Viikko sitten soittelin hakukokeisiin paikkoja ja saimme paikan vajaaseen kokeeseen, joten tämä oli vähän tällainen tavallaan "nopea" lähtö. Matkaa tuli ihan riittämiin (230 km) ja aamuvarhain lähdimme liikeenteeseen. Matkan aikana nähtiin vain yksi hirvi ja sekin onneksi ylitti tien sen verran kaukana, että ehdin hyvin jarruttaa ja ajella hiljakseen odottaen lisää perässä tulevia kavereita, joita ei sitten tullutkaan. Kummasti taas silmät kirkastuivat tuon näyn jälkeen :-). Perille saavuttiin hyvissä ajoin ja kentällä oli kokoontuminen. Sen verran tiesin etukäteen että maastoilla aloitetaan ja pääsisin siis ajoissa pois jos ei sujukaan toivotulla tavalla. Tosin olo oli aika luottavainen, kun ainakin viimeistelytreeni sujui loistavasti. Luottamus vaan alkoi rakoilla kun aloin kuulla hakualueesta :-O ja kun näin tottiskentän! Kysyinkin paikan päällä varovasti, että tässäkö on kenttä? No siitä myöhemmin lisää.

 Arvonnassa sain kolmosluokkalaisist viimeisen numeron ja kaksi siis käväisi ennen meitä radalla. Eka koiran tullessa pois valkeni jotakuinkin millainen on alue. Pusikkoa/ryteikköä ja sitä riitti koko radan mitalta. Ja tytöt hei (siis meidän treeniryhmäläiset), meidän "pusikkotreenit" ovat olleet hyviä!! Meidän alueet eivät ole pusikkoa vaan TIHEÄÄ METSÄÄ, tämä oli PUSIKKOA ja RYTEIKKÖÄ! Alueelle mentiin jonkin matkaa märkää ja upottavaa (hyvä kun pääsin vaelluskengillä) aukkoa pitkin ja siinä oli jotain korkeaa aluskasvillisuutta (jotain jännää pensasta). Koko pohja oli alueella oli aika märkää ja jotenkin suopohjaista. Etumerkit näkyivät ja etukulmat, siihen se sitten melkein loppuikin. Aloitin vasemmasta etukulmasta ja Tatzi kävi etukulmassa asti tullen menoreittiä takaisin (varmaan vielä empi lähteä etenemään pusikon läpi). Oikeaan etukulmaan ja taas meni perille asti pomppien. No ne tuli ainakin kunnolla tarkastettua. Noin ehkä kymmenen metrin päästä oli parempi kohta lähettää uudelleen ja laitoin vasemmalle. Vasen puoli näkyi paremmin paikka paikoin ja koiran eteneminen tai paremminkin pomppiminen ja se että miten Tatzikin pomppi sivulle ja taas toiselle sivulle kun ei piikkisuoraan voinut kunnolla edetä. Kuitenkin pistot olivat suoria (tai siis meni loppuun asti suoraan pomppien, minkä kykeni) ja syviä. Tältä pistolta sitten lähti hyvin etenemään rataa ja tulikin hetken päästä rulla suussa. Näytölle Tatzi lähti sellaista vauhtia kuin tuossa maastossa voi ja itse pysyi kohtuu hyvin perässä, kun raivasi pientä koivikkoa ja puskaa käsillä edestään. Maalimies oli kiven takana laatikossa ja Tatzi hyppäsi kivelle, jonne minäkin hirveää kyytiä rykäisin perään ja otin nopeasti koiran hallintaan. En meinannut löytää keskilinjalle takaisin ja tuomari ohjailikin takaapäin mihin mennään :-). Sitten oikealle lähetys ja sinne taas koira pomppi ja hävisi näkyvistä. Kuuntelin että lähti taaksepäin joten kutsuin aika nopeasti pois. Vasemmalle lähetys ja se meni hyvin eteenpäin. Tässä kohtaa koiran näki ainakin jotenkin (kannon päältä kun vilkaisin). Kutsuin ja oikealle lähetys jälleen taaksepäin. Alueella ei ollut paljon hyviä lähetyskohtia, joten heti kun sellainen (edes vähän matkaa selkeä, muutaman metrin) tuli niin piti pysähtyä ja kutsua koira. Laitoin vasemmalle ja sinne upposi hyvin ja sitten eteenpäin. Seltä tultiinkin taas rullan kanssa puskasta. Näytölle jälleen haravoiden :-). Tämä oli myös umpipiilo ja nyt olin itsekin rauhallisempi, kun menin piilolle enkä hätiköinyt. Tatzi vei näille molemmille vasemman puoleisille piiloille niin suoraa reittiä kuin ikinä tuossa maastossa pystyi vaikka tulikin eri reittiä rullan kanssa. Tässä vaiheessa pidimme keskilinjalle juoma/lepotauon. Aikaa oli kulunut reilu 9 minuuttia ja oltiin noin parissa sadassa metrissä. Tästä uutta intoa saaden jatkoimme matkaa ja lähetin siitä kohtaa heti oikealle Heitin oikealla jalalla pusikkoa pois edestä ja koira sinne! Tästä tuli upea pisto (äänestä päätellen ;-) ja annoin edetä pitkään kun kerran sinne oli mennyt ja eteenpäin työskenteli. Kovien kehujen saattelemana kutsuin koiraa. Vasemmalle ei tullut sitten ihan niin hieno pisto vaikkakin syvä mutta lyhyt ja laitoin uudelleen, nyt osu ja uppos. Sieltä jälleen kutsuin ja sitten pahemmalle puolen eli oikealle. Taas hieno pisto (jälleen rytinästä päätellen) ja sieltä tultiinkin hetken päästä rullan kanssa, mutta Tatzi tuli vähän mun edestä eikä nähnyt meitä vaan paineli toiselle puolen. Tässä siis havainto alueesta ja sen tiheydestä, keskilinjakaan ei ollut kovin selkeä. Sanoin varovasti "täällä" jolloin koira korjasi suuntansa. Viimeinen näyttö oli myös mallikas ja tämä oli avopiilo (maalimies makasi naamioverkon alla). Viimeinen löytö oli noin 270 metrissä. Ei helvatti sentään.....me selvittiin siitä radasta jopa ihan mallikelpoisesti! Laskujeni mukaan tuohon matkaan tuli 11 pistoa, jos nyt kaikki lähetykset muistin. Kuuntelimme sitten arvostelua. Maalimiehistä tuli tietysti täydet eli 100 pistettä ja ilmaisuista kahdesta täydet, mutta ekasta vähennettiin piste, kun en antanut koiran näyttää löytöä kaikessa rauhassa vaan hätiköin sen luo samantien. Muilla maalimiehillä toimin rauhallisemmin ja koirakin oli muuten parempi, ekalla se heti vilkuili mua kun rynnin sen perään kivelle. Ilmaisusta siis pisteitä 29 ja sitten työskentely.... tässä vaiheessa tuomari totesi että hän ei ala hiuksia halkomaan tällaisella radalla, kun koira liikkui erinomaisesti ja oli hyvin hallittavissa, lähtien sinne mihin lähetettiin. Irtosi syvälle ja suoraan, lukuunottamatta paria pientä taaksepäin työskentelyä (kutsuin näiltä nopeasti pois, kun kuulin) ja näistä hän ei niitä hiuksia halo, joten työskentelystä täydet 40 pistettä. Se siis tarkoitti sitä että tuolta pusikosta me rämmimme 169 pistettä!!! :-D

