ISO KIITOS kaikille viesteistä niin tänne blogiin kuin sähköpostiinkin ja puhelin keskusteluista . Olo on ollut todellakin tyhjä loppuviikolla ja viikonlopulla. Ei se totuus vain kadonnut minkään yön jäljiltä ja aina aamulla se karvas totuus iski mieleen. Kyyneleitä on vuodatettu alkupäivinä, kunnes alkoi itseäkin suututtaa tämä märehtiminen. Tutkin asioita ja kyselin miten muut toimivat nivelrikko-potilaiden kanssa jne. Viikonlopun jäljiltä olen päättänyt alkaa taistoon. Odotan yhä ortopedin lausuntoa ja olen klinikalle laittanut sähköpostilla aika listan  uusia kysymyksiä. Lauantaina aloitin Rimadylin antamisen (luonnetesti siis jätetään) ja en kyllä ole huomannut koirassa ihmeellistä muutosta, mutta eipä näillä helteillä ole mitään tehtykään. Ei olla edes jaksettu lenkkeillä, johtuen sitten kuumasta vaiko paremminkin siitä että ei ole huvittanut. Joka aamu se Tatzi ampaisee portailta pelloille, kuten aina ennenkin. Päivät makoilee, johtuen lienee lämmöstä. Etujalkojen nuolemista olen yhä huomannut, mutta ei kirputtanut. Lisäravinteita hommaan myös (glukosamiini, kondroitiinisulfaattia). Rimadylia jatkan nyt niin kauan, kunnes aloitetaan Cartrophen-kuuri. Cartrophenillä on saatu aika positiivisia tuloksia, kun tutkin kaikenlaisia keskustelupalstoja. On huomattu myös että se auttaa muutaman kuurin verran, mutta sitten ei enää niin hyvää vastetta saada. Toivon mukaan meille olisi tuosta nyt apua. Koiran säästelemisestä myös päädyin siihen tulokseen, että antaa mennä minkä menee ja treenaillaan sen mitä pystytään. Mieluummin koiran ansaitsema aktiviteetti ja lyhyempi elämä, kuin tylsistyttävä ja kituuttava pitkittäminen. Jälkeä olen lähdössä huomenna kokeilemaan ja katson onko koira jotenkin erilainen kun on kipulääkkeillä (onko siis kipeä ajaessaan ilman lääkitystä). Tottistakin aiotaan sitten jossain vaiheessa vähän treenailla (noutoja tehdään vain pikkukapulalla, koska sillä ei ole ollut samanlaisia vaikutuksia kuin kahdella kilolla) ja aion pysyä nurmella. Nyt sekin asia valkeni kerta heitolla eli miksi koira tekee nurmella paremmin tottista kuin sellaisella kivisellä hiekalla. Epätasainen alusta (kivet) aiheuttavat nivelten muljahtelua helpommin ja tuntuu kipua. Minä epäilin aina että Tatzilla on herkät tassun pohjat, mutta ei kaikkea aina osaa ajatella. Onneksi olenkin suurimman osan treenaillut nurmipohjalla ja nyt on omallekin kentälle jo kiva nurmi kasvanut. Tuukalle siis jalkapallokenttä tehtiin ja samalla mulle treenikenttä. No, taitaa olla enimmäkseen käyttöä jalkapallon peluuseen ja me Peten kanssa lätkitään sitä sulkapalloa .

 Yhä edelleen pidän tämän vuoden tavoitteina SM-kisaa ja NOM-kisaa, johon meille on paikka, ellei ortopedi ole toista mieltä ja tietenkin jos koira oireilee niin sitten jätetään. Kaikki muut pikkukisat jätetään (pm, rm jne.) ja katsotaan nuo pari kisaa, jos kunto sen suo ja koira näyttää yhä työskentelyhalukkuutta. Vaatimaan ei aleta, joten on seurattava tarkasti miten koira käyttäytyy.

Kiitoksia Ainolle Beon tarjoamisesta piirinmestisjäljelle, joten ensi viikonloppuna treenataan . Aino tekee tottiksen ja lähtee häihin, me jäädään toivon mukaan Beon kanssa suorittamaan maasto-osuudet ellei Pirjo-Irmeli laita mua treeneissä ihan yks nolla!