Illalla lähdettiin pikaisesti viestimetsään ja sovittiin että juoksutetaan vain kolme pätkää ja pitkällä matkalla. Maasto oli rankkaa ja alussa oli (A pisteestä lähdettäessä) rankkaa nousua ja koko rata meni vähän ylös ja alas. Pete ja Tuukka jäivät siis A-pisteeseen ja me Tattiksen kanssa lähdettiin metsään. Varsinaista polkua ei ollut vaan umpimetsää ja polun ylityksiä tuli 4, joista yksi oli vähän hämääväkin koiralle (saattaisi vetää mukanaan...ehkä). Käveltiin 700 metriä ja siitä päätin lähettää pienen pysähdyksen jälkeen. Tatzi lähti hyvin ja juoksi Petelle hyvin. Jäljestyspätkää kävelin 300 metriä joten juoksumatkaa tähän kertyi kilometrin verran. Tatzi tuli ihan hyvin tämän pätkän ja katselin kiveltä koiran tuloa, tosin en nähnyt kovin pitkälle. Tässä vaiheessa pidettiin sitten jonkin aikaa taukoa että hengitys tasaantui ja joku idiootti oli lähtenyt niin vauhdilla kotoa, että koiran vedet jäi sinne!! Alue oli sen verran kuivaa ettei siellä mitään vesiojia ollut ja ei auttanut kuin pitää vain taukoa (ei sitä vettä ollut muuten Peten päässäkään....miten joku voi olla näin hölmö koiranohjaaja ja tarkoitan siis itseäni en Peteä). Tiesin heti miten tulee käymään tämän kolmannen lähetyksen kanssa, kun rata o rankka ja koiraa ei saa tankattua. Tsemppasin vähän koiraa ja otettiin seuraamispätkä. Taas pieni tsemppi ja vain pieni odotushetki ennen käskyä. Tatzi lähti mutta korvien asento kertoi jo ettei pitkälle mennä! Kun Tatzi kääntyi katsomaan annoin käsimerkin kanssa tiukan käskyn pariin kertaa ja niin se meni jonkin matkaa. Ehkä juuri kadoksiin ja sitten tuli iloisesti juosten mua kohti. Päätin tehdä kertaheitolla selväksi että vastaanotto on ikävä täällä päässä ennen aikojaan palatessa ja toisessa päässä on kivaa. Lähdin ihan reippaasti juoksemaan uhkaavasti kohti ja käsimerkin kanssa käskyä komentaen. Koppasin maasta myös karahkan kouraani ja juoksin koiraa kohti...tai paremminkin tässä vaiheessa jonkun kymmenen metriä perässä, antaen tiukkaa käskyä. Tatzi ei kauaa ihmetellyt onko tosi kyseessä vai voiko se jäädä mun kanssa pelehtimään ja katosi metsään sen siliän tien juosten Petelle asti. Toivon että tämä kerta riitti kertomaan koiralle kuinka ikävä olen jos mun luo palaa 50 metrin päästä (Peten päässä tätä ongelmaa tuskin tulee). Kerta riitti aikoinaan Gira-emällekin, katsotaan onko tytär jääräpäisempi (ja voi olla), tosin Gira taisi jättää tulematta mun päähän ja jäi pelleilemään Petelle ;-).

 Treeni oli vaativa eli pitkä matka ja vähän raskaampi maasto Tyytyväinen olen siihen että Tatzi juoksi enkä joutunut viimeistä pätkää juoksemaan koko matkaa sen perässä, vain 100 metriä riitti :-). Nyt seuraavia treenejä sitten motivaatiota taas kehiin niin eiköhän homma etene. Lopussa Tatzi katsoi kun Pete lähetti Giran mua vastaan (että osasin pois :-) ja se ehti juosta kolme pätkää meidän väliä. Tosin viimeisellä pätkällä se meni oikeaa reittiä ja mä olin kävellyt reilusti oikealle eli jossain vaiheessa se juoksi mun ohi, mutta tuli kun huutelin matkalla :-). Nyt täytyisi saada myös muita koiria mukaan. Marjastajakin oli jossain metsässä, mutta emme nähneet missä. Kuitenkin tuli samasta suunnasta pois kuin minä ja Gira. Tämä ei ainakaan Tatzia haitannut. Eiköhän tämäkin laji tästä vielä joskus etene :-)

 Käveltiin koirien kanssa kotiin ja pojat meni autolla :-). Matkaa tuli varmaan parisen kilometriä ja tehtiin pieni mutka niin päästiin metsän kautta. Tatzi ainakin tuolla reissulla vielä kovasti juoksenteli ylimääräistä metsässä eli ei kovin väsyneeltä vaikuttanut, joten homma ei tainnut olla ainakaan siitä kiinni  :-)