No niin, kun joku asia mättää niin sitähän pitää harjoitella! Puoli tuntia sitten rämmittiin meidän viereisessä rämeikössä noutamassa. Juu...u pilkkopimeässä, minulla sentään otsalamppu että näin mihin kävelin (ennen syksyisin olen ajanut "vain" jälkiä otsalampun tai kerran jopa kännykän valon avulla, mutta näköjään sitä muuttuu aina vain hullummaksi!). Pitihän se testata että pysyykö koira jälkiuralla vai hukkaako se esineen. Aloitettiin suht selvästä mutta vaikeakulkuisesta maastosta. Mättäitä oli paljon ja aluskasvillisuus tiheää sekä pieniä kuusia ja katajapensaita siellä täällä. Esineen pudotus tuli tällaiseen kohtaan ja samantien sen jälkeen mentiin risukon läpi suopursu suolle. Oli siinä joitakin ojiakin matkalla ja suon läpi mentiin taas todella tiheään ryteikköön (ryteikköä vajaa 50 m). Juoduin ueamman kerran käskemään koiraa pysymään vierellä kun kulkeminen oli hankalaa, palkkasin kuitenkin välillä vähän. Sitten vain lähetys ja sinne se koira hävisi. Kuuntelin pimeydessä ja hiljaisuudessa ääniä ja kuulin koiran etenevän. Pienen hetken päästä kuulen Tatzin juoksevan minua kohti ja jännitti kyllä siinä vaiheessa, että onko esine mukana. Kun koira pölähtää puskasta mun eteen, niin sillä on esine suussaan!! Siitä palkkioksi tuli osa iltaruuasta.

 Eihän sitä hommaa voinut tähän jättää vaan piti testata miten käy toisen kerran, kun kuitenkin on metsästä pois käveltävä. Lähdettiin siis siitä kohdasta missä oltiin ja esine pudotettiin suon reunaan. En todellakaan pysynyt vanhalla jäljellä vaan summassa kävelin kohti tietä. Kun pääsin riittävän matkan päähän (lasken aina askeleet etten tee noutoa liian lyhyeltä matkalta), niin käännyin lähetyssuuntaan. Nyt jännitti että lähteekö enää metsään päin. Kun käsky tuli niin sinne se vaan hävisi. Jälleen jännityksellä odotin miten käy sillä en ollut ainakaan pysynyt vanhalla jäljellä ja nyt siellä risteäisi mun jäljet. Hetken päästä tuli koira esiin puskasta ja taas esine suussaan!!! Siitä sitten loppuruoka ja olin kyllä iloinen. Kun tulin tielle näin että olin reilun 30 metrin päässä edellisestä metsään meno kohdasta eli edellinen "jälkivana" meni eri kohdassa, mutta ei sotkenut koiraa. Tässä siis loppupäätelmä, että kisassa koira ei ainakaan voinut "eksyä" radalta sen takia etteikö olisi pysynyt hajuvanalla, minkä oli jo kolme koiraa mennyt, joista kukaan ei poikennut radalta muualle. Pysyihän se nytkin paljon vaikeammassa paikassa vanalla ja vielä siellä oli toinen vana sotkemassa. Tatzi oli siis tekemässä jotain aivan muuta siellä SM-kisassa! Mulla on siis SM-kirous että siellä kaikki ei voi mennä nappiin, jos sitten jossain muualla meneekin :-). No tästä noustaan vielä!