Olimme jälleen Lintusyrjän harjulla ja meno oli sen mukaista. Ei tämä nyt tunnu taas oikein hyvin menevän ja mulla alkaa palaa hihat. Onkohan niin että mitä enemmän treenaa sitä huonommin alkaa mennä??? :-D No ehkä ei kuitenkaan oli jotain hyvääkin. Tatzilla otettiin 6 maalimiestä ja joka lähetyksellä oli tarkoitus löytyä maalimies.

 Aloitimme oikeasta etukulmasta ja suoraan edestä suorapalkka löytö. Ne pistot oli kamalia ja jouduin korjaamaan, oliskohan ollut kolmas tai neljä kun meni suoraan eteenpäin perille asti ja tuli löytö. Vasemmalla etukulmassa oli tyhjä umppari ja siihen hyvä tarkastus, jonka jälkeen Tatzi oli lähdössä tulemaan kohti keskilinjaa. Itse etenin rataa ja Tatzikin sai kesken kaiken maalimiehestä hajun joka oli noin 30 metriä etukulmasta, tähän oli siis tarkoitus tulla löytö radalla etenemisestä. Oikealle tulikin sitten umppari edestä päin löydettynä ja tämä taisi mennä toisella lähetyksellä ok!! Ekan kävi perällä ja taisi kiepsahtaa ympäri tullen takaisin. Vasemmalle piti tulla eteneminen ja kutsuttuani löytö paluumatkalla (oli niin hyvä monttupiilo). Eihän se onnistunut, kun Tattis juoksenteli jossain hevonkuusessa eli taaksepäin ja tuli pois. Mulla alkoi tässä vaiheessa suoraan sanoen vit...taa aika rankasti. Korjattiin vielä ihan ok ja tein suoraan edestä löydön, koska olimme jo niin lähellä piiloa. Seuraavana oli oikealla maalimies ja tässä korjasin niin kauan että meni sinne mihin halusin. Maalimies oli mennyt radalla poikittain piilolle (täytyy muistuttaa että aina takaa kiertäen) ja Tatzi olisi niin mielellään ottanut sen tuoreen jäljen ja mennyt 10 metrin syvyyden jälkeen viistosti etenemään. En antanut periksi vaan menin itse alueella syvemmälle lähettämään, kunnes koira meni suoraan eteenpäin ja muistaakseni taisi kääntyä taaksepäin, josta jo savu alkoi tulla korvista. Taisi tässä kuitenkin korjata ihan itse ja teki löydön. Viimeinen maalimies oli vasemmassa takakulmassa ja rataa etenemällä löytö. Nyt tahkottiin, koska mulla meni hermo taaksepäin työskentelyyn ja yksinkertaisesti kielsin kun kääntyi väärän suuntaan, loppujen lopuksi sillä seurauksella että koira seiso keskellä metsää ja tuijotti mua. Käskin etsimään ja silloin tuli pois. Ei muutakuin uudelleen ja Tatzi oli ihan oikeasti lähetetty jo varmaan miljoona kertaa, mutta päätin että periksi en anna ja sen on edettävä rataa ennenkuin tulee löytö. Suoraan edestä se ei sitä ylös saa eli en siirrä paikkaani ja en myöskään hyväksy minkälaista työskentelyä tahansa. Selvä epävarmuus iski, mutta jumituksen jälkeen meni ihan oikeasti rataa perille asti ja vähän kääntyikin eteenpäin jolloin kehuin ja alkoi tulla kohti keskilinjaa, sai kuitenkin heti hajun maalimiehestä ja suuntasikin rataa eteenpäin tehden löydön. Suoraan sanoen vit...ti aika lailla vaikka lopulta onnistuikin loistavasti. Sen verran järkyttävää tuo meno oli. Keskiviikkona treenaillaan taas ja katsotaan miten menee ja mietitään mitä tehdään vai lomaillaanko tyystin.