Kotikuulumisia taas vaihteeksi ja siinähän se tekstin ydin tulikin otsikossa . Jouduimme tänään perumaan huomiseksi sovitut tyttäremme ristiäiset. Kaikki järjestelyt ehdittiin tehdä eli kakut jääkaapissa, kukka-asetelmat odottamassa, siivoukset jne. Meitä on taas vaivannut flunssa ja niinpä olemme jälleen koko porukka kipeänä. Kyllähän me muut tästä selviämme ja Tuukankin korvatulehdus on mennyt antibioottikuurilla ohi, mutta nyt "pikku-Liisa" on saanut sen verran pahan pöpön että sairaalareissuhan siitä tuli. Viime yö oli tuskainen ja hengittäminen silmin nähden raskasta, niinpä soittelin terveyskeskukseen heti kun päivystys siellä alkoi aamupäivällä ja tiedustelin mitä tekisin. Sain ohjeeksi mennä suoraan keskussairaalaan näin pienen kanssa tai siis ensin soittamaan. Minut yhdistettiinkin lastenlääkärille ja selvitin tilanteen. Ohjeeksi tietenkin tulo sairaalaan ja tutkimuksiin. Niinpä me pikku-Liisan kanssa lähdimme ja kyllä sitten tarkasti kaikki tutkittiinkin ja sairaalahoitoon tultaisiin jäämään. Keuhkokuvista sitten löytyi "löydöksiä" viitaten keuhkokuumeeseen ja antibioottihoito suoraan suoneen aloitettiin heti. Näin pienelle antibiootit annetaan suoneen ja pikku-Liisalla onkin päässä kanyyli valmiina näitä annoksia varten. Minä silmät pyöreänä katsoin kun tummaan tukkaan tehtiin lovi höylällä neulan pistämistä varten ja eka ei vielä ollut niin hyvä, että tehtiin toiselle puolen toinen lovi ja sitten jo onnistuikin. Täytyyhän nuo lovet tietty olla molemmin puolin päätä, että on symmetrinen kampaus

Tämä kuuri siis jo edellyttää sairaalassaoloa, kun suun kautta ei lääkkeitä vielä anneta. Verikokeiden tuloksia odoteltiin ja sitten jo hoitaja tulikin varoittelemaan osastolla, että lääkäri pohtii teho-osastolle siirtoa kun veren hiilidioksidipitoisuus on koholla. Eihän pikkuinen vauva jaksa niin kipeänä kunnolla hengittää ja kaasujen vaihto on hiukan huonontunut. Eipä sitä pohdintaa kauaa odoteltu, kun tuli ilmoitus että siirto vastasyntyneiden teholle ja niin lähdettiin. Lastenosastolla olisin ollut yötä, mutta teholla ei voinut yöpyä ja luultavasti ruokailukin hoidettaisiin nenä-mahaletkun kautta että vauva saa kunnolla levätä. Myös hengitystä luultavasti autellaan yön aikana, sillä valvominen ja raskaan näköinen hengittäminen vie voimia ja todellista lepoa kaivattaisiin. Ennen kotiin lähtöäni näin lääkärin ja kysyin miten pitkään sairaalahoitoon täytyy varautua ja vastauksena tuli että näin pienen kanssa ainakin viikko. Tässä vaiheessa olin jo ilmoittanut ristiäisten peruuntumisesta. Nytpä onkin tärkeintä saada pikku-Liisa kuntoon ja toipumaan pian. Huomenna taas menen sairaalaan ja kuulostelemaan tilannetta sekä hoitelemaan vauvaa ellei letkuruokinta jatku päivälläkin. Minä kun luulin että ne taudit on jo sairastettu, kun kotiutumisemme on sisältänyt hieman ylimääräistäkin. Näköjään ei kuitenkaan ja vauva joutuu aloittamaan elämäänsä vähän kovemman kaavan kautta. Toivotaan että näen huomenna edes vähän virkeämmän vauvan ja antibiootit olisivat alkaneet tehota. Huomenna tulee myöskin lisää verikokeiden tuloksia ja mitä lie uusia kokeita otetaankaan. Onneksi vauva on hyvässä hoidossa ja oma hoitaja pitää yöllä hänestä huolta. Kovin vakavasti asiat on onneksi otettu. Eiköhän tässä luottavaisin mielin mennä nukkumaan, vaikka omituista onkin kun pikku-Liisa ei ole vieressä ja ajatus karkaa sinne teho-osaston kaappiin. Öitä!