Lähdimme perjantai aamuna ajelemaan kohti Oulua, tarkoituksena mennä ensin purkamaan tavaroita majapaikkaan ja sitten vasta kisakeskukseen (Äimäraution ravirata) hoitamaan tarkastukset sun muut alta pois. Iltapäivällä oltiin perillä muutaman mutkan kautta ja majapaikkana meillä oli vallan loistava lennoston tukikohta. Iso kiitos Marjalle ja Matille majapaikan järjestämisestä. Samaisessa majapaikassa asustelivat myös Ismo ja Tarja sekä Sirpa ja Timo. Tavarat purettiin ja kauppalistan teon jälkeen suunnattiin autot kohti kisakeskusta. Eläinlääkärin tarkastukseen saatiin sitten jonotella melkein tunnin verran ja tarkastuksen jälkeen oli mahdollisuus tutustua koiran kanssa tottiskenttään (ensimmäistä kertaa minun käymissä kisoissa myös kansallisten lajien koirilla tämä mahdollisuus). Tehtiin pieni treeni ja otettiin leikkien liikeitä skeä luoksetulot ja esteet. Esteet olivat tuliterät ja a-este oli päällystetty kauttaaltaan kokolattiamatolla, näissä ei ongelmia. Eteenlähetys lopuksi palkalle (patukalle, ruokaa ei saanut käyttää) ja se oli siinä. Harjoitus meni hyvin ja Tatzi vaikutti oikein hyvältä.

 Lauantai aamuna oli aikainen herätys ja kello kuusi aamulla oli arvonta kisakeskuksessa. Minä nostin meille suoritusvuoroksi numero 4 eli ihan hyvä. Jäljellä aloitettiin ja emme joutuneet hirveitä aikoja odottelemaan, kun meidät tultiin laittamaan hommiin. Olin tietenkin katsonut ja suunnitellut lähetyspaikan valmiiksi ja meille sattuikin hyvä, selkeä jana. Tatzi vaikutti vireältä ja eikun lähetykseen. Kun annoin käskyn, niin Tatzi lähti etenemään vauhdilla ja aivan loistavasti kohti takamerkkiä! Aivan lopussa sai hajun jäljestä siten, että koukkasi vähän vasemmalle ja kääntyi ajamaan jälkeä oikealle. Katsoin rauhassa kääntyykö koira vai jatkaako vain siihen suuntaa, kuten sitten teki. Meidät huudettiin takaisin janalle eli takajälki. Kutsuin koiraa ja se kääntyi heti takaisin ja vaihtoi suuntaa. Kerrankin meidän jana onnistui hyvin, huolimatta tuosta takajäljestä, ei ollut mitään epäröintiä etenemisessä eikä jäljen otossa. Aamukastetta oli vielä joten jälkeä mentiin normaalia vauhdikkaammin ja jopa jarruttelin menoa. Ekan keppi mentiin vierestä, kun se oli heinittyneellä tiellä (ylitettiin siis tie), mutta minä näin sen. Vähän minä ihmettelin, kun Tatzi teki kulman hyvältä metsältä sellaiseen pieneen kuoppaan (edessä jatkui hyvää metsää) ehkä johonkin vanhaan hiekkakuoppaan ja taas sieltä risukon läpi kosteaan metsikköön. Koko ajan koira jäljesti eli olimme oikeassa. Suoran jälkeen tuli kulma ja sitten Tatzi ilmaisi kepin. Jälki jatkui ja taas löytyi keppi, harmikseni se oli neloskeppi eli yksi puuttui välistä. Yritimme lähteä paikkaamaan, mutta ilman tulosta. Niinpä ei auttanut mennä kuin luovuttamaan kolme keppiä ja niin oli muutkin siihen asti tehneet. Kepistä meni 10 pistettä ja takajäljestä 2 pistettä, saatiin siis 38.

