Kuin ihmeen kaupalla me selvittiin kunnialla SM-kisoista ja siellähän meillä oli tänä vuonna lajina jälki. Ei sitä voi olla kuin tyytyväinen koiraansa, tämän kaiken reissaamisen ja lyhyen vähän rikkonaisen valmistautumisen jälkeen. Mutta mennäänpä itse asiaan.

 Tänä vuonna SM-kisat olivat Keski-Suomessa Äänekoskella, joten yövyimme kotona ja kuljin joka päivä kisapaikalle. Perjantai-iltana oli ilmoittautuminen, eläinlääkärin tarkastus ja avajaiset. Lauantaina alkoi itse suoritukset ja olin numerolla 24, mikä tarkoitti ykköskenttää jossa numeroilla 1-26 olevat koirakot suorittivat tottelevaisuuden. Olimme siis loppupäässä ja onneksi yksi pienemmällä numerolla oleva kilpailija oli jäänyt pois, mikä merkitsi meille sitä että pääsisimmekin suorittamaan liikkeet ensin. Kentän yksi tuomaripari oli Juha Kuronen ja Juhani Petäjistö. Ilmoittautumaan menimme hieman vallattoman parin kanssa, tämä sakemanniuros tuntui pursuvan hieman ylitsevuotavaa energiaa tietenkin railakkaan äänen kera :-/. Kaikki sujui kuitenkin ongelmitta ja siirryimme suorituspaikkaan. Kun parimme jäi paikallaoloon, niin alkoi melkoinen meteli ja meille annettiin lähtölupa. Ekasta ampumisesta taisi sakemanniuros saada kimmokkeen ampaista ohjaajaa kohti, onneksi ja Tatzi selkeästi reagoi koiran lähtemiseen vilkuilemalla.

Tottis

 Seuraaminen meni suht ok arvosanalla erinomainen, samoin liikkeestä istuminen erinomainen. Liikkeestä maahanmeno ja siitä luoksetulo oli alkuun ihan hyvä, mutta sitten Tatzi jarrutti ihan reippaasti ennen minua ja otti muutaman ravi askeleen ennen eteen istumista. Hiukka epätyypillistä, sivulle siirtyi ihan ok. Arvosana muistaakseni kuitenkin erittäin hyvä. Seisomaan jäänti olisi saanut olla terävämpi (minkä nyt tiesinkin että tulee olemaan varmaan vähän löysä), mutta liikkumista ei kuitenkaan tullut. Luoksetulo oli selvästi parempi ja nyt tuli kevyesti koskien eteen, josta viel ok sivulle siirtyminen. Juoksusta seisomaan ja luoksetulo erittäin hyvä. Tasamaanoutokapula oli pitkän mallinen ja heittoon otin runsaasti vauhti kunnon taka-askeleella. Nouto meni aika normaaliin tapaan ja olisi saanut olla vauhdikkaampi. Tasamaanoudosta arvosanaksi erittäin hyvä. Hyppynoudossa kapula oli tosi limainen ja liukas. Mun heitto epäonnistui (meni vasemmalle tosi sivuun ja lähelle estettä, ei mitään mahdollisuutta koiran tehdä liikettä oikein) ja sain tehdä uuden heiton sitä kysyttäessä. Nyt meni ihan hyvin ja Tatzi meni hypyn ihan hyvin, mutta tullessa hyppäsi oudosti ja syykin selvisi eli kapula oli huonosti suussa ja oli tippumassa niinkuin sitten kävi kun koira tuli maahan. Nopeasti Tatzi korjasi virheensä, mutta se kapula ehti sinne maahan asti tippua. Luovutusasento ei kovin korrekti (vino) ja nyt oli jo perusasento huonompi. Hyppynoudon arvosana hyvä. A-esteellä kapula vieri taas sivuun ja näin sen oikealta, mutta laitoin koiran menemään. Tatzi teki liikkeen oikein vaikka näkikin esteen takaa mut ja olisi voinut tulla sivusta. Tuli kuitenkin kiiveten, mutta sen verran sivuttain että luovutusasento oli vino ja sivulle siirtyi osin mun taakse. Ihan järkyttävä ja tästä saimme arvosanaksi kuitenkin erittäin hyvä. Eteen lähetys meni hyvin eli vauhdilla suoraan eteenpäin ja maahan ekalla käskyllä, mutta olisi saanut totella nopeammin maahan käskyä kuitenkin vielä arvosana erinomainen. Paikallaolo moitteettomasti, mutta sitte ei se per.....le noussutkaan ekalla köskyllä sivulle :-O. Toinen käsky meni jo perille, mutta laski arvosanan hyvään. Kyllä otti päähän nuo kaksi isompaa virhettä, mutta eipä siinä voi kuin harmitella ja treenattava vain lisää. Yhteispistemääräksi tottiksesta tuli kahden tuomarin keskiarvo 91,5 pistettä ja sillä pääsimme jatkoon eli maastoon! :-). Taso oli tänä vuonna tosi kova, sillä maastoon lähti 21 koirakkoa kaikkien tottispisteiden ollessa 8 pisteen sisällä. Olimme tottiksen jälkeen sijalla 9.