 No asiat ei ehkä sen paremmaksi muuttuneet kun kisa eteni....nimittäin maaston suhteen. Tuomari ilmeisesti jostain tiesi minun olevan kauempaa, kun esinruutuun mennessäni hän tokaisi että täällä rannikolla on maastot tällaista vaikeakulkuisempaa ryteikköä ja pusikkoa. Eipä siihen voinut kuin nauraen tokaista että niin näyttää olevan. Ja ei helvati sentään, se esineruutu oli hakualeen kupeessa, muutamilla puilla varustettuna ja sitten sitä korkeaa kummallista puskaa. Niin ja tietty ne hakkuujätteet siellä maassa :-O. Lähetyslinja ei ollut selkeä ja yhdestä kohtaa sai jopa mennä ruudun puolelle laittamaan kun ei muuten ollut mahdollista. Ajattelin saman tien että laitan koiran lähimmästä reunasta ja katson mitä tapahtuu. Sinnehän se pomppi kohti oikeaa takakulmaa. Pomppien löysi jostain esineenkin kun tuli kohta se suussa mun luo (ei havaintoa mistä sen otti). Siirryin eteenpäin reilusti ja Tatzi pomppi eteenpäin. Pomppien tuli taas hetken päästä esineen kanssa, jälleen ei tietoa mistä sen otti kun koiraa en silloin nähnyt. Tuodessaan ja pomppiessaan vielä sai kepin kylkeensä (onneksi paksu ja iso ettei sattunut pahempaa vahinkoa), mutta esine pysyi onneksi suussa ja liivit paikoillaan vaikka näytti siltä että ne takertuu kiinni. Laitoin vielä enemmän vasemmalta seuraavaan pistoon ja sitten Tatzi pyörikin jonkin aikaa pomppien vasemmassa reunassa. Kun tuli pois niin laitoin tarkastamaan vasemman etukulman, ei esinettä. Sitten vaan laitoin kohdasta mistä oli hyvä laittaa ja toivoin että viimeinenkin esine löytyisi, mutta ei vaikka Tatzi kuinka pomppi :-). Esine oli keskellä aika edessä hakkuujätteiden takana ja Tatzi ei ollut käynyt edes lähellä. Tuomari piti Tatzin pomppimisesta 21 pisteen verran (esineet 12 ja työskentely 9), joten maastosta pomppi meille huikeat 190 pistettä!

