Lähdettiin tänään koko perheen voimin lenkille ja tietty Pete pahaa aavistamatta ei arvannut että ideoin kesken matkan ottaa pienet treenit :). Tuukka kun sopivasti nukahti vaunuihin niin johan älynväläys iski ja ehdotin pientä viestin juoksemista. Ihme kyllä ei suostuttelua tarvittu :). Eihän meillä ollut edes liivejä sun muuta mukana mutta eipä niitä tarvittu, kyllä Tatzi tiesi mitä ollaan tekemässä. Tosin meillä oli kaikki koirat mukana kun Iitukin tuli viikonloppuhoitoon, joten otin Iitun metsäpäähän mukaan Giran jäädessä Peten päähän (enkä tajunnut että vein kaikki hihnat mukanani). Matkat oli lyhyitä mutta umpimetsässä, tosin kangasmaastoa ja aika näkyvää. Kävelin 100 metriä josta lähetin Tatzin ja hyvin meni, eikä Pete nyt niin pahasti ollut näköetäisyydellä. Sitten kävelin toiset 100 metriä eli jäljestypätkää tuli ja nyt katosi ainakin näköyhteys kun oli pieni nousukin välissä. Tatzi tuli hiukka mutkitellen, näin koiran hyvin mutta koira ei nähnyt mua kun olin kyykyssä ja hienosti löysi. Leikin Tatzin kanssa ja siihen se sitten vanha rouvakin ilmestyi eli Gira oli lähtenyt Tatzin perään käskyn kuullessaan, mutta ei ihan pysynyt vauhdissa :). Jälleen takaisin ja nyt oli myös Gira sidottuna puuhun kiinni. Tämän jälkeen etenenin taas 100 metriä ja nyt näytti tulevan jäljestyspätkän suoraan. Vielä viimeisellekin pätkälle (5) lähti hyvin ja lähetyksissähän ei ongelmia ole ollut, vaikka Iitu piti omaa mölinäänsä puussa kiinni. Jonkin ajan kuluttua päästin myös vanhemmat koirat juoksemaan Peten luo.

 Tatzi juoksi 1100 metriä viidessä pätkässä hyvin ja lähetyksissä ja odotuksissa ei ongelmia. Aikaisemmin viikolla yhtenä päivänä käveltiin Peteä töihin vastaan ja palatessa hiekkatien suoralla juoksutettiin meidän väliä ihan näkölähtöinä ja viimeiselle pätkälle meikäläinen karkasi fillarilla polkien karkuun :). Tällaisia näköjuoksuja on aina silloin tällöin kevään aikana otettu.