Tänään oli sitten viestikisan korkkauksen vuoro ja huonoin tuloksin :-(. Koe aloitettiin viestiosuudella ja kisa oli ykkös- ja kakkosluokan koe, paikalla 9 koirakkoa. Kakkosluokan koiria oli kaksi ja loput olivat ykkösen koiria. Onnekseni sain numeron 1 eli pääsisimme heti kakkosluokan koirien perään. Tätä toivoin sillä luotin siihen, että kakkosen koirat juoksevat eka taipaleen helposti ja Tatzille ei tule pitkää odotusaikaa. Rata oli koko matkan polkua ja siis ratana helpon tuntuinen. Eka kakkosluokan koira lähti ja yli puolen minuutin kuluttua tuli takaisin (puoli minuuttia kun on kulunut on peli siinä eli ei saa käskeä koiraa lähtemään uudelleen). Syke nousi.....minulla! Toinen koira oli lähtövalmiina ja jes, sinne lähti. Ei ole totta, sekin palaa takaisin yli puolen minuutin kuluttua. Syke nousee entisestään! Meidän vuoro on seuraavana ja palanneet koirat menivät edestä pois. Tatzi siinä vähän ihmetteli, mutta vaikutti siltä että tietää mitä on tekemässä. Seuraamispätkän vein irti, kuten aina treeneissä (mietin tätä vienkö kisassa kytkettynä, mutta päädyin samaan tyyliin kuin harjoituksissa) ja se meni ihan hyvin, samoin odotusaika. Sain jopa hyvin ajoitettu tuloni lähtöviivalle, sillä kun koiran käskin istumaan niin sanottiin aikaa olevan puoli minuuttia (koiran on lähdössä oltava puolta minuuttia ennen ja odotettava se aika rauhassa). Kun sanottiin "aika", niin annoin normi käskyn ja sinne Tatzi painoi varman oloisena. Tuomari sanoi kun puoli minuuttia oli mennyt ja aloin hiljoksen poistua lähetyskohdasta. Syke oli varmaan 200!!! Tää on ehdottomasti kauhein laji :-). Ja ei hel...ti näen että jotain sieltä metsästä vilahtaa ja niin Tatzi tulee takaisin :-(. Peli oli siinä ja koira käytti saman ajan kuin ekat koirat eli käännös tapahtui samassa kohdassa. Ei se mitään, mutta kun tämä käännösputki oli auennut, niin kisa jatkui samaa rataa ja vasta viimeinen koira juoksi A-pisteeseen, harmittavasti se ei vaan tullut sieltä enää takaisin. Kaikki 9 koirakkoa jäivät siis ilman tulosta. Ajallisesti näytti siltä että koirat olivat kääntyneet loivan mutkan jälkeen eteen tulevan puunrunkoa ennen. Se oli ehkä yllättävässä paikassa ja kun eka koira kääntyi, niin ketju oli aikaslailla valmis. Tiesin että meidän kompastuskivi tulee olemaan tämä, jos edellinen koira kääntyy. Ei olla harjoiteltu toisten koirien kanssa ja kääntyminen tuntuu olevan kuin magneetti jos joku kääntyy ekana. Toki harjoittelullahan tuohonkin saa rutiinia :-)

 Mukavaa asiassa oli se, että tuomarit sekä järjestäjät antoivat luvan laittaa koirat juoksemaan, jos halusi. Palasimme tuon puunrungon ohi ja sitten laitettiin numerojärjestyksessä juoksemaan. Tatzi lähti ihan ekana ja se aiheutti nyt ongelmia. Tosin saattelin vähän matkaa ja niin Tatzi meni Peten päähän. Siellä oli onneksi ollut ruhtinaallinen vastaanotto :-). Näin saimme päättymään hyvin tämän kokeen.