Vihdoin ja viimein saan tänne jotain aikaiseksi. On ollut reissun jälkeen niin väsynyt ja tuli vähän muutakin ohjelmaa mukaan kun mulle tuli "uusi tulokas". B-pennuista yksi narttu palautui ja sen kanssa pitäisi vähän touhuta ja löytää sille uusi koti. Alla vähän reissukokemuksia ja kisasuorituksesta jotain kommentteja.

 Reissuun lähdettiin siis tiistai-iltana laivalla Tukholmaan ja keskiviikko aamuna alkoi ajourakka. Ruotsin läpi Malmöön ja siitä sillan yli Tanskaan. Tanskasta Saksaan mentiin lautalla ja Saksassa ajeltiin Bremeniin, jossa sitten yövyttiin. Torstaiaamuna jatkui ajaminen ja noin neljän aikoihin olimme Ranskassa Le Touquetissa rannikolla. Menimme suoraan kisapaikalle ja avajaisseremonia alkoikin siinä viiden jälkeen. Olipa hienoa marssia Suomen lipun perässä stadionille. Seremonian jälkeen lähdimme hotellille. Siellä meitä odottikin mukava yllätys kun kaikkea ei oltu meille infottu etukäteen eli koirista meni maksua 7 euroa per koira per yö, siivousmaksu oli 25 euroa ja keittiö piti itse siivota. Pyyhkeen sai vuokrata 8 eurolla ja televisiota sai katsoa 19 euron viikkohintaan! Onneksi huoneessa oli ylimääräiset lakanat ja ne sai sitten toimittaa pyyhkeen virkaa, sen verran paljon otti päähän tuollaiset ylimääräiset jutut. 

Perjantaina menimme kisapaikalle heti kun jaksoimme. Kävimme katsomassa muiden lajien suorituksia ja odottelimme treenivuoroa. Iltapäivällä alkoi sitten tokotreenit ja aikaa oli aika ruhtinaallisesti varattuna. Minä tein idarin palkaten liikkeistä ja seuraamisesta. Sitten luoksetuloa pysäytyksillä. Seisomaan pysäytys kun taas venyi joten otin mukan käsiavut, viimein sain ihan suht hyvän. Sitten ruutuun ja palkka oli siellä valmiina. Vielä ruutu ilman palkkaa ja vikana palkan kanssa. Metallikapulan noudon otin omalla kapulalla, meni hyvin. Kaukokäskyt vielä viimeisenä ja hyvin meni. Treenvuoron jälkeen meillä oli vielä eläinlääkärin tarkastus joten emme ehtineet nähdä muiden harjoituksia. Ainoastaan meidän jälkeen oli hollantilaisten vuoro ja heidän koirat näyttivät lupaavilta. Illan suussa oli tokoilijoiden info ja saimme tietää että paikallaolot tehdään 5 koiran ryhmissä aamulla kaikille ja sitten alkaa yksilöliikkeet ja ne tehdään kaikki putkeen! Onneksi kuitenkin tutussa järjestyksessä. Saimme myös seuraamiskaavion etukäteen. Vielä oli arvonta ja nostin numeron 16 eli aikalailla loppupäässä ja iltapäivällä myöhään tulisi olemaan meidän vuoro. Perjantaina ei ollut muuta ohjelmaa. Käytiin Tatzin kanssa sellaisessa kivassa puistossa lenkillä ja otin vielä pysäytyksiä. Samoin tein pienimuotoista ohjattua noutoa kahden nyrkin kokoisilla kävyillä ja niillä myös leikittiin. Tatzi ei vaikuttanut juuri väsyneeltä vaikka oli matkaa takana.

