Ei se nyt sitten kuitenkaan niin hyvältä näytäkään kuin luulin. Tein parin kilsan jäljen kahdeksalla kepillä ja nyt vika keppi oli sitten se iso eli 30-36 cm pitkä kepakko. Suoria kulmia tuli 10 ja piikkejä 5 eli jossain vaiheessa taas piti vähän käyttää tilaa tarkasti, kuitenkaan ei mitään hirmuista syheröä. Janalla oli mittaa reilu 50 metriä ja jälki lähti oikealle, jana nousi loivaa ylämäkeä. Nameja jälleen vahvistamassa vähän matkan päässä jäljellä. Tatzi oli jo valjaita pukiessa vähän sellaisen vaisumman oloinen, ei siis mikään vaisu mutta mun mielestä ei terävimmillään (joku muu ei olis huomannut mitään). Lähetyksessä lähti etenemään hyvin ja eteni puolivälistä jäljelle asti reipasta ravia, minä hölkäten. Jäljen otti hyvin, mutta sitten se hemmetin seilaaminen alkoi eli tarkastus vasemmalle ja oikealle jne. kunnes lähti takajäljelle. En päästänyt kuin liinan mitan verran kun ei näyttänyt kääntyvän takaisin. Kääntyi itse oikeaan kun en päästänyt menemään ja sitten löysin noin 10 metrin päästä oikeassa suunnassa muutaman namin. Ajoi tarkasti ja kaksi ekaa keppiä löytyi hyvin samoin kulmat ajoi hyvin. Sitten kolmas keppi jäi ja siinä kohdalla teki just jonkun pienen koukkasun ja minä kävelin suoraan nähden kepin (en muistanut tarkkaan kepin kohtaa ja keppi tuli aika yllättäen mullekin). Neljäs keppi jäi myös ja siinä en tiedä mitä kävi, menikö muka päältä vai vähän ohi, minä kuitenkin taas kävelin ihan yli ja näin sen. Tatzihan on helppo lukea jäljellä, kun se ajaa suurempia seilaamatta ja minä pystyn kävelemään aika tarkkaan jäljen tekijän jälkeä eli on helposti luettavissa oleva koira. Näistä keppien jäänneistä sitten johtui että tuli pitkä kepitön väli, noin 700 metriä. Viides keppi oli loivassa rinteessä ja nousi hyvin. Kuudes keppi oli alamäessä ja tämä oli hauska kun Tatzi hypähti pieneltä mättäältä alas ja samoin tein tippui maahan, kun siinä oli keppi. Ajattelin ennemmin että tuo keppi olisi jäänyt, mutta tässä vaiheessa jäljen ajaminen oli hyvää ja haistoi kepin hyvin. Ehkä noilla jääneillä kepeillä jäljen ajo oli taas sellaista ei niin intensiivistä. Joissakn piikeissä tuli vähän tarkastelua, mutta hyvin meni. Viimeisellä kepillä oli sitten ihmettelemisen aihetta. Haistoi keppiä, mutta alkoi etsiä sitä oikeaa keppiä eli ei uskonut että se pitkä kalikka on oikeasti mun jättämä keppi. Häntä viuhtoi kun etsi ja haistoi välillä pitkää keppiä ja pyysin sille sitten maahan ja palkkasin hyvin. Girallahan en aikoinaan edes muistanut treenata ennen NOMia tuota isoa keppiä ja se ei sitä ihmetellyt, mutta aavistelin että Tatzi saattaisi vaikka ihmetelläkin ja niinhän siinä kävi. Vikan kepin ylityksestähän NOMeissa menee koko jälki nollille, joten kokeilemme vielä tuota isoa keppiä. Jäljen ajo meni hyvin ja loppua kohti jälleen parempi. Tämä oli viimeinen pitkä jälki ja nyt katsotaan saadaanko enää mitään tehtyä paremmalle jäljen otolle. Back on Track loimi otettiin käyttöön pari päivää sitten, joten se voi vähän aiheuttaa lihaksissa tuntemuksia mutta toivon mukaan ehtii auttamaan. En muistanut alkaa käyttää sitä aiemmin, kyllä ottaa päähän mutta toivon mukaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vielä jokunen viimeistelytreeni ja se on sitten siinä, meni miten meni.