Lähdin kuitenkin sinne Kyröskoskelle etsintäkokeeseen vaikka ensin olin perumassa osallistumiseni. Osallistujia oli vähän joten mietin vielä vuorokauden ja päätin kuitenkin lähteä. Tulostavoitteena oli todellakin vain koulutustunnus eli ykkötulosta ei edes lähdetty yrittämään. Tiesin Tatzin kunnon ja sen että hormonit jo jyllää ja tekeminen ei todellakaan ole sitä luokkaa mitä se osaa. Ihmetystä katsojissa saattoi herättää esim. meidän esineruutu, mutta ei syytä huoleen kun tiedän mitä koira osaa ja että se on jälleen oma itsensä noin kuukauden kuluttua. Tatzin juoksustahan on nyt kuukausi joten valeraskaus oireet ovat alkaneet ja viikko sitten alkoi ensioireita näkyä. Jälkikokeessahan koira oli vielä ihan kunnossa ja esim. näytti esim. loistavan esineruudun. Viime viikolla treenissä irtaantuminen alkoi huomattavasti heikentyä ja ajattelin että nyt äkkiä lomailemaan. Kisa kuitenkin käytiin realistisin tavoittein ja se saavutettiin. Että älkää ihmetelkö jos joskus on vähän matalammalla nuo tavoitteet, koiran mukaanhan tässä mennään.

 Kisa alkoi jäljellä. Janalla Tatzi lähti varovaisesti etenemään ja poikkesi oikealle. Päästin lopulta irti liinasta ja annoin mennä viistosti kun kerran eteni. Tuomari käski kutsua koiran pois ja samaan aikaan näin että Tatzi otti hajun jäljestä. Kutsuin vain varovaisesti mutta Tatzi oli jo jäljen hajussa ja päätin antaa mennä. Miettikööt tuomari pisteitä, joten en totellut tätä kehoitusta (ihan vaan koiran kannalta ajateltuna). Tästä pienestä kutsusta johtuen kuitenkin Tatzi kääntyi jäljellä minua kohti eli vasemmalle ja jatkoi sinnepäin. Se oli takajälki ja sain pariin kertaan näyttää sielle oikeaa suuntaa että lähti uudelleen sinne mistä olin sitä varovaisesti kutsunut. Jäljen ajoi kuitenkin hyvin ja pari ekaa keppiä ilmaisi hyvin. Sitten ajoi jälkeä hyvin tiivisti (kuivalla kankaalla näin jalanjäljet) ja ajoi kolmannen kepin ohi (vaikka siis ajoi jäljen päällä, tämä keppi ei ollut askeleessa että liekö se vaikutti). Tatzi meni siis kuin pellolla konsanaan, mutta myös neloskepin ohi. Jäljen ajo oli sellaista että päätin heittää kepin äkkiä sen eteen jotta saan palkattua. Näkihän se sen lennon mutta oli selvästi ilahtunut :-). Parempi ratkaisu tämä tuollaisesta jäljen ajosta kuin se että olisin käskenyt takaisin. Janalta lähti pisteitä tiukalla arvostelulla 5.

 Sitten tulikin tämä meidän murheenkryyni eli esine-etsintä. Oli vielä pahasti myötätuuli joten siitäkään ei olisi paljon apuja. Tatzi kuitenkin sai heti lähiesineestä hajun kun juoksi (tai pitäisi laittaa että ravasi!!) sen läheltä ja jonkun matkan päästä myötätuulen avulla palasi hakemaan. Toinen esine saatiin vasemmasta takareunasta, kun sain Tatzin vihdoin irtamaan sinne asti. Oikeaan takakulmaan en sitä kertaakaan saanut ja viimeinen esine jäi oikealle, ei kuitenkaan ihan takareunaan. Tatzi siis lopussa seisoi noin kymmenen metrin päässä ja katseli ympärilleen!! Esine-etsintä oli järkyttävää katsottavaa, koita Tarja toipua :-). Mulle ei paniikkia jäänyt kun tiedän missä mennään ja mikä koira on jälleen jonkin ajan kuluttua. Mutta nytpähän vähän muutkin uskovat, mitä olen kertonut koiran valeraskausajasta ja se ei todellakaan ole liioittelua tai mun kovaa kritiikkiä ;-). Asiaan palatakseni, pisteet esineruudusta kahdella esineellä aivan oikeudenmukaisesti 18 (eihän siitä olis voinut mitenkään antaa enempää).

 Seuraava murheenkryyni eli pudotettu esine. Siinähän taas tämä irtoaminen minusta ja noutoon lähtö, oli katastrofi. Tatzi lähti ekalla käskyllä (ravilla!), mutta oli jossain vaiheessa pysähtynyt katsomaan taakseen jatkaen kuitenkin matkaansa. Esineen otti hyvin ja vauhdilla tuli takaisin :). Tästä huonosta irtoamisesta pistevähennyksiä ja saatiin 18. Tarkkuusetsintä olikin sitten hyvä. Tatzi joutui etsimään kauan ja tarkasti koko alueen, vasta lopussa tarkasti risu/keppikasaa josta esine sitten löytyi (pieni nahkaesine). Luovutus ok ja tuomari kehui koiran tarkkaa ja maltillista työtä, täydet 20.