 Lauantaina oli sitten taas kova tuuli, siis todella kova. Saavuimme kisapaikalle ja siellä sitten pikkuhiljaa (myöhässä mutta siihen sai tottua) alkoi toiminta. Meille näytettiin nollakoiran avulla missä suoritetaan mitäkin ja loput valmistelut tehtiin siinä. Ohjatun noudon kapuloiden välimatkat oli 4 metriä (säännöissä 5 metriä) ja siinä tuli vähän hiki. Myöskin kun tunnarin paikka oli vähän sellainen pisempi nurmi että kapulat katosivat koiran näkyvistä nurmeen. Edellisiltana muuten kokeiltiin sitä tunnaria pitkässä heinässä ja silloin Tatzi toi eka väärän kapulan mutta uudelleen tehtäessä onnistui. Koko päivä siinä sitten odoteltiin vuoroamme ja tuomarit pitivät taukoja ja ruokataukokin venyi pari tuntiseksi. Sveitsiläiset koirakot olivat näyttäneet kovan tasonsa, tosin valitettavia virheitä sattui mm. tunnarissa. Hollantilaiset koirakot eivät olleetkaan sitten kisassa ihan yhtä loistavia miltä harjoituksissa näyttivät. Puolalaisten taso ei ollut kovin kummoista. Belgialaisen koira oli kovin tekevä mutta ei todellakaan täsmällistä mutta pääasia että heillä oli hauskaa. Ranskalaisilla oli pari ihan hyvää koirakkoa, tosin ei mitään loistavia mutta pääasia että ranskalainen tuomari tykkäsi mm. sunnuntaina belgialainen tuomari antoi ansaitusti 7,5 niin ranskalainen vetäsi 9 esiin! Multa pääsi vahingossa aika äänekkäästi katsomossa oho!! Ilmankos belgialainen tuomari kyseli oltiinko tyytyväisiä arvosteluun :-). Hän tiesi että Suomessa on kova taso tokossa ja onkin ensi vuonna Ruotsissa MM-kisoissa tuomaroimassa. Suomalaisista Sanna ja Jaki tekivät myös hyvän ykköstuloksen. Heikki ja Riia eivät yltäneet omalle tasolleen sillä Riia oli todella väsynyt matkustamisesta ja mahakin vähän reistaili. 

 Paikallaoloilla sitten aloitettiin ja ekana oli istuminen, joka meni ihan nätisti ja saimme 9,5 ja 10. Paikallamakuussa sitten tuli eka virhe ja Tatzi ei mennytkään ekalla käskyllä maahan asti, saatiin kuitenkin 9 ja 9,5. Seuraaminen ei ollut ihan sitä parasta mahdollista mutta hyvää kuitenkin, siitä 9. Idari meni hyvin ja siitä 9,5. Luoksetulossa pysäytykset hiukan venyivät mutta ihan suht ok, pisteitä 8,5 ja 9,5 (aika iso ero!). Ruudussa merkille meno oli hyvä ja ruutuun meni hyvin mutta vasempaan reunaan ja Tatzi alkoi itse mennä maahan joten annoin nopeasti käskyn. Ruudussa oli mutta aivan vasemmassa reunassa. Seuraamaan tuli ihan ok. Ohjatussa noudossa saimme vasemman puoleisen kapulan noudon. Merkille meni hyvin ja suunta oikea sekä nouto ihan ok, ehkä vähän vauhtia olisi saanut olla vielä lisää. Sivulle siirtyminen meni sitten vähän "yli" eli Tatzi kääntyi vähän takapuoli mun taakse, tästä pisteitä 8,5. Metallikapula oli aika kevyt ja pelkäsin että tuuli vie sen sivuun mutta ei onneksi näin käynyt. Kapulan laipat oli hauskasti käännetty ulospäin ja kapula helposti pyöri mutta olin harjoitellut heittoa. Tatzi meni hyvin kapulalle mutta sitten sen vähän pyöräyttää ja vaihtaa kapulan toisella puolen kun otti sen suuhunsa. Sivulle taas vähän taakse vinoon, pisteitä 8. Tunnarissa oli "oma kapula" kirjekuoressa mistä se piti sitten avata ja merkata. Kapulat olivat rivissä ja oikea kapula toinen oikealta. Tatzi onneksi löysi vasemmanpuoleiset kapulat ja meni kolmea vasemman puoleista kapulaa kahteen kertaan läpi ennenkuin kolmannella kerralle selvästi vasta huomasi loputkin kapulat ja otti sitten oikean. Kyllä oli malttia koiralla ettei hätiköinyt ja ottanut heti jotakin kapulaa kun ei löytänyt nopeasti. Pisteitä tästä saatiin 9 ja 9,5. Kaukokäskyissä oli tällainen järjestys: maahan, istu, seiso, istu, maahan, seiso, maahan eli meille aivan tuttu juttu ja hyvin meni, pisteet 9 ja 10. Pisteitä yhteensä kertyi 286,5 ja olimme kolmantena eka päivän jälkeen.

