Hakuilemaan lähdettiin Lievestuoreen Koirakorpeen ja ohjaaja oli melko heikossa hapessa kovan flunssan vuoksi. Henkilöhaulla aloitettiin ja pääsimme radalle toisena. Rata näytti mielenkiintoiselta, ei mitenkään supervaikealta muttei mikään helppokaan. Pääsääntöisesti vasen puoli vietti alaspäin ja oikea ylöspäin, loppu kohden jyrkkeni molemmin puolin. Aloitin oikealta (onkohan tästä tullut mulle tapa :-O) ja sinne Tatzi meni hyvin etukulmaan ja lähti etenemään. Kutsuin hetken päästä pois ja laitoin toiseen etukulmaan, jotta pääsin itsekin etenemään. Sieltä Tatzi tosin tuli rullan kanssa ja omia jälkiään eli toi rullan mun taakse. Tässä joutui ohittamaan muut henkilöt keskilinjalla ja tiputti rullan suustaan siinä vaiheessa. Voi että tuo otti mua päähän, mutta enhän sitä tietty näyttänyt. Näytölle meni veto hyvää vauhtia ja jouduin jarruttelemaan sillä maasto oli sammalpäällysteistä kivikkoa ja äärimmäisen liukasta. Tatzi meni aivan piiloon kiinni makamaan ja kyseessä oli kotapiilo. Hyvillä mielin jatkoimme rataa ja Tatzi työskenteli molemmin puolin kauniita pistoja tehden, eteni suoraan syvälle ja sitten rataa eteenpäin. Juomataukokin pidettiin jossain välissä ja taas jatkettiin, en laskenut enkä muista montako tyhjää olisi tuohon tullut. Täytyy sanoa että hyvin tuo tytteli paineli jyrkkään rinnettäkin suoraan ylös ja sitten eteenpäin. Oikealta ylhäältä noin 200 metrin kohdalta löytyikin toinen maalimies ja mua vähän hirvitti. Nyt oli rullan tuonti hyvä ja ilmaisu jälleen loistava, aivan piiloon kiinni. Näytölle mennessä liukastuin hieman jäkäläisillä kalliolle ja jouduin vähän etenemään nelivedollakin rinnettä, mitä Tatzi taisi kerran kääntyä vilkaisemaan mutta veti mut maalimiehelle. Olin melko varma että liukastumiseni aiheuttaisi Tatzin juoksemisen mun luo katsomaan, mutta eikä mitä suunta oli oikea :-). Olin aika huojentunut tästä löydöstä ja hyvä että itsella henki pihisi, keuhkoputkiin ainakin sattui muttei sentään pahemmin mahaa supistellut :-O. Vasemmalla laitoin sitten piston ja Tatzi meni syvälle kadoten aika nopeasti johonkin. Etenin vähän ja aloin huudelle koiraa, jotta laittaisin vielä piston oikealle enne radan loppumista, mutta samassa Tatzi tulikin edempää rullan kanssa. Oli siis edennyt aika pitkälle ja nyt piti taas lähteä ilmaisuun. Kivikkoinen alamäki ei ollut sen parempi edetä vetävän koiran kanssa ja mentiin viistosti eteenpäin sillä emme olleet maalimiehen kohdalla :-). Tartuin kuusten oksiin kiinni, että pysyin pystyssä ja sain jarrutettua. Lopulta oli helpostus suuri kun liina alkoi löystyä....jee, olisimme siis perillä. Siellähän se viimeinen maalimies kyhjötti kiven takana ja Tatzi makasi kiltisti vierellä. Selvittiin siis tästä radasta kunnialla ja ei ollut mitään näyttöongelmia, ennakointia ja pistot oli hyviä, paitsi yhden teki vähän taaksepäin oikealla puolen. Saimme henkilöhausta täydet pisteet, joten hyvillä mielin jatkettiin :-).

 Esineruutu oli seuraavana ja aloitin vasemmasta reunasta. Tatzi eteni taakse ja sieltä keskelle, tuoden aika pian esineen. Toisella pistolla eteni oikealle ja toi sieltä toisen esineen. Tarkastettiin vielä oikea etukulma ;-). Palattiin aluetta takaisin vasempaan kulmaan ja viimein viimeisellä hetkellä noin puolivälistä tai vähän lähempääkin löytyi kolmas esine ja aikaa tämän jälkeen jäi nolla sekuntia :-). Myös esineruudusta tuli täydet 30 pistettä, joten maaston osalta oli hyvin pulla uunissa täysillä pisteillä 200!!

 Tottis sitten viimeisenä ja kenttä oli aika kosteahko tai paremminkin mun kenkien alla litisi, mikä tietäisi meidän hienohelmalle tosi pahaa :-). Eipä se tottis ihan huippua sitten ollutkaan, mutta ilman liikevirheitä mentiin joten olen erittäin tyytyväinen kun liikkeestä istuminen onnistui. Maasta luoksetulon hidasti lopussa kun olin vesilätäkköjen takana. Tasamaanoutoon en ollut tyytyväinen, kun tuli vähän hitaammin takaisin. Hypyllä en tiedä mitä tapahtui, kun ei ole kovin tyypillistä että Tatzi menee kunnolla kolauttaen yli, tosin takaisin tuli korkealta. Eteenmenossa lätäkköjen keskellä ei mennyt ekalla käskyllä maahan, joten annoinkin aika nopeasti toisen käskyn. Pisteitä ei kuitenkaan pahasti vähennetty ja saimme 96. 

 Lopputuloksena oli ykköstuloksella 296 pistettä ja käyttövalion arvo. Näin Tatzi saavutti kolmoiskäyttövalion arvon ja kaikkiaan seitsemännen valionarvonsa. Tässä mainittakoon, että täytynee juhlia kun myös ohjaajalle tämä oli 7. käyttövalion arvo ;-D. Nyt joudetaan ihan kunnon lomalle ja vähän ehkä treenaillaan, jos jaksetaan muttei ole minkäänlaisia tavoitteita vähään aikaan. Kunnes taas ohjaaja jotain keksii ja johan sitä uusiakin ideoita on syntynyt :-O. Katsotaan toteutetaanko niitä koskaan. Iso kiitos meidän treeniporukalla ja niille jotka on ollut suureksi avuksi ongelmien ratkomisessa :-).