Häippäsin sitten kotoa aamupäivällä talsimaan märkään metsään pieneen vesisateeseen jälkeä Tatzille. Eikä se vielä tuntunut riittävän kun tein vielä Girallekin mielenvirkeys jäljen :-). Käväisin välillä kotona ja hieman sitten tuo vanhenemisaika venyi. Tatzin jälki oli 1650 metriä pitkä 8 kepillä ja 2½ tuntia vanha. Jana oli vain 40 metriä pitkä jäljen lähtiessä oikealle. Kulmia oli aika vähän, pari piikkiä ja suoria kulmia taisi olla 5. Muuten piti sitten olla suht suoraa, mutta huomasin että kuntoni on heikentynyt metsässä samoilemiseen ja pahimmat ryteiköt kiersin, joten taisi tulla vähän mutkaa  :-D

 Tatzi eteni janalla loistavasti, siis suoraan ja vauhdikkaasti, tosin vähän ennen jälkeä vilkaisi vauhdissa taakse jatkaen eteenpäin. Jäljen otto olikin sitten huono eli reagointi heti jälkeen, mutta sitten se arpominen että mihis lähtis.... Ensin vähän vasemmalle tarkastus ja sitten oikealle ja vielä vasemmalle, ravistus ja oikeaan suuntaan. Hohhoijaa... Luotan siihen että tämä varmistuu aikanaan. Sitten jäljen ajo oli ihan leppoisaa. Kolme ensimmäistä keppiä oli jälleen aika lähekkäin. Eka keppi oli heti 50 metrin päässä ja se meni ihan ok. Hiukka on tuo ilmaiseminen maahanmenemällä hidastunut ja kärsinyt kun olen alkanut leikkimään kepeillä, mutta katsotaan rauhassa.  Toinen keppi oli tästä sadan metrin päässä ja sekn löytyi hyvin. Kepeillä tuli pysähdys, tuijotus mua kohti ja sitten maahan. En sanonut mitään ja välillä pysähdyin, välillä kävelin kuin en olisi huomannut mitä koira tekee ja aina se ilmaisi (paitsi yhden johon palataan ajallaan). Jonki matkaa toisesta kepistä oli eka kulma ja se oli piikkikulma, meni hyvin. Sitten mentiinkin oikein mukavasti aina 7. kepille asti ja sopivaa vauhtia. 7. keppi oli vanhalla aukolla, missä oli lehtipuuta ja vähän tähän vuoden aikaan kuollutta heinikkoa. Näin kun Tatzi merkkas kepin ja tuijotti mua joten jatkoin kuin en olisi huomannutkaan. Tatzi ryökäle teki samoin eli oli kuin ei olisi huomannutkaan ja lähti reippaasti jatkamaan matkaa. Tästä huomautin välittömästi ja koira palasi nopeasti ilmaisemaan kepin. Selvästi loppua kohden Tatzilla tuli kiire jäljellä ja keppiä ei olisi malttanut ilmaista. Tämän jälkeen aukolla oli piikkikulma ja sekin taidettiin oikaista. Olin nimittäin katsonut paikan mihin tein piikin ja siinä oli pieni kuusi männyn kupeessa. Jälkeä ajaessa niitä samanlaisia paikkoja olikin useita :-). Mun mielestä tässä kohtaa tapahtui piikin oikaisu eli Tatzi ei käynyt ihan piikissä asti vaan otti jäljen sivusta (voi olla että meni liian lähellä). Aukolta mentiin metsään ja tuli sellainen vanha kärrytie jota kuljin parikymmentä metriä ja jatkoin siitä takaisin metsän puolelle. Hyvin tarkasti meni tämän ja oikeaa jälkeä. Taas jälki tuli takaisin kärrytielle ja sitä mentiin sitten reilusti sata metriä kunnes tuli viimeinen keppi, mikä ilmaistiin sitten ihan ok. Jälki jatkui tämän jälkeen vielä 150 metriä ja tietty sitä kärrytietä mutkitellen. Pieni kikkailukin mahtui loppupätkälle eli olin seurannut tietä vaikka se mutkitteli, mutta sitten yhdessä kohtaa kun tie kääntyi loivasti vasempaan niin minä jatkoinkin suoraan metsään. Tatzi reagoi heti kun jälki tiellä loppui ja jatkoi metsään kovin mallikkaasti. Vielä jälki silti yhtyi metsätiehen ja ruokakuppi löytyi viimein heinikosta. Kärrytiellä oli pohjana märkiä lehtiä, välillä kuollutta kaatunutta heinikkoa ja paikka paikoin pientä varvikkoa. Olin kyllä supertyytyväinen tähän jälkeen. Tatzi olisi tuntunut jatkavan jälkeä vielä vaikka kuinka.

 Gira mamma jäljesti 500 metrin jälkensä vallan touhukkaasti. Janalla tyypillinen hieno eteneminen ja jälkeen reagointi heti, mutta sitten taisi dementia iskeä sillä Gira jäi ihmettelemään että mihis mun piti sitten mennä. Eikä tuollaista ole sile koskaan sattunut, tuli jo mieleen Tatzin jäljen otto ja mietin etä eipä se ole omena kauas puusta pudonnut :-D. No täytyy kyllä myöntää että Giralle ei koskaan ole tuollaista sattunut ja kun sanoi jälki niin se lähti jäljestämään kuin vanhatekijä. En tiedä sitten vaikuttiko se etten juossut janalla perässä vaan jäin "mittaamaan" janaa askelpareilla rauhallisesti kävellen. Gira varmaan enemmän sitä ihmetteli että mihin jäin. Kaikki kuusi keppiä mamma nosti ja alun touhotuskin tasaantui. Oli kerrassaan hauskaa pitkästä aikaa jäljestää Giran kanssa ja ylipäätään pitkästä aikaa jäljestää, vallankin kun koirat oli niin SUPER!!! Ehkä sitä taas intoutuu muutenkin vähän treenaileen, kun on taukoa tullut pidettyä ja jouluhössötykset on ohitse.