Aamupäivällä lähdettiin sitten niitä janoja kokeilemaan. Tein siten että otin Tatzin katsomaan puuhun kiinni ja tein pienen jäljen. Koiran kohdalla huutelin ja laitoin muka ruokakupin maahan. Vähän matkan päähän laitoin pienen purkin piiloon ja sitten vielä kepin. Tässä jälki lähti oikealle. Sitten koira mukaan ja tehtiin toinen samallalailla mutta eri suuntaan eli jälki lähteväksi vasemmalle. Molemmilla janoilla oli matkaa 50 metriä. Kun nämä oli tehty otin koiran puusta ja menimme sinne missä oltiin tehty ensimmäinen "jälki". Lähetin ja Tatzihan ampaisi matkaan, joten en roikkunut perässä. Ehkä pikkuhiljaa pitää alkaa kokeilemaan mutta märkä metsikkö on liukas ja takaraivossa takoo varominen, etten liukastu kovassa vauhdissa veto päällä :-O. Niinpä tyydyin "hölkkäämään" perässä kun Tatzi meni jäljelle asti vauhtia hidastamatta :-O. Tosin meni vähän viistosti vasempaan, kun sinne hyvä väylä oli mutta jäljen otti varmasti ja lähti oikeaan suuntaan. Lopetin ruokapurkille suurien kehujen kera, sillä huomasin ettei mulla ole sille yhdelle kepille palkkaa ja tärkeintähän tässä oli saada onnistunut jana ja siitä palkka.

 Fiksu ihminen tietysti lopettaisi tähän ja kuten Jaana kysyikin "Jätätkö tähän, että kannattaako ottaa enää toista kun meni noin hyvin?". No ne jotka mut tietää, niin arvaavat että tykkään hakata välillä päätä seinään :-D. Sanoinkin sen että tekis mieli lopettaa, mutta jos kuitenkin ja hakkaan varmaan sen jälkeen päätäni seinään ja...ja...ja.... Tällä erää ajattelin että rohkea rokan syö ja äkkiä nyt jatkamaan. Mentiin siis toiseen lähetyskohtaan ja lähetys. Jälleen Tatzi ampaisi ja juoksi jäljelle asti ilman mitään tiirailuja taakse tai epävarmuuksia. Tosin nyt mentiin aika roimasti viistoon vasemmalle ja Tatzi osuikin miltei heti palkkapurkille. Tuuli kävi hyvin sieltä päin, joten luulen että aukealla kankaalla missä olimme hajut tulivat hyvin koiran nenään. Tästä jatkettiin pieni jälki ja ilmaistiin hyvin ainut keppi ja siitä loppuruoka.

 Ei siis haitannut vaikka tehtiin kaksi peräjälkeen ja toinenkin onnistui! Nythän on vain tähtäimessä saada oikeasti varma eteneminen ja en puutu noihin viistottaisiin menoihin. Koira kuitenkn etenee eikä poukkoille ja noin aukealla kankaalla ei ole ihme että vähän viistoillaan ja vielä aavistuksen rinteessä. Kyllä jäi jälleen hyvä fiilis meidän "jälkiharkoista" tai paremminkin janaharkoista. Varmat otot ja oikeaan suuntaan lähdöt. Voikohan olla että pennut on kasvattaneet Tatzia :-O...vai sitä ruokahalua entisestään :-D