 Toinen tuomari oli jo seuraavassa pisteessä, joten päivä tulisi menemään aika jouhevasti. Pudotetun esineen nouto oli se seuraava osio. Rata oli mäntymetsässä ja alkumatka oli kangasmaastoa siitä siirtyen pikkuhiljaa suopursu alueeseen. Radan läpi meni viistosti pieni oja, ei siis mikään valtava. Rata oli siten että alkupisteeseen käveltiin pitkä matka ja päätepiste oli autoja kohti, siis koirat lähetettiin poispäin autoista hakemaan esinettä. En ole ihan varma oliko Tatzi tässä vaiheessa oikein täysillä mukana, mutta ei vaikuttanut mitenkään erikoiselta. Alkupätkä "seuraamisessa" meni ihan ok, mutta kun alkoi tulla vaikeampi kulkuista  pohjaa, niin mukana kulkeminen alkoi olla hyppimistä ja kerran koira kävi jopa minun toisella puolen. Lähetyspisteessä Tatzi kuitenkin tarkkaavaisesti katsoi kohti menosuuntaa ja luvalla lähti vauhdilla etenemään. Radalla ei koiraa kovin pitkälle näkynyt, joten ei muutakuin odottelemaan. Jonkun aikaa menikin, kunnes tuomarin liikehdinnästä päättelin että koira on tulossa ja niinhä se alkoi suopursujen keskellä vilahdella. Näky oli kyllä aika järkytys, kun koira tuli kokonaan esiin ja ilman esinettä! Pää löi tyhjää, kun Tatzi juoksi suoraan sivulle ja eka ajatus oli että heti uudestaan. Meille ei ole näin koskaan kisoissa käynyt, joten ajattelin vain yrittää uudelleen. Tatzi lähti, mutta nyt se oli epävarma ja kääntyikin katsomaan minua, kunnes jatkoi itse eteenpäin. Jälleen koira katosi ja pidin peukkuja pystyssä, kunnes tuomari huusi että kutsu koira pois se juoksentelee aivan muualla kuin radalla. Menin sitten kysymään että mitä siellä tapahtui, niin Tatzi oli jo ekalla kierroksella painunut kesken kaiken vasemmalle umpimetsään juoksentelmaan ja hävinnyt sinne!! :-O. Koira joka ei ylimääräisiä hömpöttele. Lähtö oli sellainen, että en edes osannut odottaa muuta kuin rutiini suoritusta. No se oli sitten siinä ja 20 pistettä menetetty. Tässä vaiheessa tuli savu korvista ja sanoin muille että keskeytän. Miksi silloin, kun tällaisia ei osaa edes odottaa niin tulee jotain ja vallankin kun pudotettu on mennyt hyvin kesäkuun takkuamisen jälkeen (epäröintiä lähdössä mutta ei muuta ja sellaisesta ei ollut lainkaan ekalla lähetyksellä kyse). Vähän aikaa mietiskeltyäni ajattelin kokeilla loppuun asti ja halusin nähdä lähinnä miten haku menee.

 Tarkkuusruutu oli kuivalla mäntykankaalla ja esine aikalailla keskellä jäkälissä piilossa. Esine oli metallinen paksu rengas ja siinä ei ollut ongelmia, pisteitä täydet 20. Esineruutu seuraavaksi ja sekin sijaitsi kuivalla kankaalla. Alue laski alaspäin alussa, mutta vain vähän ja puusto oli aika harvaa. Meidän aikana tuuli pyöritti aika voimakkaasti ja lähetin oikeasta reunasta (en ihan rajalta). Tatzi eteni hyvin taakse ja ei mennyt kauaa kun esine löytyi. Toinen lähetys keskipaikkeilta ja Tatzi löysi jälleen nopeasti esineen. Nämä esineet olivat kokolattiamaton palanen ja lasten kenkä, hyvän kokoisia siis. Seuravaaksi siirryimme vasempaan reunaan ja siellä Tatzi pyöri kauan, aina se juoksi ja kääntyi yhtäkkiä. Ajattelin että se ei vaan löydä esinettä. Jonkin ajan kulutta siirryin keskemmälle ja koirakin siirtyi etsimään muuta aluetta. Mieltä loppui aika kuitenkin kesken ja viimeinen esine oli aivan oikeassa etukulmassa alueen rajalla. Meidän osalta ekassa lähetyksessä tuuli kävi niin ettei koiralla ollut mitään mahdollisuuksia saada hajua ja sen jälkeen ei koira oikeassa reunassa lähellä etulinjaa käynytkään. Pisteitä saatiin kuitenkin 22 hyvästä työskentelystä ja tietty niistä kahdesta esineestä :-)

