No niin on Lapin seikkailut seikkailtuna ja kohteena meillä oli Pyhätunturi. Tatzi oli menossa mukana tietenkin ja Gira-mummo jäi hoitoon, kun ei autoon kaikki mahdu (edes sinne suksiboksiin)! Vajaa viikko oltiin reissussa ja kelit suosi. Tatzi oli tyytyväinen saamaansa lenkitykseen . Ei näyttänyt tassua painavan ja nyt on mieli taas korkealla. Kävin tiistai-iltana kahdestaan Tatzin kanssa pikku vaelluksen eli sellainen 8 kilsan lenkki, joka sisälsi 606 porrasta sekä ylös- että alaspäin (juu mä laskin, kun otti niin koville....siis mulla)! Muutoinkin tuossa lenkissä oli ihan kuntoiltavaa. Tatzi meni lenkin ihan heittämällä ja olis mennyt paljon enemmänkin, mutta jollain muulla taisi olla kunto vähän huonompi . Ei tuntunut rappusetkaan painavan, kun niitä edestakaisin juoksenteli mun puuskuttaessa perässä. Tästäpä sitten seuraavaana aamuna jäljen tekoon ja niinpä Pyhä-Luoston kansallispuistoon tuli tutustuttua muutenkin kuin polkujen merkeissä . Tein 1500 metrin jäljen kuudella kepillä ja maasto oli märkää pusikkoa, varvikkoa ja kuivaa kangasta sekä nousua ja laskua!

 Janalla Tatzi pongasi puolivälistä jonkun jäljen, joten lähetin siitä uudelleen eteenpäin. Jäljen otti hyvin, mutta jälleen vasemmalle ja ihan varman oloisena. Nyt on muuten jäänyt suunnan tarkastelut pois. Kutsuin koiran ja näytin että toiseen suuntaan, joten sinne taas jatkoi hyvin ja kivalla menolla! Janalla etenemistä nyt treenaamaan, niin eiköhän se sitten ole siinä. Mukavaa oli että ei näkynyt epävarmuutta. Ekan kepin ilmais hyvin ja sitten mentiin jonkin kostean ryteikön läpi. Eka kulman huiteli ohi ja tässä vaiheessa oli jäljen ajo vähän Tatzin tyylistä poiketen "villiä". Jatkoi kulman jälkeen suoraan ja luulen että oltiin jollain poron jäljellä (pipanoita näkyi), joten kyllä tästä kommentoin koiralle, että "HÖLÖMÖ, nyt oikeisiin töihin"! Palasin takaisin ja Tatzi meni mun edellä ottaen oikean jäljen ja tämän jälkeen ajo oli oikeaa jäljen ajoa. Kolmeen kertaan ylitimme vaellusreitin hiekkaväylän ja nousimme rinnettä jne. Oli siinä vaeltajilla varmaan ihmettelemistä, kun minä huitelen koiran perässä liinasta kiinni pitäen kansallispuistossa pitkin metsiä ja välillä koira heittäytyy maahan minä innosta koiraa kehuen. Mitäpä en koiraharrastuksen eteen tekisi . Kuivalla kankaalla kun tuo näkyvyys oli hyvä, niin emme olleet kovin "piilossa". No joka tapauksessa kaikki kepit nousi hienosti ja jälki sujui oikein mallikelpoisesti. Ei painanut rinteet (välillä itse puuskutin nelinkontin) ja edellispäivän rappusjuoksut! Tässä näyttää siis tilanne aika hyvältä . Seuraavaksi sitten janatreeniä ja pikkujälki. Vielä ennen SM-kisoja yksi pitkä jälki ja täytyy katsoa tartteeko muuten jotain pientä (janatreeniä lisää), joten kisaan ollaan menossa!!