No niin on saatu hiukka muutosta elämään ja meitä on nyt ilostuttamassa myös pieni tytön tyllerö . Tyttäremme päätti ottaa pienen varaslähdön ja tulla maailmaan hieman aiottua aikaisemmin. Mulle oli sektioaika varattuna 3.3. ja arvelin kyllä että tuonne asti ei mennä. Lähtö tuli kuitenkin ennakoituakin aikaisemmin ja torstaina (Tuukka on myös syntynyt torstaina ) 19.2. ilmoitteli neiti tulostaan. Sairaalalta tosin sanottiin aamuyöstä, että älä vielä tule vaan odottele aamuun (ai siis aamuvuorolaisia töihin?? ) ja seuraile tilannetta. Olin kyllä ilmaissut että tämä synnytys on lääkärien toimesta suositeltu leikkauksella hoidettavan, mutta ei kun odota vaan. Sitten sitä odoteltiin ja soitin tunnin päästä uudelleen, jolloin varmaan ajatteli että okei tule nyt sitten tai soittelen sinne muuten tosi tiiviisti. Lopulta oltiin puoli seiskan paikkeilla sairaalalla ja alettiin valmistautua leikkaukseen, yhden rutiinileikkauksen kuitenkin mennessä vielä ohi . Hommat lähti menemään kuitenkin sellaista vauhtia eteenpäin (vaikka supistusten aikaväli ei lisääntynyt, mutta teho kylläkin!!), että yhtäkkiä oli kätilöilläkin jalat alla. Leikkuriin ehtivät soittaa juuri ajoissa ja rutiinipotilaan puudutusta ei oltu ihan vielä tekemää, joten hän parka joutuikin sieltä äkkiä ulos ja mua juoksutettiin sisälle. Jos olisin sen tunnin (mikä suurinpiirtein leikkurissa meni) joutunut odottelemaan niin olisin ollut jo ponnistamassa. Lääkkeillä saivat supistelut kuriin ja minut puuduksiin ja leikkauksen käyntiin. Ei ollut häävi olotila, kun tuntui se "möyhiminen" mahassa vaikka kipua ei tietty tuntunut. Kello 8.10 ja syntyi tyttö maailmaan ja niin isä pääsi kätilön kanssa hoitamaan vauvaa, kun minä jäin kursittavaksi hirveissä viluntäristyksissä (edellinen puudutus teki mulle saman, siis hirveän horkan). Heräämöön sain sitten tytön strategiset mitat ja ihan kivan kokoinen raskausviikoilla 38+0 syntyneelle tytölle eli painoa 3670 grammaa ja pituutta 49 cm. Pian mut siirrettiin osastolle ja seuraavana aamuna olin jaloillani. Neljä päivää sairaalassa lepäilin ja sitten lähdimme kotiin maanantaina. Meidän perheen miehet olivat saaneet flunssan ja nyt on kaikki sitä sairastettu, tosin ehkä jo toipumaan päin. Tytteli on niiiin kiltti, että en oikein jaksa uskoa voiko toinenkin lapsi olla näin helppo tai sanotaanko helpompi ja rauhallisempi . Äitilleni tätä ihmettelin ja minä kuulemma olen ollut vauvana samanlainen, etten edes nälkääni huutanut vaan tuhisin ja ähisin. Tämä meidän tyttö sentään vähän inisee, mutta olen kyllä sitten parahduksen jonkun kerran kuullut . Toivotaan että homma jatkuu samaa mallia, ettei tämä vain ole tyyntä myrskyn edellä! Tuukka-veli on niin innoissaan ja hyvin hellästi ja huolehtivaisesti hoivaa pikkujiskoa. Jos vauva pitää pientäkin ääntä, niin helposti on veikka vieressä silittämässä ja sanoo ettei mitään hätää . Tatzi on myös kovin kiinnstunut uudesta tulokkaasta. Tässä muutama kuva:

Isoveli ja pikkusisko

Tatzia kiinnostaa kovasti ja odottaa ilmeisesti maitopuklua

Ja tässä vähän taas väsyttää...

Isoveli on innoissaan

Pikkuprinsessa

 Ettei ole sairaalasta paluu käynyt liian helpoksi, niin flunssan lisäksi koirakin sairastui. Jo ennen minun lähtöä alkoi Gira olla normaalia väsyneempi ja juominen lisääntyi pikkuhiljaa. Keskiviikkoiltana jäi ruoka syömättä ja arvasin että nyt on Gira tosi sairas jos ruokakin jää. Torstaina oli tarkoitus viedä koira eläinlääkäriin, mutta niin vain tulikin minun lähtö ensin. Sanoin Petellä että pidä nyt se koira hengissä sen ajan kun olen sairaalassa ja vie hoitoon jos alkaa mennä pahempaan suuntaan. Gira oli samanlainen koko ajan ja sunnuntai-iltana oli taas syönyt. Maanantaina pääsin kotiin ja tiistaille sain eläinläkäri ajan. Ultrassa paljastui märkäkohtu ja oli jo aika pahassa jamassa. Leikkaushoitoon tulisi saada mahdollisimman nopeasti, mutta Keuruulla ei sijainen alkanut leikkaamaan joten soittelut Jyväskylään. Sain kolmannesta paikasta ajan ja keskiviikkona lähti Pete viemään koiraa leikkaukseen. Reilu kaksi tuntia siinä meni ja sovittiin että leikkaus keskeytetään ja koira nukutetaan pois mikäli löytyy muita vaurioita. Mutta eikä mitä, muuten kaikki kunnossa ja sitten vain odottelemaan kuinka leikkauksesta selvitään. Nukutuksesta heräämiseen meni normaalia kauemmin, ikä tekee tehtävänsä, mutta pikkuhiljaa Gira toipui. Nyt jo aika hyvässä kunnossa.

 Eilen sitten lähdimme jo pienelle lenkille, me mahapotilaat ja Tatzi. Hyvin jaksoimme kävellä tien päähän (800m) ja takaisin, eikä meikäläinen ainakaa kipeytynyt, Girasta on vaikeampi sanoa muttei päällepäin ainakaan näytä. Nyt vain aletaan pikkuhiljaa tekemään näitä kävelylenkkejä ja vauvakin saadaan pikkuhiljaa mukaan. Kyllä se taas tästä vauhdikkaammaksi elämäksi muuttuu, ihmeen rauhallisesti tässä onkin oltu .