No kun kerran metsässä oltiin ja Kirpulle tehtiin jälki (joka meni muuten hyvin ja samoin ensimmäisen kerran sai esineitäkin etsiä. Loistavasti meni!), niin pitihän se Tattiksellekin tehdä. Kostea tai paremminkin märkä maasto oli ihan hyvä. Tatzin jälki vanheni melkein kaksi tuntia ja jana oli noin 50 metriä jäljen lähtiessä oikealle. Janahan nyt meni miten meni ja sen tiesinkin, joten en puuttunut janatyöskentelyyn mitenkään kun koira kuitenkin eteni. Tatzi lähti vasempaan viistosti yli liinan mitan verran ja päästinkin irti pysytellen itse koko ajan suoraan etenevässä linjassa. Tatzi sitä näytti vähän ihmettelevän että mites minä menen eri kohdassa ja kääntyikin takaisin oikealle päin. Jäljen päällä ei silloin mielestäni vielä ollut sillä mun edestä se vielä eteni vähän ja lähti jälkeä oikeaan suuntaan tarkastaen takajälkeä parin metrin verran. Eka kepin ajoi vierestä eli teki siinä juuri pienen koukkauksen mutta toisen kepin sitten ottikin ihan hyvin. Pääsääntöisesti ajoi jäljen hyvin ja isoja suo-ojia ylitettiin muistaakseni kuusi kertaa. Maasto oli vaihtelevaa kuusimetsästä suopursusuolle ja vähän kangasmetsääkin mahtui joukkoon. Suo alueetkin meni mukavasti. Neljännen kepin ohi ajoi myös ja näin kepin. Kun aloin kumartua ottamaan keppiä niin Tatzi olikin kääntynyt ja etsi keppiä!!! Se oli mennyt noin 4 metriä ohi (olin aika lähellä tuolloin koiraa) ja saattoi olla että otti kepistä hajun vasta tuolloin tai sitten se näki silmäkulmastaan että kumarruin ;-). Joka tapauksessa se itse sen kepin etsi kun ehdin laittaa sen takaisin samaan paikkaan ja Tatzi ei kyllä sitä nähnyt. Kaksi viimeistä keppiä se ilmaisi taas ihan ok. Vitoskepillä aavistuksen yli koska kääntyi mua kohti maate (keppejä ei oltu merkattu). Jälki meni siis hyvin ja pituutta sillä oli reilu kilometri. Ei siis hassumpi treeni tämäkään ja en tiennyt missä jälki menee eli mitään ei oltu merkitty ja meille vieras maasto. Janaa nyt ei voi kehua mutta siitä ei pulttia, jälkeä taidetaan ajella harvakseltaan vaikka "tauolla" ollaankin :-)