 Henkilöhaku oli vimeisenä ja nyt odottelin sitten jännittäen että tuleeko tässä vihreitä meille. Keskilinja oli selvä eli metsäautotie ja oikea puoli oli tiheää kuusikkoa, ehkä vähän märkääkin pohjaa. Tuolta puolen ei koiran työskentelyä nähnyt eli koiro hävisi aika nopeasti tiheikköön. Vasen puoli oli alkumatkasta kuivaa männikköä (suht tasaista) ja radan lopussa muuttui aukeammaksi heinikoksi ja joku tien tapainenkin siellä meni pitkittäin, myös vähän jotain pajukkoa. Aloitin oikealta puolen ja Tatzi lähti hyvin kohti etukulmaa. Äänesti päätelleen koira kääntyi aivan oikeaan suuntaan ja minä odottelin jonkun aikaa, kunnes kutsuin koiraa pois. Hetken kulutta se tulikin näkyviin rulla suussa, joten eikun näytölle. Tatzi lähti vauhdilla ja vähän jouduin jarruttelemaan, sillä eteenpäin ei kovin hyvin nähnyt. Maalimies makasi kyljellään ojassa ilman peitteitä. Tällä näytöllä Tatzi ei vienyt aivan suoraan maalimiehelle vaan hiukan "selvempää" reittiä kuitenkaan mitenkään erikoisesti poikkeamatta suunnasta ja hyvin varman oloisena loppuun asti. Maalimies oli siten että sen näki vasta kun meni aivan lähelle. Seuraava lähetys vasempaan etukulmaan ja tässä Tatzi teki huonon piston eli kääntyi ennen aikojaan etenemään rataa. Kutsuin pois kun oli ehtinyt mennä vähän matkaa ja laitoin uudelleen samalle puolen hiukan eri kohdasta. Nyt Tatzi teki suoran piston, mutta kääntyi tarkastamaan etukulman kääntyen kuitenkin sen jälkeen etenemään rataa. Kutsuin etenemisen jälkeen pois ja laitoin jälleen oikealle puolen. Sinne mentiinkin sitten suoraan perälle ja jälleen rasahduksista päätellen rataa eteenpäin. Annoin olla koiran siellä aika tovin ja kehuin kovasti kun Tatzi tuli pois aikalailla radan loppupäästä. Vasemmalle jälleen ja nyt oli taas vähän lyhyt pisto mutta en jäänyt korjaamaan ettei aika lopu. Tatzi ilmeisesti sai hajun maalimiehen jäljistä, kun eten nopeasti radan loppupäähän ja sielt katosi syvälle. Näin sadan metrin kyltin mutta olin siitä noin 30 metrin päässä, kun Tatzi tuli aivan takalinjaa ja sitten minua kohti keskilinjaa rulla suussa. Mun sydän hakkas ehkä miljoonaa, kun maalimies oli vasemmalla ja mä olin jäänyt töpeksimään keskilinjalle enkä uskaltanut edetä riittävästi radan loppua kohde. Koko ajan päässä hakkas että mihinköhän koira mut vie, kun lähtee varmaan ensin keskilinjaa eteenpäin. Niinhän siinä kävi että keskilinjaa mentiin ja sitten takana Tatzi poukkas metsään ja heinikkoon lähtien viemään mua viistosti oikealle. Luulin että se vie mut radalta yli, kun näin matkalla yhden krepin (ne oli mustia joten eivät todellakaan näkynyt kauas) ja mun mielestä se oli sivukreppi (kuten olikin). Mua hämäs aivan valtavasti se, että takareuna meni viistosti keskilinjalta katsottuna oikealle. Ei mun auttanut muu kuin vaan juosta koiran perässä ja toivoa että se vie maalimiehelle ja niin se vei. Jälleen hyvin piilotettu umpipiilo ojassa pajupuskassa piilossa. Näyttö oli hyvä, vain radan profiili hämäs mua ja se että maalimies oli vasemmalla, jonne meidän näyttöongelmat ovat ilmenneet. Pisteitä menetettiin 2 ekasta näytöstä, tuomarin mukaan se oli sellaista rynnimistä :-O ja toinen näyttö oli sitten hallitumpi. Työskentelystä lähti yksi piste, en saisi näin hyvin liikkuvaa ja aktiivista koiraa ottaa aina keskilinjalla hallintaan. No se ei ehkä olisi enää hyvin liikkuva jos en ottaisi hallintaan, vaan juoksentelisi sinne sun tänne :-). Pisteet kuitenkin hyvät 78. Maastosta tuli yhteispisteitä vain 157 noiden isojen pistemenetysten vuoksi ja mietin illan menenkö tottikseen lainkaan.

