Täytyyhän sitä välillä vähän kokeilla, että mihin kaikkeen tuosta koiran nenästä oikein on . Tein siis jälleen extremejäljen ja tällä erää tien reunasta parkkipaikalle ja taas takaisin. Aloitin noin suurin piirtein "puhtaalta" alueelta eli tien reunasta ja siinä näkyi vain jonkun toisen koiran jälkiä vähän. Siitä jälki sitten meni parkkikselle ja siellä niitä muita jälkiä sitten riittikin, oli ihmisten, auran jälki, autojen jne. Siellä oli kulmaa sun muuta ja sitten jälki palasi takaisin tien toiseen reunaan jälleen "puhtaalle" alueelle. Mittaa oli reilut 400 askelta ja esineitäkin sain tiputeltua kymmenen sekä jokusen makupalan. Käydäänpä sitten itse jälki läpi...jännää oli

 Aloituksessa oli muutama nami ja siinä Tatzi vähän meinas tarkastella taaksekin päin välillä, mutta ei kääntynyt kun otin heti askeleita kohti. Siitä sitten lähti etenemään hyvin ja eka esinekin oli aika pian, sen ilmaisu ok. Tiepätkä oli noin 100 askelta ja sen loppupäässä alkoi sitten vaikeudet, kun tuli kaikenlaista häiriötä eli harhajälkiä aika paljon. Tatzi etsi jälkeä ja jouduin vähän auttamaankin, että päästiin jatkamaan, tosin minunkin oli katsottava tosi tarkkaan missä oli mun jäljet. Sotketulla alueella oli kauttaaltaan haasteita ja Tatzi teki oikeasti tosissaan töitä, se haki ja haki välillä. Oli hienoa huomata kun se otti oman jäljen ja häntä muutaman kerran heilahti kun lähti jatkamaan keskittyneesti. Kulmat oli sotketulla alueella ja ne eivät menneet priimasti vaan vähän yli ja toinen vähän ennakoiden. Hieman helpommalla alueella oli piikki tai vähän loivennettu, mutta se meni aika kivasti pienen tarkastelun jälkeen ja kaari meni välillä vähän sivussa, kuitenkin Tatzi pyrki asian itse korjaamaan. Ja oikeasti se keskittyneisyys mitä tuo koira osoitti , taisin oikeasti nähdä ensimmäisen kerran miten sitkeästi se teki töitä ja keskittyneesti. Loppupätkä eli toinen tien reuna oli sitten selvää pässin lihaa ja koiralle helppo kun oli puhdas pohja. Esineiden ilmaisut meni hyvin, vähän vinossa oikealle (tuttu juttu) ja vikan esineen laitoin vielä uudelleen muutaman askeleen päähän kun sen ilmaisu oli melkein poikittain. Korjaus onnistui kun olin ihan lähellä. Sinänsä esineet ei tässä olleet pääasia vaikka niitä paljon olikin, vaan halusin testata miten tuo koira selviää tuollaisesta jäljestä. Yllätyin kyllä itsekin, kun miettii että koiralla ei todellakaan ole kokemusta tuollaisesta ja en tosiaan tehnyt sitä helpon kaavan mukaan (sotketulle alueelle kulmia!!!). Niin huippufiilis jäi, että pakkohan tätä on tehdä lisää ja Tatzi oli superkoira . Katsotaan kuinka seuraavalla kerralla käy, jatkamme siis harjoituksia.