Norjan jälkeen siis suuntasimme auton nokan kohti pohjois-Ruotsia. Norjassa jätin siis toisen kisan väliin, kun eka kisa onnistui vaikken itse ollutkaan kisaan kovin tyytyväinen. Norjassa poikkesimme Narvikissa ja ajoimme sieltä Ruotsin Kiirunaan. Kyllä oli karut ja mahtavat maisemat, paljon hienommat kuin Suomen Lapissa. Kiirunassa sitten pysähdyttiin yöpymään ja telttayö odotti :-). Ei ollut lämmin yö, ainakaan meikäläisellä. Tuukalla taisi olla kaikkein lämpimimmät oltavat, kun nukkui villapeiton ja lampaantaljan päällä. Tatzikin yritti mahtu samalle alustalle, joten ilmankos Tuukka heitti sukat pois kun koira lämmitti varpaita. Telttailut loppui tuon yön jälkeen, sen verran meikäläinen oli jäässä fleeceasuista ja hyvästä makuupussista huolimatta. Kiirunasta jatkoimme matkaa kohti Jällivaaraa ja sieltä vuokrasimme tosi kivan mökin kolmeksi yöksi. Kävin treenailemassa BHK Malmenin kentällä etukäteen ja niitä treenejä ei voi kovin onnistuneeksi sanoa. Koira hukkasi viikon aikana totaalisesti ruudun!!! Meille aina niin vahva liike, meni yhtäkkiä sellaiseksi ettei koira tiennyt mitä se merkillä tekisi kun annoin ruutu-käskyn. Kolmen päivän aikana sain tuon asian kuitenkin kuntoon, mutta kyllä oli paineet kovat. Treenasin molemmilla kentillä ja siinä missä sitten loppujen lopuksi kisat olivat, meni meidän treenit paljon paremmin. Olin kyllä valmista kamaa lähtemään ennenaikojaan kotiin. Ruotsin kisat olivat perjantai-iltana ja lauantaina, molemmat kansainvälisiä kokeita.

 Perjantai-ilta oli onneksi suht viileä, mutta hyttysiä riitti kuten noilla leveysasteilla niitä on tapana olla :-). Laitoin hyvissä ajoin Tatzille hyttysmyrkkyä, ettei paikallaoloissa sitten pyyhitä tassuilla päästä itikoita. Niitä verenimijöitä oli joka tapauksessa Tatzin kuonossa, kun palasin paikallaistumisen piilosta. Onneksi Tatzi oli urheasti istunut liikkumatta :-). Molemmista paikallaoloista saimme 10. Kilpailijoita evl:ssä oli kolme ja suoritusjärjestyksen arvoimme ennen kisojen alkua ja sain numeron 2 eli ehdin nähdä missä tehdään mitäkin. Hain koiran myös ajoissa valmiiksi odottamaan vuoroaan ja onneksi näin sillä ekana suorittanut koira loukkaantui hyppynoudossa, kun löi jalkansa jotenkin pahasti metallikapulaan. Jouduimme siis kehään vähän ennen aikojaan, mutta ehdin tehdä kaiken tarpeellisen virittelyn. Seuraamisessa sain käskytyksen ensin ruotsiksi ja heti perään tuli englanniksi. Olin seurannut alempia luokkia ja oppinut käskytyksen, joten tein jo välillä ruotsinkielisistä ohjeista pysähdyksiä ja käännöksiä. Meille oli seuraamisessa uutta, että täyskäännöksen jälkeen tehdään heti pysähdys tai olen niitä tainnut joskus ottaa mutta en pidä jatkuvasti ohjelmistossa :-). Eipä tuo mitään ongelmia aiheuttanut. Seuraamisesta saimme 9 ja arvostelussa näyttää lukevan että koira on painanut ja jotain on tapahtunut hieman hitaasti, lyhenne s. tarkoittanee sitten istumista eli perusasento on tullut jossain hitaasti, näin päättelin :-). Idarissa kaikki liikevaihdot meni hyvin ja saimme 9, arvostelussa lukee että olen hieman vilkaissut koiraa seisomisessa (en itse huomannut).

 Luoksetulo ei ollut mitenkään huippuhieno. Seisominen meni ihan hyvin, mutta sitten Tatzi tuli ravilla ja maahan meni hyvin ja loppu taas hyvin. Luoksetulosta 9 juuri tuon epäsäännöllisen tempon vuoksi, kuten arvostelussa luki. Sitten se ruutuun lähetys ja kyllä jännitti, mutta mietin koko ajan että tee kuten harjoituksessa ettet itse pilaa mitään :-). Tatzi meni merkille hienosti ja sitten normi lähetys ja koira lähti oikeaan suuntaan!!! :-D. Tatzi meni keskelle ruutua ja sinne käsky nopeasti ja itse loppuosio meni hienosti. Näin kuitenkin itse, että meno ruutuun ei ollut ihan se tyypillisin eli pientä epävarmuutta oli ilmassa, mutta mm. katsojien mielestä se meni hyvin eikä he huomanneet mitään. Ilmankos saimme ruudusta 10!! Meidän ohjattu nouto oli kyllä aika hassun näköinen, ainakin mun mielestä. Saimme arvonnassa oikean puoleisen ja kapulat olivat jälleen ihan tavallisia noutokapuloita ja jälleen pystypäin eli ei vaakatasossa. Kapulat näkyivät aika huonosti nurmella, mutta näkyi kuitenkin. Merkille meno oli hyvä ja lähtö oikealle oli yvä, mutta sitten alkoi se hauska mutkittelu :-). Koira arpoi varmaan neljä kertaa kumman ottaa oikean vai keskimmäisen koko ajan kuitenkin edeten pienen pientä siksakkia. Ensin siis meni oikeaa kohti, mutta näki myös keskikapulan ja käänsi hieman kohdetta sinne ja taas kohti oikeaa ja taas kohti keskimmäistä ja sitten oikeanpuoleisen kapulan kimppuun :-). Kaikki tapahtui todella nopeasti, mutta olisin ehtinyt koiran pysäyttää ja ohjata uudelleen mutten sitä tehnty vaan hermo piti ja koira teki oikean ratkaisun. Ilmeisesti tuo kapuloiden pystysuunta hieman hämäsi ja kapulat oli aika lähekkäin. Saimme ohjatusta noudosta 9,5.