 Illalla meillä oli juhlaillallinen ja sitä ennen tottakai Suomi-tytöt kävi treenaamassa :-). Kentällä oli lupa käydä harjoittelemassa ja maassa oli spraylla piirretty merkkien paikat. Olin varaunnut mukaan kaiken värisiä merkkejä ja niinpä myös valkoiset merkit löytyivät (kuten kisassa). Tein luoksetulon ja siinä palkkasin seisomaan pysähdyksestä, lopun otin läpijuoksuna. Ruutu tehtiin siten että siellä oli palkka. Ohjattu nouto ja oikean puoleisen kapulan tuonnilla. Tässä Tatzi hämääntyi keskimmäiselle kapulalle ja keskeytin. Otettiin ihan alusta ja nyt onnistui. Sitten lähdettiin syömään.

 Aamu olikin yllättäen tyyni ja pilvinen. Olin edellispäivän arvonnassa saanut suoritusvuorokseni numeron 13 :-) (epäonnen vai onnen luku). Pelkäsin että pilvet rakoilevat ja päivästä tulee tosi lämmin mutta toisin kävi. Me tehtiin oma suoritus lopulta vesisateessa joskaan ei kovin kovassa mutta kyllä siinä kastui. Paikallaoloilla taas aloitettiin ja istuminen sujui hyvin siitä 10. Paikallamakuussa Tatzi meni maahan mutta sitten ei noussutkaan ylös ekalla käskyllä ja pisteet sen mukaan 8. Meinasin tukkaa repiä päästä kun otti tuollaiset perusvirheet päähän. Tämä päivä menikin huomattavasti nopeampaa tahtia kuin edellispäivä. Sunnuntain arvostelukaavake multa jäi saamatta mutta yritän tässä muistelle pisteet ainakin sinnepäin. Seuraaminen oli vähän parempaa kuin edellispäivänä, siitä 9. Idari meni taas hyvin ja siitä 9,5. Luoksetulossa sattui jotain mitä en tiedä eli käskin koiran maahan ja se meni hyvin. Kun lähdin kävelemään kuulin kyllä huokaisun katsojilta ja kääntyessäni koiraan niin siellähän se Tatti seisoi! Normaaliin tapaan vain liike ja pysätykset olivat paremmat kuin edellispäivänä. Kysyin Sannalta että mitä tapahtui (suorituksen jälkeen tietty) niin hän sanoi että Tatzi oli vähän kääntänyt päätään vasemmalle ja pompannut säpsähtäen tasajalkaa sivuun seisomaan. Onneksi jäi niille jalansijoilleen eikä tullut mun perään, pisteitä saatiin siis 7,5 ja 8 (muistan 8 toisesta en ihan varma).  Ruutu sitten sujuikin odotusten mukaan eli merkill hyvin ja siitä ruutuun aivan keskelle. Nopeasti käskin maahna ja myös loppu meni hyvin, saatiin 10 ja 9,5. Ohjatussa noudossa arvoin oikean puoleisen kapulan tuonnin ja merkille meno ok. Siitä lähti varmasti oikealle ja toi ihan hyvin, tästä luultavasti 8,5 ja 9. Vauhtia olisi saanut olla ehkä vielä enemmän. Metallinouto meni nyt paremmin ja Tatzi otti kapulan heti, pisteet 9. Tunnistusnoudossa oikea kapula oli vuorostaan toinen vasemmalta ja nyt Tatzi löysi nopeasti oikean, tuomisvauhti olisi saanut olla nopeampi, 9. Kaukokäskyt taas samalla kaavalla kuin edellispäivänä ja pisteet 10 ja 9 (?). Yhteensä saatiin 289,5 pistettä eli vähän paremmin kuin lauantaina ja vähän harmitti nuo virheet. Kokonaisuuteen ei voi olla kuin tyytyväinen että sellaisen reissaamisen jälkeen kahtena peräkkäisenä päivänä yltää tällaisiin suorituksiin. Pisteiden keskiarvoksi tuli 288,13 ja sitten jännitettiin meneekö yksi ranskalainen vielä ohi. Nyt voi sanoa että onneksi heille tuli pieniä virheitä ja he jäivät kokonaispisteissä meidän taakse. Olimme siis saavuttaneet Belgianpaimenkoirien MM-pronssia!

