Tatzin ja Giran elämä pyörii kotielämää vietellen ja lenkkeillen. Girakin on saatu taas kuntoon tai ainakin siltä tuntuu, kun kolmesti päivässä annetaan ruoka ja mahalääkettä joka satsiin. Mahaportin löysyys on tullut vanhuusoireina ja ruuan jakaminen on nyt tuntunut auttavan ajoittaiseen oksenteluun ja valittamiseen. Mahalääkkeitä vielä annetaan parin viikon ajan ja sitten pelkästään tuo ruuan jakaminen useammalle kerralle. Gira käy lenkeillä mukana ja on pirteä, mutta pisemmät lenkit jo tuntuu ainakin seuraavan kerran kun makuulta nousee ja vähän aikaa pitää seisoskella, ettei etujalka petä alta. Niinpä Gira tekee korkeintaan vähän vajaan tunnin lenkkejä omaan tahtiin helpossa maastossa. Hämäränäkö on selvästi heikentenyt ja törmäilyiltä ei olla vältytty. Tatzi porskuttaa entiseen malliin ja painelee kyllä lenkeillä. Nyt on parin viikon kuurina saanut särkylääkettä ja hieman on levottomuus vähentynyt. Jalkojen nuoleminen on silti ajoittain voimakkaampaa. Oli se outoa ottaa Tatzin kanssa pieni tottispätkä, kun se tuntui niin isolta (ja mä kun olen aina pitänyt sitä pienenä)! Raisan jälkeen se tietty oli vähän taas outoa kun pää keikkui tuossa reidellä. Muuten ei olla Tatzin kanssa tehty mitään, eihän sitä tosin tiedä mitä innostun tekemään kun maneesikausi korkataan vai onko mehut jo tyystin pois. Mennään tässä päivä kerrallaan!