pito suussa oli rauhallinen. Tarttee varmaan alkaa treenaileen....

 Heipsan vaan pitkästä aikaa, ihan meinasi paniikki iskeä kun kirjauduin sivulleni ja en meinannut muistaa edes tunnuksia :). On siis tosi pitkä aika edellisestä kerrasta, mulla toooosi huono muisti tai sitten mulla on noita tunnuksia liikaa erinäisiin sivustoihin :). Sisälle kuitenkin päästiin ja nyt vähän kuulumisia.

 Tatzin pennutusasian kanssa kävi vähän huonommin ja pentuja oli vain kaksi ja ne syntyivät kuolleena. Tästä nyt toivutaan pikkuhiljaa ja kevättä suunnitellaan. Tatzi lenkkeilee jo kovasti omaa tahtiaan ja se tahti on välillä vähän raju :). Pikkuhiljaa aloittelemme treenailun ja pysymme vielä tokon parissa, joten tännekin sivulle saadaa sitten elämää. Maastotreenit aloitetaan vähän myöhemmin, todennäköisesti haku kuitenkin jo ennen lumien sulamista.

 Enköhän seuraavaksi kirjoittele jo treenien merkeissä :)

 Tosiaan ollaan koulutuksen suhteen lepäilty vaan ja kasvateltu Tatzin masua :). Jotain pientä aina silloin tällöin on otettu kun jotenkin on Tatzi välillä tarjonnut jotain tekemistä. Nämä nyt vaan on sellaisia pieniä sisällä otettuja esim. luoksetulon eteenistuminen ja siitä nopeasti sivulle siirtyminen ja taas käskyllä Tatzi tulee eteen istumaan (en siis liiku itse) jne. Tällaisia pieniä leikkejä :).

 Lenkkeilty ollaan joka päivä ja Tatzi saa juosta vapaana omaa tahtiaan. No tosin alkuun pitää olla hihnassa kun tuntuu että välillä mennään vähän turhan kovaa. Nyt on kuitenkin siemennyksestä jo kuusi viikkoa ja masu alkanut pikkuisen paisua Ruokahalu sen sijaan "paisunut" entisestään ja tuntuu kova nälkä olevan koko ajan. Olenkin alkanut antaa ruokaa kolme kertaa päivässä. Eiköhän tässä kovasti pikkuisia odotella, ainakin vaikuttaisi siltä. Nythän se paisumiskausi vasta alkaa :)

 Tänään käytiin sitten ultrassa ja pentusia siellä näkyi. Ei yritetty edes laskea montako pentua on joten nyt seuraillaan vaan kuinka masu pyöristyy. Treenaillaan vähän sen mukaan miltä tuntuu :).

 Toissapäivänä otimme pihassa pari noutoa ja vasemmalle heitettäessä koira luovuttaa suorassa mutta oikealta tullessa suorassa luovutus on yhä hankalaa. Otin uudelleen heiton oikealle ja kun Tatzi oli lähellä niin otin sivuaskeleen jolloin koira korjasi itsensä ennen istumista suoraksi. Merkille meno otettiin myös ja taas minä pöljä kokeilin sitä heittosysteemiä kun Tatzi oli innoissaan pallosta. Eli kun koira lähti kohti merkkiä niin heitin pallon nopeasti sen yli jolloin koira sai mennä heti pallon perään. Kun otin ilman heittoa niin taas se ylöspäin katselu alkoi ja vauhti hidastui. Otin sitten ihan entisellä tavalla jolloin onnistui hyvin :)

 No aamulla taas jatkettiin ennen ruokaa luovutusharjoituksilla. Sivuliike onnistui loistavasti joten nyt otin ihan perusasennosta taas molemmille sivuille heiton ja molemmat onnistuivat hienosti ihan kerrasta joten siihen jätettiin.

 Illalla tuli sitten lähtö Tampereelle ja Tatzi keinosiemennettiin. Toivottavasti jotain tulosta tulee ja pikkuruisia Tatteroisia syntyisi helmikuulla :).

 Hiukan taitaa taukoa tulla treenailuihin kun Tatzi aloitti viikonloppuna juoksun. Nyt vain odottelemme hedelmällisiä hetkiä jotta saamme kevättalvella nauttia pikku-Tatteroisista!! :) Katso lisää kotisivuilta.

 Päivällä treenattu siis jälkeä ja illalla vähän tottista. Tottistreenien jälkeen vielä juoksutin koiria auton edessä pienellä hiekkatiellä. Siitä sitten tuli lähtö synnyttämään kun lapsivesi meni kesken kaiken. Ei kai kukaan tällaisessa vauhdissa pysy ;)

 Poika tulla tupsahti maailmaan torstaina 8.6. kello 11.37. Painoa 3710 grammaa ja pituuttakin 53 cm. Kaikki voidaan hyvin :-)