Eilen saimme pikku-Liisan kotiin ja elämä vihdoin normalisoituu. Niin tai ainakin sen verran mitä näissä puitteissa voi normalisoitua . Tulehdusarvot olivat jo laskeneet ja tukkoisuus helpottanut sen verran että kotiutuminen on mahdollista. Kanyyli poistettiin ja saatiin vielä kolme annosta antibioottia suun kautta. Keuhkokuumeen lisäksi pikku-Liisan limanäytteestä löydettiin RS-virus, jota on nyt paljon liikkeellä. Tuukkakin kävi korvatarkastuksessa eikä tulehdus ollut helpottanut kokonaan toisesta korvasta, joten uusi kuuri tuli vielä Tuukallekin. Meillä on siis koko perheessä jyllännyt tuo samainen virus ja se on ollut todennäköisesti jo silloin kun eka flunssakierros tehtiin (noin 4 viikkoa sitten). RS-virus ei kuulemma kaada esim. koko päiväkotia kerralla vaan sitä esiintyy pitkittyneesti ja epidemiavuosina usean kuukauden ajan. Nyt ollaan kuitenkin ehkä toipumaan päin, vaikka Pete juuri valitteli että on uudelleen tullut kurkku kipeäksi ... ei siis enää kolmatta kierrosta kiitos. Mullakin sen verran on korva paukkunut, että olen pelännyt jälleen korvatulehdusta. Ennen jouluahan mulla kesti korvavaiva 4 viikkoa, kun sain kunnon tulehduksen. Sairastelut jääkööt nyt taka-alalle ja palaudutaan arkeen. Pikku-Liisa on sairaalassa tankattu niin että Pete kysyi olenko varmasti ottanut oikean vauvan mukaan . Kai mä omani tunnen  Nyt on täytynyt sitten antaa vähän korviketta lisänä, kun ei tunnu mikään riittävän.

 Piitu ja pennut voivat oikein hyvin ja palataan senkin asian osalta arkeen. Maria lähti työhommiin ja apuvoimat siis menetetty . Pennut tuntuu jotenkin "vieraammilta" tässä vaiheessa kun en ole ollut niitä niin tiiviisti seuraamassa, mutta tuokin asia korjaantuu. Eipä noissa nyt vielä mitään kummoisia eroja olekaan ja tasaisen oloisia...kovia syömään. Tatzikin pääsi oikein kunnolla tänään juoksemaan ja painimaan kun äitini toi sille Zenin juoksukaveriksi. Niin ne paineli pitkin peltoja kun kävimme hakemassa pajunkissoja Tuukka kanssa. Illalla vielä pieni kävelylenkki ja jo on ihan erilainen olo sekä mulla että varmaan koirillakin...ainakin Tatzi tuntui paljon pirteämmältä. Kait tässä on koiratkin masentuneet, kun ei niitäkään ole ehditty huomioimaan ja lenkit on olleet vain pihassa olemista. Onneksi Maria käytti niitä parina päivänä, jotta ei ihan "laiskistuneet".  Kiitos vielä Marialle tätäkin kautta avusta, olisin ollut aika kuitti ilman apua ja vielä vähän enemmän tipahdellut kesken kaiken kuin nyt . Parina iltana mun piti mennä punnitsemaan pennut ja katsastamaan tilannetta kun Tuukka nukkuu, mutta itse olin taju kankaalla ja onneksi Maria hoiti sitten hommat. Eka iltana tosin vähän ihmetellen mihin olin jäänyt, mutta toisena iltana jo tiesi kun mua ei kuulunut että olin sammahtanut kesken kaiken. Mutta nyt olen vielä tähän aikaan ihan valveilla