Johan oli mukava reissu, noin niinkuin reissun kannalta . Ajeltiin perjantaina Ismon ja Tarjan kanssa peräkanaa ja syömään pysähdyttäessä Vaskikellossa niin Ellukin sai meidät kiinni. Siitä jatkettiin peräkanaa ja Tupoksen ABC:llä seuraava pysäkki. Tatzi pääsi pysähdyksillä ulkoilemaan, ettei jumiutuisi autossa. Matkan varrella myös kirjauduimme yöpaikkaamme ja siitä painelimme kisakeskukseen. Ilmojen ja tarkastusten jälkeen kentälle pieneen treeniin. Otin pienen paikallaolon kun Ellu teki liikkeitä ja palkkasin Tatzin piiloon. Kaikki jäävät liikkeet leikiten, ei siis ihan kisasuorituksina ja samalla jätin eteenmeno palkan. Kaikki onnistui hyvin. Esteet juostiin rinnakkain läpi ja lopuksi eteenmeno hyvin. Avajaisiin osallistuttiin ja siellä olikin kunnon marssi tällä erää poliisisaattueineen. Onneksi hain koiran mukaan ja niin se sai verryttelylenkin (taisi olla joka pari kilsaa). Informaatio oli vähän heikohkoa ja niinpä itse kyselin kaiken mahdollisen toimistosta etukäteen. Ilmoitettu ei mistä numerosta alkaa milläkin kentällä suoritukset jne. Tämän vuoksi mm. meidän kentältä yksi myöhästyi aamulla, kun oli seurannut ohjelmavihkosen numerojako, mikä ei pitänyt paikkaansa. Tämä koirakko suoritti minun parina heti tuomareiden tauon jälkeen.

 Tottiksessa siis jouduimme ekana paikallaoloon ja se meni ilman huomautuksia. Tatzi oli lässähtänyt paikallaolon jälkeen. Seuraaminen suht ok, aavistuksen jäi käännöksessä ja vähän henkilöryhmässä, jonka vuoksi seuraaminen arvosteltiin tyydyttäväksi . Aika paljon (3p.) hyvin pienestä virheestä tai ainakin tuon tuomari sanoi syyksi. Liikkeestä istumista ei edes yrittänyt tehdä (näin heti käskyn jälkeen pään asennosta ettei istunut mutten antanut toista käskyä turhaan), joten puutteellinen. Juoksusta maahan ja siitä luoksetulo suht ok, tosin himmasi luoksetuloa lopussa (maasta lähtö luoksetuloon on hitaampi kokonaisuudessaan, johtunee lienee rikosta), tästä taisimme saada hyvä tai erittäin hyvä. Seisomaan jääminen ja luoksetulo oli erinomainen, tässä oli hyvä vauhti. Tasamaanouto oli kamala eli meni hyvin, mutta tuli ravilla takaisin ja näki ettei ollut kovin kiva homma, muistaakseni tyydyttävä (vai hyvä). Hyppynouto erittäin hyvä, taisi luovutusasento olla vino. A-estenouto erinomainen. Eteenmeno vielä ja siinä odottelimme kauan vuoroamme, kuten jokaisen liikkeen alussa. Aivan hirmuisia odotuksia tuli joka välissä. Liekö olisi pitänyt vielä vinkata ennen lähtä eteenmenosta, sillä tein sen heti paikalle päästyämme (tuomarit vielä kirjoittivat kauan toisen parin paikallaolosta vaikka siinä ei mitään ollutkaan). Tatzi lähti tosi huonosti, siis lähti etenemään mutta kun se on aina mennyt vähän toisella vauhdilla. Sitten tuli pieni vilkaisu ja koko ajan hidastaen eteni kunnes meni itse maahan ennen kuin tuomari ehti mun käskeä. 35 askeleen päässä oli kun laskin, mutten ole siltä vielä tällaista ennen nähnyt. Liekö se yhden kerran liukastuminen kummitteli ja Tatzi tietää jo koetilanteen, joten ennakoi maahanmenon ettei satu. Tästä taisi sitten tulla puutteellinen (tai tyydyttävä). Kokonaispisteiksi kertyi vaivaiset 81,5 pistettä, mutta eipä sillä menolla olisi voinut enempää odottaakaan. Varauduin jo kotiin lähtöön, mutta kuin ihmeen tuurilla pääsimme viimeisinä maastoon. Tottiksissa tuli ihmeellisiä hasseja muillakin ja taso oli vähän toisenlaista kuin edellisvuonna. En muista milloin olis tuollaisilla pisteillä päässyt maastoon (muuten 2004 Vantaalla Giran kanssa päästiin 82 maastoon, silloin tuli a-esteen kierto ja noustiin loppupäästä maastopisteillä sijalle 5). Tatzi oli kuitenkin tottiksessa huono ja vähän jumissa (en saanut sitä kunnolla venyteltyä takaosan suhteen edellisiltana, pisti vastaan).