 Aamulla kuitenkin lähdettiin, mutta ehkä se olisi kannattanut jättää väliin sillä tottis ei mennyt hyvin. Keskeytyksen vuoksi suoritusjärjestys muuttui ja pääsin suorittamaan ekana liikkeet. Jouduimme odottamaan kentän laidalla aika kauan kun papereita selvittiin ja suorituskin oli sitten sen mukainen. Seuraaminen oli kauheaa ja siinä tarkkaavaisuus välillä katosi ja jopa paikkakin väljeni välillä (epätyypillistä), täyskäännökset taisi mennä istumisen kautta. Ennen henkilöryhmää alkoi Tatzi tökkiä mua vasempaan käteen ja jouduin siirtämään sitä vähän taaemmas, kuiskasin aika äkäisesti "seuraa". Jostain ihmeestä saatiin seuraamisesta erittäin hyvä. Liikkeestä istuminen onnistui, mutta luulisin että tuossa vireessä oli hidas, arvosana erinomainen. Maahanmeno oli ok, mutta luoksetulo ei sellainen että olisi tullut korvat takana vauhdilla, erinomainen kuitenkin. Liikkeestä seisominen ok ja luokstulo ehkä aavistuksen parempi, muistaakseni erinomainen. Tasamaanouto laukaten molempiin suuntiin, mutta ei muuta! Vauhti puuttui ja arvosana hyvä. Hyppynouto suht ok (vauhdikkaampiakin on nähty) ja arvosana erinomainen. A-esteellä ohjaaja pamautti kapulan keskelle estettä (oli sen verran vi...tus päällä etten enää jaksanut keskittyä koko hommaan), joten uudelleen. Estenouto ei ollut myöskään hyvä ja siinä Tatzi taas vilkaisi esteen päällä eli kuunteli "tuo"-käskyä kuitenkaan pysähtymättä (tätähän on ollut joskus aiemminkin mikä vähän hidastaa hommia), saatiin erittäin hyvä. Eteenmeno oli suht ok, mutta ei sellainen todella voimalla eteen, kuten esim. belgien rm-jälkikisassa, maahan ok ja arvosana taisi kuitenkin olla erinomainen. Paikallaolo erinomainen ja sivulle-nousut meni hyvin. Saimme pisteitä 95, mutta en ole itse tyytyväinen lainkaan meidän tottikseen. Tiedän mitä koira on esittänyt ja nyt se ei sitä todellakaan ollut, mutta tämä oli tuomarin näkemys. Loppupisteet olivat vaatimattomat 252 ja kakkostulos.

 Katsotaan nyt vieläkö jaksetaan, jotain tänä syksynä tehdä. Hakua ainakin treenaillaan ja täytyy vissiin palautustreenitkin vielä tehdä muiden osioiden osalta. Tällä hetkellä ei kiinnosta hirveästi treenailla, mutta jospa se tästä taas lähtee, kun saa väsymyksen pois :-). SM-kisat ei kiinnosta ensi vuodelle, kun meillä tuntuu tämä kirous olevan niiden osalta ja aina sattuu jotain. Kuudennet kisat peräkanaa ja vielä ei olla täysin onnistunutta kisaa saatu, vaikkakin Giran kanssa yksi loistava tulos jäljellä tehtiinkin (olis voinut vielä takajälki jäädä tekemättä niin olis ollut täydellinen ja Gira oli tuossa vaiheessa aika tarkka takajäljen suhteen paitsi juuri SM-kisassa!). Ehkä mun täytyy vielä vaan kokeilla, josko se puuttuva onni (mitä näissä myös tarvitaan) vielä kääntyisi. Ainakin töitä on yritetty tehdä ettei koiran osaamisesta ole kiinni, mutta eihän mikään ole täysin varmaa. Ei muuta kuin leuka alas rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!