 Hyppynoudossa metallikapula oli sellainen pyöreälaippainen ja muutenkin muodoltaan hyvin pyöreän oloinen. Sehän tietää sitä että kapula voi sitten pyöriä mihin sattuu ja niin kävi meillekin. Kapula pyöri reippaasti oikeaan reunaan ja Tatzi selvästi havaitsi sen esteen ohi. Onhan näitä harjoiteltu ja annoin oikein ponnekkaan hyppy-käskyn, mutta niin vain ohi päästeli kapulan kimppuun. Takaisin kyllä hyppäsi, mutta ei se auttanut ja näin ollen hyppynouto 0 (siinä meni siis kolmekymmentä pistettä). Nyt alkoi jännittää, sillä mikään ei saisi enää epäonnistua. Tunnarissa kapulat olivat rivissä ja tämä meni ihan tutulla rutiinilla oikean kapulan noustessa. Tunnarista saimme 9,5. Kaukokäskyissä liikkeenohjaaja käänsi jälleen kylttiään aika hitaasti, mutta nyt se ei haitannut ja annoin käskyt reippaasti. Tatzi teki kaikki liikevaihdot puhtaasti ja mun mielestä ei liikkunut paikaltaan yhtään, kaukoista pisteet 9,5.

 Kyllä olin tyytyväinen, kun sain kuulla pisteet ja saavutimme ihan hyvän ykköstuloksen 275 pistettä ja oikeasti olin tähän kisaan paljon tyytyväisempi kuin Norjan kisaan. Näin ollen Tatzista tuli Ruotsin TVA ja nyt kun on kolmen eri pohjoismaan valion arvo niin voi käyttää titteliä POHJ TVA. Valitettavasti kolmas evl:n kilpailija epäonnistui paikallaistumisessa ja jossain muussakin liikkeessä pisteistä päätellen (en ehtinyt seurata, kun piti palkita koira hyvin :-D) ja näin Tatzin kanssa voitimme luokkamme ja saimme sen CACIOBIN. Ei siis lainkaan turha reissu ja näin peruin seuraavan päivän osallistumisen. Ruotsissa tuntui olevan tiukempi linja tuomarilla kuin Norjassa, toki Ruotsin kisa oli kv-koe. Tatzin suoritus oli oikeasti parempi, kuin Norjassa vaikka sielläkin se teki ihan suht ok suorituksen.

 Kyllä oli avartavaa käydä vähän katsastamassa muitakin pohjoismaita ja ennenkaikkea seurata heidän alempia luokkiaan. Niissä oli eri liikkeitä kuin Suomessa ja keskenään Norjan ja Ruotsinkin säännöt erosivat. Norjassa oli mm. pelkkä merkille meno ja sieltä poiskutsu muistaakseni kakkosluokassa (meidän AVO). Ruotsissa ykkösluokassa (meidän ALO) oli noutokapulan pito! Ohjaaja laittoi kapulan koiran kuonon eteen ja vasta kun liikkeenohjaaja antoi luvan, niin ohjaaja antoi käskyn ja koira sai ottaa vasta siitä kapulan suuhunsa. Pitoaika oli muutama sekunti ja sitten irti :-). Hypyllä koira jätettiin esteen taakse istumaan ja kutsuttiin sielä luokse, ihan järkevä mun mielestä. Lauantaina oli samassa kisapaikassa myös pk-kokeet ja kävin katsomassa esineruutua. Esineitä on Ruotsissa neljä ja kaikki tuodaan, aikaa 5 minuuttia ja alue samankokoinen kuin Suomessa. Olisin halunnut seurata myös tottiksia, siellähän on yhä edelleen ryömiminen, haukkuminen ja tikapuut, mutta kisat tuntuivat venyvän ja meidän herrasväki ei oikein jaksanut odotella. Niinpä lähdimme ajelemaan kohti Suomea ja vielä ajoimme pohjoista kohti eli menimme pariksi päiväksi Ylläkselle, kun Peten sisko miehensä kanssa oli siellä lomailemassa. Matka oli raskas, mutta antoisa :-). Kilometrejä tuli mittariin 3500 ja Tuukka jaksoi jotenkin ihmeellisesti istua autossa. Vielä vaan on poika menossa autoilemaan ;-)