Esineet

 Lauantaina olimme arponeet ryhmät maastoja varten ja sain ryhmän numeron 2 mikä tarkoitti sitä että olisimme ensin maastossa esine-etsinässä. Itse olisin toivonut pääseväni ensin jäljelle, mutta kävi se homma näinkin päin. Jäljet olivat Saarijärven Mahlulla ja samassa paikassa oli myös esineruutu. Suoritusvuorokseni esineruutuun arvoin numeron 9. Olimme siis loppupäässä omassa ryhmässämme, kun meitä oli 11. Esineruutu oli suht aukea, hyvin epätasainen sisältäen korkeuseroa ja paljon pieniä kuoppia ja mättäitä, aluskasvillisuutena varvikkoa ja kanervikkoa. Tuuli kävi vasemmalta ja omalla vuorollani alueelle päästyäni päätin aloittaa oikeasta reunasta ja edetä sitten alaspäin kohti vasenta reunaa. En tiedä yhä edelleenkään mikä minuun meni, kun olin laittamassa Tatzia ekalla pistolle en laittanut sitä aivan oikeaa rajaa pitkin. Tämän asian huomioin kyllä ja sitä ajattelin, mutta päätin laittaa sitten siitä kohdasta missä olimme, muutaman metrin sivurajasta. Tatzi lähti hyvin ja meni ruudun taakse, heti jotain etsien ja eka esine nousikin tosi nopeasti. Toisen lähetyksen laitoin aika lailla niiltä jalansijoilta millä seisoin eli vain vähän vasemmalta edellisestä lähetyksestä. Näin edettiin pikkuhiljaa vasempaan reunaan ja Tatzi työskenteli itsenäisesti koko alueella. Olin vasemmassa reunassa (seurannun koiran liikkumista) kun Tatzi tuli toisen esineen kanssa. Nämä esineet löytyivät aika nopeasti. Tästä lähdimme sitten nousemaan takaisin kohti oikeaa reunaa ja koira liikkui alueella hyvin. En noussut enää ihan oikeaan reunaan vaikka sitä jossain vaiheessa mietinkin ja jämähdin etsityttämään keskialuetta. Harmittaa vietävästi kun Tatzi toimi ruudussa loistavasti ja minä tein jälleen saman virheen kuin viime vuoden SM-esineillä etsintäkokeessa. Meiltä jäi esine oikeaan etukulmaan ja koira pystyi saamaan siitä hajun vain kun sen lähetti ihan oikeaa reunaa pitkin. Samallalailla oli viime vuonna esine etsintäkokeessa. Ehkä mä vihdoin opin toisen kerran jälkeen. Kyllä harmitti vietävästi, koiralle täydet pisteet. Meidän ryhmästä kaikki kolme esinettä nosti vain yksi koira, mutta silti oli liikaa pisteitä menetetty. Tuomarina oli Juha Kuronen ja esineistä saimme pisteitä 20.