 Illan suussa oli palkintojen jako ja loppuseremonia. Siinä vähän palkintojen jaossa häslättiin kun kuulutuksista ei saanut selvää ja menin palkintopallille samaan aikaan kun näin että toisena ollut ranskalaiskoirakko saapuu sinne myös. Lipunkantajakin siinä vähän myöhästyi kun en huomannut häntä kiireessä tempaista mukaan mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Saimme mitalin ja melkein Tatzin  kokoisen pokaalin :-).

Myöhään illalla lähdimme vielä IPO-joukkueen kanssa syömään ja juhlistamaan palkintoja. Myöhään emme voineet olla sillä aamulla aikaisin oli lähdettävä ajamaan. Nukkua ehdimme lopulta noin neljä tuntia ja sitten urakka alkoi. Ajoimme nopeampaa tahtia kuin tullessa ja pysähtelimme vähemmän. Reitti oli sama ja Ruotsissa oltiin illalla. Viimeiset 300 kilsaa yöllä ajettuna oli yhtä tuskaa ja nukuimme vuorotellen. Matkalla yritimme pysähtyä ja nukkua vähän aikaa mutta oli sen verran kylmä ettei siitä mitään tullut. Satamassa sitten nukuimme autossa pari tuntia kun aurinko jo lämmitti vähän. Laivaan päästyämme painuimme aamupalalle ja nukkumaan. Neljän tunnin unien jälkeen maittoi sauna ja ruoka. Illalla olimme pirteänä Turussa vastaanottotilaisuudessa, missä Belgianpaimenkoirayhdistys ja sponsorimme Royal Canin muistivat meitä myöskin kakku oli hyvää :-). Ajomatkaa oli mulla vielä 270 km ja kotona olin vähän ennen kolmea yöllä.

 Vielä väsymys painaa mutta reissu ja kokemus oli sen arvoinen eikä tarvinnut tulla tyhjin käsin kotiin. Iso kiitos kaikille treenikavereille, olette olleet suurena apuna. Häiriötreeneistä on ollut hyötyä kun ei meitä ainakaan lauantaina vieressä ollut agilitykenttä haitannut. Kiitos kaikille myös onnitteluista ja muistamisista, pahoitteluni että vastaamiset ovat jääneet tämän kaiken väsymyksen keskellä. Kiitos myös kannustuksesta ja Suomen muulle joukkueelle matkaseurasta. Harmittamaan jäi se että lopulta tokossa ei joukkueita palkittukaan vaikka näin oli annettu ymmärtää että kisa on samalla joukkuekisa. Joka tapauksessa kehässä saimme joukkuetulokset ja olimme kolmansia. Sen myös opimme että Ranskassa voi odottaa mitä vain. Ranskalaiset metrit ovat lyhyemmät kuin suomalaiset ja mihinkään ei ole kiire eikä mitään infoa saa kuin ranskaksi. Liikkeenohjaaja osasi englanniksi command ja stop, belgialainen tuomari käskytti seuraamiskaavion :-). Järjestelyt eivät ole ihan sitä luokkaa kuin Suomessa mutta tällaisen ei pidä antaa vaikuttaa omaan suoritukseen. Se kaikki on nyt ohi ja arkeen on palattu. Tatzi ei ole ollut millänsäkään reissaamisesta ja viiletti jo seuraavana päivänä kovasti innoissaan pitkin pihoja. Kotisivuilta löytyy jotain kuvasatoa, valitettavasti itse kisasta ei ole kuvia. Videokuvattu sen sijaan on mutta se eon eri asia osaanko sitä mitenkään kotisivuilleni laittaa :-). Hieman haikeana tokotavarat pakkasin varastoon, mutta eihän sitä koskaan tiedä jos ne sieltä vielä esille kaivetaan :-)