Kisasimme siis ihak ensimmäistä kertaa erikoisjäljellä Orivedellä. Jäljet olivat multapelloilla ja olosuhteet tosi vaikeat. Aurinko porotti jo valmiiksi kuiville pelloille, näki oikein väreilyn. Meidän jälki meni oikeasti hyvin vaikka ilman tulosta jäätiinkin. Olosuhteisiin ja treenimäärään nähden ei voi olla kuin tyytyväinen. Kuudesta koirasta kukaan ei saanut tulosta. Tosin meidän tulos jäi tosi pienestä kiinni, mutta tällaista se on. Lähtö onnistui hyvin ja ekalla suoralla tuli pari tarkistusta ja ekan esineen ilmaisi vähän vinossa. Eka kulma hyvin ja toisella suoralla alkoi ihmeellisesti pyöriä. Syykin selvisi eli sai esineestä hajun aikaisemmin ja sitä etsiskeli, mutta sitten tekikin tepposet ja kävi haistamassa esinettä jatkaen matkaa . Ei siis ilmaissut toista esinettä. Toinen kulma hyvin ja kolmas kulma meni vähän yli. Neljäs kulma jälleen tosi hyvin ja kolmannella esineellä täydellinen ilmaisu eli siis täysin suora. Tässä vaiheessa oltiin ylitetty harhajälki ilman että koira sitä mitenkään merkkasi. Esineen jälkeinen kulma tuotti vaikeuksia eli siinä pyörittiin ja etsittiin, selkeästi painoi kuumuus päälle ja jo ajettu jälki. Tämän kulman kuitenkin selvitti ja jatkoi suoraa ihan ok. Pientä pään nostelua tuli välillä eli ei enää niin intensiivistä ajoa. Sitten näinkin harhajäljen ja Tatzi alkoi tarkistaa sitä vasemmalle epäröiden ja kääntyi pois. Sitten tarkasteli oikealle ja voi perhana sentään, kun lähti sitten sitä ajamaan. Ei auttanut muu kuin lopulta lähteä perään kun liinan mitta oli mennyt. Siinä oli siis meidän loppumme. Harmi sinänsä sillä itse jälkeä ei ollut jäljellä kuin noin 100 metriä ja ajoin sen sitten loppuun. Harhan jälkeen oli yksi kulma, mikä meni ok ja sitten lyhyt suora. Viimeisen esineen ilmaisi taas hyvin. Saimme pisteitä jäljeltä 64. Ylitetystä esineestä meni 5 pistettä. Kyllä omalla tavalla harmitti, mutta olin myös tosi tyytyväinen kun Tatzi oli kuitenkin ainoa joka selvisi noin pitkälle. Tuomari kehui että sillä treenimäärällä mikä on takana pellolla, niin suoritus oli hyvä. Ja samaa mieltä olen itsekin. Jäljen tekijä kehui myös koiran taistelutahtoa,kun sitkeästi vaan jatkoi vaikeuksista huolimatta. Viikkoa ennen saatiin koepaikka ja kysyin onko jäljet mullalla vai rehulla, joten ei niitä multapelto treenejä todellakaan liikaa tullu alle. Täytyy myöskin myöntää, että harhoja on ollut meillä vain kolme kertaa, joten niitä täytyisi treenata enemmän. Ei muuta kuin treenimäärää lisää pellolla niin eiköhän me selviydytä. Positiivinen kuva jäi tästä lajista. Kiitos IPM:n porukalle ja Petelle jäljestä sekä Katjalle erittäin hyvästä harhasta