 Viimeisenä se tottis ja palataanpa siihen kenttään. Se oli siis heinäpelto mikä oli niitetty ja ne heinät lojuivat kasoina siinä pellolla! Sitten oli vielä satanut ja tuollaiseen jää märkä aika hyvin, joten tiesin että tottis ei ole tänään meidän juttu. Aloitimme paikallamakuulla, missä ei huomautettavaa. Seuraamisessa Tatzia häiritsi nuo heinäkasat ja "kenttä" oli itsellekin raskas. Voisi sanoa että tottiksessakin melkein pomppiminen jatkui :-). Eka suora vielä menikin, mutta jo hitaan kävelyn osuudessa Tatzin ote herpaantui ja se vilkuili eteenpäin melkein koko ajan. Sitten j-koukku tehtiin märkään pohjaan ja se seuraaminen oli kamalaa, kun niitä tassuja piti nostella, pysähdys kuitenkin ok (tein sen kuivahkoon kohtaan). Henkilöryhmä meni huonosti kahlatessa...ei vedessä vaan heinässä ja tässä tuli pientä jätättämistä ja arvosanaksi saatiin seuraamisesta tyydyttävä. Liikkeestä istuminen sujui hyvin ja siitä arvosana erinomainen. Maahanmeno oli hyvä ja luokstulo ei ollut loppuun asti nopea, mutta saatiin erinomainen. Seisomisessa oli ottanut kolme askelta käskyn jälkeen, luoksetulo oli parempi ja saatiin arvosana erittäin hyvä. Tasamaanoudossa oli iso ja paksuvartinen kapula, siis tosi paksu. Sitä oli hieman vaikea heittää, mutta lentihän se. Tatzi meni suht hyvn kapulalle ja joutui ottamaan kunnon otteen että sai kapulan suuhunsa, jonka vuoksi tuontivauhtikin hidastui koko matkalle raviin sekä luovutus oli normaalia kauempana, muistaakseni tästä tuli tyydyttävä. Hyppynouto meni hyvin ja kapula ei edes kadonnut heinikkoon, arvosana oli erittäin hyvä. Sitten tapahtui meille työtapaturma. Tatzi lähti a-este noutoon ja meni yli ihan ok, ehkä hivenen hitaasti mutta ongelmitta. Aika nopsaan kuulin koiran kiipeävän takaisin ja sitten näinkin vain osan päätä ja kuulin rymähdyksen! Tatzin jalat olivat liukuneet ja paiskautui esteeseen valuen alas. Voi helskatti sentään, säikähdin itsekin ja mun pieni koira kurkistaa sivusta ja katsoo mua ja sen jälkeen estettä. Mun hermo vaan piti (en tiedä miten?), mutta en antanut mitään käskyä vaan odotin ja toivoin että se raukka antaisi periksi ja tulisi sivusta pois. Mutta ei kun pikkutyttö päätti kiivetä ja eihän se vauhditta onnistunut vaan taas liukui. Alkoi tahtojen taistelu ja Tatzi kävi vilkuilemassa esteen ohi mua ja taas esteen taakse yrittämään. Painoin pään sivuttain ja en katsonut koiraan. Lopulta se itsekin tajusi, ettei onnistu ja tuli esteen ohitse pois, yritin näyttää sille hyväksyntäni. Kehuin luovutuksen jälkeen reippaasti että eteenmeno vielä onnistuisi. Tatzista näki että liike ei mennyt oikein ja yritin omalla olemuksella nollata tilannetta. Arvosanaksi tuli valitettavasti puutteellinen ja tuomari sanoi ohjaajan hermon hyvin pitävä kun ei antanut lisäkäskyä :-). No eteenmeno meni oikein mallikkaasti ja siitä saatiinkin sitten erinomainen. Loppupisteiksi tuli kuitenkin 83 ja se riitti ykköstulokseen, 273 pistettä. Tuomari totesi loppupuheessa että a-este ei ole nykysääntöjen mukainen, mutta kun ei siihen enää tässä vaiheessa saatu pintaa vaihdettua. Estettä ei siis oltu päällystetty millään ja sateella se oli erittäin liukas. Tottiksen jälkeen juoksimme a-esteen ja tein vielä noutona, eikä onneksi kammoa näyttänyt jäävän, mutta sen taitaa nähdä vasta sitten seuraavassa kisassa.

 Johan oli siis reissu ja tyytyväinen saa olla. Tatzi oli kolmesta voittajaluokan koirasta ainut joka sai tuloksen ja vieläpä ykköstuloksen. Järjestelyt toimivat hyvin ja porukka oli mukavaa. Hiukka noi maastot kaikilta osin olivat erilaisia, kuin mihin sitä on tottunut :-). Harmittamaan jäi hyvän maaston jälkeen tuo tottiksen epäonnistuminen tai lähinnä a-este, mutta jospa se sujuisi jatkossa ongelmitta.

 Mun täytyy ny alkaa henkisesti valmistautumaan huomiseen ja töihin palaamiseen. Aika depismäinen olo, mutta pakko kait se vaan on mentävä. Tähänkö tämä meidän kaikkien vapaus nyt loppuu ja töiden mukaan treenaillaan ja kirjoitellaan jos jaksetaan :(