Jälki

 Jälkinumeroksi arvoin numeron 6, mikä tarkoitti sitä että minut tultaisiin lähettämään melko nopeasti jäljelle, koska lähettäviä tuomareita oli kaksi ja toisen numerot alkoivat juurikin numerosta 6. Meidät tuli lähettämään tuomari Reima Nuutinen ja tosiaan emme joutuneet kauaa odottelemaan, sen verran että kaikki kilpailijat vietiin omiin paikkoihinsa. Jana oli mielestäni loistava, se oli selkeä ja näkyvyys hyvä, mielestäni aika selkeä ura. Laitoin Tatzin menemään ja sehän eteni luotisuoraan kohti takamerkkiä hyvää tasaista tahtia, ei mikää superkiitäjä mutta reippaasti nenä alhaalla jälkeä etsien. Jäljen päällä se pysähtyi ja aavistuksen tutkaillen lähti takajäljelle, jolloin siirryin pari askelta eteenpäin katsomaan (vielä siis janalla) ja koira kääntyi ehkä noin 3-4 metrin haistelun jälkeen takaisin vaihtaen suuntaa. Olin astunut jäljen yli ja Tatzi meni mun takaa jatkaen oikealle. Seisoin hiljaa paikalla ja käännyin varovasti koiraa kohti kunnes lähdin liikkeelle kun liina oli lopussa. Odottelin koko ajan huutoa takaisin, mutta ei!! Olimme siis selvinneet hienosti lähdöstä ja ei ollut sitä kauheaa arpomista vain yksi tarkastus, toki vielä varmemman oloisena olisi voinut lähteä oikeaan suuntaan. Yksi kulma siinä taisi olla ennenkuin eka keppi löytyi ja Tatzi ilmaisi sen seisten. Hyvällä tsempillä lähti tästä jäljestäminen etenemään ja sitten sitä kestikin jonkin matkaa ennenkuin tuli kakkoskeppi. Oli kulmia ja heinikkoa sekä tavallista kuusimetsää jne kunnes se toinen keppi ilmaistiin. Maasto oli paikkapaikoin tosi märkää kun edellisyön oli satanut. Meidän jälki meni vattupusikon läpi, nousi kallioille ja meni kalliorinnettä sivuttain ja oli vaihtelevaa alustaltaan sekä maastoltaan. Mä tykkäsin ihan hirveästi tästä jäljestä ja sain ihan riittävän hien pintaan :-). Aika ajoin Tatzi oli mulla irti, kun liikuin varovasti liukkailla sammalpäällysteisillä kallion kivillä ja välillä oli vähän tiheämpää jolloin oli helpompi kun pystyi auttamaan käsillä risuja pois edestä. Tatzin vauhti pysyi silti aika tasaisena, vaikka välillä meinas vauhti kiihtyä. Kolmos- ja neloskeppi nousi myös tosin hyvin. Sitten tulimme aukon reunaan ja siinä oli kulma vasemmalle. Näin oikealla aukon toisella puolen (ei mikään jättiaukko, sellainen heinikkoinen) tien ja siellä oli odottamassa jäljen tekijä ja 5.jäljen kilpailija (häntä ei ollut vielä lähetetty, kun oli toisen tuomarin vika lähetys). Melkein samantien Tatzi ilmaisi kepin ja hyökkäsin pyörittelemää keppiä, josko siinä olisi jo numero 6/6 eli viimeinen keppi. Jos olisi se tietäisi sitä että meillä olisi jäänyt yksi keppi ja heti epäisilisin, että kakkoskeppi. Mutta en löytänyt kuin yhden numero 6 (mun jälkinumero), joten eikun jatkamaan ja niin Tatzi jatkoi aukon reunaa. Vielä tuli piikki ja sitten lähdettiin menemään kohti tietä ja tulihan se kutoskeppi sieltä lähempää tietä. Vitos- ja kutoskepin väli oli aika lyhyt, joten jännitystä piisasi. Kyllä oli superhyvä olo tämän jäljen jälkeen :-). Kaikki kepit koira ne ilmaissen (tosin uudella tyylillä seisten :-)) ja superhyvä jäljen ajo ilman suurempia ylimääräisiä kiemuroita, ainoastaan yhdellä kohtaa vähän teki pienen poikkeaman. Eikun autolle antamaan koiralle superpalkkaa ja kiitin jäljentekijää hyvästä jäljestä. Keppien luovutuspaikka oli vähän matkan päässä ja siellä oli niinkin ajoissa, että jäljestysaikaakin oli vielä 10 minuuttia!!! Ajoimme siis jäljen ehkä reiluun 20 minuuttiin ja pituutta sillä kuitenkin oli riittämiin. Tosin eteneminen oli koko ajan niin sulavaa ja ei tullut ylimääräisiä lenkkejä kulmissa tai muuta häsläystä. Tatzi teki loistavan koiran työn!!! Keppien luovutuspaikalla saimme sitten janapisteet, kun tuomari ehti paikalle. Reese sainoi että Tatzi olisi voinut lähteä varmemmin oikeaan suuntaan (mikä oli ihan totta) ja otti tästä syystä yhden pisteen pois eli janalta 39 pistettä, mikä tarkoitti että jäljeltä pisteitä 169! 