 Arvonnassa pääsimme aamuryhmään jäljelle ja vedin jäljen numero 2. Kun pääsimme vihdoin janojemme alkuun, kävin vähän kauhulla katsomassa meidän janan No merkit näkyi mutta maasto oli vähän risukkoista ja arvelin ettei Tatzi kovin hyvin hommasta suoriudu, kun noita risukoita väistelee (joutuu pomppimaan jne.). Jana kuitenkin meni aika hyvin. Tatzi lähti etenemään ja ekalla risukasalla pysähtyi kiersi sen, mutta palasi samalle linjalle jatkamaan etenemistä ottaen jäljen janan puolivälistä. Tarkisti oikealle ja sitten vasemmalle, jonne paineli lopulta menemään. Oltiin takajäljellä ja käskyn saatuani käänsin koiran ja matka jatkui. Jäljen ajo oli aika hyvän oloista tässä alussa, jopa mietin että jarrutanko mutta se unohtui kun pienen nyppylän päällä näin mitä vastaan tulee. Se oli sitten sitä risukkoa, kaadettua pientä lehtipuuta ja totesin itsekin että onneksi en laittanut kumisaappaita vaan vaelluskengät, sen verran nilkat muljui. 10 minuuttia jäljestettyämme meillä ei ollut vielä kepin keppiä ja tiesin että eka kepin on täytynyt jäädä sinne risukkoon. Loppujen lopuksi Tatzi teki jossain hukan ja puoli tuntie me siellä risukossa rämmittiin kunnes Tatzi lähti juoksemaan tietä kohti. Lähdin perään ja yritin pysytellä matkassa, etten eksy metsään. Tatzi päätti itse että nyt saa riittää ja juoksi auton takakontille. Jätin homman tähän todeten että turha on edes yrittää aloittaa alusta kun se on sitä risukkoa ja meillä oli aikaa kuitenkin kulunut jo puoli tuntia. Sinä siis saldona janapisteet ja takajäljen kera ne tekivät 33 pistettä.

 Ajattelin että käyn katsomassa esineruudun, jotta saisin koiran palkattua jostain. Parkkialue oli hieno kangasmaastoa ja mielessä mietin ettei esineruutu voi olla paha. Hyvä etten kääntynyt kannoillani kun ruudun näin ja mietin että miten voin Tatzin laittaa sinne etsimään. Aloitin vasemmasta reunasta, koska se oli normaalia metsää ja puolivälissä oli joku pieni sola mihin koira hetkellisesti katosi. Vasemmasta takareunasta nousikin esine. Sitten uudelleen ja noin ruudun puolivälissä keskeltä alkoi rakkakivi kohta ja Tatzi liikkui tosi varovasti. Samoin ruudun takana puolivälistä oikealle oli samanlaista kivikkoa. Kivet kilisivät ja heiluivat kun koira meni siitä yli. Tatzi oli käynyt molemmilla esineillä seisomassa (en nähnyt, mutta tuomari sanoi), mutta ei tuonut niitä kun olisi pitänyt palauttaa esineet kivikon läpi. Tatzi alkoi työskennellä ruudun ulkopuolella metsäpohjalla, joten kutsuin pois ja lopetimme etsinnän. Yhdestä esineestä ja puutteellisesta työskentelystä tuli sitten pisteitä 9.

 Olipahan siis reissu, tuloksellisesti paska reissu mutta muuten oli kivaa. Kiitos seurueen ja illan istujaisten! Ikävähän näitä reissuja tulee, jos tämä oli meidän viimeinen....ainakin joksikin aikaa kunnes toivon mukaan joskus päästään taas kera uuden kilpakumppanin. Kotona odotti jälleen tuttu arkirutiini ja jälleen pohdin vastauksia elämääkin suurempiin kysymyksiin, kuten: äiti-miksi vesi on märkää??