Vierailin hakuporukan mukana treeneissä sunnuntaina 6.9. ja tein Tatzille helpon jäljen tavalliseen kuusi/mäntymetsään. Jana 45 metriä ja lähtö vasemmalle, mittaa jäljellä 1200 metriä ja keppejä 11 (piti olla 10, mutta en näköjään osaa enää laskea), vanheni kaksi ja puoli tuntia. Ideana siis että keppejä tulee tällä erää paljon ja aika tiuhaan tahtiin, kun nyt on ollut noita pitkiä keppien välejä. Janalla Tatzi eteni ihan kohtuudella, mutta sitten se mun edelliskerran ärähdys kostautui ja Tatzi haistoi jälkeä kuitenkin sen vähän kuin "ohittaen". Meni siis metrin verran yli ja tuli sitten mua vastaan :-O. Olin hiljaa joten Tatzi kääntyi itse ja otti jäljen tarkastaen ihan vähän vasemmalle ja sitten lähti oikealle :-O. Ei helvatti sentään että on nyt kerännyt paineen päähänsä tästä jäljen otosta kun ei kykene selvittämään oikeaa suuntaa. Käänsin Tatzin nätisti takaisin ja sitten lähti hyvää vauhtia etenemään oikeaan suuntaan. Eka keppi tuli noin 100 metrin päässä ja se ilmaistiin hyvin, keppiä ennen oli ollut pari kulmaa. Toiseen keppiin ol reilu sata metriä ja sekin ilmaistiin hyvin. Sitten niitä keppejä tuli vähän alle ja päälle sadan metrin välein Tatzin ollessa selvästi innoissaan. Palkkaa siis tuli palkan perään ja jäljen ajo senkuin tiivistyi. Etsi keppiä jopa sellaisesta kohdasta mihin mulla oli vahingossa yksi keppi tippunut ja nostin sen jälkeä tehdessä mukaan. Olin laittanut pieniä keppejä varvikkoon, heinikkoiseen metsäautotien ylitykseen, mättäiden väliin, suopursuihin jne. Hienosti ne löytyi, lukuunottamatta kahta keppiä. Yhtä keppiä etsi ja etsi, oli selvästi hajulla muttei kuitenkaan paikallistanut sitä aluskasvillisuuden joukosta ja niinpä lähti jatkamaan. Kävelin nopeasti paikkaan tarkastamaan että se keppi oli paikoillaan ja sanoin Tatzille että kyllä se täällä on. Tatzi palasi nopeasti etsimään. Ehkä tuo aiemmin ollut kohta mihin mulla oli tippunut keppi vaikutti siihen, että lopulta Tatzi luovutti kun ei edellisessä paikassakaan ollut keppiä vaikka oli haju. Toinen keppi mikä jäi oli kikkapaikka eli kävelin selkeää uraa pitkin (pudotetun esineen rata) ja siitä viistosti kävelin parin-kolmen askeleen verran keskelle tätä metsäautotietä missä oli kanervikkoa ja pudotin kepin siihen keskelle jatkaen jälleen uralla. Tällaisessa kohdassahan koira ei useinkaan mene siihen keskelle, kun on selvempi ura ja niin Tatzikin teki eli koukkasi kohdan ottaen jäljen uralla. Tuollainen 2-3 askelta on kuitenkin metsäjälki koiralle aika pieni oikaisu, mutta katsoin kuinka koira toimii ja koukkasu oli sen verran pieni että itse olisin kävellyt kisatilanteessa suoraan ja nähnyt kepin (olen kova etsimään myös keppejä ). Jäljen ajo oli hyvä ja kepit tosiaan löytyi hienosti. Tatzi oli oikein motivoitunut ajamiseen ja olikin kiva että oli tällainen tsemppijälki.