Jäljenajo illalla ja meni sen verran myöhään että ajoin sen osittain pimeässä. Tein jäljen alueella missä on paljon hirviä ja sieniäkin näkyi olevan eli varmasti sienestäjiäkin oli liikkunut. Tein kisajäljen eli puolitoista kilometriä pitkän ja kuudella kepillä ja mitään en merkinnyt. Jana oli 50 metriä ja jälki lähti oikealle. Janalla Tatzi lähti ensin hyvin mutta 20 metrin päästä se lähti jäljestämään vasemmalle, pysäytin sen ennenkuin liina loppui ja en puhunut mitään. Tatzi palasi ja lähti etenemään janaa eteenpäin vähän siksakkia mennen mutta itse eteni jäljelle asti ja otti jälen oikeaan suuntaan, kehuin. Nyt tein niin että kuljin koko ajan koiran perässä vaikka se tekisin mitä eli niinkuin kisassa etten tiedä missä jälki menee. Eka kepin ohi ajettiin sen huomasin ja toisella kulmalla teki jonkin laajemman kaarroksen ja kuljin vaan perässä. Kuitenkin sen selvitti ja samoin piikin ihan hyvin. Piikin jälkeen suoralla Tatzi yhtäkkiä bongasi jonkun muun jäljen ja aivan pokkana vaihtoi jäljen ja jatkoi matkaa minä perässä. Tosin noin 30 metrin päässä kysyin että mihin olet menossa? Siitä sitten käännyttiin ja palattiin oikealla jäljelle jossa tulikin hetken päästä keppi. Kolmannen kepin ohi ollaan ajettu myös sitä en nähnyt mutta jäljestäminen sujui hyvin. Jälki meni kuusikko/männikkö metsässä ja sieltä siirtyi heinikkoiseen lehtipuumetsään jota oli raivattu ja rungot oli maassa. Alue oli vaikea ja siellä oli keppi jonka Tatzi kuitenkin ilmaisi ja selvitti hankalan osuuden loistavasti. Tavalliseen metsään jatkui jälki ja Tatzi jäljesti erinomaisesti ja keppejä oli neljä (yksi jäänyt). Tässä vaiheessa jouduin laittamaan kännykän valon päälle kun en nähnyt enää mitään. Toiseksin viimeiseltä kepiltä oli 400 metriä viimeiselle kepille ja tällä välillä Tatzi taas pokkana lähti jollekin muulle jäljelle. En pysty sanomaan missä kohtaa koska oli niin pimeää, siitä tiesin että väärässä ollaan kun mentiin tiheään kuusikkoon missä en ollut kulkenut. Tielle tultiin ja siitä vein Tatzin takas metsään koska olin tehnyt jälkeen kulman ja se jatkui tiensuuntaisesti ja sitten oli kutoskeppi. Niinpä laitoin koiran kulkemaan edessä ja sanoin sille että katselepä jälkeä ja niin se sen otti ja lähti varmana oikeaan suuntaan ja sai kutoskepin. Nyt katsomme päivänvalossa hirvialueella että vaihtaako se jäljentekijä sorkat jalkaan vai mikä mättää.