Kyllä meidän koiria taas hömpätti...tai siis Tatzia. Olin aamusella harjaamassa Piitua ja Tatzia varaston nurkalla, kun Gira-mummo meuhkasi pellolla ja tien suunnalla. Samantein Tatzi oli hommassa mukana karvat pystyssä mölisten pitkin peltoa rientäen vanhan äitinsä avuksi, jota vähintäänkin joku mörkö on uhkaamassa. Tottakai minä juoksin äkkiä katsomaan mitä tapahtuu ja tiesin ettei Gira ohikulkijoita hauku eli jotain muuta on tekeillä. Ei siellä mitään näkynyt! Gira juoksenteli tiellä ja Tatzi päämäärättömästi pellolla puhisten. Huusin koirat pois ja jatkoin vielä vähän harjailua. Koirat tuli perässäni kuistille kun menin eteiseen riisumaan ja taas kuului mölinää ulkoa. Tällä erää Piitu oli äänessä pellon laidalla, mutta vielä ei ollut ojaa ylittänyt. Jälleen meidän pieni urhea natsi juoksee pellolle karvat pystyssä kauheaa älämölöä pitäen ja sen näköisenä että nyt on tehtävä jotain pelastaakseen tuon pieni pentuja hoitava emo, joka siis vain katseli pellolle päin tuossa vaiheessa. Gira ei enää lähtenyt matkaan, sillä olin jo itsekin ehtinyt kuistille katsomaan, että mistä nyt kiikastaa. Tatzi reppana ei sitä nähnyt mille muut haukkuivat, tosin haistoi varmasti, sillä perään olisi mennyt näköyhteyden saatuaan. Minä sen sijaan näin kuistilta kuinka Kettu Repolainen paksu puuhkahäntä jolkotteli metsään piiloon ja oli ilmeisesti yrittänyt ylittää tuota vanhaa peltoa toiselle puolen metsään. Tatzi ei siis nähnyt kettua, mutta uho oli sitäkin suurempi . Niinpä nauraen huusin Tatzin pois pellolta ja otin koirat pesun kautta sisälle. Toivon mukaan kettu pääsi kolmannella kerralla pellon yli.