Lauantaina Hanna teki meille jäljen ja vanhetin sitä pari tuntia. Lähdin yksikseen ajelemaan sen, kun oli iltaruokailu aika ja en kehdannut Hannaa vaivata, ettei jää ilman ruokaa :-). Jana meni ihan ok (50 m) ja jälki lähti vasemmalle. Jotenkin jäljen ajo tuntui vähän epävarmalta ja niinhän siinä kävi että kun pääsimme isojen kuusten alle missä risteli jotain pieniä polkuja paljon ja alustana oli vain neulasia, niin koira pyöri ja pyrki yhtä poluista tielle. Menimme taaksepäin, kun ajattelin että ajoi kulmasta yli, mutta eikä mitä oli tullut ihan oikein sillä nappasi ekan kepin väärinpäin ajettaessa. Käänsin kepiltä koiran, mutta aina vaan se hukkasi samassa kohdassa. Mun hermorakennehan ei kauaa kestä, joten kaikessa rauhassa lähdin syvemmälle metsään josko jälki löytyisi, mutta tulin siihen tulokseen että ajoissa autolle ennenkuin tulee kaduttua :-). Menin ja tein uuden jäljen, jota en jaksanut vanhettaa vaan ajoin heti. Täällä oli myös samanlaisia hirvipolkuja, ehkä vielä pahempia mutta nyt ajoi hyvin, tosin olihan se tuore jälki. Kolme keppiä nousi hyvin ja mittaa jäljellä oli vain noin 300 metriä. Jana meni tässä aika käteen, mutta siinä se paine sitten näkyykin