 Viimeisenä oli haku ja tässä pelkäsin irtoamista. Haku on ollut niin hyvällä mallilla että mitään katastrofaalista en siihen halua, joten päätin ottaa pistotuksissa varman päälle. Laitoin oikeaan etukulmaan ekaksi ja lähtikin ihan hyvin tarkaestaen perille asti ja teki kauniin piston. Vasen etukulma oli hieman hankala maastoltaan jääden jonkun nyppylän taakse. Tämän Tatzi jätti tarkastamatta ja asiaan en puuttunut, ettei tule mitään. Rataa kuitenkin eteni koko ajan, tosin viistosti eli ei mennyt suoraan taakse joten annoin mennä. Kun koira oli hetken pois niin kutsuin. Vähän ajan päästä Tatzi tulikin rullan kanssa näkyviin. Näytölle mentiin metsäkoneen jättämiä syviä uria pitkin ja taas välillä suoraan ja pelkäsin jo ettei me maalimiehelle olla menossakaan. Sinne me kuitenkin mentiin vaikkakin mutkien kautta. Tatzi toi rullan mulle aika kauas, maalimies oli noin 50 metrissä. Toiselle puolen laitoin ja sinne ei uponnut ihan perälle asti mutta meni niin nen pystyssä eteenpäin että annoin jälleen mennä. Jonkin ajan kuluttua Tatzi tuli rullan kanssa ja olin itse edennyt lähelle loppua. Nyt mentiin näytölle suoraviivaisemmin ja hyvin. Varman päälle otto kannatti eli kolmella pistolla saatiin ne kaksi äijää ylös ja hienot risteilyt jätettiin väliin. Takuulla olis tullut jotain vilkuiluja sun muuta painetta jos olisin toisin tehnyt. Työskentelystä vähennettiin vain 2 pistettä (lähinnä etukulman tarkastamattomuudesta, muuten ei sanonut mitään!) ja ekasta ilmaisusta vähennettiin 1 piste näytölle viennin johdosta. Kokonaispisteet maastosta olivat 178 ja ei hassummin tuossa kunnossa ja sillä kelillä. Tosin vaikka olisi ollut viileämpää niin ei se olisi meidän tekemiseen vaikuttanut, sillä samat ongelmat ne näkyi illan viileässä treenatessa.

 Tottis oli sitten vihon viimeisenä. Tässä oli tavoitteena saada 70 kasaan ja siihenkin tavoitteeseen päästiin. Kolmen koiran voimin pyöritettiin tottis ja pääsin ekana suorittamaan liikkeet. Seuraaminen oli vielä suht ok, tosin ei nyt ihan parhainta, lopussa tuli jo väsymistä (henkilöryhmän oikealle kääntymisessä). Pisteitä muistaakseni kuitenkin saatiin ihan erinomaisen verran. Liikkeestä istumisen tiesinkin jo miten tulee käymään, kun koira ei ole täysin skarppina ja niinhän se jäi seisomiseksi (puutteellinen). Juoksusta maahanmeno oli hyvä ja luoksetuloon olisi saanut olla lisää vauhtia, pisteet erittäin hyvä. Juoksusta seisomaan jäi minun mielestä hyvin ja luoksetuloon olisi saanut olla enemmän vauhtia, mutta pisteiksi saatiin tyydyttävä (?) ja arvoitukseksi jäi mitä siellä tapahtui tai mitä tuomari olisi halunnut kun kukaan ei muistanut että Tatzi olisi liikkunut perään. Ainoastaan arvostelussa tuomari sanoi että olisi saanut reagoida nopeammin käskyyn vaikka näin että koira pysähtyi heti. No sitä liikettä ehtii vielä terävöittää. Tasamaanouto muuten ok mutta tuli ravilla takaisin, arvosana hyvä. Hyppynouto oli kauhea!! Näytti siltä että pääseekö tuo koira edes yli molemmin suunnin, pieni rapsaus kynsistä kuuluikin (hyvin pieni) ja pisteinä muistaakseni hyvä. Estenouto oli myös todella voimaton ja siinä Tatzin takapää liukuikin harjalta alas mutta onneksi sai itsensä yläpuomille ja siitä vedettyä ylös. Takaisin sama voimattomuus ja taisi molemmin puolin tassut liukua kun tuli vähän kuin mahallaan sinne harjalle. Tästä kuitenkin taisi tulla erittäin hyvä. Eteenmenoon lähti löysästi kuitenkin edeten ja noin 30 askeleen jälkeen tiputti raville (!!) kuitenki vilkuilematta ja tuomari antoikin käskyn samantien. Maahan meni nopeasti, oliskohan pisteet ollut hyvä tai erittäin hyvä. Paikallaolossa ei ongelmia vaikka paarmat pyörivätkin siellä aika armotta. Arvostelu oli tiukka ja mielestäni ihan hyvä (ainut mikä jäi vaivaamaan oli seisomispisteet), kokonaispisteet 83. 

 Lopputuloksena saavutettiin hyvä kakkostulos 261 ja ihan en edes tuota odottanut, mutta hyvä näin. Vaikka olisi ollut viileä sää, niin meidän tulokseen se ei olisi vaikuttanut sillä viime viikon treenit viileässä illassa näytti mikä on homma. Nyt katsotaan mitä tehdään SM-kisan kanssa eli lähdenkö ja kumpaan lajiin (jälki vai etsintä). Toistaiseksi kuitenkin on pakko pitää taukoa ja katsoa myöhemmin tilannetta uudelleen. Paljon on töitä edessä, että saadaan tokot unohtumaan tottiksessa ja maaston kanssa tiedän suurin piirtein missä mennään kunhan koira "synnyttää" vinkulelunsa. Treenipäiväkirja hieman hiljenee ainakin joidenkin osioiden osalta. Hakua ehkä vähän uskalletaan ottaa kevyesti ja hyvin palkoin tai ainakn sellainen kevyt palautus kisan jälkeen että saa palkkansa.