Olin jo aiemmin päivällä suunnitellut että teen jäljen illalla, jos vain ehdin. Tuukan kanssa käytiin uimahallissa ja arvata saattaa että sen jälkeen oli väsynyt olo. Päätin jo jättää jäljen tekemättä, mutta sain sittenkin vähän intoa ja tein jäljen tuohon nurkalle. Sain rauhassa olla kotona jäljen vanhenemisajan. Jäljestä tuli kilometrin mittainen 7:llä kepillä ja jana oli 50 metriä jäljen lähtiessä vasemmalle. Jälki vanheni yli puolitoista tuntia.

 Jäljelle lähtö oli jotenkin huono eli Tatzi lähti mutta löikin jarrut alle 10 metrin päässä ja ihan kuin olisi ottanut jäljen. Käskin takaisin lähtökohtaan (en ollut itse edes vielä lähtenyt) ja lähetin uudelleen, nyt oikein kunnolla ja eteen-käskyn kera. Johan lähti etenemään ja puolivälissä vähän viistosti vasempaan, mutta ei pahasti. Jäljen otto oli sitten taas sitä sun tätä. Jäljen otti ihan ok, mutta sitten kääntyili ja lähti takajäljelle. Annoin mennä ja Tatzi kävi tarkastamassa liinan mitan, kunnes kääntyi itse ja lähti oikeaan suuntaan. Annoin jälleen mennä itsekseen reippaasti eteenpäin ennenkuin lähdin perään, mutta nyt ei enää kääntynyt ja löysikin namipurkin aika pian (vahvistan jäljen ottoa ja suuntaa). Meno oli nyt hyvää ja tarkkaa, ekan kepin ilmaisi hyvin. Eka kulma meni sulavasti ja toinen keppi ilmaistiin hyvin. Olin muuten merkannut kepit ja heti manailin mielessäni kun nyt näytti meno niin varmalta. Krepit oli laitettu tietenkin vauhdissa ja oli joko ennen keppiä tai sen jälkeen, vähän vaihdellen. Eka piikki oli toisen kepin jälkeen ja siinä meni vähän tarkasteluksi, mutta se oli tosi terävä piikki, paikasta johtuen. Olimme vanhalla aukolla jossa oli taimikkoa sekä pientä lehtipuustoa. Mulle vaikeampi kulkuista kuin koiralle. Tästä suunta jatkui suopursusuolle ja sieltä nousi kolmas keppi. Toinen piikkikulma oli suon laidalla ja se meni täydellisesti :-). Neljäs keppi nousi myös hyvin ja meno oli vallan hienoa, kulmatyöskentelyt hienot. Sitten tuli jotain mistä minulla ei ole mitään hajua .... kirjaimellisesti ;-). Olimme aivan lähellä viidettä keppiä kun Tatzi löi jarrut ja alkoi pyöriä. Se tarkisti molemmin puolin jälkeä ja lähti oikealle, aivan kuin olisi tehnyt kulman. Seurasin mitä tekee ja niinpä se palasi samaan kohtaan pyörimään ja tarkasteli vasemmalle puolen epäröiden, kunnes taas lähti sinne oikealle ja meni vaan, joten kutsuin pois. Olisin voinut mennä perässä jos en olisi tiennyt missä jälki menee sen verran varman oloisena lähti toisen kerran oikealle. Jonkun elukan jälki siinä ilmeisesti meni, tosin hirven jäljet on saaneet olla rauhassa jo ainakin parin kesän ajan, joten tiedä sitten mikä siinä oli. Kuitenkin pääsimme tuosta jatkamaan, kun Tatzi vielä kerran yritti vastakkaiseen suuntaan väärälle jäljelle ja minä kielsin äkäisesti. Päästiin oikealle jäljelle, mutta keppi jäi siihen koska oli aivan juuri tulossa ja vielä oli vähän pyörimistä tuossa kohden. Tästä mentiin tiheään koivikkoon, missä on heinikko pohja ja osin oli vielä lunta. Tatzin vauhti kiihtyi ja se pääsi irti minulta, kun käsilläni raivaisin tietä. Onneksi Tatzi makasi seuraavalla kepillä, kun vihdoin sinne pääsin. Vielä oli 7. keppi ja loppua kohden tämä vauhti kiihtyi ja nyt mielestäni merkkasi kepin, mutta jatkoi matkaansa joten komensin takaisin. Ainakin Tatzi samantien meni kepille sen ilmaisemaan, joten eiköhän tässä tullut nyt lintsausyritys. Harmi kun oli viimeinen keppi olisi kiva ollut nähdä, kuinka olisi toiminut seuraavalla tämän jälkeen. Tosiasia oli kuitenkin se että tämä jälki ajettiin todellakin paljon paremmin kuin edellinen kunnon jälki. Suunta näyttäisi hyvältä :-)