Tällä erää ei niitä pahempia kämmäilyjä . Tein kaksi janatreeniä mielikuvalla, tosin toinen vain äänen kera  ja toinen näön avulla. Hannis toi Tatzin janan alkuun, kun olin siinä kohdalla tekemässä jälkeä tai siis ainakin toisella kerralla tämä onnistui. Eka jälki lähti vasemmalle ja jana vietti sen verran alaspäin ettei mua sitten näkynyt, joten huutelimme toisillemme milloin olisin kohdalla ja näin Tatzille jäi mielikuva mun äänestä . Tatzi eteni vauhdilla ja päästinkin liinan irti, vähän tuli sellaista pientä koukkailua kun oli maastokin vähän sen mukaista. Kuitenkin eteni samalla vauhdilla jäljelle asti ja otti jäljen hyvin, empimättä oikeaan suuntaan ja löysi taas namia. 50 metrin päässä namirasia, jonka ryöstin kesken syönnin. Toinen jana sitten tapahtui sillä näkömielikuvalla ja jälki meni oikealle. Nyt oli täydellinen eteneminen vauhdilla, jopa niin että pinkaisi jäljen yli kuitenkin reagoi heti kun hajun sai. Ylitys oli ehkä metrin ja veti liinat kiinni nopeasti, ottaen jäljen jälleen empimättä oikeaan suuntaan saaden taas namin tästä. Kun otti jäljen niin ajoi ehkä vähän sivussa eli siellä puolen mille oli ylittänyt, liekö tuuli vähän tuoretta jälkeä levitti kuitenkin korjasi asian 10 metrin sisällä. Namipurkki löytyi vielä ja tähän jätettiin nämä treenit. Kaksi onnistunutta janatreeniä ja suunnat oikeat, joten pieni palkka on auttanut ja ilmiselvästi koira on taas tässä maailmassa. Näkee sen kyllä kotonakin, kun Gira-mummeli saa taas liikkua vapaasti eikä sitä vaanita makuukopan (=pesän) luona. Näinköhän siinä kuitenkin lopulta käy, että ehditään saamaan koira sellaiseen pakettiin kuin pitäisikin. Hyvältä on nyt näyttänyt, mutta koskaanhan sitä ei tiedä. Se on vain mentävä päivä kerrallaan.