Oli hieno homma, kun meitä kysyttiin vielä treenaamaan viestiosuutta kisapaikalla. Siirryimme tosin eri paikkaan, mutta saimme juoksuttaa toisten koirien kanssa ja täysin vieraassa paikassa. Meitä lähti kolme koirakkoa ja vaihtelimme juoksujärjestystä. Eka pätkä oli reilu pari sataa metriä aavistuksen omaista polkua pitkin. Tatzi lähti viimeisenä tälle ekalle pätkälle ja ei mitään ongelmia. Odotusaikaa oli jonkun verran. Siirryimme jäljestysosuutta arviolta 150 metriä ja nyt oli Tatzin vuoro tulla ekana. Sieltähän se tyttö porhalti, yli puunrunkojen ja hankalien kohtien. Kolmannelle pätkälle eli Peten päähän lähti Tatzi jälleen ekana. Ja voi helskatti sentään, että mitään ongelmia ei ollut! Oli odotusaikaa ja tuomarointia sekä toisen koiran ääntelyä....Tattis vaan pisteli menemään kuin aropupu runkojen ja kivikoiden yli! Sitten siirryimme vähän matkaa lähemmäs, ei kuitenkaan ihan B-pisteeseen asti. Tatzi tuli tuon pätkän keskimmäisenä ja hyvin tuli. Vielä viides pätkä ja siihen Tatzi sai tsemppausta, kun näki toisen koiran lähtevän. Ei vieläkään mitään ongelmia. Pete sanoi ettei Tatzi ole juossut noin lujaa hänen päähänsä. Voi perhana sentään, että otti päähän. Ei tietenkään se että juoksi lujaa, vaan lähinnä se kisa. Eipä voi kuin peiliin katsoa ja yrittää saada kimppatreenit aikaseksi ja vielä kun saisi niin että edellinen koira kääntyy :-). Toki saimme uusia ideoita treenaukseen ja järjestämme vähän häiriötä matkan varrelle. Hyvä mieli jäi myös siitä että Tatzi sai Peten päässä viimeisen osuuden jälkeen ruokansa. Siitä jäi varmasti hyvä fiilis myös koiralle ja mulle parempi mieli, kun olin vähän ajanut Tatzin kisaradalla Peten päähän. Nyt on taas tsemppi päällä ja pienistä ei lannistuta. Tämä kuuluu viestin luonteeseen ja laji ei todellakaan ole helpoimmasta päästä, johan se taas tänään todistettiin. Ohjaajille tämä on myös mitä piinaavin laji :-D. Iso kiitos treeneistä Annelle ja Janille sekä Tiinalle ja toiselle puoliskolle :-)