Jälleen päivitellään aikaisempia treenejä eli olen siskon kanssa käväissyt maneesilla treenailemassa tottista. Päivämääräkin löytyi siskoni blogista lunttaamalla eli mun virallinen ensimmäinen äitiysloma päivä 29.1. . Tein Tatzin kanssa häiriötä Zen-koiralle ja lähinnä keskityimme pk-tottikseen ja hevosten esteiden hyppimiseen . Agiliitely-kärpänen siinä taas puraisi, mutta enpä minä juuri juoksennellut kunhan Tatzia juoksutin. Tottiksessa otin seuraamista, siten että Zen juoksenteli meidän ympärillä ja muualla maneesissa. Eipä nämä liiemmin häiritse. Jäävistä liikkeistä istuminen oli hyvä, maahanmenon otin uudelleen jotta oli nopeampi, siitä luoksetulo palkkaan. Seisomisessa otti pari korjaus askelta kun olin juossut muutaman askelen, joten korjattiin jolloin pysähdys erinomainen. Luoksetulo oli vauhdikas ja palkkaan, muistaakseni. Zenin paikallaolo häiriöksi otin pari kertaa pikkukapulalla noudon, toinen oli parempi. Sitten päätin jumpata sitä eteenmenoa tai lähinnä testata miten se maahanmeno on siellä päänupissa. Hyvin lähti maneesin toiseen päähän ja meni maahan ihan hyvin ekasta käskystä, tosin olisi voinut olla nopeampi. Otettiin vielä toinen eteenlähetys ja nyt suoraan palkalle, hyvä. Siinäpä oli se treeni, mutta sitten otettiin vielä tsemppiluoksetuloja Zenille, siten että tatzi oli kirittäjänä vähän matkan päässä. Tarkoituksena oli kutsua ensin Zen ja mä sitten aika pian perään Tatzin että Zen näkisi kuinka Tatti tulee rinnalle juoksemaan (välimatkaa siis oli että ei ihan rinta rinnan). Muuten hyvä idea, mutta eipä meidän Tattis odotellut mun käskyä  kun siskollani on niin samanlainen kutsuääni. Siinä ne tuli vauhdilla molemmat ja Tatzi ainakin vilkuili sivulle ehtiikö nopeammin . Saatiin me ainakin molempiin vauhtia tällä, jos ei muuta. Nimittäin ei se Tatzi oikein ymmärtänyt tuota mun kutsua odotella myöhemminkään. Korjasimme asian sitten Katjan huutelemalla käskyjä, mutta Zen ei ollut nyt juoksemassa ja se onnistui kun ensin korjattiin. Hauskaahan meillä kuitenkin oli!