 Nyt uskalsin jo laskea meidän yhteispistemäärän ja niinpä tulokseksi tuli loistava ykköstulos 280,5 pistettä!! Pian alkoi puhelimet päristä esineruudun suunnalta ja toisessakaan ryhmässä ei ollut kuin kahdella noussut kaikki kolme esinettä. Valitettavasti toisella näistä oli jäänyt yksi keppi metsään ja nyt alkoi jännittää. Toinen kolmen esineen nostaja meni kyllä kärkeen ja yhden samoilla pisteillä olijan tiputin paremmilla maastopisteillä, joten eikun odottelemaan Annea vielä jäljeltä. Ja tottahan super-Toivo kaikki kepit oli löytänyt ja heiltä meni janalta vain pari pistettä ja esineiltä oli pari pistettä vähemmän kuin meillä, mutta tottis oli sitten aikas hienoilla pisteillä. Niinpä lopullinen järjestys selvisi eli belgi tervu voitti Liukon Anna ja Willow Creek Dorniere hienoin pistein 287, hopealle mun suosikkibortsu Tending Versatile eli Toivo ja Talasmäen Anne pistein 281,5 ja me Tattiksen kanssa pronssille pistein 280,5!! Anne ja Toivo näyttäkää siellä NOMeissa Norjan maalla sitten oikein kunnolla, pidän peukkuja ja onnea vielä! NOM paikka ei tämän vuoden mitalistit saaneet, sillä tänä vuonna osallistujat on valittu viime vuoden sijoittujista ja kaikki olivat halukkaita lähtemään. Annoin kyllä palautetta Palveluskoiraliiton koe- ja kilpailutoimikunnan puheenjohtajalle että olemme NOM-paikkaa vailla :-). Ja harkitkaahan tarkoin että tuleeko meille sitten vuorostaan kutsu ensi vuoden kisaan. Ensi vuonna kisat on Suomessa joten valintamenettely ilmeisesti taas muuttuu, koska koirakoilla ei tarvitse olla vientiin liittyviä papereita kunnossa ja joukkue voidaan ehkä näin valita ensi vuoden menestyjistä. Tämä oli vähän kuin olisi annettu tikkari ja sitten otettu pois :-(. Täytynee katsoa mitä sitten ensi vuonna tapahtuu :-)