Kävin tekaisemassa kunnon jäljen vaihtelevaan metsään. Mittaa oli reilu 1300 metriä ja vanheni sen parisen tuntia, keppejä kuusi. Pari piikkiä ja muistaakseni 6 normikulmaa. Jana oli 65 metriä pitkä ja jälki lähti oikealle. Metsä oli todella vaihtelevaa ja lähdettiin vanhasta kuusimetsästä missä paikkapaikoin vähän aluskasvillisuutta (sammalta) ja paikka paikoin saniaiskasveja. Mukaan mahtui mäntymetsää (varvikkoa), kolme metsäautotien ylitystä, suopursu suota pieni pätkä ja pientä männikköä missä oli harvennettuja runkoja maassa pitkin poikin. Oli tosi hyvä maasto, ainakin itse tykkäsin kovasti ja yritin sijoittaa kepit siten että olisi vähän joka alustalla keppi, tosin suopätkä oli siten että siitä jäi keppi (5. ja 6. kepin väliin jäi).

 Janalla Tatzi sitten meni oikein loistavasti eli viimeisimmät janatreenit ilmeisesti jätti jonkin mielikuvan. Kunnon matkakin ilmeisesti on jäänyt päähän, koska ei epäröinyt edetessään ja nyt juoksin liinassa kiinni. Jäljen otto olisi saanut olla varmempi eli lähti ensin oikeaan suuntaan, mutta parin metrin päästä kääntyi tarkastamaan takajälkeä noin 5 metrin verran sieltä itse kääntyen oikeaan suuntaan jatkaen varman oloisena jäljestämistä. Aika pian oli namipurkki piilossa sammaleen alla, mutta se jotenkin vain ohitettiin :-O. Kaikki kepi nousi oikein mallikkaasti vaikka ei välttämättä ollut kaikki sijoitettu ihan helposti ja kulmatkin pääsääntöisesti meni hyvin. Toisen piikin tarkasteli ja pari normikulmaa ajoi vähän yli, mutta muuten ihan ok. Viimeisellä tien ylityksellä tarkasteltiin kovasti tien toista reunaa, sillä ylityskohdassa menin takaisin metsään parin puunrungon yli ja se näytti vähän aiheuttavan tarkastelua. Tatzi siis tarkasteli tien reunaa edestakaisin, että mistä jälki meni ja sitten lähti varmana jatkamaan kun oikea kohta löytyi. Jäljen päässä oli iltaruoka ja senkin ohi jotenkin onnistuttiin menemään :-O. Keppien ilmaisu oli kyllä varmaa, vaikka purkeille näin kävikin :-)